sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Myrskytuho, pienehkö

Työt tahtoo viedä niin kokonaan, että mitään muuta ei ehdi tehdä - paitsi jos on liian väsynyt tekemään töitä, mutta sitten ei jaksa oikein tehdä mitään muutakaan. Moranbongin tarinaa jatkoin tänään vähän.

Kävin kuitenkin eilen lauantaina mökillä katsomassa onko viikko sitten vieraillut myrsky tehnyt siellä mitään. Olihan se; yleensä siellä ei tapahdu mitään, tuuli miten paljon hyvänsä. Rantapuut oli nytkin pystyssä, ne on tottuneet tuuleen, mutta metän takaosissa oli yksi korkea petäjä nurin. Sen vieressä on kaksi keloa; olisiko niin, että niiden juuret oli yhteydessä tähän elävään, ja tämäkin oli alkanut lahota sieltä päin? Puuaineksessa ei ainakaan näkynyt mitään ongelmaa.
 Naapurin rajalle on tuosta vielä pitkä matka, mutta pitkä on puukin. Latvus yletti juuri lyömään maahan heidän koira-aitansa. Vihreää muovipinnoitettua rautalankaverkkoa, korkeus puolitoista metriä, jonka tarkoituksena on pitää kouluttamaton 2-4 bernin paimenkoiran lauma heidän tontillaan. Määrä vaihtelee sen mukaan onko siellä lastenkin koiria. Ei ne ole purreet koskaan, eivätkä periaatteessa ole ihmiselle vihamielisiä, mutta raivoavat silti helvetisti, jos omalla tontillaan kulkee siellä päin.
No, joka tapauksessa jäljet oli siivottava. Petäjästä tuli taas parin talvikuukauden polttopuut, joita ei nyt juuri olisi tarvittu. Kannoin rungon pätkinä autotien varteen, pilkkoo joskus kun joutaa, vaikka ensi keväänä. Aitaan löin lisää pari kuusipuista tolppaa, oioin verkkoa sen minkä sain, ja naulasin tolppiin kiinni. Parsin galvanoidulla rautalangalla verkon repeämät yhteen. Vein naapurin verannalle paperikirjeen, jossa kerroin tapahtuneesta, pahoittelin, ja lupasin maksaa uuden verkonpätkän + työt, jos haluavat sellaisen asennuttaa. Minulla ei ole heidän yhteystietojaan, enkä enää muista nimeäkään; heitä sanoo vain naapuriksi. Koirien takia siellä ei viitsi käydä edes tervehtimässä heitä.

Yksi marraskuinen päivä siellä meni kokonaan. Valoa ei ole enää paljoa. Aste pakkasta, kuivaa ja tuulista. Oikein hyvä mehtätyöpäivä.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Suomen pitkä kesä

Suomessa on pitkä ja lämmin kesä. Satokausi jatkuu vielä kauas marraskuulle. Daikonit kypsyy hiljalleen.


torstai 7. marraskuuta 2013

Marraskuu marraskuu

Ollaan jo siinä vaiheessa vuotta, että töistä ei koskaan enää pääse valoisan aikaan kotiin, eikä yleensä kotoa töihinkään, paitsi jos aamulla voi yhtä hyvin olla töissä kotonakin. Lumesta ei ole mitään tietoa. Tähän aikaan vuotta voi vaikka kuunnella Rammsteinia. Sanoilla ja videolla ei sinänsä ole tässä mitään merkitystä, äänimaisema vain sopii sellaisenaan vuodenaikaan. Vaikka se onkin Malagan auringossa aikoinaan äänitetty. Ohne dich vuodelta 2003.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Hellapuut

Naisten kanssa taas viikonloppu mökillä. Tykästyivät taannoisen työleiriviikon aikana puutöihin. Lihakset vahvistuu, osteoporoosin uhka etääntyy, rasvaa palaa vielä monta päivää töiden jälkeenkin. Tulokset ei tällä kertaa niin näyttäviä olleet, karsittiin isompia oksia ja tehtiin niistä hellapuita. Se on paljon hitaampaa kuin paksumman puun pilkkominen pieniksi. Tytär ei ennen karsimista ollut tehnyt; oppipahan senkin. Kolmeen henkeen kahtena puolen päivän hommana saatiin kuitenkin hellapuut hyvinkin pariksi kesäksi. Jos ei kolmeksikin. Kylmällä ilmalla niitä tarvitsee, mutta lämpimällä ei.
Mökillä nukuttaa tähän aikaan vuotta hyvin. Kynttilän valossa on sen verran pimeää, että aivot ei häiriinny liian kirkkaista valoista, kahdeksalta illalla jo alkaa tehdä mieli sänkyyn. Etenkin jos on muutaman tunnin tehnyt oikeita töitä. 

Niin sakea sumu sunnuntaina koko päivän että olisi hyvin voinut olla meren rannalla. Toista rantaa ei näkynyt ollenkaan. Hämärää ja kosteaa, mutta tyyntä, niin että oli aika lämmin tehdä töitä.

Sahasin lyhyemmäksi yhden petäjän kannon, kaataessa pitkäksi jätetty. Sitä ei saanut kirveellä halki ollenkaan. Se oli kuin kumia, kirves kimposi kun siihen löi. Ilmeisesti se oli täyttynyt juurista tulevalla vedellä. Piti sahata se moottorisahalla halki ensin. Mikä tietysti irrotti siitä pitkää kuitua, joka ennen pitkää täytti sahan, mennen jopa laipan ja ketjun väliin, ja jumitti koko vehkeen. Ei se silti harmittanut, helppohan tuo oli avata ja puhdistaa, ja koko ilmiö oli hyvin mielenkiintoinen. En ollut ennen nähnyt.