Vettä on ylen määrin niin kauas kuin kehtaa kävellä ja sieltä silmä eteenpäin kantaa.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Koivut
Siellä ne vain tulvassa seisoo ja ihmettelee. Käytiin Miinan aamukävelyllä kahlaamassa ja hyppimässä mättäillä. Miina kierteli vähän kauempana.
Nätti koivikko. Päässyt kasvamaan entiselle suon pohjalle ojittamisen jälkeen. Aika isoa jo.
Tulvaa ei ole pelkästään tuossa ojassa, vaan se leviää polvea myöten syvänä koko tälle alavalle alueelle.
Ja leviää.
Tämä on yhtä aikaa sekä hyvin nättiä että kamalaa. Joko ne pärjää, tai tuohon nousee ennen pitkää komea tervaleppälehto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Upeita kuvia! Koivut ovat suursuosikkeja niiden vaihtelevan värityksen vuoksi. Ne yllättävät jatkuvasti.
Kyllä ne siinä pärjää, jos tuo "mangroveräme" ei iänkaiken tuollaisena pysy.
Koivut on aika kuvauksellisia. Joka runko erilainen, mutta aina erottuu.
Jospa ne pärjää. Mökille mennessä on tien varressa yksi parin aarin alue alavaa maata, jossa edelleen törröttää pystyssä iso määrä koivun raatoja. Yhtenä keväänä siinä seisoi vettä paljon. Mutta saa nähdä. Ehkä tuo tulva tuosta laskeekin. Lunta ei ole enää paljoa yläjuoksulla.
Lähetä kommentti