Yhtenä päivänä niitä vain ei enää mäen päällä ollut. Ei siellä ollut verta eikä karvojakaan, joten lienevät loikkineet paremmille ruokamaille. Miina ehti niitä kauan kauan, mutta ei niitä enää löytynyt. Tämä lienee onnellinen loppu.
Jos ne selviää hengissä, ne tulee talvella raatelemaan julmasti hedelmä- ja muita puitani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Lienee tullut aika suojata ne puut ja pensaat?
Voi voi, Miina-paran vauvat läks!
Kyllä, suojattava ne on. Rungot. Niitä on kuitenkin niin paljon, hajallaan, ja pensastuneitakin, että aina sieltä jotain syödään. Ostin 10 m x 120 cm uutta aitaverkkoakin eilen, mutta aina rusakkojen nälkäiset raakalaisparvet pääsee jostain lävitse. Niillä on aikaa, ja tyhjä maha täytettävänä moneen kertaan talven mittaan.
Vauvat on aina herttaisia. Mutta metsän rusakkolaumat jättää kyllä niin paljon hajuja, että niissä on Miinalle paljon mielenkiintoista seuraamista. Vain tuoreen jäniksenjäljen perässä se enää innostuu kulkemaan kovaa.
Lähetä kommentti