Pakastin

Verstaassa ollut pakastin hajosi. Nyt jo. Vastahan minä sen kesällä 1990 ostin. Hajosi vain sillä tavalla ovelasti ettei siitä tiennyt mitään. Moottori kävi rauhallisesti eikä lämpimän valo syttynyt palamaan. Siellä ei muuta ollutkaan kuin tänä kesänä kerättyjä marjoja, eikä sitä ollut tarvinnut aukoa ennen kuin tänään kun vaimo meni viemään sinne uutta erää mustikoita. Oltiin oltu päivä mökillä viinimarjassa ja mustikassa, ja katsottiin kotiin tultua levätäksemme Karibian merirosvoja yksi dvd. Se loppui klo 22. Klo 23 meillä oli sisällä ollut uudempi pakastin sulatettuna, pestynä ja täytettynä verstaalla entisen paikalla. Pihakivistä oli heti hyötyä: työnnettiin se vain sisältä verstaan oven eteen ja nostettiin kynnyksen yli.

Hajonneessa pakastimessa olleet mansikat meni, olivat järjestään homeessa. Mustikoista suurin osa oli kunnossa. Muuta siellä ei vielä ollutkaan. Tuleepahan vitamiinipitoista multaa niistä marjoista. Oli niitä mansikoita viisi sangollista, silloin kun ne kerättiin. Ensi talvena ei sitten paljon mansikkaa syödäkään. Tytär oli säilönyt jonkun pussin itse keräämiään talossa olleeseen pakastimeen, joten jouluksi niitä on vähän.

Nopeita tilanteita ihan kuin Merirosvoissakin, vaikkei ehkä yhtä dramaattisia. Pitää käydä kaupasta taloon sisälle uusi pakastin.

Karhunvattu

Rubus allegheniensis. Lajikenimeä en enää muista. En tiedä miksi sitä haluaa kasvattaa. Siinä on piikit, jotka on äärimmäisen terävät. Ne menevät nahkaisesta puutarhahanskastakin lävitse edes erityisemmin puristamatta.

Kukkia siinä on joka vuosi jokunen terttu. Kukat kukkivat eri aikaan. Samassa tertussa on kukkia, jo lopettaneita mutta myös nuppuja. Onhan ne nättejä, mutta ei niitä kauempaa näe.

Marjoja tulee syyskuussa muutama. Ne on ihan hyviä, kaikki on syöty mitä on löydetty, mutta ei niitä puskan kokoon nähden paljoa ole koskaan ollut.

Puska on ollut tuossa jo lähemmäs 10 vuotta. On pidettävä kurissa rautalangalla kehikkoon sidottuna. Pisimmät versot on 2-metrisiä, ja tekevät kallistuneina pahaa jälkeä kun siitä ohitse kävelee. Jos niitä ei sido.

Vaikkei se kovin kummoinen marjapensas olekaan, niin en minä sitä varmaan tuhoa, tarkoituksella ainakaan. Jotain eksotiikkaa. Amerikkalaista.

Heinäkuun lopun kukkia

Näitä on taas tänäkin vuonna.

Auringonhattu avasi tänään kokonaan.

Nappikukka on kukkinut jo pitkään.

Tästä taimesta tuli outoja kukkia, mutta menee nekin.

Ja vielä hortensiat.

Uimassa

Soisi näiden lämpimien kesäpäivien ja -öiden jatkuvan. Vedet järvessä on lämpimät. Käydään koko perheen voimin aina iltaisin uimassa töiden ja kotitöiden jälkeen, elämän rauhoituttua.

Aurinko laskee vielä pohjoisen suuntaan, ei vielä länteen.

Olen opettanut tytärtä hyppäämään laiturilta. jalat edeltä ja pää edeltä. Ei tiedä mitä ampujaa milloin joutuu pakenemaan veteen ja uimaan karkuun. Paras osata.

Miina ei ui. Pitää vain laiturilla vahtia.

Tehtiin tänne talkoilla naapureiden kanssa reilu 10 vuotta sitten laituri ja uimakoppi. Itse kukin on niitä sen jälkeen korjaillut, sekä leikellyt puskia ja ruohikkoja matalammiksi. Se uimakoppi pitää ehkä purkaa. Jotain kauempana olevia nuoria on sen löytänyt, ja käy ryyppäämässä ja sotkemassa siellä. Varjoja paratiisissa.

Piikkimatto

Ostin piikkimaton. Niin moni työpaikan naisista on sitä kehunut. Miehiltä ei juuri ole tullut kommentteja asiaan. Arvelin, että sen voi nyt ostaa kun se ei enää mitään varsinaista muotia ole.

Se oli mukava. Muutaman minuutin koski, sitten kipu lakkasi, ja sen jälkeen nukahdin. Nukuin siinä melkein tunnin. Lopun iltaa oli hyvä olo. Tytär tykkäsi siitä niin, että kokeili kahteen kertaan. Ensin 10 ja sitten 45 minuuttia kirjaa lukien. Halusi jatkaa vielä, mutta arvelin että paras antaa ihon ja elimistön levätä. Se jättää melkoiset jäljet nahkaan. Tummia syviä kuoppia ja koko piikkialueen iho menee punaiseksi.

Jäljet häviää kuitenkin nopeasti. Jotain vahvaa se joka tapauksessa tekee, niin isot muutokset tuossa alueessa on. Vaimokin kokeili ja oli minun laillani nukahtaa. Ei kehunut, jos ei moittinutkaan.

Vihannesmaata heinäkuussa

Aamuisin alkaa jo tuoksua elokuulta. Kesän loppu alkaa tulla näkyviin, jos ei vielä ihan lähelle.

Nyt jo suunnilleen tietää miten kesä meni kasvimaalla. Parsa on kasvanut oikein hyvin. Ei tietysti ole vielä syötävässä kunnossa, mutta voi 3 vuoden päästä jo ollakin. Silloin olisi tyttären ylioppilasjuhlat, ehkä.

Mansikkaa tuli paljon. Sitä syötiin parhaana aikana joka päivä mahat täyteen. Nyt on jo hiljaista, ja purin räksäverkotkin eilen pois. Siellä alkaa olla syyslannoituksen aika. Tuhkaa kasteluveteen.

Rusakot keksivät tänä kesänä että herne on syötävää. Syövät sitä rusakoiden tapaan keskeltä tai joskus tyvestäkin. Latva ei kelpaa vahingossakaan. Eli hernettä vähän.

Valkosipulia on kahdenkin penkin päässä. Kaikkea ei saanut viime syksynä siististi maasta ylös. Nosto jäi niin syksyyn, että pikkusipulit oli jo lakastuttaneet vartensa, viettivät talven maassa jo isoina sipuleina, ja nousivat keväällä ylös. Toinen penkin pää on syksyllä varta vasten kylvettyä. Hyviä valkosipuleita. Niin mieto lajike, että kuoritun kynnen voi heittää suoraan suuhunsa ja haukata leipää päälle. Paljaaltaan polttaa kieltä, mutta ei toisen ruuan seurassa. Mikään ei ole niin helppo kasvatettava kuin se. Aina luotettava iso sato.

Pinaattia tuli hyvin yhden kerran. Pitäisi tulla vielä toisenkin; kuukauden ne kasvaa pienistä isoiksi. Ne aina säilötään, jotta päästään talvella tekemään pinaattilettuja. Kesällä tehdään viholaislettuja.

Porkkanaa on syöty viime päivät kuin mansikkaa aikaisemmin. Vaimo oli tehnyt tiukan pitkän kylvön, ja sitä tulee paljon. Syödään niitä pieninä. Ovat silloin pehmeimpiä ja parhaan makuisia. Kasvavat vain nyt kostean lämpimällä niin nopeasti, että paljon ehtii karata isoiksi ja paksuiksi.

Perunat on kylvetty vasta kesäkuun lopulla. Eri kylväjiä; joku pani hyvin harvaan, joku tiheään. Kai sieltä jotain kuitenkin tulee; kaikkein varjoisin paikka, joten varret kasvaa aina pitkiksi ja honteloiksi. Härkäpavut kylvettiin samaan aikaan; vuorotellen perunaa ja papua. Ainakin viime kesänä se näytti pitävän härmää kaukana perunoista; väljä kylvö ja välikasvi, niin että jokainen pottu oli kaukana toisistaan. Perunat ei vielä kuki, mutta pavut jo aloittelee. Ne voi kylvää aikaisin keväällä, tai keskellä kesää. Lopputulos vaikuttaa suunnilleen samalta.

Salaatti kasvaa hyvin niin kuin aina.

Retiisit vaimo oli kylvänyt toukokuussa ilman harsoa, eikä niistä tullut mitään. Ötökät söi ne lehtineen. Punaiset pienet retikat harson alla on tehneet hyvin juurta. Oli siellä mustaa isoa saksalaistakin, samaan aikaan kylvettyä, mutta se teki vain lehteä. Joka on toki syötävää sekin. Se korjattiin pois, ja pantiin tilalle valkeaa japanilaista daikonia. Joskus näistä ristikukkaisista tulee juurta, joskus ei. Yksi pohjoistuulinen päivä lämpimän keskellä saattaa hyvin laukaista ne kukan tekoon juuren teon sijasta, joten se mitä maasta saa on aina onnesta kiinni.

Parsapenkin 20 cm syvän istutusojan täytin syksyllä, ja versot nousi keväällä hyvin esiin. Varret ovat 30-60 cm korkeita. Syksyllä saa alkaa kasata maata uudeksi kerrokseksi. Tempaisen siihen päälle kompostia ja tuhkaa, sekä hiekkaa tuosta mansikkapenkin reunalta. Parsoja varten sitä on siihen varattu. Kun tilaa on, pantiin parsojen viereen täksi kesäksi sipulia. Nekin on parhaita nyt pieninä ja tuoreina.

Helvetti

Kävin kirkossakin, pitkästä aikaa. Konfirmaatiomessun katsomassa tyttären kanssa. Tolpan takaa, mutta kuitenkin.

Siellä jouti miettimään teologisia kysymyksiäkin. Helvetti on kadonnut jonnekin evankelis-luterilaisesta kirkosta. Sen kohdalla on vain iso tyhjä aukko. Taivas on olemassa, ja sakramentit kuten kaste ja ehtoollinen ovat nekin hyvin voimissaan; siis tilanteet joissa sana eli Jumala yhdistyy aineeseen ja tapahtuu pyhä mysteeri. Suurin osa kirkkoväkeä kävi ehtoollisella, mukana yksi juuri kastettu nuorukainenkin. Luterilaisuus on erilaisia hartauden muotoja, mietiskelyä, puhdistautumista, syntien anteeksi saamista, voimakasta yhteisöllisyyttä ja sosiaaliturvaakin. Diakoniatyön perinteessähän sosiaalivaltion juuret ovat. Työntekijät ovat hyvin koulutettuja, ystävällisiä, osaavia, ahkeria ja ylipäänsä mukavaa väkeä; niitä on tavannut monia tyttären rippikoulun yhteydessä.

Jos ei valittaisikaan valtiokirkon maallistumista tai rutinoitumista, vaan ajattelisi asian niin, että ainakin tämä tuntemani luterilaisuus on lähtenyt lähestymään buddhalaisuuden intellektuaalisempia muotoja. Sieltä helvetti myös puuttuu. Vanhassa köyhänkansanbuddhalaisuudessahan helvetti on olemassa.

Puuttuihan se tosin muinaisilta juutalaisilta ja apostoleiltakin. Ei koko Raamatussa mainita helvettiä missään. Se on tullut kristinuskoon myöhemmin, mutta en ole varma millä vuosisadalla. Mahdollisesti juuri buddhalaisuudesta.

Helvettiä on tarvittu aikoinaan pelotteluun, ja kun pelottelua ei enää tarvita, helvettikin joutaa haihtumaan hiljalleen tyhjyyteen.

Teologia olisi mielenkiintoista. Joskohan siihenkin olisi aikaa sitten eläkkeellä ... joka ei aivan pian vielä koita, mutta joka alkaa kuitenkin vähitellen tuntua todelliselta asialta.

Mustikassa

Sormin märästä metästä kolmistaan 2 sangollista ja joku litra päälle. 53 tapettua paarmaa. En ikinä ole ollut mustikassa +30 asteen helteellä. Hyvin se sujui, paarmantappokin, ja väri lähti käsistä kokonaan kun monta kertaa ja tarpeeksi kauan ui järvessä.

Norjassa oli näköjään sillä aikaa ollut pahat oltavat kun ruumiita oli laskettu. 92 ...

Yöpäivystys

Kävin valvomassa yön tyttären rippileirillä. Tulipahan katsottua yksi kesäyö lävitse. Siihen tarvitsee jo syyn; juhannuksenakaan en kehdannut valvoa koko yötä enää, koska ei ollut mitään syytä. Mutta nättihän kesäyö on.

Toinen joi järvestä vettä, toinen pullosta limpsaa. Syötiin leipää ja Miina makkaraa. Talo tarjosi ruuat, kunhan itse jääkaapista otti ja laittoi. Miina ei varsinaisesti vahtina ollut, kaverina mukana vain. On jo kohta 11-vuotias ja hyvin hidas. En ikinä ole nähnyt sitä vihaisena ihmiselle, tai purevan ketään, joten uskalsin ottaa mukaan tällaiseenkin hommaan. Yleensä se ei vieraista ihmisistä yksinkertaisesti välitä yhtään mitään. Römeä haukku siitä kuitenkin lähtee.

Ei siellä minun ollessani sen kummempia tapahtunut. "02.48 mopon revittelyääntä kuului vaimeasti metän takaa, mutta ei sieltä tultu pihaan hiippailemaan." "03.20 räksä lensi pihan poikki lauleskellen mennessään." Mutta on siellä pientä kiusaa tehty aikaisemmilla leireillä ja aikaisempina kesinä etenkin. Tämä risti on revitty ylös ja juntattu takaisin toisin päin. Kohtalaisen isoja paukkupommeja on räjäytelty ikkunoiden alla, ja kerran on talon edessä ollut polttopullo palamassa. Ei talon seinässä kuitenkaan. Mopoilla ja autoilla on revitelty parkkipaikalla ja sitten kovaa karkuun. Tuollaista pientä jäynää, joka on tekijöilleen kovasti jännää, ja jolla saadaan leiriläiset herätettyä ja ehkä vähän säikyteltyä. Luultavasti tekijät on itse olleet joku vuosi aikaisemmin samoilla rippileireillä samassa paikassa. Pääosin toiminta ei vaarallista, mutta koska siinä on ollut mukana jo sen verran vanhoja että voivat ajaa autoa ja pääsevät viinakauppaan, niin kännisten törttöilyjen mahdollisuutta, tai jotain vahinkotapausta ei voi laskea pois. Joten siellä on jonkun aikuisen valvottava.

Sana on tietysti kiirinyt tänä kesänä että leirikeskuksella on yövahdit. Vapaaehtoisia vanhempia vain, mutta kuitenkin. Turvayhtiön auto pyörähtää paikalla kerran aamuyöllä. Rauhallista oli nytkin. Luultavasti suurin valvomiseni merkitys oli siinä että henkilökunta sai nukkua rauhassa. Tekevät 16-18 tunnin työpäivää 10 päivää putkeen, paimentaen pariakymmentä 14-15 -vuotiasta nuorta. Tarvitsevat sen unensa että jaksavat olla hyvällä tuulella päivisin; ilman meitä nukkuisivat koiranunta ja heräilisivät vähän väliä. Heillä on kuitenkin vastuu näistä lapsista. Isoset on vielä lapsia hekin; heitä ei voi käyttää yövahteina.

04.30 läksin kotiin nukkumaan. Pärinäpojat ei juuri jaksa siihen aikaan enää olla valveilla hekään. Liian valoisaa.

Oli mukava ja mielenkiintoinen yö. Tykkäsin kovasti. Kesäöitä voisi valvoa enemmänkin ... vaikka mielellään olisi hereillä kesäpäivinäkin.

Venäläisiä elokuvia

Makasin päivän sohvalla ja katsoin nipun venäläisiä elokuvia. Mikään näistä ei sovi lasten kanssa katsottavaksi. Mutta jokainen on hyvä, mikä milläkin tavalla. Votkaa juodaan kaikissa, missä enemmän, missä kohtuullisemmin. Yleensä enemmän.

Андрей Тарковский Andrei Tarkovski 1979 Сталкер Stalker elikkä hiippailija

Neuvostoliiton aikana tehty klassikko, Tallinnan satamassa kuvattu. Tätä elokuvaa ei koskaan unohda sen nähtyään, mutta ei sitä välttämättä katso toiste. Sopii katsottavaksi jos ei saa illalla unta.

Алексeй Балабaнов Aleksei Balabanov 1997 Брат Brat = Veli

Tästä tykkäsin kovasti. Robin Hood -elokuva, hyvin tasapainoinen. Miellyttävä. Oikeudenmukaisuus voittaa, vaikka sen toteuttaja onkin miettiväinen palkkamurhaaja.

Алексeй Балабaнов Aleksei Balabanov 2000 Брат 2 Veli 2

Tämä menee hiukan makeaksi. Ensimmäisen osan menestyksen johdosta tehty jatko, joka on kyllä hyvä ja vauhdikas, mutta tehty isommalla rahalla ja pääosin Ameriikassa, mikä näkyy. Enemmän kiiltokuvaa kuin ensimmäinen. Hyvä kuva silti.

Александр Рогожкин Aleksandr Rogozhkin 2002 Кукушка Kukushka = Käki

Tämä on herttainen kuva, jos sodanlopetuskuvia voi pitää herttaisina. Alkuperäinen versio on puhuttu venäjäksi, suomeksi ja saameksi. Venäläinen kaupallinen versioni on pilattu puhumalla muunkieliset repliikit venäjäksi päälle. Toimii se osin eräänlaisena sanakirjana. Mutta ei ole erityisen kulttuurillisesti sensitiivistä. Tekstitys olisi ollut parempi, mutta Venäjä on näitä dubbausmaita.

Пётр Буслов Pyotr Buslov 2003 Бумер Bumer = Bemari

Erinomainen elokuva tämäkin, tosin tragiikkaa aika paljon. Nuoria miehiä varastetussa Bemarissa ajelemassa pitkin Venäjää pyssyjen kanssa.

Фёдор Бондарчук Fjodor Bondartšuk 2005 9 рота 9 rota = 9. komppania

Tämä on enemmän Tuntematonta sotilasta kuin Ramboa, tai ehkä mieluummin Rambolla värjättyä Tuntematonta. Suomalais-venäläis-ukrainalainen elokuva Afganistanin sodasta. Mäiskettä on varsin paljon, mutta käy myös selväksi että venäläiset hävisivät sodan.

Алексeй Балабaнов Aleksei Balabanov 2007 Груз 200 Gruz 200 = Lasti 200

Uskomaton elokuva. Tätä nimenomaan ei pidä katsoa lasten kanssa, eikä ennen nukkumaanmenoa. Elokuva elämästä Neuvostoliitossa pienessä kaupungissa Afganistanin sodan aikaan. Tätäkään elokuvaa ei sen nähtyään unohda. Hyvin uskomaton tarina, pitää vielä toistaa. Oli siinä yksi hyväkin ihminen, vietnamilainen vierastyöläinen. Ja toinen joka oli edes järkevä, sellainen lujatahtoinen nainen.

Miksihän minun pitää tehdä aina kaikkea niin paljon kerralla?

Betonikiveys, loppu

Kai tämä urakka pitää nyt julistaa valmiiksi. Rälläkällä on vedetty viimeiset leikkaukset, ne missä tarvitaan tarkkaa viivaa, niin kuin tämä laatan kavennus.

Uusi kiveys on sovitettu vanhaan ja molemmat on pesty painepesurilla. Aika aution näköistä, kun kaikki roina on kerrankin siivottu pois.

En sano että kaikki on suoraa ja tippitoppi, mutta kohtuullista tämä on kuitenkin.

Reunukset on kaikki paikoillaan.

Muurit korotettu uutta pinnankorkeutta vastaamaan.

Ja virallinen valvoja on antanut työmaalle hyväksyntänsä. Eiköhän tämä tästä.

Loppukesällä teen vain pienempia urakoita. Olisipa eläkkeellä niin voisi rakentaa niin paljon kuin haluaa, eikä tarvitsisi lepäillä tulevia töitä ajatellen. Vaikka vuolisi heinäseipäitä, joita ei kukaan enää tarvitse.

Betonikiveystä, jatkuu vaan

Siltä varalta, että tästä olisi jollekulle jotain hyötyä joskus, jatkan ja jatkan vaan. Kävin Ramirentiltä giljotiinin. Riittävän ison jotta työskentely olisi helppoa. Kun tuon pitkän vipuvarren kääntää alas, katkeaa betonikiveltä kaula, tai koko ruumis kahtia. Joskus tosin neljään osaan; joskut kivistä on aika pehmeitä ja murtuvat leikattaessa. Eli niissä on kohtalainen hukkaprosentti. Rällälällä pysyvät paremmin ehjinä, mutta se on hidasta, meluista ja hemmetin pölisevää. Sitä kannattaa käyttää vain todella tarkkoihin leikkauksiin, eikä tässä sellaisia ollut.

Giljotiinilla saa tehtyä nätisti liitoksen taloa ympäröivän vanhan kiveyksen kaarevaan kulmaan. Sanoisin, että uusi jälki on parempaa kuin vanha. Jotain aina oppii tehdessään.

Tai kivisen kukkapenkin reunaan. Kuskasin joku vuosi sitten nuo kivet louhokselta, eikä ne maksaneet juuri mitään. Olivat menossa murskeeksi, eikähän se ole kallista. Tonneittain sitä myydään.

Tai naapurin vastaisen muurikiveyksen kulman. Kaikkia leikkauksia ei giljotiinilla saa suoraksi, vaan pehmeämpään kiveen tulee murtumia. Niistä ei kannata välittää. Ei niitä valmiissa ja vähän vanhentuneessa pinnassa enää silmä huomaa.

Ei kivet näy olevan saman kokoisia. Niissä on pieniä heittoja joka suuntaan. Giljotiinin kanssa näkee hyvin, miten joku kivi on milliä paksumpi tai ohuempi kuin jokin toinen, koska tila leukojen välissä pysyy aina samana, mutta joitakin kiviä joutuu ahtamaan sisään, toisissa taas on selvää klappia.

Lopuksi ajoin pinnan kahteen kertaan täryllä. Pieni 60 kg täry, jossa on muovinen pohja, jotta se ei raapisi pintaa. Tosin hiekassa oli seassa sepeliä, jotka jätti naarmuja, ja jotka sai paikoitellen täryn jauhamaan paikoillaan. Auton edellinen kuorma on ilmeisesti ollut sepeliä ja sitä on jäänyt lavalle.

Sain työtarjouksen omakotitalon pihan kiveyksen teosta ja vanhan korjaamisesta. Pitäisiköhän vaihtaa ammattia? Pitänee kuitenkin vain ottaa kunnianosoituksena, mutta ei sitä tiedä vaikka saneerattaisiin joskus yliopistolta kokonaan pois. Jos käy niin, että en sovi profiiliin.

Täry jauhoi pienet epätasaisuudet kiveyksen pinnassa pois, sekä asetteli nyt jo kuivuneen hiekan rakoihin. Suurin osa hiekasta häipyi täryllä. Ei sitä ole enää paljoa loppusiivoukseen.

Saumaus

Reunukset tehtyinä ja saumahiekat levitettynä. Ruskeaksi meni. Kosteaa hiekkaa, ei tahdo upota saumoihin. Saa olla tuossa huomiseen.

Rippikouluun ...

Tytär oli juuri saanut mansikan lopetettua toissapäivänä, kun lähti eilen rippileirille. Nämä ajat, jolloin hän ei ole kotona, lisääntyy lisääntymistään. No, oltiin me pitkään vaimon kanssa kahdestaan, ja sitten vaimon ja koiran kanssa kolmistaan ennen hänen tuloaan. Kaipa siihen taas tottuu, ja tässähän tuota saa harjoitella.

Toisella viikolla mansikassa ei valittanut enää paljon ollenkaan. Mietti menisikö seuraavana kesänä uudestaan, vai keräsikö mustikoita, vai kokeilisiko joko ikä riittäisi muiden töiden saamiseen. Lapsi tahtoo niin kovasti lapsitöihin.

Betonikiveä pihaan, jatkoa

Eilen aamulla, viimeinen nurkka tätä pätkää. Kaivoin kiveyksen maantien tasoon viimeisen metrin matkalta. Näin ei tule ongelmia talvella aura-autolle. Toinen tapa olisi ollut jättää se metri kiveämättä ja tehdä loppu kivituhkasta, mutta mieluummin näin kuitenkin. Kun tuossa nurmikolla pelaa paljasjaloin iimintonia eli sulkapalloa ilman verkkoa, tarkoituksena pitää pallo ilmassa mahdollisimman kauan, pitäisi päästä juoksemaan taaksepäin pinnalle, jolla ei ole teräviä sepelin palasia. Eli panin betonia nurmikon rajaan asti.

Sama paikka valmiina, sorat tasattuna ja leviteltynä tielle. Sen levittely on helpompaa kuin kaivaminen. Äärimmäisen kovaa tavaraa. Helpompaa käsitellä raapimalla kuin kaivamalla.

Pisin pätkä puolikuivana.

Pisin pätkä taas ihan märkänä. Mitä useammin sataa, sitä enemmän ruskea häviää myllätystä sorasta ja maantie palaa tavallisen harmaaksi.

Pidän mielelläni isot pinnat yhtenäisen värisinä enkä tee niihin koristeita. Koristeet saa olla vaihtuvia, eli tässä pihassa kukkia.

Tuli jo nuppikuorma saumahiekkaa. Raskas kuorma-auto täydessä lastissa sai aikaan muutaman kiven murtumisen, mutta ei yhtään painumista. Murtumiset oli odotettavissa, koska kiveys on vielä saumaamatta ja täräyttämättä. Niitä oli pelkästään tien vieressä viistotulla alueella, ei ollenkaan ylempänä missä on tasaisempaa. Jäteauto ei varmaan murra yhtään, ja jos tarvitsee, niin tulevaisuudessakin voi hyvin kutsua kuorma-auton pihaansa.

Täysi nuppikuorma filleriä ei tietysti mene kaikki kiveyksen saumoihin. Reinuksia pitää nostaa aika paljon myös. Tuon painuneen pesubetonilaatoituksen alle sai lisätä uutta hiekkaa n. 10 cm, ja syksyllä kun kasvusto on lepotilassa saa mättää kukka-alueelle saman verran hiekkaa päälle. Perennat vain tykkää siitä. Hietaa se oikeastaan taitaa olla eikä hiekkaa. Kun siihen heittää kanankakkaa sekaan, on se rikkaruohotonta ruokamultaa. Se kuluu kyllä vielä kaikki eri puolille.

Luulen noiden jo aika vanhojen laattojen toimivan reunuksena ok. Uusikin on aika pian jo vanhan näköistä. Viimeisin laatta pitää uusia. Kun maa nousi 10 cm, ei vanha palanen sovi enää kiveä vasten, vaan tähän mahtuu jo melkein kokonainen laatta, yhdestä kulmasta vain pitää vuolla vähän pois.

Työmaan virallinen valvoja vietti aikansa pääosin autokatoksen peränurkassa, missä oli viileintä. Vain ajoittain hän kävi tarkastamassa ja korjaamassa linjalangan sijaintia.

Tekijä itse. Pää aika tyhjänä; viimeiset päivät meni urakkahommaksi kun olin sen hiekkakuorman tilannut maanantaiaamuun. 55-vuotias ei palaudu raskaasta työstä yhtä nopeasti kuin 40-vuotias, ja väsyy paljon vähemmästä. Voin sanoa kun vertaan nykyistä itseäni siihen mieheen, joka tähän alkoi keväällä 1997 taloa rakentaa. Kolmeen vuoteen ei ole nuo sortsit mahtuneet päälle, mutta nyt taas mahtuvat. Sen verran hyvä kuntoleiri tämä on ollut. Joka kesä aina jotain. Talvisin vyötärö aina kasvaa.

Ei tämän kesän työleiri ole vielä päättynyt. Kaikenlaista viimeistelyä on jäljellä pitkäksi ajaksi.

Ei rakentamiseen paljoa lihaksia tarvita. Jos jaksaa kantaa märän lavan pinoon pois töitä häiritsemästä, pärjää kaikessa muussakin. Tavara tulee kuitenkin pieninä palasina, joita voi nostella ja asetella vähemmälläkin voimalla. Betonikivien tonneja en ole enää laskenut. Niitä on joutunut siirtelemään eri paikkoihin tieltä pois, eikä ne ole enää lavoissa. Lavojen sijoittelu sinänsä onnistui varsin hyvin, niin että siirtelyä ei kovin paljoa ollut. Sen verran on oppinut aikaisemmista tekemisistä.

Sormien nivelet on kipeät, mutta korjautuvat levolla. Selkäni olen venäyttänyt kahdesti, eli selkärangan syvälihaksissa olisi voimistamisen varaa. Niistä venäytyksistähän ei kannata paljoa välittää. Mobilattia päälle ja takaisin töihin. Jos jää makailemaan, venähdysten paranemiseen voi mennä viikko tai kuukausi. Jos jatkaa liikkumista tavalliseen tapaan, ne korjautuvat yleensä saman päivän iltaan mennessä. Mielenkiintoista sinänsä.

Kyllä tällaisia hommia varmaan tekee vielä 65-vuotiaanakin, jos on hengissä ja suunnilleen yhtenä palasena. Mutta silloin pitää olla pienemmät urakat. Varmaan aikaakin on enemmän, jos on onnistunut pääsemään eläkkeelle. En ole varma mikä sen asian tilanne oikein onkaan; joko minun sukupolveani pidetään töissä 68-vuotiaaksi? Pitää varmaan lähimmän 10 vuoden mittaan ottaa joskus selville.

42 tn

Nyt on jo aika lähellä. Tosin vasta ensimmäinen puolisko. Toinen on lyhyempi ja kapeampi, nopeampi tehdä.

Loppujen lopuksi kivipinta tunki itsensä langasta pari senttiä sivuun. Kiveyksen linjat pysyi kuitenkin kohtuullisen suorina, joten naulan paikka lienee ollut sen pari senttiä väärä. Mittasin tämän pään vasta kun olin tehnyt alkua jo useamman metrin, yhdellä langalla sinne asti mihin sauman välttämättä piti sattua ja minne langan saattoi vetää suoraan ilmassa; ja kun koko matka on 33.5 m, voi silmällä katsoen parin sentin heitto hyvinkin tulla. Oli langasta silti hyötyä. Esti se kiveyksen levenemisen. Mutta olisi varmaan voinut käydä toisinkin. Tällaista tämä on.

Betonikivimokia

Tässä on pari esimerkkiä siitä miten ei kannata tehdä. Betonikiveys ei ole hyvä nurmikon rajaaja, ainakaan ilman juurimattoa. Tässä naapurin nurmikko ja meidän kukkamaa ovat hiljalleen kohtaamassa. Tämä on tehty n. 12 vuotta sitten. Voi olla, että jonain kesänä kaivan tämän ylös ja teen uudestaan.

Kuvio on kalanruoto, joka piti kokeilla. Varsin työläs, etenkin käytävien tekoon. Kummassakin reunassa on joka neljänteen väliin leikattava kivi puolikkaaksi. Rälläkällä sen tein; pölyää niin pirusti. Nykyään teen vain helpompia kuvioita.

Tässä kokeilin n. 7 vuotta sitten tehdä eurokivellä kaarevaa kuviota. Onnistuu kyllä ihan hyvin. Pohja on kuitenkin hiesua, ei edes hiekkaa, mistä seuraa kaksi asiaa. Ensinnäkin mikä tahansa siemen itää siinä hyvin. Lemmikki, piharatamo, orvokki, heinä ja mikä vain. Nuo on viime kesänä ajettu painepesurilla kaikki näkymättömiin, mutta ei niiden juuria saa kiveyksen alta tapettua muulla kuin myrkyllä. Tänä kesänä sille ei ole tehty mitään vielä. Toiseksi se routii. Alla pitäisi olla ainakin 30 cm sepelikerros eristekankaan päällä. Muurien alle sellaisen lapiolla kaivoin, eikä niiden kanssa ole ongelmia. Käytävän kohdalla loppui jo harrastuneisuus kesken ja löin vain tasoittamisen jälkeen kivet paikoilleen. Taisi olla ohut asennushiekkakerros. Kivet nousee joka kevät epätasaisesti n. 5 cm ylös. Tosin ne aina painuvat ennen pitkää paikoilleen takaisin, joten ei se niin iso ongelma ole. Kasvillisuutta routiminen ei haittaa millään tavalla. Muurahainen ei tykkää rakentaa pesäänsä hiesumaahan, mikä on rakenteen hyvä puoli.

Tämä pitäisi korjata tänä kesänä. Liittyy uuteen kiveykseen, ja koska minun pitää tilata saumaushiekkaa, voin käyttää sitä tähänkin. En tosin taida kaivaa pohjaa nytkään auki. Jos siihen vain panisi hiekkaa ja routalevyn, niin voisi onnistua. Senhän voi taas korjata, joskus, jos ei onnistu. Opettelua elämä kaikki.

Betonikiveys 32 tn

Tästä se alkoi joskus vajaa viikko sitten. Autokatoksen lattiaa, minkä tein n. 5 vuotta sitten. Jatkokiveys ei satu aivan samaan kuvioon sen kanssa, koska talon edessä on rakenteita, jotka on otettava huomioon, enkä haluaisi leikata kiviä siellä pitkän matkaa. Uusi kiveys näyttäisi tosin olevan tästä kulmasta katsottuna vinossa, ainakin alussa ... mutta on se vain todellisuudessa oikeaan suuntaan taipunut.

Tänne se on loppumassa, joskus. Tänne on vielä matkaa.

Sinänsä tämä on helppo kiveys. Pohja on hyvä. Talo on puoliksi kallion, puoliksi saven päällä, minkä takia se on eristetty kummastakin materiaalista metrisellä murskekerroksella. Talon edus myös; pohjalla on kallio, sen päällä kalliolouhosta, sitten metri mursketta, 20 cm sepeliä ja 5 cm kivituhkaa. Kaikki on ajettu kerroksittain isolla täryllä tiukaksi. Osin 13, osin 6 talvea on sitä lisää painanut. Se ei roudi, ja siihen voi ajaa iso rekka lastinaan 30 tonnia kiveä, eikä maa painu yhtään.

En siksi lähtenyt ajattamaan siihen mitään asennushiekkaa. Jos joku tuleva asukas kyllästyy betonikivipintaan, sen alta on otettavissa siisti kivituhkapinta takaisin esiin. Kahden auton renkaat on toki syöneet jonkin verran pintaa uralle. Kivituhka käy etenkin keväisin ja syksyisin läpimärkänä ollessaan jonkin verran pehmeäksi. Ensimmäisen nuoskalumen aikaan kola painuu sen pintaan helposti. Kaikki tällaiset painaumat on kuitenkin alle sentin. Olen vain vedellyt laudalla harjut matalammiksi ja siirtänyt irtoavan tavaran laaksoihin. Sen jälkeen latonut kivet paikoilleen. Niille on harvoin tarvinnut näyttää edes kuminuijaa.

Tämä ei ole se tapa mitä betonitehtaiden ohjeissa neuvotaan; niissä painotetaan aina sitä 3 cm pehmeää asennushiekkakerrosta, mutta minä nyt teen näin. Aika näyttää tuleeko mitään ongelmia. Jos alle jää kuoppaa, voi tiili varmaan katketa sen päältä.

Viivat on pysyneet kohtuullisen suorina; betonikiveykseen kuuluukin lievää hoipertelua, kunhan päälinja pysyy paikoillaan. Vaikuttaa siltä että kivet ei ole aina täsmälleen saman kokoisia: 2 x leveys = pituus ei näy aina millin murto-osalleen pitävän paikkaansa. Mutta tuon kuvan ottamisen jälkeen kiveys karkasi selvälle mutkalle. Joku potkaisi linjanarua; koira, joku, tai minä itse. Pihassa on erilaisia kaaria ja kallistuksia niin, että lankaa ei saa vedettyä ilmassa suoraksi, paitsi niin korkealla, ettei siitä olisi mitään hyötyä. Pitää käyttää korokkeita apuna, mutta niiden kanssa helposti mokaa. No, kokonaisuutena tämä on mennyt paremmin kuin pelkäsin.

Reunoihin olen pannut lasikuituisen juurimaton. Paikkoihin joihin tiedän kasvillisuuden siementävän ja leviävän alta päin. Luulen, ettei sen tarvitse olla tuota leveämpi. Siellä missä auton pyörät kulkevat, ongelma ei tule esiin. Tuossa aivan reunassa ei kuitenkaan kukaan aja.

Tarkoitus on reunustaa kivet tuossa olevilla leveämmillä pesubetonilaatoilla. Ne on siinä olleet kivituhkan reunuksena. Nostan ne vain korkeammalle. Jos systeemi ei toimi, pitää miettiä jotain muuta. Näissä rakenteissa on isona mukavuutena se, että ne on helppo purkaa ja tehdä uudelleen. Kuntokin kasvaa aina, sen verran ne painaa.

17 tn

6800 kg paikoillaan. Lämmintä oli +32C. Ei tietoakaan ukkosista, joita lienee ollut Länsi-Suomessa. Lämmin on kyllä mukavaa, kun käy välillä uimassa.

Ja mansikkatalo on myös tehty täksi vuodeksi. Alkavat kypsyä näillä helteillä hyvin nopeasti.