Kolme vuotta sitten oli tällaista.

Ei taifuuneista tietoakaan. Nyt niitä kulkee jo toinen tästä viikon sisään. Jos ei tänään olisi satanut, olisin ollut tuolla vuorella. 

Mutta nyt sitten viltin alla.

台風

Tämä ilta ei kuitenkaan ole kovin esteettinen. Taifuuni kulkee ohitse. Se on kauempana, eikä täällä tuule kovin kovaa, mutta vettä tulee koko ajan paljon. Maisemana on vastapäisen kerrostalon iltavalaistus. Riittänee. Ruokaa on kaapissa puoli pussia tyttäreltä jääneitä perunarenkaita, purkki juomatta jäänyttä luumulonkeroa ja pari pientä kakia. Riittää se sekin. Vettä on kadulla korkeammalle kuin tohvelin varteen, jota ei ole, enkä halua lähteä kastelemaan kenkiäni uudestaan. Niillä on huomenna käveltävä pitkälle. 

Sain sentään päivällä ruokaa. Muutaman sadan metrin päässä on nepalilainen ravintola. Eihän moni muukaan ihminen tässä maailmassa syö kuin kerran päivässä.  Olisi samalla reissulla pitänyt kävellä kauppaankin, mutta mistäpä tuota arvasi että sade vain yltyy tasaisesti tunti tunnilta. On nurkassa televisio, mutta en ole sitä ikinä avannut. Sähköt toimii, ja luettavaa on paljon. On kuivaa ja viltin alla lämmintä. Ei mitään valittamista.

大阪平成中村座と宝塚歌劇

Käytiin katsomassa kabukia, missä miehet näyttelevät sekä mies- että naisosat. Ja käytiin katsomassa Takarazuka kagekiä, missä naiset näyttelevät sekä nais- että miesosat. Olen kyllä Takarazukan kannalla. Kabukin naisosiin erikoistuvat näyttelijät saavat kyllä käden ja jalan liikkeensä hyvin naisellisiksi, ja äänensä kohtuukirkkaiksi, mutta ei heitä katsoessaan koskaan voi unohtaa että he miehiä ovat. Takarazukan miesosiin erikoistuneet naiset taas saavat liikkeensä varsin miehekkäiksi ja harjoittelemalla äänensä mataliksi. Kasvojaan he eivät kuitenkaan voi muuttaa, päinvastoin korostavat niitä selkeillä meikeillä, eikä kai täydelliseen miehekkyyteen pyritäkään, vaan jonkinlaisiin jumalallisen kauniisiin unelmiin täydellisistä miehistä, joista puuttuvat rumuus, kömpelyys, karkea kieli ja pahat hajut. Heidän vaatteensakin olivat muuten miesten vaatteet, mutta saappaat korkeakorkoiset ihoa myötäilevät naisten saappaat, jotka sekä lisäsivät pituutta, että toivat esiin jalan muodot, niin kuin naisten saappaat tekevät. Molemmat olivat mielenkiintoisia, ja kumpiakin olen nähnyt ennenkin, mutta Takarazuka on joka tapauksessa miellyttävämpää. 

Miellyttävintä tietysti silloin kun he tanssivat hameet päällä ja nostavat jalkaa korkealle, mutta meni tällainen historiallinen draamakin, Jevgeni Oneginista. 

Yleisö oli kabukissa arviolta 95% naisia, Takarazukassa 99% naisia. Laskettiin n. 300 ihmisen salissa alle 30 miestä. Sellaista on näyttämökulttuurista nautiskelu Japanissakin ... niin kuin melkein kaikkialla muuallakin. Salit kummassakin täyteen myytyjä jo hyvissä ajoin etukäteen; teatterit pyörivät kumpikin kahdessa vuorossa, eli naiset Japanissa kyllä käyttävät näyttämötaidetta paljon. Takarazukan lippu 50 euroa takariviin, kabukin lippu 120 euroa sivuparvelle takariviin, eli ei se ole edes halpaa. Eturivin paikat saanee laskea kaavalla x 5. Yksi kaveri varasi liput meille jo kuukausi sitten. Ei sisään muuten edes varmasti pääsisi. Takarazukan näytelmän kesto oli yhdellä väliajalla 2.5 tuntia, kabukin esityksen kahdella väliajalla 5 tuntia, missä oli kolme eri näytelmää. 

また大阪城

Tykkään näistä muurien kulmien kaarista. Ei näihin tarvittaisi kuin kiviä, iso rälläkkä, kasa timanttilaikkoja, sekä aikaa ... jota ei oikein tahdo olla. Jos joskus pienen mutta kuitenkin jonkinlaisen rakentaisi ... eläkkeellä sitten ... 

大阪城の菊山

Saavat tässä meri-ilmastossaan erilaisia kukkia kukkimaan kautta vuoden. Nyt on syyskrysanteemien aika alkamassa, Oosakan linnan krysanteemivuorella. Parin viikon päästä täydessä kukassa.

金閣寺、kultainen paviljonki

Tuuli kaantyi pohjoiseen, +10 astetta ja kylmaa sadetta. No, tahan on totuttu, ei tallainen hatkayta.

Kultaisella paviljongilla kaytiin. Se on tehty 1200-luvulla huvimajaksi, eli kesamokiksi. On se sen jalkeen ollut temppelinakin, mutta on nykyaan yksi turistiteollisuuden vetonauloja. On se natti.

Haa, loysin paikan mista paasee verkkoon. Elama alkaa taas sujua. Yksi kamala paiva vaimon kanssa tavaratalossa, kohtuuisossa, mutta toinen paiva rauhallista lepailemista takana. Vahitellen saa aloittaa tyonteonkin, hissukseen.
Satoikin pari paivaa, mutta vahitellen taitaa ruveta kirkastumaan. Kuljen ulkona T-paidassa, enempaa ei pysty pitamaan, mutta eivat paikalliset niin vahissa vaatteissa kulje.

Viimein Kiotossa. Pääsin Suomesta karkuun. Aamulla klo puoli kaksi, heräilen ja nukun aikaeron takia miten sattuu. Puoliväsyneenä aina, mutta samaahan se Suomessakin oli. Täällä ei ole enää kiire. Muutamaan pävään ei ole mitään velvollisuuksia, kunhan oleilee vain.

+25 lämmintä päivällä, nyt yöllä näyttää laskeneen alle 20 asteen. Lempeää puolipilvistä säätä, pehmeää tuulta. Tänne olisi voinut iskeä syystaifuuni, mutta se kaartoikin sitten Taiwanille. Hauskanpitoa heille sen kanssa.

Perhe on mukana. Käytiin kaupasta kaikenlaisia tuttuja ruokia, syötiin niitä makuja sekaisin. Suolaista, makeaa ja kirpeää. Kombinaatioina joita ei olla maistettu pitkiin.

Käytän jonkun tässä kerrostalokombinaatissa asuvan suojaamatonta langatonta verkkoa. Suomessa se olisi laitonta, täällä en tiedä. Se on hyvin heikko, hän on kai jossain kauempana. Tämäkin postaus menee perille jos menee, aika näyttää.

Pidän itseäni vähän aikaa valveilla, menen kohta taas houkuttelemaan unta.

Vanhenee koiratkin

0.5 km jälkeen, istuen.

2 km jälkeen, kävellen.

Kuvat on pari viikkoa vanhoja, en vain ole jaksanut tyhjentää kameraa, enkä etenkään avata blokia. Mutta näin alkaa Miinalle käydä. 10-vuotispäivä lähenee, ja askel selvästi lyhenee.

Rusakon poikien saagan päätös

Yhtenä päivänä niitä vain ei enää mäen päällä ollut. Ei siellä ollut verta eikä karvojakaan, joten lienevät loikkineet paremmille ruokamaille. Miina ehti niitä kauan kauan, mutta ei niitä enää löytynyt. Tämä lienee onnellinen loppu.

Jos ne selviää hengissä, ne tulee talvella raatelemaan julmasti hedelmä- ja muita puitani.