Miina 48

Punnitsin Miinan jouluaattona. En enää jaksanut nostaa sitä suoraan käsivarsilleni. Se on liian iso, liukas ja painava. Mutta otin selän päältä käsin etujalkojen takaa syliotteen - niin kuin ihmistä nostetaan takaapäin - ja sillä tavalla sain sen helposti ja selkääni katkaisematta itseni kanssa vaa'alle. 

 Vaaka antoi Miinalle painoksi 48 kg. On vuodessa lihonut useamman kilon. Miina oli aika järkyttynyt kuullessaan, että tilanne merkitsee laihdutuskuuria, tai ainakin painon kohoamisen pysäyttämistä. Se ei viitsisi kävellä paljoa; lyhyitä matkoja kyllä usein hyvinkin mielellään, mutta nekin hitaasti ja hartaasti nuuskien joka paikan. On enempi tutkija kuin urheilija. Ruokahalu on kuitenkin hyvä, joten niin niitä kiloja kertyy. Kesällä se ei kuumalla jaksakaan kävellä, mutta nyt talvella paremmin. -10C olisi kaikkein parhain. Ei vielä kylmä, mutta sopivan viileä Miinalle.

 Joten olen ruvennut pukemaan valjaat Miinalle päälle ja kävelyttämään sitä hihnan kanssa. Vedän sitä perässäni, niin että liikuntaa tulee, ja lenkeille mittaa lisää. Ei me mitään juoksuvauhtia pidetä, ja seisahdetaankin välillä. Onhan se toki jo 10-vuotias, eikä niveliä kannata rasittaa ylenmäärin. Mutta alkaa tottua vauhdikkaampaan ja pidempään menoon, viikko tätä kohta on jo tehtykin.

Ruumiillisesta rasituksesta saa endorfiineja erittymään. Lenkin jälkeen tuntuu hyvältä. 

Torni 2

Torni auringon noustessa. 

Tänään sille tuli jo käyttöäkin. 

Joo, pelotti siellä vähän. Ei ole tottunut tuollaisiin paikkoihin. 

Kuukauden polttopuut 2013-14. 

Torni

Väsäsin tapaninpäivän ratoksi pienen tornin. 

Märillä poluilla

Järvi on noussut monin paikoin monta metriä kauemmas maalle. Ei toki korkeussuunnassa, mutta pituussuunnassa kuitenkin. Täyttää Miinan ja minun normaalisti kulkemat polut. 

 Tässäkin polun pohja on, ja kyllä siitä kumppareilla edelleen pääsee, jos nimenomaan tästä haluaa mennä. Saa nähdä miten pajut pärjää talven veden alla. Joko ne pärjää, tai polun viereen aukeaa näköala järvelle.

 Tästä pääsee pusikon lävitse kiertämällä, jos on väärät kengät jalassa.

 Mutta tässä ei enää nykyään auta kuin kääntyä takaisin. Sillan tuo pää on painunut jo aika syvälle. Se, missä ylipäänsä voi kävellä, alkaa käydä aika ahtaaksi. Pari kolme päivää kun pitäisi -20C pakkasta, niin aukenisi tilaa kävellä missä suinkin haluaa.

 Tieparka on tämän näköinen. Pyörätie jo päivän sateessa sulikin ja kelpaa käveltäväksi. Autotie on vielä paksussa jäässä.

Tapaninpäivää

Lämmintä +4, vettä sataa paksuista pilvistä. Kaikkialla on märkää. Metässä kulkee hyvin ja helposti, kävelyteille ei mielellään itseään tarjoa. Jään päällä vettä. Pikkuisen liukasta.

Chasseurs de dragons : Lohikäärmeenmetsästäjät

Erittäin hienoja ranskalaisia animeja. Yhtäältä Chasseurs de dragons on TV:ssä 2006 lähtien esitetty piirrosanimesarja, jota on myynnissä DVD:nä nykyään; Saison 1. Saison 2 ei ole vielä saatavilla ainakaan Ranskan Amazonissa. Toisaalta Chasseurs de dragons on elokuva, joka on toteutettu nukkeanimaatiotekniikalla. Sopivat sekä lapsille että aikuisille; elokuva on vähän pelottavampi. Edellisissäkin on joskus hurjasti karjuvia lohikäärmeitä, ja joskus niitä tapetaan miekalla yms välineillä, mutta vähemmän pelottavia ne ovat kuitenkin kuin elokuva. Ei sekään kauhuelokuva ole, lohikäärmeet vain on esitetty siinä kamalampina. Kummassakaan ei koko aika ole ollenkaan pelkkää taistelua, eikä se ole keskeisessä asemassa. On melskettä toki. Mutta keskeisessä asemassa minusta näissä on animeissa on matkustaminen hyvin oudossa mutta kauniissa maailmassa, oudot ihmis- ja lohikäärmetyypit, sekä tietysti metsästäjien ja heidän ystäviensä keskinäiset välit.

Joka tapauksessa ne ovat hyviä. Ja erilaisia. Ne ovat erilaisia kuin japanilaiset ja amerikkalaiset animaatiot; vaikea sanoa missä. No, amerikkalaiset on aika  tökköjä ja niissä se mäiskiminen on keskeistä, sekä suoraviivainen sankarius vaikeuksien kautta voittoon. Amerikkalaisissa on kaikissa sama tarina, enkä minä niitä juuri viitsi katsoakaan. Niko - lentäjän poika on tietysti tehty täysin samalla sapluunalla; myy hyvin, mutta jättää huonohkon maun suuhun.

Japanilaiset on monipuolisempia, ja Chasseurs de dragonit on samanlaisia siinä; esiintyjien käyttäytyminen ja ajattelun logiikka vain on ranskalaista, ei japanilaista. En tiennyt että Euroopassa näin hyvää ja omaperäistä animea osataan tehdäkään. Amerikassa Chasseurs de dragonit ei näytä myyvän kovin hyvin, mutta kyllä monessa maassa muualla maailmassa.

Jos ei osaa ranskaa - eikä meilläkään kukaan puhuttua ranskaa osaa, vaikka kirjoitetusta voi jotain selvää saadakin - ei haittaa mitään. Tarinoiden juonista pääsee kiinni eläytymällä niihin. Englanniksikin näitä kai on saatavilla, mutta suosittelisin katsomista autenttisella alkuperäiskielellä. Niihin maisemiin minä kaikkein eniten olen ihastunut.

Jouluaatto

Joulu sitten tuli taas. Jouluaattona siihen touhuun piti jo väkisin ruveta. Tosin olin hakenut tyttären kanssa kuusen jo edellisenä päivänä. Reilu 3m, sillä on käyttöä seipäänä joulun jälkeenkin. Minä hoitelin aattona lumityöt (3-4 cm märkää räntää; 45 min), autojen pesut, alakerran imuroinnin ja lattian pesun, saunan lämmityksen, ulkovalot ja -kynttilät, ruuan levittelyn pitkin pihapuita linnuille, koiran kävelyttämisen ja kuusen paikalleen laittamisen. Vaimo hoiti ruokapuolen. Tytär autteli kumpaakin, ja etenkin siivosi omaa huonettaan. Kuusi koristeltiin porukalla. Siihen kepeästi päivä meni. Loppu oli jo saunomista, syömistä ja porukalla oloa. 

 Lahjojen määrä on onneksi lähtenyt jo selvään laskuun. Tyttärelle jotain. Kirjoja minulta; minähän en koskaan osta kenellekään mitään muuta kuin kirjoja. Paitsi isälleni paxin (sauvasekoittimen), mutta se meni tarpeeseen, ja sen joululahjan annoin jo marraskuussa. Tyttären pienenä ollessa lahjoja oli isossa säkissä ja pukki ne jakoi, mutta ne ajat on jo takana.

15-vuotiaat tytöt näkyy ostavan toisilleen pieniä pehmoleluja, meikkitavaroita, shampoita, nahkasaippuoita ja nahkarasvoja. Siellä pääasiallinen lahjatrafiikki näkyy nykyään kulkevan. Heitä on useampia jotka ostavat toisilleen. Sieltä tulleet ei tuossa pinossa näykään. Vaimo kroonisena ostoksilla kävijänä ei mitenkään ollut malttanut olla ostamatta minulle kahta pientä lasia, mitä en olisi tarvinnut. Minulla on jo lasi viinan juontia varten, vieraille voi antaa pikaristakin. Tytär antoi joululahjaksi hartiahieronnan, mikä oli oikein hyvä. Tuntuu mukavalta, eikä sitä tarvitse varastoida mihinkään kaappiin.

Aattopäivän satoi rännän jälkeen vettä, illalla pakasti mukavasti. Samalla alkoi tuulla kovaa, mikä puhalsi lyhyjen sisällä olemattomat ulkokynttilät sammuksiin, jolloin sydämet kytivät tuhkaksi. Tein niihin uudet sydämet mättämällä steariinin päälle keoksi puutikkuja ja nostin ne tuulensuojaan. Siellä paloivat aamuun asti. Vielä kun klo 6 jälkeen läksin koiralenkille, mutta sieltä palattuani tuuli vielä kovemmin. Saapahan polttaa samoja kynttilöitä vielä tänä iltana. Rituaali sekin. Siinä hukataan aika paljon energiaa, enkä sen enempää illalla kuin aamullakaan nähnyt koiralenkillä ketään naapureita kävelyillä toisten pihojen koristeita katselemassa. Valtakunnan bruttokansantuotteeseen se kuitenkin tuo oman lisänsä.

Nyt pitäisi pysytellä pari päivää väkisin tekemättä töitä.

Sisäisin korvin

Ihminen voi omissa asioissaan kuunnella jopa itseään ...

ei huonompi ajatus:
Haiwei to helth

Uudet tuoreet karppaajakäännynnäiset alkavat olla vähän ongelma töissä ruokapöydässä. Piti ottaa asiasta vielä lisää selvää, jotta pärjää keskusteluissa.

Istutus

Istutin planeetan pintaan Pinus cembran taimen. Se ennen pitkää kasvaa tuota rodoa isommaksi ja alkaa varjostaa, mutta siihen menee aikaa. Sen paikka on tuossa ison kiven vieressä, mistä 2 v sitten kuoli siinä muutaman vuoden ollut vastaava puu. Keväällä rodojen aurinkosuoja ravisteli siitä neulaset pois, eikä se siitä koskaan enää toipunut. Tätä uutta pitää varoa. Taimi Mustilan arboretumista, kanta Metsäntutkimuslaitoksen kasvattamaa kantaa, minkä pitäisi pitää neulaset alaoksissaankin pitkään. 

Olisi sen voinut istuttaa aiemminkin, mutta siinä oli metrinen kasa vanhoja oksia. En ollut joutanut siivoamaan paikkaa aiemmin. Luulin jo, että tältä syksyltä jää, mutta nyt kun on satanut viikon vettä, on lumikin taas useimmista paikoista hävinnyt, ja maa on sulaa. Rodon lehdet on likaiset roiskuneesta puumurskeesta, mutta sade ne ennen kevättä puhdistaa. 

Kuulin juuri fysiikan kokeisiin lukevalta tyttäreltäni, että painoani ei mitatakaan kiloissa, vaan ne kertovat pelkän massani. Painoni lasketaan siitä voimasta millä planeetta vetää minua kohti itseään, siis suunnilleen 620 newtonia eli 620 N. 

Räntäleijonaksi

 sanovat Facebookissa Suomen kansalliseläintä, sitä joka vaakunassa on ... ja sitä räntää tulee taas taivas sakeanaan. Lumipeite kasvaa tunti tunnilta, sen verran lumista se on. Mutta naamalla selvää räntää.

Joulukuun pimeää

Paksut pilvet, sakea lumisade, vaikka se ei jostain syystä järveä vasten näykään. Paitsi että vastaranta häipyy näkyvistä. Puolen päivän aikaan, mutta on niin pimeää, niin pimeää että värit häipyy kokonaan pois. Aalto jäädyttää kaislan nokkaa, mutta järvi vielä lainehtii. 

Taas yksi päivä mökillä harvennushommissa. Kuvat niistä risuista on kuitenkin niin samanlaisia kuin entisetkin, että mitäpä niitä tänne panemaan. Palatessa oltiin taas ihan märkiä, minä ja Miina, mutta hyvää se teki kuitenkin. Selkä ei tykkää istumisesta. Päivä olisi hyvä tehdä jotain raskaampaa ja liikkuvampaa viikossa, tavallisten kävelyjen lisäksi. 

Kohta saunaan.

Kotisushia 家庭寿司

Helppo ja hyvä kotiruoka. Makisushi 巻き寿司 eli kääritty sushi. Tarvitaan bambuinen sushiliina, merilevää (nori 海苔) levyinä ja riisiä. Ei sen tarvitse mitään erityistä sushiriisiä olla, kunhan ei ole aivan irtonaista. 

Sille perustalle asetellaan katkarapuja, avocadoa, kurkkua, keitettyä porkkanaa ja ohueksi levyksi paistettua kananmunaa. Kaikki nämä pitkät suikaleiksi leikattuina. Voi sinne panna muutakin mitä tykkää - mutta liharuokaa sushi ei ole.

 Sushiliinan reunasta kiinni ja aletaan pyörittää.

 Puristetaan kohtuullisen lujaa.

 Vaihdetaan kohtaa ja taas puristetaan.

 Jos lopputulos on neliömäinen, ei se haittaa.

 Kieritetään liina pötkyn ympärille ja muotoillaan se kierittelemällä ja puristelemalla pyöreään muotoon.

 Sitten jo tuli pyöreä pötky.

 Leikataan poikittain suuhun sopiviksi paloiksi. Päätypalat myös.

Voi syödä sellaisenaan. Voi kastaa soijakastikkeeseen (shooyu 醤油), tai voi lisätä kastikkeeseen wasabia (ワサビ（山葵）), jolloin maku on täydellinen.

Nopeaa tehdä, hyvää syödä. Säilyy hyvin useamman tunnin jääkaapissa, kunhan peittää. Käy siten myös seuraavaksi ateriaksi.

Lalehin versio 2011

Itsenäisyyspäivän mussiikkia

Klassikko vuodelta 1989, eli kylmän sodan viimeisiltä ajoilta.

94. itsenäisyyspäivä. Tässä ollaan jo sen verran itsenäisiä, että voi soittaa sen kunniaksi vaikka ruotsalaista musiikkia, joka ei liity asiaan mitenkään. Ihan vain siksi että tämä on nätti.

Det bor en ängel i mitt rum

hon har sitt bo ovanför mitt huvud

hon gör mej lugn

och hon viskar till mej

allt det jag säger dej

Det bor en annan i min kropp

hon har den vackraste av själar

hon är kärlek och hopp

och hon berättar för dej

hur mycket jag älskar dej

Det bor en ande vid min fot

som blåser värme över huden

det kittlar och du såg att jag log

men när hon andas på mej

är det för att jag ska komma och värma dej

Här är jag med allt det andra

som gör en människa hel

och jag hoppas jag hoppas att du orkar

och att ängeln i rummet

det är henne du ser

Ihtenäesyyspäivee

Nyt piäs tuas ajamaan lumisilla teillä. Vähän liukkaella. Noppeus laskee sitä myöten; mittarin 91 km/h tarkoittaa käätännössä n. 85 km/h. Musta pilikku kaavvempana lentämässä tien yl on harakka. Uamu valakenoo hiljallee. 

 Jatkoin harventelua. Otin essiin jalokuusia. Niitä on tuossa monenlaesia lajia. Tavallinen kuus kasvaa niitä noppeemmin ja ol jo täättämässä joka paekkoo.

 Samaten otin tammet essii pihlajii alta. Niitä on minulla tuossa 9 kappaletta, 4-5 m korkeita. Suavat jo ruveta levenemmää ja paksuntammaa runkoosa. Siemenestä oon kaekki kasvattanna ja millonka lienenkää tuohon istuttanna ... toesta kymmentä vuotta sitten joka tappaaksessa. Toesta kertoo jo saen niihen piältä ottoo puut poes, sen verran hittaampia ovat virumaan. Katkomiain kuusia kerräelin tammii juurelle. Pittäävät jänikset poekessa. Sitä luulis että jänis vua tunkoo ihtesä irtonaesten kuusii lomite tammen kylykee ja alakaa pistellä kuorta poskeesa, vuan eepä tunge. Arno Kasvi Turusta väetti että mustaviinmarjan oksat ajjaa saman asian. En tiijä mitenkä ne jänikset hengissä pyssyy ku eevät viiti pientäkää vaevoo nähä ruokoo suuhusa suahakseen. Mutta parempi minulle näe. Kohta nuissa on jo niin paksu kuor että ne ei ennee jänikselle maestu. Kuhan par vuotta aarinkoo suavat ja paksunovat.

 Tuommosta puuta ol tammii piälle ja vierelle kerinnä jo kasvoo. Siinä on hyvä mua. Pihlaja ja leppä kasvaa noppeesti. Metriä vuoteen ku ylispuina kunnolla vaahtiin piäsöövät. Ohutta riukua nekkii kuitennii, ahtaassa joutuneet kasvamaa. Ei jouva eikä kerkiä harventammaa kovi ussei, vua nyt alako olla jo aeka. Polttopuuta niistä ei paljoo tule, ja suurin osa kuatamastan tavarasta ol tuostae paljon ohuvempoo rimmoo.

 Sen verran lunta puihen oksilla että ihan märäks siellä tul. Pakkastakkii vua -1 C. Vuatteet sae lämpösen uunin kylykee vasten kuivamaa.

Se hyvä puol on joulukuisissa mehtähommissa että siellä ei huonompikuntonenkaa mies kerkiä oekee väsyä. Pimmee tulloo nii noppeesti, etennii tämmösenä paksuin piliviin päevänä, että kottiin tulloo lähtö siinä vaeheessa ku just alakaa vaahtiin piästä. Se onnii paras aeka lopettoo.

Leipätyössä alakaa sen verra jo hilijetä ettei tarvihe olla jokkaesta vappaapäeveesäkkii töessä. Niinpä tässä on piässy jo kahtena päevänä mehtähommii. Jos lumen tulo pyssyy aesoessa nii vielä tuonne miel tekis. Niinipuihen taemii piälläkii on pihlajia paljo ja kuuset meinoo hukuttoo marjakuuset.

Talvirenkaat

Sekä räntää että vettä tänään, erikseen ja yhdessä. Sopiva autonpesuilma. Vaihdoin myös tyttären pyörään uudet talvirenkaat. Entiset oli jo niin vanhat, että niissä oli halkeamia, joista ujuttautui hiekkaa sisään. 

 Näillä sen pitäisi jokunen talvi taas pärjäillä koulu- ja kaverimatkat.

Katoksessa oli kuivaa, mutta kolea tuuli viluutti kuitenkin jonkin verran. 

Tytär teki sillä aikaa tuulihattuja sisällä. Ne lämmittivät.

Kirkas ilima

Kävin Miinan kanssa mökillä kahtomassa mitenkä siellä männöö. Kaekki kunnossa, ves vappaana, mua pikkusen kuurassa aakeilla paekoella. 

 Käveltiin joulukuisissa puolukkametissä, joessa ei ennee kerättävvöö ollu.

 Siivottii vähän linnunpönttöjä. Ol tuossae telekkä tuas poekaset tehnä.

 Harventelin pihlajia. Se leviäes kovasti, niinkun kuussii. Mikkää muu ei niille pärjee. Ruahasin rungot semmosinnaa kassaa. Tul oksat samalla yhteen paekkaan, missä ne myöhemmi hoejellaa.

 Vua ei siitä kovi issoo kassoo rankoja syntynnä. Alaku kuitennii. Ee tässä mittää kiirettä, eikä tarvetta suaha paljoo noppeesti aekaseks. Tul nuita puita tehtyä viime syksynä sen verra enemmä.

Tulpaha oltua päevä ulukona. Liikuttua sen verra että mukavalta tuntuu ja väsyttää, vua lihakset ei kippeiks tullu.

Die Wilden Hühner

Tytär tykkää näistä elokuvista, kolme niitä kaikkiaan on, villeistä kanoista. Murrosikäisten elämää ongelmasta toiseen. Mukaviahan ne on, eikä niissä ole onnellisia loppuja. Elämä vain jatkuu ristiriitoineen, porukassa toinen toistaan auttaen kuitenkin.

Hänen ensimmäisen vuosikymmenensä elokuvat oli yksinkertaisempia. Niissä oli selvä hyvä ja selvä paha, ja loppu oli aina onnellinen. Ihmiselämän toinen vuosikymmen on paljon monimutkaisempi. Onneksi en itse enää ole sen ikäinen.

Valoa ei tähän aikaan vuodesta koskaan kovin kauaa riitä, oli auringon vähän näyttäytyessä kuinka kirkasta tahansa. Päivän muodollinen pituus on nyt n. 6 tuntia, minkä ajan ulkona näkee tehdä jotain ilman keinovaloja. Sen jälkeen pitää panna sähköt päälle, jos haluaa jotain tehdä.

Kaadoin päivällä rodojen päältä muutaman pihjalan. Kasvavat ja levenevät joka vuosi ja tekevät aika syvän varjon jo. Panin rungot illalla pokasahalla pätkiksi; vedin roikalla lampun petäjän oksaan. Noilla muutaman kerran saunan lämmittää.

Päättämätön

Ei osaa nyt oikein luoto päättää mitä mieltä olisi ja mitä tekisi. Jäätyä vai sulaa, pilvistä vai kirkasta, lunta vai paljasta. Kaikkea vuoronperään ja edestakaisin. 

Mutta lumen ja pimeiden päivien jälkeen näyttää sammal auringossa häikäisevän vihreältä.