maanantai 30. huhtikuuta 2012

Ketjukemiaa

Vaihdoin vaimon ja tyttären pyöriin kesärenkaat. Mukavampaa ja lämpimämpää tehdä nyt; lokakuussa kun tekee tätä toisin päin on paljon kylmempi ja hämärtyy illalla nopeasti.

 Tyttären ketjut oli päässeet kohtalaisen huonoon kuntoon. Tyttären aino kulkuväline kouluun ympäri vuoden, missä se on usein koulupäivän ajan taivas'alla odottelemassa. Vaimon pyörä on paljon siistimmässä kunnossa, koska sitä ei kovin usein käytetä. Tyttären ketjuissa oli paskaa pinnassa ja vähän ruostetta, jäykät. Ne tarvitsi perushuollon, eli kuumentamisen öljyssä vesihauteessa. Öljy on tavallista auton moottoriöljyä, jonkun kanisterin pohja tai mikä lie. Olen öljynnyt ketjuja samassa öljyssä samassa purkissa ennenkin, monta vuotta sitten tosin viimeksi. Ei sitä tarvitse vaihtaa joka kerta.
 Kuuma öljy käy niin herkkäliikkeiseksi että se painuu kaikkiin pieniin rakosiinkin. Purkista se nostetaan sanomalehden päälle valumaan, ja pyyhitään rätillä kaikki irtonainen öljy pois ketjujen päältä. Öljy ketjujen päällä kerää maantiepölyä pinnalleen. Sisällä öljyä vain tarvitaan. Joka tapauksessa liikaöljyä pyyhittäessä tulee ketjuista myös puhtaat. Ei toki uuden veroiset, mutta aika notkeat kuitenkin.

Selkä on ollut kipeä koko päivän. Olen kulkenut etukumarassa. Illalla käytiin kuitenkin 4 km kävelyllä. Kiskoin selkää kävellessäni suoraan, mikä vähitellen alkoi onnistuakin reilu kilometri käveltyämme. Kävelyn jälkeen tytär hieroi  selkäni, ja vaikka se on edelleen jäykkä, niin selvästi jo paranemaan päin. 


Kemiaa

Täältä on peräisin nahkarasvan teko-ohje. Tytär kiinnostui siitä, ja käytiin hunajakaupassa illalla minun töitteni jälkeen. Hunaja oli loppu, ja lettujauhot, shampoo ja saippuakin, mitä kaikkea siellä myydään. Alkoholitonta karpalokuohuviiniä tyttären vappujuomaksi. Mehiläisvahaakin oli.

Iso nätti levy. 

Emännän komerosta löydettiin tuollainen peltivuoka, mitä siinä sitten lienee joskus tehtykään. Reseptissä oli 50 g kylmäpuristettua mietoa rypsiöljyä suhteessa 10 g mehiläisvahaan. Gramman murto-osista näyttää tulleen vielä yhteensä 1 g, eli vaa'an mittarissa on 61 g.
 Pehmenemään vesihauteeseen.
 Usvan keskellä kemialliset reaktiot tapahtuu. Elikkä vaha sulaa öljyyn.
 Saatiin hunajakaupasta kaupan päälle vajaa purkki tyttären valitsemaa tuoksua. Tytär oli siellä joskus TETissä, joten he tuntevat toisensa. Hunajarouva käyttää näitä saunatuoksujensa ja saippuoidensa yms tekemiseen. Paneeko kynttilöihinkin, en tiedä. Joka tapauksessa monta purkkia sillä näitä oli. Greippiä 15 tippaa sulaneeseen liemeen.
 Vielä päälle ensin 2 tippaa ja sitten pieni vahinkoloraus aitoa Farinan Kölnin vettä, sitä mitä tehdään oikeasti Kölnissä ja myydään Jülichs-Platzilla. Ostin tuollaisen pullon 2008 kesällä, mutta minulta ei sitä kovin paljoa kulu, joten sitä jouti hyvin tyttären rasvaan.
 Sekoitus lusikan varrella.
 Kaato purkkiin.
 Missä se heti rupesi kovettumaan. Pieni määrä; kokeiluannos.
Tämä ei ole samanlaista kuin kaupan nahkarasvat. Tämän imeytyminen nahkaan vie pidemmän ajan ja tämä tuntuu paljon rasvaisemmalta. Nahkaan se kuitenkin ennen pitkää painuu. Minun käteni haisee nyt lapsen käsiltä. Miedolta ja puhtaalta.

Aika kovaa siitä tällä sekoitussuhteella tulee. Saa sitä sormen päällä kuitenkin hyvin kaavittua.

Tulipahan nähtyä tämäkin. Tytär on sillä voidellut nahkaansa jo enemmänkin. Jalat aikoo rasvata nukkumaan mennessään.

Sen kaukalon peseminen oli aika kova homma. Tökötti ei niin vain kuumaan veteen liukene, eikä saippuakaan sitä paljoa vie mennessään. En käyttänyt tiskiharjaa vaan pesin paljain käsin, mutta lähinnä sain vain leviteltyä rasvan sekä vuoan sisä- että ulkopuolelle, ja käsiini. Aikani sitä tehtyäni luovutin. Kyllä sillä kaakun paistaa. Eihän tämä rasva mitään myrkkyä ole. Rypsiöljyä pääasiassa.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Bombus

Nähtiin sitruna- (?) ja nokkos(?)perhonen. En ole varma lajinmäärityksestä. En kovin hyvin tunne perhosia. Sekä karvamato, jonka päälle Miina tallasi. Sekä kimalainen hommissaan:

Bombus y crocus. Näissäkin ilmeisesti jotain syötävää on.
 Bombus y Puschkinia scilloides.
Leviää sekä siemenistä että sipuleista. Hyvä kevätkukka. Kelpaa perhosillekin, mutta niitä perhosia ei millään ehtinyt saada kameraan. 

Auto kesärenkaille

Tänään se hoidettiin. Autojen pesu, renkaiden vaihto, siivous ja vahaus.
 Vaimo halusi ja sai vaihtaa kaikki 8 rengasta. On jo joitakin vuosia siitä kun hän viimeksi on renkaat vaihtanut, joten hän halusi verestää taitojaan. Hyvin se onnistui.
 Tytär hoiti nostot ja laskut. Minä hoitelin lähinnä hanslankarin ja apulaisen hommia. Kannoin tavaraa, pesin talvirenkaita, varmistin että mutterit tuli kiinni yms.
 Nyt auto vähän aikaa kiiltää kunnes tavataan taas kuraa jossain.
Venäytin selkäni jo ennen homman aloittamista. Kumarruin vain kerran pitkälle eteenpäin ja alaselässä tuntui "ruks!" Sellainen pieni leimahdus. Niin, liikunta ja voimistelu on olleet vähemmällä, tuoli ja sohva ovat olleet sijaintipaikkoja liian usein viime aikoina. Ei ole ehtinyt eikä jaksanut.

Pientä tämä kuitenkin. Pystyn kaikkeen kunhan vähän varon ja liikun hitaammin. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Mutta sohvalla kivuttominta.

Koivut

Siellä ne vain tulvassa seisoo ja ihmettelee. Käytiin Miinan aamukävelyllä kahlaamassa ja hyppimässä mättäillä. Miina kierteli vähän kauempana.
Nätti koivikko. Päässyt kasvamaan entiselle suon pohjalle ojittamisen jälkeen. Aika isoa jo.


Vettä on ylen määrin niin kauas kuin kehtaa kävellä ja sieltä silmä eteenpäin kantaa.
 Tulvaa ei ole pelkästään tuossa ojassa, vaan se leviää polvea myöten syvänä koko tälle alavalle alueelle.
 Ja leviää.
Tämä on yhtä aikaa sekä hyvin nättiä että kamalaa. Joko ne pärjää, tai tuohon nousee ennen pitkää komea tervaleppälehto.

りや 木漏れ日

Japanissa on oma sanansa sille että auringon valo siivilöityy puiden lävitse

木漏れ日

komorebi


Tässä siitä aiheesta Riyan esittämä laulu, johonkin animeen liityvä. Muutaman vuoden vanha, en löydä tarkkaa vuotta.

 


涙がこぼれ 落ちるのは何のせい
重ねすぎた歳のせい
もうわたしたちが
与えられるものはない
あなた自身の花を
見つけて進め進め未来へと

もう会えなくなるわけじゃないんだ
ただ 大海原にこぎ出していくだけ
船はいく さあ手をふって

涙がこぼれ 落ちるのは何のせい
重ねすぎた歳のせい

椅子に揺られて夢を見ていたんだ
あなたが小さな祝福の中で生まれてきた日の木漏れ日を
幸せな日を


lauantai 28. huhtikuuta 2012

Näsiä avasi kukan

Daphne mezereum
Ei se vielä tuoksunut. Yöllä varmaan alkaa tuoksua erittää yöperhosia varten. Kukkahan siinä ei kovin kumoinen ole, mutta tuoksu on.

Vettä

On märkä kevät. En ikinä ole nähnyt täällä näin paljon vettä vaikka olen asunut täällä parikymmentä vuotta. Tytär palasi sieltä kuitenkin, täynnä tarinoita ja laukku pullollaan saksalaista suklaata. Minä tulen suklaasta sairaaksi, mutta syö sitä joskus, yleensä vain jouluna. Nyt sitä on syöty useita levyjä, ja kohta saa mennä nukkumaan. Mutta vesikuvia ensin. Tässä on tyttären koulun vierestä. Tässä pitäisi olla oja.

Tämä pitäisi käydä kuvaamassa oikealla kameralla. Kännykän objektiivi ei tuo esiin sitä miltä se oikeastaan näyttää.

Meijän niemestä, jonka kärjestä pumpataan kesällä vettä, on tullut saari. Miina oli sitä mieltä että turhanpäiväistä temppuilua veden kanssa. Jää ei kestä ja siellä missä pitäisi olla polku kastuu jalat mahaa myöten.

Järvenkin rannalla lilluu rantakoivut vedessä. Saa nähdä mitä ne siitä tykkää.

Puolukat ei ainakaan tykkää siitä että niiden päällä on muutama sentti vettä.

Ei näillä jäillä enää koskaan hiihdetä. Ilmojen puolesta olisi mukavat hiihtokelit, siellä voisi tareta hiihtää T-paidalla, mutta pohja ei ole enää luotettava.

 Kyllä siellä rannasta käsin käveltiin vielä; kokeiltiin vieläkö kestää. Tytär edellä ja raskaampi isä perässä. Kesti missä kesti, mutta Nokian saappaan vartta syvemmällä kesti joka paikassa. Ei lähde jäät vielä vapuksi tänä keväänä. 

Voihan Nokia palata kumpparin tekijäksi. Niitä aina tarvitaan. Kassaan jää kaiken murruttua varmaan sen verran rahaa että kumpparit voi ostaa takaisin Berneriltä ja lähteä valloittamaan niillä uudestaan maailmaa. Ilmaston lämpeneminen tietää sateita monessa osassa maailmaa.

Emmylou

Perään tämän kevään ruotsalaishitti, First Aid Kitin Emmylou. Sekin soljuu hyvin harmonisesti.

Fråga stjärnorna

Kova viikko takana taas, yöunet harsoutuu epäsäännölliseksi pitsiksi. Valostuakin alkaa jo neljältä. Tällaiseen aamuun sopii vaikka CajsaStinan Fråga stjärnorna om när vuodelta 1994.



Sanat on vähän höpsöt, muttei niihin tarvitse tarttua. Tämä hölkkää pehmeästi eteenpäin ja se riittää.


Viestejä Dischingenistä

Soitti tytär perjantai-iltana, viimeisenä Dischingenin vierailupäivänä, että saksa - ja jos ei se niin englantia sekaan - on alkanut kulkea, ja että hän on jo kotiutunut Saksaan. Isäntäperheessä pidetään häntä niin hyvänä että hän ei viitsisi kotiin palatakaan...

Saa nähdä laskeutuuko sieltä Helsingin linja-autosta ketään tänään Matkahuollon eteen ...

Niin vie maailma tyttäret ...

...

torstai 26. huhtikuuta 2012

Talteen tällaiset

Englanninkielen kertauskurssi:

1. Sex festival --- Kuusijuhla
2. As you wish ---Persettäkö sä haluat
3. How many windows --- Koira meni ikkunasta
4. I'm just asking --- Olen vain persekuningas
5. Manicure ----Raha parantaa
6. Stoned date ----Humalainen taateli
7. I have been there --- Minulla on papu siellä
8. I'll be back ----Aion olla selkä
9. God only knows ---Jumalan ainoa nenä
10. Can You sit, please ----Osaatko paskantaa, ole hyvä
11. Give me a break --- Anna minulle jarru
12. To be or not to be? ---- Ampiaiselle vai ei
13. Irish ale ---- Irlantilainen alennusmyynti
14. Do you feel allright? ------ Tunnetko kaikki oikealta
15. The spring begins in March --- Vieteri alkaa marssilla
16. I fell in love ---- Kompastuin rakkauteen
17. Just in case ---- Vain salkussa
18. Recycling --- Paluupyöräily
19. Hard disc operation --- Rankka tiskausoperaatio
20. Cold as Hell ---- Kylmä perse hellalla
21. The bus leaves at three ---- Pensas elää puussa
22. LP record ----- Liikkuvan poliisin ennätys
23. I saw my Honey today ---Sahaan hunajaani tänään
24. I' m going to make you mine--- Menen tekemään sinulle kaivoksen
25. May God be with you--- Toukokuun hyvä mehiläinen kanssasi
26. Can't stand no longer --- Ei seiso ilman lonkeroa
27. Finnish people --- Lopeta ihmiset
28. No panic ---- No panitko?
29. Carpet factory --- Autolemmikkitehdas
30. Phone seller --- Soita sellerille
31. Good products --- Jumala ankkojen puolella
32. One cold beer ----Muuan kultakarhu
33. Sun is shining --- Poika kiillottaa
34. Mix your drink --- Miksi ryyppäät?
35. Not so long ---- Hyvästi pähkinä
36. Nobody here ----Yksikään ruumis ei kuule
37. How many plums ----Koira meni uimaan
38. What's the bell ----Mitä kello on
39. Body building ---- Ruumishuone
40. By the way --- Osta tie
41. Passports, please ----Jättäkää urheilu väliin, kiitos
42. My baby left me ----- Vauvani vasemmalla minusta

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Sápmin euroviisut

Tytär tuntuu Saksassa pärjäilevän. Tosin sieltä öisin myöhään tulevat tekstarit ovat aika lakonisia. Täysiä päiviä: kouluakin, ja nähtävyyksissä näyttävät kuljettavan vieraitaan oikein urakalla.

Saamenmaan euroviisut ehtivät mennä jo ohitse, mutta tuubissa on videoita. Tässä kolmanneksi tulleen norjalaisen Lars Andreassenin joiku. Se on ihan ok, mutta vielä mielenkiintoisempaa on että taustalla soittaa viulua yksi oppilaani. Olisivat voineet näyttää häntä enemmänkin.



Kisan voitti tänä vuonna Inger Karoline Gaup, hänkin Norjasta. Viime vuonna hän tuli kakkoseksi.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Rodokevät

Pimeä sumuinen aamu, +5 astetta jo kuuden jälkeen koiran aamulenkillä. Yhtä aurinkoista päivää kohti näyttää olevan yksi pilvinen ja yksi sateinen. Ei valittamista, minulle kelpaa kaikki. Piha jatkaa sulamistaan.
 Rodot pärjäisi tällaisena keväänä varmaan ilman suojuksiakin, mutta olkoot nyt vielä peitettyinä.
 Kuusmehtä on sulanut jo melkein kokonaan. Talvella tallatulla polulla on vielä vähän jäätä.
 Maa on vielä roudassa eikä vedä vettä. Alavampiin kohtiin kertyy äkkiä lammikoita.
                                                                                                       

Tytär reissuaa

Se on menossa Dischingeniin. Saksan kielen kouluryhmänsä retkellä koko viikon. Baden-Württembergin osavaltioon Etelä-Saksaan. Syvälle katoliseen Saksaan.




Asuu siellä jossain perheessä, harjoittelee kieltä ja kulttuuria. Dischingen on vielä pienempi paikka kuin tämä missä me asutaan, reilun 4000 asukkaan kunta, mutta meillä ja heillä on ollut oppilasvaihtoa molemmin puolin jo ainakin kymmenen vuotta. Internationalisierung ei ole nykyään kiinni enää paikkakuntien koosta eikä sijainnista. Halpaa ja kätevää. Dischingenin ja Neresheimin lapsia tulee tänne ja täältä menee sinne, oppilaiden perheiden ei tarvitse maksaa kuin matkat, isäntäperheet pitää huolta ruuista ja isäntäpaikkakunta kierrättää lapsia vähän bussilla nähtävyyksissä.

Isä täällä kotona sohvalla ihmettelee miten tytär siellä kaukana jaksaa. Edellinen tekstiviesti tuli Vantaan lentokentältä viideltä illalla, ja seuraava nyt Saksan aikaa 23.05, eli täällä yli puolen yön. Olivat vielä bussissa Münchenin ja Dischingenin välillä jossain; pitkään kestää matkustaminen. Ensimmäistä kertaa reissussa ulkomailla ilman vanhempiaan. Kai se pärjää ... osaa se saksaa jo kirjoittaa, sanakirjasta apua katsoen, hyvin se on täällä opetettu. On jo muutaman päivän ajan kirjoitellut sähköposteja sikäläisen 16-vuotiaan tytön kanssa, joka hänen partnerinsa siellä tulee olemaan. Pääsee isoon perheeseen: 3 tyttöä, eronnut äiti ja isovanhemmat.  Tekstasi että ei ole vielä yhtään saksan sanaa pystynyt saamaan suustaan ulos. Kohta joutuu mutisemaan jotain isäntäperheen luo päätyessään ennen kuin nukkumaan pääsee ja huomenna aamiaisella viimeistään jo monta sanaa enemmän. Viikossa ehtii syntyä jo pientä rutiinia. Grüß Gott! Servus!

Pitää lähteä itsekin nukkumaan, tuskin sieltä muita uutisia enää tänä yönä tulee. Vaimo on nukkunut jo pitkään. Ottaa tällaiset rauhallisemmin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Auton pesu

Tiet on jo kohtuullisesti puhdistuneet, paska niiden pinnalta on noussut autojen kylkiin ja ne ovat kantaneet sen pois. Vielä siellä sen verran kuitenkin on, että vähitellen kertyy kerrokseksi autoihin. Joten pesu.

Autot jonoon, painepesuri ulos, vesiletku siihen kiinni ja hana auki, sähköjohto töpseliin ja virta päälle, sangollinen lämmintä vettä, siinä autoshampoota, pehmeä iso sieni, kumihanskat.

 Suihkutetaan auto ensin märäksi. Suurin osa paskasta lähtee jo sillä, mutta ohut kellertävä kerros jää. Se lähtee vain sienellä ja saippualla.
 Kun tytär kulkee edeltä painepesurin kahvassa, tulee isä perässä pesusienen ja sangon kanssa ja vetää autot puhtaiksi. Kaksi autoa pesee melkein yhtä nopeasti kuin yhden.
Kun vähän pitää väliä saippualla pesijään, niin painepesurin käyttäjä pääsee pian huuhtelemaan autoja hänen perässään. On vettä saatu niskaankin. Puhdasta se on, vaikka kylmää. 

Aikaa pesuun ei mene kauaa, 15-20 min, mutta saippuapesijälle tulee kohtalaisen lämmin. Saa heiluttaa sientään aika nopeasti jotta pääsee pois kärsimättömän painepesurinkäytäjän tieltä. Sopii kuntoiluksi. Pitää kurkotella ja kumarrella vuoron perään. Painepesurin käyttäminen on enempi vain hupia. 

Autot saa kuivua tuulessa. Kuivutuaan kylliksi ne voi ajaa katokseen (minun) ja talliin (vaimon). 

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Lumi sulaa

Sulaa se, tosin ei mitään kovaa vauhtia ole pitänyt, mutta hiljakseen kuitenkin. Sadepäivä tänään, ja jos ei sadetta, niin pilvistä. Rodot on tykänneet. Vettä on paljon. Mehtäojassa, joka yleensä on kuiva niin että siinä hyvin paju ja leppä kasvaa, on nyt metri vettä.

Sillan alla on jäätä saman verran. ... niin, niin, sehän tietysti ojan vedenkorkeutta nostaakin. Ojassa on talven mittaan hangen alla virtaillut vettä joka on jäätynyt sillan alla, missä ei ole ollut lunta lämmittämässä. Veden pinnan noustessa ojassa sitä on valunut aina ohut kerros sillan alle jäätymään, ja koko iso möntti on sillä tavalla syntynyt hiljaksiin. Joka tapauksessa en ole nähnyt sillan alla ikinä ennen tällaista jääpatoa.

Sillan tein tyttären kanssa joskus 10 vuotta sitten. Jonain aurinkoisena toukokuun päivänä. Hän oli silloin vielä niin pieni että jaksoi kantaa mehtään vain vasaran ja naulat. Minä kannoin puutavaran ja leca-harkot sokkeleiksi sillan päihin. Yhessä sitten naulattiin. Siinä meni mukavasti yksi lastenhoitoiltapäivä. Painuu maahan molemmista päistään; penkka pehmenee aina keväisin. Siltaa olisi saanut hyvin jatkaa metrin molemmista päistään tukevammalle maapohjalle. Mutta muuten se on edelleen ok. 

Kasvimaan yksi nurkka on jo paljastunut. Näin aamulla.

Ja iltapäivään kun päästiin, oli sulaminen jatkunut vesisateessa jo niin, että valkosipulipenkkiä alkoi tulla näkyviin. Sieltä jo nousivat esiin itse sipulitkin. Siperialaisia ei lumi ja pakkanen pelota. Kasvinjalostuksessa venäläiset on olleet hyviä, jos ihan kaikki muu ei aina ole ihan nappiin onnistunutkaan. Kaikki se mitä elokuussa 2011 maasta nostettiin on jo syöty viipaleina leivän päällä pitkin talvea. En anna käyttää näitä omakasvattamia paistoruokiin; sellaista varten saa kaupasta etelän sipuleja.

Ja jo nousevat lumikellotkin. Huomenna varmaan aukeaa nuppu.
Kävin viikolla pari päivää Helsingissäkin, missä oli jo lumetonta. Meilläkin viikon päästä tätä vauhtia. 

Kentlemannirunoilija

Viikko reissuttu tien päällä ja hoidettu ihmisten asioita. Ei ne koskaan valmiiksi tule. Menevät vain parhaissa tapauksissa pienen pätkän eteenpäin.

Niin väsynyt ja liikunnan puutteinen että nukkuminen ei onnistu suoraan sänkyyn asettumalla. Kuuntelin viime yön Leonard Cohenia tuubista. Kentlemannirunoilija, ei vanhene vaikka käykin lavalla silminnähden vanhaksi. Äitini ikäinen ihminen. Ääni vähän ohenee, muta kohtelias karisma pysyy. Hän on tehnyt paljon hyvää, tässä minuun aina vuosikymmenien mittaan voimakkaimmin vaikuttanut. Vuodelta 1967.




I loved you in the morning, our kisses deep and warm,
your hair upon the pillow like a sleepy golden storm,
yes, many loved before us, I know that we are not new,
in city and in forest they smiled like me and you,
but now it's come to distances and both of us must try,
your eyes are soft with sorrow,
Hey, that's no way to say goodbye.


Kuulokkeilla kuunneltuna paras. Molemmat kitarat ja naisen laulu kuuluvat kaikki selvästi ja kirkkaana erillään, basso jää ihan pohjalle melkein huomaamattomaksi. Cohen ei tuohon aikaan suostunut käyttämään rumpuja ollenkaan soitinvalikoimassa, eikä niitä tarvitakaan. 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Фауст Faust

Faust, kuvan kanssa täällä, on kehuttu ja palkittu Aleksander Sokurovin elokuva syyskuulta 2011, eli ei vielä vuottakaan vanha. Katsoin sen, myynnissä jo DVD:llä. Maksanut 8 miljoonaa euroa, kuvattu Tsekissä ja Islannissa, puhe on saksaksi, saa päällepuhuttuna venäjäksi  ja tekstitettynä muutamille kielille.

Enpä suosittele. Pitkästyttävä taide-elokuva, jossa käytetään Sokurovin opettajan Andrei Tarkovskin mannerismeja, kuten sitä että psykologista vaikeutta symbolisoidaan vaivalloisella ja hitaalla kävelyllä, sekä epätoivoisilla tuijotuksilla seinään tai kaukaisuuteen. Kaikki mitä tapahtuu tehdään "taiteellisesti" = kömpelön näköisesti. Dialogi on teennäistä. Naisista tehdään epäseksuaalisia ja miehistä pesemättömän likaisia. Erilaisia iljettäviä kohtauksia ripotellaan tasaisin väliajoin, kuten elokuvan aloittava ruumiinavaus. Kaikesta kauniista mennään ohitse välinpitämättämän nopeasti. Faust on voimakkaan osoittelevasti nimenomaan taide-elokuva.

Loppu on ihan ok. Reippaan selkeä.

Seuraavana päivänä:
Oli siinä hyvää sekin, että se oli tosissaan tehty 1800-luvun mukaiseksi. Vaatteet, rakennukset, hevoset ja kärrit, hanhet ja kanat juoksentelemassa ympäriinsä, kapeat kujat ja lieju, ihmisten nopeat kuolemat. Oli siinä otetta, nyt kun sitä ajan jonkin verran kuluttua miettii. Mutta en usko ikinä katsovani sitä toista kertaa. Kamala elokuva.

Tautia ja suuria uudistuksia

Kaksi yhteen sopivaa tilannetta päällekäin tässä viime päivien aikaan: tulin kipeäksi ja töissä piti viimein alkaa osallistua SuureenSähköpostiuudistukseen. Kipeäksi tulo merkitsi sitä että pääsin sille pääsiäislomalle joka Venäjän työreissun takia jäi pitämättä, mikä oli tervetullutta. Tälläkin viikolla olisi pitänyt reissata, mutta omalle sohvalle tässä jäätiin vaakatasoon, viltin alle ja lisäkäärettä kurkun ympärillä. Samalla minulle tuli aikaa uusia näitä verkko- ja tietojärjestelmäsysteemejä, joiden käyttöönotossa olen harannut vastaan elokuusta lähtien. Ei jouda lukemaan ohjeita ja käyttöohjeita. 

SSähköpostiuudistus tarkoitti sitä, että työpaikka siirtyi totaalisesti Microsoft Exchangen käyttäjäksi. Selaimella on ymmärtääkseni eri nimi kuin systeemillä; selain on Outlook 2007/2010. Siellä on ollut vuosien mittaan muitakin systeemejä; Novell GroupWisea ja jotain Eudoraakin siellä takavuosina on kai liikkunut ...  mutta minä en ole niihin koskenut, vaan olen yrittänyt pysyä aina mahdollisimman yksinkertaisissa systeemeissä, samoissa mitä opiskelijat käyttää. 

Ensimmäinen niistä varmaan oli emacs-editori ... jota on käytetty kauan sitten 1970-luvulla UNIX-koneissa. Siitä on hyvin kauan. Silloin opeteltiin nappula- ja kirjainyhdistelmiä, joilla koneita komenneltiin. En koskaan kovin pitkälle siinä taidossa jaksanut mennä. Kuvassa Macin sisältä löytynyt GNU-Emacs. 

PC-koneita alkoi tulla 1980-luvulla. Pico saattoi olla varhaisen editorin nimi ... en muista tarkkaan, mutta jo kauan sitten muistan käyttäneeni tällaista editoria. Tässä on kyseessä GNU-projektin Nano, mutta se on ihan Picon näköinen. Toimii samalla tavoin.

Aahhh ... ikimuistoisia keskusteluja niiden muinaisten koneiden kanssa. Säästätkö vai etkö säästä? Jos säästät, kirjoita nimi ... . Jo tuolloin ihminen ymmärsi, että jos hän on koneen seurassa, ei hän ole enää yksin. Hänellä on aina rupattelukaveri, joka ei koskaan väsy, ei koskaan tympäänny, ei koskaan hylkää - paitsi jos tilttaa. Mitä ne teki silloin tällöin. Näillä tällaisilla käytiin myös keskusteluja yliopiston sisällä eri koneiden kautta ihmisten kanssa. Nykyinen Chat on niiltä ajoilta peräisin. Ei sitä Picolla tehty, vaan jollain muulla ... ei muista, ei muista.

Sitten päästään jo aitoon sähköpostiohjelmaan: Pine, joka julkaistiin 1989. Siinä oli Pico sisällä tekstieditorina, mutta Pine teki teksteille enemmän kuin vain talletti ne: se osasi lähettää niitä ympäri maailmaa. Alussa se oli mustavalkoinen, väreihin päästiin vasta myöhemmin värinäyttöjen tultua markkinoille. Pineen sai sitten itse säätää syvät vahvat värit. Tämä tässä kuvassa ei ole omasta koneestani, vaan Wikipediasta kaivamani kuva, mutta kovin tutun näköinen. Samana vuonna 1989 minä sain itselleni ensimmäisen sähköpostiosoitteen. Se toimii periaatteessa vieläkin. Ja sillä alettiin kirjoittaa posteja koneella jo ulkomaille asti, sitä mukaa kuin ihmisten osoitteita selvisi. Internettiä ei vielä ollut, mutta sellainen Telnet oli, jonka avulla saattoi etsiä tekstejä maailmalta. Kuvia verkoissa ei vielä liikkunut.


Pineä käytin monta monta vuotta. Sitä aina uudisteltiin monimutkaisemmaksi. Joskus se vaihtui Squirrel  Mailiksi, jota itse asiassa tähän asti olen pitänyt vain Pinen kehittyneempänä versiona, mutta äsken luin että se onkin eri. Joka tapauksessa siinä on varsin samanlainen selkeä logiikka. Ja se on ohjelma jonka yliopistoni romuttaa muutaman päivän sisällä, ja josta jouduin siis luopumaan.

Outlook 2007 minulla on työpaikkani PC-koneella, mutta se on siellä. Kotona sama Exchange-pohjainen systeemi toimii aivan hyvin Macista löytyvällä Mail-ohjelmalla, josta tässä alla viimein kuva. Kyllä Mailillä kaiken hoitaa, samoin kuin Outlookilla, mutta en näe silti parempaan vaihtaneeni. Näissä uusissa systeemeissä on grafiikkaa monenlaista, ne integroituvat kalentereihin ja muistikirjoihin, posti tulee näkyviin samaan ikkunaan kuin saapuneiden tai fileerattujen listakin, yms yms. Pelkkiä sähköposteja ajatellen Orava minusta oli kuitenkin ammattilaisen työkalu. Sillä sai arkistoitua satoja posteja könttänä aika kätevästi eri formaateissa; MacMail näköjään tekee vain mbox-tiedostoja. Mutta kaipa tämän kanssa tulee toimeen.


Sen eron näkee myös, että vaikka uudet vehkeet on teknisesti monimutkaisempia, niiden ulkoasu käy yhä steriilimmäksi. MacMailia ei maalata syvän punaiseksi valkein tekstein, mikä on minua esteettisesti kaikkein tyydyttävin väriyhdistelmä. Ei siinä muuteta yhtään mitään. Oravassakin oli tarjolla vain vaaleita värejä. Pineen asti pitää mennä että syviä värejä sai sähköpostiselaimeen. Varmaan minun näyttöestetiikan tajuni on siellä 1990-luvun alun värillisten näyttöjen tilanteessa. Mutta olihan ne oikeasti isoja ihmeitä silloin. Eikä silloin värien kanssa ujosteltu, vaan käännettin ne kunnolla vahvasti näkymään. 

Sohvalla kipeänä maatessani päiväunien välissä olen asentanut Exchangen myös Nokian Symbian työkännykkääni. On se kätevä, ei se Oravan kanssa toiminut. Mutta ongelma on että posteja pääsee vielä vähemmän pakoon kuin ennen. 

Opettelin käyttämään työpaikan verkkoasemia kotoa käsin; siinä pääsi muistuttelemaan mieleensä vanhaa UNICS-kieltä, koska tämänkin 2010 ostetun MacBookin asetuksia piti käydä muuttamassa ylimpänä näkyvällä Emacsilla ja kirjoittaa koneeseen syvälle sisään sanallisia ohjaustiedostoja. Se oli hauskaa, tuli nuoruus mieleen. 1970-luvun tekniikan päällä tässä edelleen toimitaan; sitä vain ei silmillään usein enää pääse näkemään. Mutta ei tällaiseen aikaa vievään touhuun ole mitään mahdollisuuksia muuten kuin kipeänä. Opeteltavaa, ohjeiden ja käyttöohjeiden lukemista on paljon, kun en teknisen alan ihmisiä muuten ole.

Niin, uusin työkotisivuni kokonaan. Heitin pois kaiken mitä olin tehnyt sinne Microsoft Publisherilla. En ikinä viitsinyt opetella sitä  käyttämään. Vihasin sitä ensi tapaamisestamme lähtien, en sitä opetellut, ja sen seurauksena kohtaamisemme olivat aina tuskallisia ja vihantäyteisiä. Front Page sopi minulle, koska se oli riittävän yksinkertainen. Sillä sai tehtyä asialliset informatiiviset sivut ilman sen kummempia koristeluja. Se teki mitä sille käski, ihan niin kuin Pinekin sähköposteissa. Dreamweaveristä, sen vanhoista versioista jotka nekin oli vielä yksinkertaisia, tykkäsin myös. Sekin toimi ja sillä sai nättiä jälkeä. Publisher yritti koko ajan venkuroida jotain. Kyllä se ohjelma otti päähän. Joka tapauksessa kaikki sillä tehty on tuhottu. Uudet sivut tein tästä Macistä löytyneellä iWeb -ohjelmalla. Se on täysin graafinen yksinkertainen perusohjelma, jolla ei edes voi käydä katsomassa ja korjaamassa koodia ollenkaan, ja joka siksi on vähän epätarkka käyttää, mutta sillä mennään. Muuta en enää opettele, tautikin on jo paranemaan päin. 

Olen hyvin tyytyväinen tähän tautijaksoon. On päässyt tekemään kaikenlaista mitä on jo kauan halunnut, tai josta on tiennyt että pakko on kuten SSuudistus, mutta mihin ei ole koskaan ollut aikaa. Monta päivä tähän meni, tosin myös torkkumiseen ja nukkumiseen.