lauantai 31. tammikuuta 2009

Julkinen ja yksityinen 2

Toinen kohta julkisen ja yksityisen palvelun välisessä asiassa, jota tällaisessa pienessä kunnassa on joutunut katsomaan, on terveydenhuolto. Hoitavatko meitä kunnanvirkaan valitut lääkärit, vai Medonen keikkalääkärit. On selvinnyt, että Medonen lääkäri on pääsääntöisesti nuori ja kokematon, ottaa työvuorollaan vastaan vain 17 lähi- tai puhelinpotilasta, maksaa kunnalle 3 kertaa enemmän kuin virkalääkäri, eikä tietysti tee välttämättömiä hallintotöitä. Paljonko hän henkilökohtaisesti saa palkkaa ja paljonko menee firmalle on kuulemma liikesalaisuus. Virkalääkäri taas hoitaa niin monta potilasta kuin suinkin ehtii, on vanhempi ja kokeneempi, hoitaen enemmän itse terveeksi asti, tehden vähemmän lähetteitä keskussairaalaan, sekä hoitaa hallinnon. Lisäksi hän tuntee potilaansa vuosikymmenien ajalta, tietää entiset toimenpiteet ja lääkitykset. Asuu kunnassa ja käyttää palkkansa kohtuullisen osan oman kunnan tavaroiden ja palvelusten ostamiseen, sekä tietysti maksaa veronsa kuntaan. Hän tekee kaksinkertaisen työn Medonen lääkäriin verrattuna ja maksaa kunnalle vain kolmanneksen sen verran.

Ja näkyy olevan sukupuuttoon häviävä olento. Nuoret valmistuneet lääkärit eivät suostu enää perinteisiin virkoihin ollenkaan, sikäli kuin joutuvat potilastyöhön eivätkä onnistu saamaan itselleen siistejä tutkijanhommia; eivät hankaliin työaikoihin, eivätkä edes lakimääräiseen harjoitteluun suoraan terveyskeskusten alaisina, vaan vain reppufirmojen työntekijöinä. Samalla Medone näkyy väkisin yrittävän kaapata itselleen kunnallisia terveyskeskuksia ja pakottaa sanomaan irti viroissa vielä jäljellä olevat vanhanaikaiset lääkärit. Kun kunta rapsahtaa tilanteeseen, missä perinteisiä ei enää riitäkään, eikä uusia saa mistään, on palkattava reppulääkäreitä, ja heihin totuttua Medone alkaa kiristää kuntaa ilmoittamalla ettei toimita enää reppulaisia, jos koko toimintaa ei ulkoisteta heille. 

Mielenkiintoista. En löydä verkosta paljoakaan kritiikkiä Medonea vastaan; tosin kyllä avoimen valheellista mainostamista parin vuoden takaa, sekä hoitajien erittäin kovaa kritiikkiä työnantajaansa kohtaan, mutta muuten Medone tuntuu yhtäältä tahkoavan rajua voittoa omistajilleen, jotka saavat ottaa siitä suurimman osan pääomatuloina, ja toisaalta kasvavan kohti suurta pohjoismaista imperiumia, tuoden mieleen sen Prebenin yrityksen ... mikä sen nimi olikaan ... ja, Tombola var det. 

Tulevaisuus ei oikeastaan pelota, kuoleehan tässä joka tapauksessa, mutta ehkä ne viimeiset vuodet tulevat olemaan hankalampia yksityisen, kalliin ja huonolaatuisen terveydenhoidon piirissä. Lääkäritkin näkyvät muuttuvan, eikä vanhustenhuollossa tahkota tulevaisuudessakaan rahaa siihen malliin kuin mitä lääkärit noin trendinä näyttävät haluavan

Minua tämä koskee sen verran, että tällaiset kireät tilanteet kunnan terveystoimessa saavat aikaan monenlaista riitaa. Vaimo on rättiväsynyt, tekee viikossa 6 päivää töitä 8-16 tuntisia päiviä, syö huonosti, nukkuu levottomasti ja on alkanut käydä unissaan kovalla äänellä uudestaan töissä käymiään väittelyitä. Menee kohta ihan raunioksi. Olen sanonut sille että eroaa tuollaisesta paskavirasta, lepäilee puolisen vuotta kotona rauhassa, ja etsiskelee sitten itselleen vaikka keikkahommia, muttei kyllä mielellään Medonelta. Velattomia ollaan, ja se toinen autokin saadaan pankissa olevilla rahoilla ihan milloin tahansa. 

tiistai 27. tammikuuta 2009

julkinen ja yksityinen

Suomessa on lunta ja sitä pääsee kolaamaan. Siitä olen onnellinen, ja usein olen töihin päässyt. 

Ongelma alkaa pihani ulkopuolelta. Ilmeisesti meitä kuntalaisia aletaan vähitellen valmistella kuntaliitokseen jonkin lähikaupungin kanssa. Teiden auraus on yksityistetty ja jäljen heti näkee. Ennen täällä saattoi olla hyvillään siitä, että miehet lähti aamulla viideltä töihin lumisina aamuina, ja hyvissä ajoin ennen kuin tytär lähti kouluun oli tiet ja pyörätiet aurattu puhtaaksi. Ei enää, usein ei edes vielä sitten kun tytär palaa kotiin. 

Tyttärellä on raa'at vanhemmat, jotka pakottavat hänet ajamaan kouluun pyörällä. Ei matkaa ole kuin kilometri, mutta kuitenkin. Naapurin lihavan pojan kiltit vanhemmat vievät hänet joka aamu autolla kouluun, ja hakevat pois. Luokkatovereita ovat. Mutta tytär ei ainakaan ole lihava, ja hän jaksaa kepeästi kävellä isänsä kanssa pidemmänkin matkan tarvittaessa ja valittamatta. Ja ehkä hänellä ei ole sitten osteoporoosia vanhana. 

Mutta nyt kun teitä ei aurata, niin edes minun kaltaiseni ilkeä vanhempi ei kehtaisi lähettää tyttöä taivaltamaan 10-15 cm hangessa kouluun ja takaisin. Auraisivat edes pyörätiet lapsille, mutta ei. 

Ei vika ehkä ole vain sen yksityisen firman, joka työt nyt tekee. Luultavasti tekijöitä on vähemmän. Mutta työt tapahtuu silti hitaasti, ja työn jälki on usein huonoa, lumikasoja yllättäen keskellä tietä. Kunnan miehet sentään yrittivät tehdä kunnollista palvelua kuntalaisille, ja niillä oli hyvä työmoraali, niin että kaikki aina sujui, ja lapsista pidettiin huolta. Yksityiseen palveluun tällainen ei näy kuuluvan. Ja kun tilanteet näin pienissä kunnissa helposti kehittyvät monopoleiksi, niin tuskin se pidemmän päälle halvaksi käy. 

Yksityistäminen selvästi poikii yksityisiä investointeja. Jos kerran teistä ei enää pidetä huolta, niin on meidän se toinen auto ostettava. Pitää vaimonkin päästä töihin, siinä missä tyttären kouluun. Pyöräilijöitä ovat molemmat olleet tähän asti. 

Näin tässä pidetään maailmantaloutta pystyssä. 

Voyage voyage

Paikalleenkaan ei oikein osaa täydelleen asettua, mutta tässä sitä vain ollaan. Mutta yhtä hyvin voisi olla liikkeessäkin, jossain muualla. Ehkä tämä laulu on oikeaa tunnelmaa. En tiedä kenen versio tämä on, ei ilmeisesti Gregoriania vaikka tyyli on sama. Venäläisellä sivustolla saksalaiset laulamassa ranskaa Baden-Württenbergissä. Lopputulos on joka tapauksessa sopii minulle. Vähän imelä ja helppo kuunnella, mutta riittävän hidas ja haikea. вояж-вояж. 

Au dessus des vieux volcans 
Glisse des ailes sous les tapis du vent 
Voyage, voyage 
Eternellement 
De nuages en marécages 
De vent d'Espagne en pluie d'équateur 
Voyage, voyage 
Vole dans les hauteurs 
Au dessus des capitales 
Des idées fatales 
Regardent l'océan 

Voyage, voyage 
Plus loin que la nuit et le jour 
Voyage 
Dans l'espace inouï de l'amour 
Voyage, voyage 
Sur l'eau sacrée d'un fleuve indien 
Voyage 
Et jamais ne revient 

Sur le Gange ou l'Amazone 
Chez les blacks, chez les sikhs, chez les jaunes 
Voyage, voyage 
Dans tout le royaume 
Sur les dunes du Sahara 
Des iles Fidji au Fujiyama 
Voyage, voyage 
Ne t'arrêtes pas 
Au dessus des barbelés 
Des coeurs bombardés 
Regardent l'océan 

Voyage, voyage 
Plus loin que la nuit et le jour 
Voyage 
Dans l'espace inouï de l'amour 
Voyage, voyage 
Voyage, voyage 

Voyage, voyage 
Plus loin que la nuit et le jour 
Voyage 
Dans l'espace inouï de l'amour 
Voyage, voyage 
Sur l'eau sacrée d'un fleuve indien 
Voyage 
Et jamais ne revient.

Auteurs Jean-Michel Rivat & Dominique Dubois
Compositeur Jean-Michel Rivat

Ihan aito venäläinen Seigei Mihaevin laulama versiokin löytyy. Pienillä tehosteilla tähän tosiaan on saatu aitovenäläinen tunnelma, hyvin erilainen kuin saksalaisilla. 

http://www.youtube.com/watch?v=DW5icEb5nk4

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

新年好意, 恭喜發財!

Hyvää uutta vuotta!

Gott nytt år! 

maanantai 19. tammikuuta 2009

Kiina ... mitä siitä ajatella. Kai samaa mitä moni muukin on sanonut. On Kiina, josta tykkää ja jota ihailee. On Kiina, joka inhottaa, tai vihastuttaa, tai tekee surulliseksi. Ja on Kiina, josta ei tiedä mitä ajatella. Nämä kolme Kiinaa ovat aina päällekäin ja sisäkkäin, eikä koskaan tiedä mikä niistä seuraavan kadunkulman takaa tulee vastaan.



Tykkään ainakin näistä vanhuksista ja jokusesta nuoremmastakin, jotka joka aamu auringon noustessa käyvät puistossa tanssimassa, oli pakkanen millainen hyvänsä.

lauantai 17. tammikuuta 2009



Täysi päivä. Tutkittiin buddhalaisia temppeleitä. 大钟寺古钟博物馆 oli lakannut toimimasta buddhalaisena instituutiona viimeistään Kulttuurivallankumouksen aikaan, jos ei aiemmin, eikä ollut siihen tarkoitukseen palannut. Se oli valtion omaisuutta ja sinne oli sijoitettu kellomuseo, eli siis temppelikellomuseo. Siellä oli yksi kello Suomestakin, eli ilmeisesti Neuvostoliiton aikaan Karjalasta kuljetettu ortodoksikirkon kello, jonka tekstit olivat venäjäksi. Siellä oli petäjissä myös joulukoristeita, ehkä yrityksenä saada joku käymään paikalla. Ihan tyhjää. Ei ketään, paitsi n. 10 naista myymässä lippuja ja vahtimassa paikkoja.



佛香阁 Kesäpalatsissa oli restauroinnin alaisena samoin kuin Kielletty kaupunki oli 2007-8. Se oli pääasiassa patrioottisen koulutuksen käytössä, eli siellä muistutettiin joka välissä miten britit ja ranskalaiset polttivat sen rakennukset Toisessa Oopiumsodassa 1860. Äitikeisarinna sitten rakennutti sen uusiksi myöhemmin. Siellä näkyi paljon koululuokkia opettajiensa kanssa ja muita turisteja. Buddhan kuvan edessä oli harvakseltaan joku rukoilija, mutta pääasiassa se oli turistikäytössä. En edes tiedä toimiiko paikka temppelinä; ei siellä ainakaan munkkeja näkynyt ollenkaan, eikä suitsuke haissut yhtään.



雍和宫 on iso laamalaistemppeli, jonka Zhou Enlai Kulttuurivallankumouksen aikaan sai säästettyä, ja se on palannut elämään. Se toimii täysin. Siellä oli paljon munkkeja ja paljon paikallista väkeä, ennen kaikkea nuoria. Isot peltiastiat oli täynnä kyteviä suitsukkeita ja tuhkaa. Se oli todella kovassa käytössä. Minäkin omani poltin ja kumarsin. Buddhalainenhan olen minäkin, jos nyt en laamalainen. Muttei sillä väliä.

Tutkimuksilta palattua syötiin, ja minä kävin ensin kokovartalohieronnassa. Eilinen kaveri teki sen. Minulla oli viileähkössä huoneessa aina peitto päällä siellä mistä ei hierottu, alusvaatteet muutenkin ylläni, ja lakanan lävitse hän hieroi. Erittäin hyvin; alueet, lihakset ja akupisteet. Tosin jossain määrin eri pisteet kuin mitä minä olen oppinut, mutta kuitenkin. Hieronnassa pitää käyttää voimaa, joskaan ei ruhjoen, eikä vain sivellä tärkeimmät lihakset lävitse, niin kuin olen suomalaisilla hierojilla tottunut. Mieshieroja on niin voimakas, että mitään selässä kävelyä vietnamilaisten naisten tapaan ei tarvita.

Kävin leikkauttamassa tukkani sen jälkeen. Minulla on nyt sitten kiinalaisen miehen kampaus, mutta tukkahan on uusiutuva luonnonvara. Erityisen miellyttävää se ei ollut; ylimielinen nuori mies puhui välillä kännykkään, välillä kavereidensa kanssa, välillä juoksenteli jossain, ja leikkeli tukkaani muistaessaan. Siellä parturissa tuli ikävä Vietnamiin. Mutta tulipahan nähtyä tuokin.

Vielä kävin kaupasta durianin ja söin sen, mutta kovin oli maku edelleen haalistunut. Ei enää paljon mitään. Maku ei kestä seisottamista, eikä etenkään jo leikattuna. Ei mahda mitään. Pitäisi päästä jonnekin etelämmäksi.

Tänään ei ollut tuulista, ja Peking peittyi heti savusumuun. Tunsi sen hengittäessään. Joko täällä tuulee viiltävästi mutta on raikasta ja kirkasta, tai ei tuule mutta tietoisesti huomaa hengittävänsä.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Niin, siltä varalta että joku harvinainen lukija saattaa erehtyä luulemaan minun osaavan puhua kiinaa, niin ei, ei, ei, ei, ei ei-ei-ei, siitä ole kysymys ollenkaan. Minulla on n. 10 sanan aktiivinen sanavarasto, jolla monesta asiasta selviää. Kirjoittamalla vähän paremmin, ja koneella kirjoittamalla sanakirjan kanssa tietysti vielä paremmin. Opettelua, opettelua.

1月16日 天安门,赌徒,长城



Minun piti päästä vanhan kommunistin kanssa Maon mauseleumiin, mutta taksin saannin hankaluus ja ajo aamuruuhkassa romutti sen suunnitelman; tunti myöhässä. Kaikkea ei voi saada.



Mutta tapasin pyjama päällä kotonaan pörssikeinottelua harjoittavan kauniin naisen. Hänelle tuli avioero siellä kotopuolessaan, ikää on kohta jo 30, ja kaupallisen alan yliopistotutkinto. Hän pakkasi laukkunsa, tuli Pekingiin, vuokrasi huoneen, osti tietokoneen ja muutaman huonekalun, sekä alkoi pelata. Pienillä panoksilla, kohtalaisin riskein, luotettavan tutun pääomalla. Voittoa ei ole paljon, mutta sen verran että vuokran maksaa ja syö, itse asiassa ihan hyvin. Nyt kriisimarkkinoilla kisaa käydään näköjään ulkomaisten pelureitten halvalla myymistä kiinalaisten pankkien osakkeista; niiden hinta kiinalaisten käsissä sahaa aika lailla, joten olemalla valppaana tietokoneen ääressä näkyy tällä hetkellä tekevän pientä voittoa.  Toivottavasti hän pärjää, ja ehkä pärjää jos ei käy ahneeksi ja ala pelata isommilla panoksilla lainarahalla. Löytää helposti itsensä sen jälkeen bordellista tai kurkku auki leikattuna. Tai ehkä mieluummin heitettynä 21 kerroksesta alas, tai autolla päälle ajettuna. Tai hänestä voi tulle menestynyt bisneswoman, joka omistaa 10 tehdasta ja 20 kerrostaloa, ja jonka kaikki tuntevat. Ei tiedä koskaan.



Syöty on taas, niin mahdottomasti. On pitänyt löysätä vyötä, kyse on pelkästä mekaanisesta ruumiin venymisestä. Joskus tuntuu että kiinalaiset syö kuin viimeistä päivää. Purkin ympärillä näkyy tämän kaunottaren kaunis käsi. 



Kävin kuntoilemassa pitkällä muurilla. En ole koskaan kehdannut siellä ennen käydäkään. Sanovat, että 1990-luvulla sinne päälle oli kiskottu raihnainen kameli, jonka selässä sai otattaa itsestään valokuvia. Muurin ulkopuolella oli narulla keppeihin sidottuja kaneja, joita sai ampua muurilta oikeilla jousilla. Mutta ei ollut enää muuta kuin kolme erittäin lihavaa pientä karhua. Olympialaiset viimeistään on siivonneet perinteiset huvitukset. Niille sai maksusta heitellä keksin ja omenan palasia. Eikä kai siellä betonimontussa ole muuta tekemistä kuin syöminen ja nukkuminen. Parempi kai näillä karhuilla täällä oli kuin niillä, joilta karhufarmeilla lypsetään jatkuvasti katetrilla sappinestettä kiinalaisiin lääkkeisiin. 

Durian ja 足按摩

Kävin kalliimman luokan tavaratalon ruokaosastolla ja siellä kävellessäni leijui nenääni vieno mutta heti huumaava durianin tuoksu. Se on täysin vastustamaton. Hedelmähyllyn päästä lähde löytyi, valmiiksi leikattuja muovikelmuun käärittyjä durianin palasia. Täällä olevat durianit on tietysti lennätetty jostain Thaimaasta, Malesiasta tai Indonesiasta, ja muovikelmussa olevat ovat makunsa puolesta yhtä laadukkaita kuin appelsiinit Suomessa, mutta ei niitä silti voinut ohittaa. Kassalle kävelin yhden paketin kanssa ja kotona hotellissa söin. On se ihme hedelmä. Kun kerran oppii sitä syömään, ymmärtää millainen nautinto se on. 

Ja vähän myöhemmin kävin jalkahieronnassa. Ovat kipeytyneet kävellessä. Ja onhan se mukavaa, jos hieroja osaa. Tämä osasi, sattui erinomainen paikka. Nuori hunanilainen mies, erittäin ammattitaitoinen. Teki jalkakylvyn aikana hartia- ja selkähieronnan, veisti terävällä taltalla - siis tosiaan terävällä, kokeilin sitä - liiat nahkat pois, ja hieroi niin hyvin etten ole niin hyvää saanut missään. Tunnin ja vartin hieronta. Pyöristin maksaessani summan ylöspäin niin, että hinnaksi tuli 10 euroa. 

Lopuksi kävin vieressä pienessä baarissa, missä käy keltatukkaisia kiinalaisia, kortinpelaajia, äänekkäitä naisia yms mukavaa väkeä, juomassa pienen lasillisen 北京二锅头. Se on 56% erittäin vahvan makuista viinaa, joka juodaan raakana huoneenlämpöisenä. Se on vähän niin kuin pontikkaa, mutta kuitenkin erilaista, yksi kiinalaisen 白酒 lajeja. Halvimmasta päästä; sitä saa parilla eurolla 3 litran pänikän. Luultavasti Pekingin kuuluisin juoma. Se maistuu ihmisen suussa ensimmäisellä kerralla kamalalta, mutta siihen tottuu, ja useamman juontikerran jälkeen siitä alkaa tykätä. Se on vähän kuin durian. 

Että nautiskeltu on. 

torstai 15. tammikuuta 2009


Olen tykästynyt kovin tuohon keitettyyn veteen. Se lämmittää, on hyvää juoda, helppoa valmistaa, ei haittaa nukkumista illalla, ei jää mahaan painamaan, ja siitä pääsee helposti eroon housunsa vetoketjun avaamalla. Parhaat keksinnöt ovat usein hyvin yksinkertaisia. Tätä pitää ruveta juomaan Suomessakin. 

2009年1月14日 中华人民大学国际关系学院



"Kato ystävyys se on kallista, se ei riipu hallintomallista. Siinä auta ei riimit, vaan ystävällisyys." lauloi tieteellinen esikuvani Juhani Leskinen kauan sitten, ja tiesi mitä lauleskeli. 

Ihanin nainen, jonka täällä olen nyt tavannut, oli gansulaisen muslimiravintolan hubeilainen nuori tarjoilija. Kuvassa näyttää siltä kuin hän ei olisi kaunis, mutta oli hän. Voi mikä hymy ja mitkä silmät hänellä olivat. Hän on niitä naisia, joita ei saa vangittua kameraan, mutta jotka tavatessa keräävät kaiken huomion. 

2009年1月13日 中国社会科学研究院


Eteen tuli sellainenkin paikka, jossa sai pitää päällä toppatakkinsa. 

Kun näissä paikoissa kiertelee, pitää muistaa aina olla kohtelias ja kehua paikkaa taivaisiin, muuten isännät ovat kovin noloja. Tasot vaihtelee, järkyttävästikin, mutta sitä ei saa sanoa isännille suoraan. Yhtä tärkeää on jaksaa syödä valtavasti, koska pankvetti aina tulee vastaan vääjäämättömällä varmuudella. Asian kestää jos se on kerran päivään, mutta kaksi sellaista on jo todella tuskallista. 

Ei niin etteikö se erittäin hyvää olisi, ja kiinalaisessa ruuassa on aina mukana niin paljon kasviksia, että syötävää riittää. Ongelma on, että sitä on vieraille paljon, paljon pitäisi syödä, ja isännät ystävällisesti usein vielä mättävät sitä lautaselleni. Etten vain nälkäisenä heidän luotaan lähtisi. Tämä maa ei vielä ole päässyt irti kulttuurisesta nälänhätäsyndroomasta. Vanhimmat on tietysti syntyneet Qin-imperiumissa, ja keskivanhat eläneet Suuren harppauksen ja Kulttuurivallankumouksen ajat. 

Kiinassa ei aina kaikki mene systemaattisesti loppuun asti. Talossa voi olla ulkoseinillä ja sisääntuloaulassa silmät häikäisevän paljon lasia ja marmorilaattaa, mutta jossain yläkerrosten perukoilla ihmisten työhuoneet ahtaita ja nuhjuisia, ja vessa vino lastulevykoppi ovi niin vinossa ettei sitä saa kiinni. Näillä on kiire ja kunnianhimoa, mutta aina ei raha, taito eikä kärsivällisyys riitä. 

2009年1月12日 中国人民大学


Aamuinen seminaarisali oli lämmittämätön. Siellä istui villapaita päällä, me viluisemmat kaulaliina kaulassa ja assistentti kierteli huoneessa kaatamassa meille isosta termoskannusta keitettyä vettä. Kuuma vesi pitää ruumiin hyvin lämpimänä ja liiat nesteet voi väliajoilla käydä vessassa kusaisemassa pois. Hyvin kätevää. 

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

北京市海淀区中关村大街甲138号燕山大酒店

Nyt löytää itsensä sitten Pekingistä. Aika orientoitua taas uuteen kieleen, joskin minun osaltani lähinnä kirjoitettuun. Täällä on pitkälti samanlaista kuin Japanissa, etenkin tällaisessa rahankerääntymiskaupungissa. Vähän vain sotkuisempaa, eikä ihan niin luistavaa, sujuvaa ja ammattitaitoista. Mutta tulen hyvin toimeen kiinalaistenkin kanssa.

Yöllä on tammikuussa kovasti pakkasta ja tuuli Mantsuriasta viiltävää. Siperian ja sulan Tyynenmeren välinen lämpöero on niin iso, että se saa aikaan melkein jatkuvan tuulen näillä alueilla, ja se on tosiaan kovaa tuulta. Tuntuu naamassa ja kaikkialla missä tuuli vain pääsee tunkemaan vaatteiden lävitse. Mutta samalla se pitää kaupungin ilman kohtuullisen raikkaana, etenkin täällä kaupungin luoteisreunalla. Valoa oli päivällä tammikuisen Suomen jälkeen taas valtavasti ja taivas korkealla. 


perjantai 9. tammikuuta 2009

Jag har nu finslipat och skickat artikeln till Stockholm. Skrivit en ansökan för 20 000e. Läst en gradu, nästan en annan, och många essäer och olika slags manus av studenter och yngre forskare. Arrangerat administrationen. Borde fortsätta att läsa Matti Nojonens 詭道。Lagom mycket. 

Att titta på hur män tar mått på varandra och dör är ju lika intensivt som att titta på vackra dansande kvinnor. Jag vet egentligen inte varför, men i alla falla är denna den finaste duellen i Westerns historia. 

Fin är också musiken, här spelat av en sinfoniisk orkester dirigerat av Ennio Morricone själv. 

tiistai 6. tammikuuta 2009

Hava nagila

Jag hittade en gammal sång, som jag skall placera hit. Inte för att stödja Israels anfall till Gaza och palestinska folkmord som inträffar där just nu. Bara för att jag har haft i minnen en ung sabra som en gång lärde mig hebreisk i Yagur. Jag var under 20 år, hon var ännu yngre, och Galileiska vinternätter på Karmelbergets slutning var kalla utanför täcket.  


הבה נגילה
הבה נגילה 
הבה נגילה ונשמחה 
  
הבה נרננה 
הבה נרננה 
הבה נרננה ונשמחה 
   
!עורו, עורו אחים 
עורו אחים בלב שמח  
!עורו אחים, עורו אחים 
בלב שמח



Hava nagila 
Hava nagila 
Hava nagila venis'mekha 
  
Hava neranenah 
Hava neranenah 
Hava neranenah venis'mekha
 
Uru, uru akhim! 
Uru achim b'lev sameakh
Uru achim, uru akhim! 
B'lev sameakh 

Låt oss fröjdas
Låt oss fröjdas
Låt oss fröjdas och låt oss glädjas
   
Låt oss jubla
Låt oss jubla
Låt oss jubla och låt oss glädjas
  
Vakna, vakna bröder!
Vakna bröder, med ett glatt hjärta
Vakna bröder, vakna bröder!
Med ett glatt hjärta


Samma med violin,

gitarr 

och dans

-------------------------------------------------------

Senare, mycket senare, träffade jag henne en gång i Stockholm. Vi grälade en hel natt. 



maanantai 5. tammikuuta 2009

Läste min första gradu idag. Några studenter har varit flitiga under jultiden. I morgon skall en kille från Korea skicka en annan gradu. Dessutom använde jag hela resten av dagen för administration och planering av arbete för var och en av oss. Ordnade arbetsplats och lön för en människa. Ordnade värdering av en docentursansökan. Våren har verkligen börjat. Det var inte svårt idag, när det var ingen brådska, men kaoset närmar sig småningom. 

Jag vet. Jag har sett det allt redan många gånger. 

Förr i tiden brukade jag tycka om det, men kaoset var mindre och vänligare då. 


Oi jospa ihmisellä,
ois joulu ainainen.
hmmmm, hmmmm

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Färdig!

Nu är artikeln äntligen färdig. Det var roligt att skriva svenska efter en lång tid, egentligen närmare 30 år. Jag tyckte oerhörd. 

Jag har skickat manuskripten till redigeraren i Helsingfors, och fullt ett glas whisky för min egen ära. Jag är nöjd. 

Jag kan inte säga att svenska är ett vackert språk, men det är ganska roligt, liksom en liten porlande bäck i skogen. Någonstans i Bohuslän, inte långt från den norska gränsen. 

lauantai 3. tammikuuta 2009

På kvällar har jag städat upp min datamaskin, och tittat på årets foton. 

På sommaren kunde jag arbeta och skriva i mitten av blommor. 

Vintern är lika vacker, men nu skriver jag där uppe på andra våningen. Det är bekväm och varm här. 

Det har tagit några dagar att rikta min hjärna igen till svenska, men nu går skriveri redan ganska lätt och roligt. Artikeln måste naturligtvis redigeras till rejäl finlandssvenska innan jag kan skicka den till Stockholm, men en snäll kvinna har lovat göra det. Jag förstår inte stil eller nyanser på svenska.

Skriveriet är ganska nostalgiskt. Det är redan 20 år och mer då jag har använt mycket svenska, eller norska och danska. Och läst höga staplar av böcker med de tre språk, från Sørens Begrebet Angest till Harry Martinsons Aniara

Tiden går. 


 

torstai 1. tammikuuta 2009

Kokade glögg igår. Ville pröva hur Rosetta Kiven recept smakar:

Riien kultainen glögi

1 litra omenatuoremehua
kourallinen neilikoita
pari senttiä tuoretta inkivääriä ohuina siivuina
1 kanelitanko
Disaronno Amaretto -mantelilikööriä

Smaken var ganska intressant. En handfull av doftande spikar var faktiskt för mycket för min mun, men möjligen är Rosettas hand mindre än min, eller hennes mun är starkare. Byns lilla Alko hade ingen Amaretto, men vi använde ryska rönnbärslikör som vi hade i skåpet. Den gick perfekt tillsammans med nejlika, och båda smak blev ännu starkare. Vi experimenterade också med tyskt brännvin och suomalaisen Minttuviinan kanssa, och drack allt med glädje. Vi drog slutsatsen att man kan dricka vad som helst med Riien glögg.

Sedan sköt vi fyrverkeri mot himlen. Vinden var så väldigt stark att raketer gick till överraskande riktningar i skogen, men det var jätte roligt, och vi klarade oss utan skador.
明けましておめでとうございます。本年も宜しくお願い致します。

2009年もまた頑張りましょう。