Tytär tykkää näistä elokuvista, kolme niitä kaikkiaan on, villeistä kanoista. Murrosikäisten elämää ongelmasta toiseen. Mukaviahan ne on, eikä niissä ole onnellisia loppuja. Elämä vain jatkuu ristiriitoineen, porukassa toinen toistaan auttaen kuitenkin.
Hänen ensimmäisen vuosikymmenensä elokuvat oli yksinkertaisempia. Niissä oli selvä hyvä ja selvä paha, ja loppu oli aina onnellinen. Ihmiselämän toinen vuosikymmen on paljon monimutkaisempi. Onneksi en itse enää ole sen ikäinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti