Pakastin

Verstaassa ollut pakastin hajosi. Nyt jo. Vastahan minä sen kesällä 1990 ostin. Hajosi vain sillä tavalla ovelasti ettei siitä tiennyt mitään. Moottori kävi rauhallisesti eikä lämpimän valo syttynyt palamaan. Siellä ei muuta ollutkaan kuin tänä kesänä kerättyjä marjoja, eikä sitä ollut tarvinnut aukoa ennen kuin tänään kun vaimo meni viemään sinne uutta erää mustikoita. Oltiin oltu päivä mökillä viinimarjassa ja mustikassa, ja katsottiin kotiin tultua levätäksemme Karibian merirosvoja yksi dvd. Se loppui klo 22. Klo 23 meillä oli sisällä ollut uudempi pakastin sulatettuna, pestynä ja täytettynä verstaalla entisen paikalla. Pihakivistä oli heti hyötyä: työnnettiin se vain sisältä verstaan oven eteen ja nostettiin kynnyksen yli.

Hajonneessa pakastimessa olleet mansikat meni, olivat järjestään homeessa. Mustikoista suurin osa oli kunnossa. Muuta siellä ei vielä ollutkaan. Tuleepahan vitamiinipitoista multaa niistä marjoista. Oli niitä mansikoita viisi sangollista, silloin kun ne kerättiin. Ensi talvena ei sitten paljon mansikkaa syödäkään. Tytär oli säilönyt jonkun pussin itse keräämiään talossa olleeseen pakastimeen, joten jouluksi niitä on vähän.

Nopeita tilanteita ihan kuin Merirosvoissakin, vaikkei ehkä yhtä dramaattisia. Pitää käydä kaupasta taloon sisälle uusi pakastin.