Nyt löytää itsensä sitten Pekingistä. Aika orientoitua taas uuteen kieleen, joskin minun osaltani lähinnä kirjoitettuun. Täällä on pitkälti samanlaista kuin Japanissa, etenkin tällaisessa rahankerääntymiskaupungissa. Vähän vain sotkuisempaa, eikä ihan niin luistavaa, sujuvaa ja ammattitaitoista. Mutta tulen hyvin toimeen kiinalaistenkin kanssa.
Yöllä on tammikuussa kovasti pakkasta ja tuuli Mantsuriasta viiltävää. Siperian ja sulan Tyynenmeren välinen lämpöero on niin iso, että se saa aikaan melkein jatkuvan tuulen näillä alueilla, ja se on tosiaan kovaa tuulta. Tuntuu naamassa ja kaikkialla missä tuuli vain pääsee tunkemaan vaatteiden lävitse. Mutta samalla se pitää kaupungin ilman kohtuullisen raikkaana, etenkin täällä kaupungin luoteisreunalla. Valoa oli päivällä tammikuisen Suomen jälkeen taas valtavasti ja taivas korkealla.
2 kommenttia:
Sangen ankea maisema.
Ei se ole ankea. Noissa taloissa asuu monenlaisia mielenkiintoisia ihmisiä, ja iso savuava piippu tarkoittaa suurta edistysaskeletta ilman ja ilmaston suojelussa. Se on kaukolämpöpiippu, joka tuottaa vain murto-osan siitä savusta mitä ennen tuli kun kaikki lämmittivät pienillä hiililämmittimillä itse.
Lähetä kommentti