島唄

Vaihteeksi taas vanhaa musiikkia, 島唄 Shimauta eli Saarilaulu. Tämä on tokiolaisen The Boomin tekemä vuonna 1993, konserttiesitys samalta vuodelta. Sävel ja sanat 宮沢和史 Miyazawa Kazufumi. Hän laulaakin, ja soitin on 三線 sanshin, eli kolmikielinen. 

Kuten äänestä kuuluu, tämä on kaipauslaulu. Tarina on Okinawalta keväältä 1945, jolloin saaren siviiliväestöä teurastivat sekä Yhdysvaltain että Japanin armeijat, samalla kun teurastivat toisiaan. Hän tapasi hänet sokeriruokopellolla, ja pian sen jälkeen hän murhasi itsensä pommisuojassa kalkkikiviluolassa, kuten tuhannet muutkin okinawalaiset. Hän jäi henkiin, mutta muistaa vielä. 

でいごの花が咲き　　
風を呼び　嵐が来た　
でいごが咲き乱れ　　
風を呼び　嵐が来た　
繰り返す　哀しみは　
島わたる　波のよう　
　
ウージの森で　　　　
あなたと出会い　　　
ウージの下で　　　 
千代にさよなら 　　 
　
島唄よ　風にのり　　
鳥と共に　海を渡れ 
島唄よ　風にのり届けておくれ
わたしぬ涙　　　　　
　
でいごの花も散り　　
さざ波がゆれるだけ　
ささやかな幸せは　　
うたかたぬ波の花　　
　
ウージの森で　　　　
歌った友よ　　　　 
ウージの下で　　　　
八千代に別れ　　　　
　
島唄よ　風に乗り　　
鳥とともに　海を渡れ
島唄よ　風に乗り　　
届けておくれ　　　　
私の愛を
　
海よ
宇宙よ
神よ
命よ
このまま永遠に夕凪を

Jos laulaja irvistää liian rumasti, niin tässä on nätimpi amerikkalainen a cappella -versio, vuodelta 2006. Wesleyan Spirits. 

Serkun poika oli reipas nuorimies. Kätevä käsistään ja puhuu nyt 20-vuotiaana sen ruotsinsa lisäksi suomea, espanjaa ja englantia. Suunnittelee lähtevänsä armeijan käytyään palkkasoturiksi Afganistaniin tai Tsadiin, ja jos pysyy hengissä, kiertelevänsä vielä vähän maailmaa sen jälkeen. Meksikossa olisi valmis työpaikka, mutta huonompi palkka kuin sotilaalla. Sen jälkeen tuulimyllysähköteknikkokouluun, tavallisiin töihin, vaimon voisi ottaa, ja asettua asumaan vanhaan kotitaloon peltojen ja metsien keskelle. Maailma on katselemista ja rahantekoa varten, koti on asumista varten. Ja asumiseen tarvitaan tilaa ja avaruutta. Olen samaa mieltä. 

Se poika oli lapsena vahva ja helvetillisen itsepäinen. Reilu 15 vuotta sitten oltiin jossain kiilillä odottelemassa ylitystä. Lossin tulo kesti, autojono tiellä venyi pitkäksi, lapset rupesi kuumassa kiukkuamaan, ja lähdettiin kaikki ulos tutkimaan mitä mielenkiintoista ojan pohjalla olisi. Lossi tuli, autojono lähti liikkumaan, ja muu porukka saatiin vilauksessa takaisin autoon, paitsi tämä junttura, joka tapansa mukaan kieltäytyi lähtemästä. En katsele sellaista pitkään, toin hänet kainalossa autoon, mutta en yksin: puolitoistametrinen koivu tuli mukana. Ei laskenut siitä irti, ei millään. Puussa lie ollut vähän vahingoittuneet juuret, koska poika sai revittyä sen maasta. Tungin hänet koivuineen takapenkille muiden sekaan, ja matka jatkui. 

Isänsä hänelle silloin kuria sai, ja isoveli, joka löi tarvittaessa turpaan, mutta äidillään oli isoja hankaluuksia. Nyt hän on erittäin hyväkäytöksinen ja kohtelias nuorimies. Selvästi lujatahtoinen edelleen, mutta hän on oppinut jalostamaan tahtonsa sellaiseen muotoon, että ei turhan päiten joudu hankaluuksiin maailman kanssa, vaan saa maailman mielellään tekemään juuri niin kuin hän haluaa. 

Käymään tuli yksi japanilainen neitonen ja serkun poika Ruotsista, molemmat samaan aikaan. Vierashuoneen lattiassa on taas lämpöä ja talossa meteliä. Epäsosiaalisena miehenä, joka ei kotonaan puhu juuri mitään, annan muiden hoitaa seuranpidon, mutta on minusta mukavaa, että talossa on ihmisiä. 

Paska juttu

Tää on kunnian osotus paska mutseille.

En tosin osaa kirjoittaa yhtä hyvin kuin he, mutta hepä kertovatkin vain tarinoita, kun taas minun tarinani on tosi. 

Kävelin rauhassa ja viattomana kotiani kohti, kun kävelytiellä rivitalojen kohdalla rupesi paskattamaan. Niin perkeleesti, eikä siinä ihmisten ikkunoiden alle voinut mennä paskalle mihinkään. Kului sata metriä toisensa jälkeen rivakasti astellen, ja tilanne alkoi käydä vaikeaksi. Ei auttanut luja tahto, ei miehekkäiden emootioiden väreily mielen pinnalla, ei perkeleen ja saatanan epätoivoinen ähkiminen, eikä peräaukon sulkijalihasten voima. Mies ei joskus mahda ruumiilleen mitään. Lävitse tuli pieninä ryöpsähdyksinä kaasun ja liejun sekaista sotkua, ja sitä tietä riitti vielä pitkään. 

Metsään päästyäni laskin housut alas ja päästin loput ulos kylmään maailmaan. Lie ollut laktoosia jossain ruuassa. Liejua oli kuitenkin jo housuni täynnä. Kävelin jäätä myöten kotiin. Emootioiden vallassa. Paska valui hiljalleen jalkojani pitkin alaspäin, ja verkkarit alkoivat ulkopinnaltaan hiljalleen jäätyä pakkasessa. En suosittele lämmittelykeinoksi. 

Kotona kävelin saappaat jalassa suihkuun, ja pidin tarkastuksen. Saappaissa, pipossa, kaulaliinassa, hanskoissa ja päällystakissa ei ollut yhtään. 

Mutta ei se vielä tähän päättynyt. Viemärissä oli putkimiehen apulainen, eli harso, joka oli täynnä naisten hiuksia. Ripulipaska asettui hiusten sekaan kuin märkä betoni. Vasta kun suihkukopin lattialla oli 3 cm paksua ruskeaa vettä huomasin asian. Harso oli väärin asennettu, ja minulta meni hyvän aikaa ennen kuin sain kynnet verillä revittyä viemärin kannen auki ja kouraistua kourallisen tukkaa pois harson päältä. Tulipahan puhdistettua sekin. 

Hyvin koulutettuna aviomiehenä en normaalisti kuse lattialle suihkussa käydessäni, mutta teinpä sen nyt, saman tien. 

Vaatteet herkesivät haisemasta jo toisen pitkän konepesun jälkeen. 

Näin olen jälleen yhtä elämänkokemusta rikkaampi. 

Naiset ovat hyvin emotionaalisia olentoja

Päätarkastaja antoi yhdelle ohjaamalleni gradulle arvosanaksi eximian, ja kolmisivuinen lausunto oli täynnä kommentteja kuten "poikkeuksellisen kypsä, hyvin kirjoitettu ja hallittu tutkimus" ...  "kirjoittamistaito ja tyyli ansaitsee erityismaininnan" ... "käytetään hyväksi monitieteisiä elementtejä mutta ei jättäydytä näiden vietäväksi" ... "ja mikä parasta ..." "hän hallitsee suomenkielen suvereenisti ja pystyy näin ollen monipuolistamaan ilmaisuaan monin eri tavoin"  ... "Näillä perusteilla esitän ilomielin N.N:n pro gradu –tutkielman hyväksymistä arvolauseella eximia cum laude approbatur."

Hän on aina äärimmilleen hallittu nuori nainen, ja nytkin kun näytin hänelle lausunnon, ei hänen ilmeensä värähtänytkään, eikä äänen sävelkulku muuttunut yhtään, mutta hän alkoi hehkua. Jos hänet olisi pannut pimeään huoneeseen, hän varmasti olisi pystynyt lukemaan kirjaa omassa valossaan. 

Rakas päiväkirja

Enpä ole joutanut sinuun paljoa kirjoittelemaan. Vaimon työtilanne on työllistänyt kotona kohtalaisen paljon. Minä ja tytär ollaan otettu hoitaaksemme kaikki kotihommat; lumityöt, puunkannot, lämmitykset, siivoukset, kompostin hoidon, lintujen ruokinnan, ruuanlaiton, kaupassa käynnin, ja mitä täällä nyt onkaan. Ruoka on joko tehty tai olen käynyt hakemassa Thai-ravintolasta valmiit ruuat.

Pyykit hän saa pestä näin sunnuntaisin, ja pestä vessanpytyt yms asiat mitkä hänelle ovat tärkeitä. Käy naisen kunnian päälle jos yhtään ei saa kodista pitää huolta. Ja onhan se liikuntaakin. 

Vaimo nukkuu minkä pystyy ja jaksaa, mutta kyllä tämä tästä rupeaa taas selviämään. Kaikki meinasi pysähtyä, kun hänen migreeninsä kävi jokapäiväiseksi ja hän lakkasi kireydeltään nukkumasta öisin. Mutta näyttää siltä, että jos vaimo lopettaa tai joutuu sairaslomalle, niin kunnan terveydenhuolto romahtaa. Ainakin hän itse on sitä mieltä. 

Hän on joutunut terveyskeskuksessa useampaankin konfliktiin, yksi niistä äkkikuulemalta yllättävä. Osa sairaanhoitajista on sitä mieltä että vaimo on väärässä käydessään Medonen lääkäreitä vastaan, koska heillä on sairaanhoitajien mielestä niin kaunis hymy. Ne on nuoria miehiä, jotka tekee löysään tahtiin ne työt mitä tekee; vaimo taas on vanha äkäinen nainen, joka tekee töitä niin paljon kuin suinkin pystyy. Kaipa se tilanne herättää sairaanhoitajissa eroottisen helliä tunteita reppulääkäreitä kohtaan. 

Minulla on töitä tavallisen kohtuullisesti, mutta ei mitään paniikkia missään. Saan riittävästi liikuntaa, ravintoa ja unta niin että kaikki hoituu. Unta saa senkin takia, että vaimo ei saa nukuttua, jos en ole vieressä kuorsaamassa ja pieremässä, joten nukkumaan mennään aina aikaisin. 

Äitini katsoi ajan tulleen vaihtaa taas paikkakuntaa. Johan hän puoli vuotta meillä asuikin. Muutti nyt yhteen lähikaupunkiin. Ajoin hänet sinne muuttokuorman kanssa, järjestin kaappeihin lastillisen ruokaa, television, tietokoneen ja internetyhteyden. Se internet hänelle tärkeintä taitaa olla, siitä hän ainakin eniten huolehtii. Yhteyksiä pitää pitää niin moneen ihmiseen eri puolilla maata ja maailmaa. Ikää on nyt 76 vuotta. Unohdan sen kyllä taas, mutta tulipahan kysyttyä. Alkoi miettiä, että jos hän muuttaisi Israeliin. Ei ole tuohon ikään ehtinyt vielä ulkomailla kunnolla asuakaan. 

Talo on nyt aika tyhjä. Ei täällä ole enää kuin minä, vaimo ja tytär. Ei yhtään lyhyt- eikä pitkäaikaista vierasta, eikä koiraakaan. Lopetin alakerran eteläpään lämmittämisen, tai siis säädin lattialämmön siellä +8 asteeseen. Niitä huoneita voi käyttää jääkaappeina, ja ne saa nopeasti taas lämpimiksi kun joku niitä tarvitsee. 

Vaimon ennen joulua ostamien kaappien asentaminen jämähti paikoilleen. Mieleeni tuli alakerran isomman vessan lattialaattojen uusiminen. Ostin ne joskus kuumimpaan rakennusaikaan marraskuussa 1998 Rismannista, illalla myöhään palkkatyön jälkeen kotiin mennessäni. Kunhan nyt jotain laattaa otin, vuokra-asunnosta oltiin lentämässä ulos ja edes vessa piti saada käyttökuntoon ennen kuin rakennukselle voitiin muuttaa asumaan. Rumat ovat, mutta on niihin jo yli 10 vuotta sopeuduttu, ja ei minulla taida riittää energiaa niiden uusimiseen. Kaappeja vielä roppailee kaiken muun seassa seiniin, mutta vessan kalusteiden repiminen paikaltaan paskapyttyä ja suhkukaappia myöten, uudet vesieristeet lattiaan ja kaikki mitä siihen mukaan tulee on niin iso homma, että jää tekemättä. Vieraitahan minä en päästä kotiini töihin, tykkään omien käsieni jäljestä, oli se hyvää tai välttävää. Eli kävin vain tilaamassa uusiin kalusteisiin sopivan vesialtaan ja uuden vesihanan, johon ei enää tarvita pesukoneliitintä. Kunhan ne tulevat, lyön kaapit seinään. 

Mitäs muuta? Teiden auraus lumesta alkaa toimia. Ilmeisesti yrittäjällä oli käynnistysvaikeuksia toiminnassaan. Täällä on vain tottunut siihen, että kaikki peruspalvelut ovat parempia kuin kaupungeissa, joten herkästi ärtyy milloin tilanne putoaa kaupunkitasolle. Eiköhän se siitä. 

Vielä muuta? Myyrät on lihavimpia lintujensyöttöpaikkojen alla. Niitä asuu lumen alla isot yhdyskunnat, syövät lintujen pudottelemaa ruokaa. Ja silloin tällöin närhi tai varis syö jonkun niistä. Ne varovat kaikkea lentävää, myös hömö- ja talitinttejä, mutta eivät jostain syystä oravia, vaikka ne ovat myyriä paljon isompia, ja ainakin kesäisin syövät lintujen munia ja poikasia, jotka ovat selvää lihaa. Kova vilinä siellä joka tapauksessa käy aamuisin ja ennen hämärän tuloa illalla, niin maassa kuin ilmassakin, eli kaikki ahtavat mahansa kaksi kertaa päivässä täyteen. Sillä tuntuu pakkasessa hyvin pärjäävän. 

Eiköhän tätä tässä jo ollut. 

Julkinen ja yksityinen 3

No jaa, pärjäsiväthän ne ihmiset ennen kunnanlääkäreiden aikaankin. Niitä oli yksi kunnassaan, ja hänen vastaanotollaan käynnit maksoi jokainen omasta kukkarostaan. Lääkärillä ei käyty kuin silloin kun oli pakko, mutta sentään silloin kuitenkin. Elämän pituus oli vähän lyhyempi kuin nykyään, mutta se sentään lyheni itse kultakin vain loppupäästä, joten ei se lie niin paljon haitannut. Ovatpa silloin riittävästi eläneet, ja niin varmaan mekin tulemme tekemään. Mitäpä tässä huolehtimaan. 

Julkinen ja yksityinen 2

Toinen kohta julkisen ja yksityisen palvelun välisessä asiassa, jota tällaisessa pienessä kunnassa on joutunut katsomaan, on terveydenhuolto. Hoitavatko meitä kunnanvirkaan valitut lääkärit, vai Medonen keikkalääkärit. On selvinnyt, että Medonen lääkäri on pääsääntöisesti nuori ja kokematon, ottaa työvuorollaan vastaan vain 17 lähi- tai puhelinpotilasta, maksaa kunnalle 3 kertaa enemmän kuin virkalääkäri, eikä tietysti tee välttämättömiä hallintotöitä. Paljonko hän henkilökohtaisesti saa palkkaa ja paljonko menee firmalle on kuulemma liikesalaisuus. Virkalääkäri taas hoitaa niin monta potilasta kuin suinkin ehtii, on vanhempi ja kokeneempi, hoitaen enemmän itse terveeksi asti, tehden vähemmän lähetteitä keskussairaalaan, sekä hoitaa hallinnon. Lisäksi hän tuntee potilaansa vuosikymmenien ajalta, tietää entiset toimenpiteet ja lääkitykset. Asuu kunnassa ja käyttää palkkansa kohtuullisen osan oman kunnan tavaroiden ja palvelusten ostamiseen, sekä tietysti maksaa veronsa kuntaan. Hän tekee kaksinkertaisen työn Medonen lääkäriin verrattuna ja maksaa kunnalle vain kolmanneksen sen verran.

Ja näkyy olevan sukupuuttoon häviävä olento. Nuoret valmistuneet lääkärit eivät suostu enää perinteisiin virkoihin ollenkaan, sikäli kuin joutuvat potilastyöhön eivätkä onnistu saamaan itselleen siistejä tutkijanhommia; eivät hankaliin työaikoihin, eivätkä edes lakimääräiseen harjoitteluun suoraan terveyskeskusten alaisina, vaan vain reppufirmojen työntekijöinä. Samalla Medone näkyy väkisin yrittävän kaapata itselleen kunnallisia terveyskeskuksia ja pakottaa sanomaan irti viroissa vielä jäljellä olevat vanhanaikaiset lääkärit. Kun kunta rapsahtaa tilanteeseen, missä perinteisiä ei enää riitäkään, eikä uusia saa mistään, on palkattava reppulääkäreitä, ja heihin totuttua Medone alkaa kiristää kuntaa ilmoittamalla ettei toimita enää reppulaisia, jos koko toimintaa ei ulkoisteta heille. 

Mielenkiintoista. En löydä verkosta paljoakaan kritiikkiä Medonea vastaan; tosin kyllä avoimen valheellista mainostamista parin vuoden takaa, sekä hoitajien erittäin kovaa kritiikkiä työnantajaansa kohtaan, mutta muuten Medone tuntuu yhtäältä tahkoavan rajua voittoa omistajilleen, jotka saavat ottaa siitä suurimman osan pääomatuloina, ja toisaalta kasvavan kohti suurta pohjoismaista imperiumia, tuoden mieleen sen Prebenin yrityksen ... mikä sen nimi olikaan ... ja, Tombola var det. 

Tulevaisuus ei oikeastaan pelota, kuoleehan tässä joka tapauksessa, mutta ehkä ne viimeiset vuodet tulevat olemaan hankalampia yksityisen, kalliin ja huonolaatuisen terveydenhoidon piirissä. Lääkäritkin näkyvät muuttuvan, eikä vanhustenhuollossa tahkota tulevaisuudessakaan rahaa siihen malliin kuin mitä lääkärit noin trendinä näyttävät haluavan. 

Minua tämä koskee sen verran, että tällaiset kireät tilanteet kunnan terveystoimessa saavat aikaan monenlaista riitaa. Vaimo on rättiväsynyt, tekee viikossa 6 päivää töitä 8-16 tuntisia päiviä, syö huonosti, nukkuu levottomasti ja on alkanut käydä unissaan kovalla äänellä uudestaan töissä käymiään väittelyitä. Menee kohta ihan raunioksi. Olen sanonut sille että eroaa tuollaisesta paskavirasta, lepäilee puolisen vuotta kotona rauhassa, ja etsiskelee sitten itselleen vaikka keikkahommia, muttei kyllä mielellään Medonelta. Velattomia ollaan, ja se toinen autokin saadaan pankissa olevilla rahoilla ihan milloin tahansa. 

julkinen ja yksityinen

Suomessa on lunta ja sitä pääsee kolaamaan. Siitä olen onnellinen, ja usein olen töihin päässyt. 

Ongelma alkaa pihani ulkopuolelta. Ilmeisesti meitä kuntalaisia aletaan vähitellen valmistella kuntaliitokseen jonkin lähikaupungin kanssa. Teiden auraus on yksityistetty ja jäljen heti näkee. Ennen täällä saattoi olla hyvillään siitä, että miehet lähti aamulla viideltä töihin lumisina aamuina, ja hyvissä ajoin ennen kuin tytär lähti kouluun oli tiet ja pyörätiet aurattu puhtaaksi. Ei enää, usein ei edes vielä sitten kun tytär palaa kotiin. 

Tyttärellä on raa'at vanhemmat, jotka pakottavat hänet ajamaan kouluun pyörällä. Ei matkaa ole kuin kilometri, mutta kuitenkin. Naapurin lihavan pojan kiltit vanhemmat vievät hänet joka aamu autolla kouluun, ja hakevat pois. Luokkatovereita ovat. Mutta tytär ei ainakaan ole lihava, ja hän jaksaa kepeästi kävellä isänsä kanssa pidemmänkin matkan tarvittaessa ja valittamatta. Ja ehkä hänellä ei ole sitten osteoporoosia vanhana. 

Mutta nyt kun teitä ei aurata, niin edes minun kaltaiseni ilkeä vanhempi ei kehtaisi lähettää tyttöä taivaltamaan 10-15 cm hangessa kouluun ja takaisin. Auraisivat edes pyörätiet lapsille, mutta ei. 

Ei vika ehkä ole vain sen yksityisen firman, joka työt nyt tekee. Luultavasti tekijöitä on vähemmän. Mutta työt tapahtuu silti hitaasti, ja työn jälki on usein huonoa, lumikasoja yllättäen keskellä tietä. Kunnan miehet sentään yrittivät tehdä kunnollista palvelua kuntalaisille, ja niillä oli hyvä työmoraali, niin että kaikki aina sujui, ja lapsista pidettiin huolta. Yksityiseen palveluun tällainen ei näy kuuluvan. Ja kun tilanteet näin pienissä kunnissa helposti kehittyvät monopoleiksi, niin tuskin se pidemmän päälle halvaksi käy. 

Yksityistäminen selvästi poikii yksityisiä investointeja. Jos kerran teistä ei enää pidetä huolta, niin on meidän se toinen auto ostettava. Pitää vaimonkin päästä töihin, siinä missä tyttären kouluun. Pyöräilijöitä ovat molemmat olleet tähän asti. 

Näin tässä pidetään maailmantaloutta pystyssä. 

Voyage voyage

Paikalleenkaan ei oikein osaa täydelleen asettua, mutta tässä sitä vain ollaan. Mutta yhtä hyvin voisi olla liikkeessäkin, jossain muualla. Ehkä tämä laulu on oikeaa tunnelmaa. En tiedä kenen versio tämä on, ei ilmeisesti Gregoriania vaikka tyyli on sama. Venäläisellä sivustolla saksalaiset laulamassa ranskaa Baden-Württenbergissä. Lopputulos on joka tapauksessa sopii minulle. Vähän imelä ja helppo kuunnella, mutta riittävän hidas ja haikea. вояж-вояж. 

Au dessus des vieux volcans 
Glisse des ailes sous les tapis du vent 
Voyage, voyage 
Eternellement 
De nuages en marécages 
De vent d'Espagne en pluie d'équateur 
Voyage, voyage 
Vole dans les hauteurs 
Au dessus des capitales 
Des idées fatales 
Regardent l'océan 

Voyage, voyage 
Plus loin que la nuit et le jour 
Voyage 
Dans l'espace inouï de l'amour 
Voyage, voyage 
Sur l'eau sacrée d'un fleuve indien 
Voyage 
Et jamais ne revient 

Sur le Gange ou l'Amazone 
Chez les blacks, chez les sikhs, chez les jaunes 
Voyage, voyage 
Dans tout le royaume 
Sur les dunes du Sahara 
Des iles Fidji au Fujiyama 
Voyage, voyage 
Ne t'arrêtes pas 
Au dessus des barbelés 
Des coeurs bombardés 
Regardent l'océan 

Voyage, voyage 
Plus loin que la nuit et le jour 
Voyage 
Dans l'espace inouï de l'amour 
Voyage, voyage 
Voyage, voyage 

Voyage, voyage 
Plus loin que la nuit et le jour 
Voyage 
Dans l'espace inouï de l'amour 
Voyage, voyage 
Sur l'eau sacrée d'un fleuve indien 
Voyage 
Et jamais ne revient.

Auteurs Jean-Michel Rivat & Dominique Dubois
Compositeur Jean-Michel Rivat

Ihan aito venäläinen Seigei Mihaevin laulama versiokin löytyy. Pienillä tehosteilla tähän tosiaan on saatu aitovenäläinen tunnelma, hyvin erilainen kuin saksalaisilla. 

http://www.youtube.com/watch?v=DW5icEb5nk4

新年好意, 恭喜發財!

Hyvää uutta vuotta!

Gott nytt år! 

Kiina ... mitä siitä ajatella. Kai samaa mitä moni muukin on sanonut. On Kiina, josta tykkää ja jota ihailee. On Kiina, joka inhottaa, tai vihastuttaa, tai tekee surulliseksi. Ja on Kiina, josta ei tiedä mitä ajatella. Nämä kolme Kiinaa ovat aina päällekäin ja sisäkkäin, eikä koskaan tiedä mikä niistä seuraavan kadunkulman takaa tulee vastaan.



Tykkään ainakin näistä vanhuksista ja jokusesta nuoremmastakin, jotka joka aamu auringon noustessa käyvät puistossa tanssimassa, oli pakkanen millainen hyvänsä.

Täysi päivä. Tutkittiin buddhalaisia temppeleitä. 大钟寺古钟博物馆 oli lakannut toimimasta buddhalaisena instituutiona viimeistään Kulttuurivallankumouksen aikaan, jos ei aiemmin, eikä ollut siihen tarkoitukseen palannut. Se oli valtion omaisuutta ja sinne oli sijoitettu kellomuseo, eli siis temppelikellomuseo. Siellä oli yksi kello Suomestakin, eli ilmeisesti Neuvostoliiton aikaan Karjalasta kuljetettu ortodoksikirkon kello, jonka tekstit olivat venäjäksi. Siellä oli petäjissä myös joulukoristeita, ehkä yrityksenä saada joku käymään paikalla. Ihan tyhjää. Ei ketään, paitsi n. 10 naista myymässä lippuja ja vahtimassa paikkoja.



佛香阁 Kesäpalatsissa oli restauroinnin alaisena samoin kuin Kielletty kaupunki oli 2007-8. Se oli pääasiassa patrioottisen koulutuksen käytössä, eli siellä muistutettiin joka välissä miten britit ja ranskalaiset polttivat sen rakennukset Toisessa Oopiumsodassa 1860. Äitikeisarinna sitten rakennutti sen uusiksi myöhemmin. Siellä näkyi paljon koululuokkia opettajiensa kanssa ja muita turisteja. Buddhan kuvan edessä oli harvakseltaan joku rukoilija, mutta pääasiassa se oli turistikäytössä. En edes tiedä toimiiko paikka temppelinä; ei siellä ainakaan munkkeja näkynyt ollenkaan, eikä suitsuke haissut yhtään.



雍和宫 on iso laamalaistemppeli, jonka Zhou Enlai Kulttuurivallankumouksen aikaan sai säästettyä, ja se on palannut elämään. Se toimii täysin. Siellä oli paljon munkkeja ja paljon paikallista väkeä, ennen kaikkea nuoria. Isot peltiastiat oli täynnä kyteviä suitsukkeita ja tuhkaa. Se oli todella kovassa käytössä. Minäkin omani poltin ja kumarsin. Buddhalainenhan olen minäkin, jos nyt en laamalainen. Muttei sillä väliä.

Tutkimuksilta palattua syötiin, ja minä kävin ensin kokovartalohieronnassa. Eilinen kaveri teki sen. Minulla oli viileähkössä huoneessa aina peitto päällä siellä mistä ei hierottu, alusvaatteet muutenkin ylläni, ja lakanan lävitse hän hieroi. Erittäin hyvin; alueet, lihakset ja akupisteet. Tosin jossain määrin eri pisteet kuin mitä minä olen oppinut, mutta kuitenkin. Hieronnassa pitää käyttää voimaa, joskaan ei ruhjoen, eikä vain sivellä tärkeimmät lihakset lävitse, niin kuin olen suomalaisilla hierojilla tottunut. Mieshieroja on niin voimakas, että mitään selässä kävelyä vietnamilaisten naisten tapaan ei tarvita.

Kävin leikkauttamassa tukkani sen jälkeen. Minulla on nyt sitten kiinalaisen miehen kampaus, mutta tukkahan on uusiutuva luonnonvara. Erityisen miellyttävää se ei ollut; ylimielinen nuori mies puhui välillä kännykkään, välillä kavereidensa kanssa, välillä juoksenteli jossain, ja leikkeli tukkaani muistaessaan. Siellä parturissa tuli ikävä Vietnamiin. Mutta tulipahan nähtyä tuokin.

Vielä kävin kaupasta durianin ja söin sen, mutta kovin oli maku edelleen haalistunut. Ei enää paljon mitään. Maku ei kestä seisottamista, eikä etenkään jo leikattuna. Ei mahda mitään. Pitäisi päästä jonnekin etelämmäksi.

Tänään ei ollut tuulista, ja Peking peittyi heti savusumuun. Tunsi sen hengittäessään. Joko täällä tuulee viiltävästi mutta on raikasta ja kirkasta, tai ei tuule mutta tietoisesti huomaa hengittävänsä.

Niin, siltä varalta että joku harvinainen lukija saattaa erehtyä luulemaan minun osaavan puhua kiinaa, niin ei, ei, ei, ei, ei ei-ei-ei, siitä ole kysymys ollenkaan. Minulla on n. 10 sanan aktiivinen sanavarasto, jolla monesta asiasta selviää. Kirjoittamalla vähän paremmin, ja koneella kirjoittamalla sanakirjan kanssa tietysti vielä paremmin. Opettelua, opettelua.

1月16日 天安门，赌徒，长城

Minun piti päästä vanhan kommunistin kanssa Maon mauseleumiin, mutta taksin saannin hankaluus ja ajo aamuruuhkassa romutti sen suunnitelman; tunti myöhässä. Kaikkea ei voi saada.

Mutta tapasin pyjama päällä kotonaan pörssikeinottelua harjoittavan kauniin naisen. Hänelle tuli avioero siellä kotopuolessaan, ikää on kohta jo 30, ja kaupallisen alan yliopistotutkinto. Hän pakkasi laukkunsa, tuli Pekingiin, vuokrasi huoneen, osti tietokoneen ja muutaman huonekalun, sekä alkoi pelata. Pienillä panoksilla, kohtalaisin riskein, luotettavan tutun pääomalla. Voittoa ei ole paljon, mutta sen verran että vuokran maksaa ja syö, itse asiassa ihan hyvin. Nyt kriisimarkkinoilla kisaa käydään näköjään ulkomaisten pelureitten halvalla myymistä kiinalaisten pankkien osakkeista; niiden hinta kiinalaisten käsissä sahaa aika lailla, joten olemalla valppaana tietokoneen ääressä näkyy tällä hetkellä tekevän pientä voittoa.  Toivottavasti hän pärjää, ja ehkä pärjää jos ei käy ahneeksi ja ala pelata isommilla panoksilla lainarahalla. Löytää helposti itsensä sen jälkeen bordellista tai kurkku auki leikattuna. Tai ehkä mieluummin heitettynä 21 kerroksesta alas, tai autolla päälle ajettuna. Tai hänestä voi tulle menestynyt bisneswoman, joka omistaa 10 tehdasta ja 20 kerrostaloa, ja jonka kaikki tuntevat. Ei tiedä koskaan.

Syöty on taas, niin mahdottomasti. On pitänyt löysätä vyötä, kyse on pelkästä mekaanisesta ruumiin venymisestä. Joskus tuntuu että kiinalaiset syö kuin viimeistä päivää. Purkin ympärillä näkyy tämän kaunottaren kaunis käsi. 

Kävin kuntoilemassa pitkällä muurilla. En ole koskaan kehdannut siellä ennen käydäkään. Sanovat, että 1990-luvulla sinne päälle oli kiskottu raihnainen kameli, jonka selässä sai otattaa itsestään valokuvia. Muurin ulkopuolella oli narulla keppeihin sidottuja kaneja, joita sai ampua muurilta oikeilla jousilla. Mutta ei ollut enää muuta kuin kolme erittäin lihavaa pientä karhua. Olympialaiset viimeistään on siivonneet perinteiset huvitukset. Niille sai maksusta heitellä keksin ja omenan palasia. Eikä kai siellä betonimontussa ole muuta tekemistä kuin syöminen ja nukkuminen. Parempi kai näillä karhuilla täällä oli kuin niillä, joilta karhufarmeilla lypsetään jatkuvasti katetrilla sappinestettä kiinalaisiin lääkkeisiin. 

Durian ja 足按摩

Kävin kalliimman luokan tavaratalon ruokaosastolla ja siellä kävellessäni leijui nenääni vieno mutta heti huumaava durianin tuoksu. Se on täysin vastustamaton. Hedelmähyllyn päästä lähde löytyi, valmiiksi leikattuja muovikelmuun käärittyjä durianin palasia. Täällä olevat durianit on tietysti lennätetty jostain Thaimaasta, Malesiasta tai Indonesiasta, ja muovikelmussa olevat ovat makunsa puolesta yhtä laadukkaita kuin appelsiinit Suomessa, mutta ei niitä silti voinut ohittaa. Kassalle kävelin yhden paketin kanssa ja kotona hotellissa söin. On se ihme hedelmä. Kun kerran oppii sitä syömään, ymmärtää millainen nautinto se on. 

Ja vähän myöhemmin kävin jalkahieronnassa. Ovat kipeytyneet kävellessä. Ja onhan se mukavaa, jos hieroja osaa. Tämä osasi, sattui erinomainen paikka. Nuori hunanilainen mies, erittäin ammattitaitoinen. Teki jalkakylvyn aikana hartia- ja selkähieronnan, veisti terävällä taltalla - siis tosiaan terävällä, kokeilin sitä - liiat nahkat pois, ja hieroi niin hyvin etten ole niin hyvää saanut missään. Tunnin ja vartin hieronta. Pyöristin maksaessani summan ylöspäin niin, että hinnaksi tuli 10 euroa. 

Lopuksi kävin vieressä pienessä baarissa, missä käy keltatukkaisia kiinalaisia, kortinpelaajia, äänekkäitä naisia yms mukavaa väkeä, juomassa pienen lasillisen 北京二锅头. Se on 56% erittäin vahvan makuista viinaa, joka juodaan raakana huoneenlämpöisenä. Se on vähän niin kuin pontikkaa, mutta kuitenkin erilaista, yksi kiinalaisen 白酒 lajeja. Halvimmasta päästä; sitä saa parilla eurolla 3 litran pänikän. Luultavasti Pekingin kuuluisin juoma. Se maistuu ihmisen suussa ensimmäisellä kerralla kamalalta, mutta siihen tottuu, ja useamman juontikerran jälkeen siitä alkaa tykätä. Se on vähän kuin durian. 

Että nautiskeltu on. 

Olen tykästynyt kovin tuohon keitettyyn veteen. Se lämmittää, on hyvää juoda, helppoa valmistaa, ei haittaa nukkumista illalla, ei jää mahaan painamaan, ja siitä pääsee helposti eroon housunsa vetoketjun avaamalla. Parhaat keksinnöt ovat usein hyvin yksinkertaisia. Tätä pitää ruveta juomaan Suomessakin. 

2009年1月14日 中华人民大学国际关系学院

"Kato ystävyys se on kallista, se ei riipu hallintomallista. Siinä auta ei riimit, vaan ystävällisyys." lauloi tieteellinen esikuvani Juhani Leskinen kauan sitten, ja tiesi mitä lauleskeli. 

Ihanin nainen, jonka täällä olen nyt tavannut, oli gansulaisen muslimiravintolan hubeilainen nuori tarjoilija. Kuvassa näyttää siltä kuin hän ei olisi kaunis, mutta oli hän. Voi mikä hymy ja mitkä silmät hänellä olivat. Hän on niitä naisia, joita ei saa vangittua kameraan, mutta jotka tavatessa keräävät kaiken huomion. 

2009年1月13日 中国社会科学研究院

Eteen tuli sellainenkin paikka, jossa sai pitää päällä toppatakkinsa. 

Kun näissä paikoissa kiertelee, pitää muistaa aina olla kohtelias ja kehua paikkaa taivaisiin, muuten isännät ovat kovin noloja. Tasot vaihtelee, järkyttävästikin, mutta sitä ei saa sanoa isännille suoraan. Yhtä tärkeää on jaksaa syödä valtavasti, koska pankvetti aina tulee vastaan vääjäämättömällä varmuudella. Asian kestää jos se on kerran päivään, mutta kaksi sellaista on jo todella tuskallista. 

Ei niin etteikö se erittäin hyvää olisi, ja kiinalaisessa ruuassa on aina mukana niin paljon kasviksia, että syötävää riittää. Ongelma on, että sitä on vieraille paljon, paljon pitäisi syödä, ja isännät ystävällisesti usein vielä mättävät sitä lautaselleni. Etten vain nälkäisenä heidän luotaan lähtisi. Tämä maa ei vielä ole päässyt irti kulttuurisesta nälänhätäsyndroomasta. Vanhimmat on tietysti syntyneet Qin-imperiumissa, ja keskivanhat eläneet Suuren harppauksen ja Kulttuurivallankumouksen ajat. 

Kiinassa ei aina kaikki mene systemaattisesti loppuun asti. Talossa voi olla ulkoseinillä ja sisääntuloaulassa silmät häikäisevän paljon lasia ja marmorilaattaa, mutta jossain yläkerrosten perukoilla ihmisten työhuoneet ahtaita ja nuhjuisia, ja vessa vino lastulevykoppi ovi niin vinossa ettei sitä saa kiinni. Näillä on kiire ja kunnianhimoa, mutta aina ei raha, taito eikä kärsivällisyys riitä. 

2009年1月12日 中国人民大学

Aamuinen seminaarisali oli lämmittämätön. Siellä istui villapaita päällä, me viluisemmat kaulaliina kaulassa ja assistentti kierteli huoneessa kaatamassa meille isosta termoskannusta keitettyä vettä. Kuuma vesi pitää ruumiin hyvin lämpimänä ja liiat nesteet voi väliajoilla käydä vessassa kusaisemassa pois. Hyvin kätevää. 

北京市海淀区中关村大街甲138号燕山大酒店

Nyt löytää itsensä sitten Pekingistä. Aika orientoitua taas uuteen kieleen, joskin minun osaltani lähinnä kirjoitettuun. Täällä on pitkälti samanlaista kuin Japanissa, etenkin tällaisessa rahankerääntymiskaupungissa. Vähän vain sotkuisempaa, eikä ihan niin luistavaa, sujuvaa ja ammattitaitoista. Mutta tulen hyvin toimeen kiinalaistenkin kanssa.

Yöllä on tammikuussa kovasti pakkasta ja tuuli Mantsuriasta viiltävää. Siperian ja sulan Tyynenmeren välinen lämpöero on niin iso, että se saa aikaan melkein jatkuvan tuulen näillä alueilla, ja se on tosiaan kovaa tuulta. Tuntuu naamassa ja kaikkialla missä tuuli vain pääsee tunkemaan vaatteiden lävitse. Mutta samalla se pitää kaupungin ilman kohtuullisen raikkaana, etenkin täällä kaupungin luoteisreunalla. Valoa oli päivällä tammikuisen Suomen jälkeen taas valtavasti ja taivas korkealla. 

Jag har nu finslipat och skickat artikeln till Stockholm. Skrivit en ansökan för 20 000e. Läst en gradu, nästan en annan, och många essäer och olika slags manus av studenter och yngre forskare. Arrangerat administrationen. Borde fortsätta att läsa Matti Nojonens 詭道。Lagom mycket. 

Att titta på hur män tar mått på varandra och dör är ju lika intensivt som att titta på vackra dansande kvinnor. Jag vet egentligen inte varför, men i alla falla är denna den finaste duellen i Westerns historia. 

Hava nagila

Jag hittade en gammal sång, som jag skall placera hit. Inte för att stödja Israels anfall till Gaza och palestinska folkmord som inträffar där just nu. Bara för att jag har haft i minnen en ung sabra som en gång lärde mig hebreisk i Yagur. Jag var under 20 år, hon var ännu yngre, och Galileiska vinternätter på Karmelbergets slutning var kalla utanför täcket.  

הבה נגילה
הבה נגילה 
הבה נגילה ונשמחה 
  
הבה נרננה 
הבה נרננה 
הבה נרננה ונשמחה 
   
!עורו, עורו אחים 
עורו אחים בלב שמח  
!עורו אחים, עורו אחים 
בלב שמח

Hava nagila 
Hava nagila 
Hava nagila venis'mekha 
  
Hava neranenah 
Hava neranenah 
Hava neranenah venis'mekha
 
Uru, uru akhim! 
Uru achim b'lev sameakh
Uru achim, uru akhim! 
B'lev sameakh 

Låt oss fröjdas
Låt oss fröjdas
Låt oss fröjdas och låt oss glädjas
   
Låt oss jubla
Låt oss jubla
Låt oss jubla och låt oss glädjas
  
Vakna, vakna bröder!
Vakna bröder, med ett glatt hjärta
Vakna bröder, vakna bröder!
Med ett glatt hjärta

Samma med violin,

gitarr 

och dans. 

-------------------------------------------------------

Senare, mycket senare, träffade jag henne en gång i Stockholm. Vi grälade en hel natt. 

Läste min första gradu idag. Några studenter har varit flitiga under jultiden. I morgon skall en kille från Korea skicka en annan gradu. Dessutom använde jag hela resten av dagen för administration och planering av arbete för var och en av oss. Ordnade arbetsplats och lön för en människa. Ordnade värdering av en docentursansökan. Våren har verkligen börjat. Det var inte svårt idag, när det var ingen brådska, men kaoset närmar sig småningom. 

Jag vet. Jag har sett det allt redan många gånger. 

Förr i tiden brukade jag tycka om det, men kaoset var mindre och vänligare då. 

Oi jospa ihmisellä,
ois joulu ainainen.
hmmmm, hmmmm

Färdig!

Nu är artikeln äntligen färdig. Det var roligt att skriva svenska efter en lång tid, egentligen närmare 30 år. Jag tyckte oerhörd. 

Jag har skickat manuskripten till redigeraren i Helsingfors, och fullt ett glas whisky för min egen ära. Jag är nöjd. 

Jag kan inte säga att svenska är ett vackert språk, men det är ganska roligt, liksom en liten porlande bäck i skogen. Någonstans i Bohuslän, inte långt från den norska gränsen. 

På kvällar har jag städat upp min datamaskin, och tittat på årets foton. 

På sommaren kunde jag arbeta och skriva i mitten av blommor. 

Vintern är lika vacker, men nu skriver jag där uppe på andra våningen. Det är bekväm och varm här. 

Det har tagit några dagar att rikta min hjärna igen till svenska, men nu går skriveri redan ganska lätt och roligt. Artikeln måste naturligtvis redigeras till rejäl finlandssvenska innan jag kan skicka den till Stockholm, men en snäll kvinna har lovat göra det. Jag förstår inte stil eller nyanser på svenska.

Skriveriet är ganska nostalgiskt. Det är redan 20 år och mer då jag har använt mycket svenska, eller norska och danska. Och läst höga staplar av böcker med de tre språk, från Sørens Begrebet Angest till Harry Martinsons Aniara. 

Tiden går. 

 

Kokade glögg igår. Ville pröva hur Rosetta Kiven recept smakar:

Riien kultainen glögi

1 litra omenatuoremehua
kourallinen neilikoita
pari senttiä tuoretta inkivääriä ohuina siivuina
1 kanelitanko
Disaronno Amaretto -mantelilikööriä

Smaken var ganska intressant. En handfull av doftande spikar var faktiskt för mycket för min mun, men möjligen är Rosettas hand mindre än min, eller hennes mun är starkare. Byns lilla Alko hade ingen Amaretto, men vi använde ryska rönnbärslikör som vi hade i skåpet. Den gick perfekt tillsammans med nejlika, och båda smak blev ännu starkare. Vi experimenterade också med tyskt brännvin och suomalaisen Minttuviinan kanssa, och drack allt med glädje. Vi drog slutsatsen att man kan dricka vad som helst med Riien glögg.

Sedan sköt vi fyrverkeri mot himlen. Vinden var så väldigt stark att raketer gick till överraskande riktningar i skogen, men det var jätte roligt, och vi klarade oss utan skador.

明けましておめでとうございます。本年も宜しくお願い致します。

２００９年もまた頑張りましょう。