Kaiken päätteeksi ei tarvita enää edes tahtoa eikä toivoa. Tämä reissu on paras lopettaa Bach Werke Verzeichnisissa numerolla 643 julkaistuun pieneen, yksinkertaiseen ja lohdulliseen urkusävellykseen Alle Menschen müssen sterben, eli Kaikkien ihmisten pitää kuolla. Se on sävelletty vuosien 1713-15 tienoilla.

Käykäähän peremmälle tänne olkaa hyvä.

Lopulta, jos ei ole sattunut tappamaan itseään, tai muuten vain kuolemaan, edessä ei ole enää paljon muuta kuin legioonalaisten ja minunlaisteni vanhojen ihmisten laulu.

Laulu on tehty 1956, runo Michel Vaucaire ja sävellys Charles Dumont. Edith Piaf levytti sen viimeisenä laulunaan 10 marraskuuta 1960.

Plokkeri jumittaa tänään (eli tekstin kannalta huomenna), näitä pedattuja ei saa yhtään toimimaan, joten ihan perinteisellä linkillä tänne.


Non! Rien de rien ...
Non! Je ne regrette rien
Ni le bien qu'on m'a fait
Ni le mal tout ça m'est bien égal!
-
Non! Rien de rien ...
Non! Je ne regrette rien
C'est payé, balayé, oublié
Je me fous du passé!

Avec mes souvenirs
J'ai allumé le feu
Mes chagrins, mes plaisirs
Je n'ai plus besoin d'eux!
-
Balayés les amours
Avec leurs trémolos
Balayés pour toujours
Je repars à zéro ...

Non! Rien de rien ...
Non! Je ne regrette rien
Ni le bien, qu'on m'a fait
Ni le mal, tout ça m'est bien égal!
-
Non! Rien de rien ...
Non! Je ne regrette rien
Car ma vie, car mes joies
Aujourd'hui, ça commence avec toi!

Asioissa on aina niin monta puolta, ja monta syytä, eikä niitä syitä edes aina tiedä, tai saa niitä selvitettyä minkäänlaiseen mielekkääseen järjestykseen. Sitä vain tekee mitä tekee, lähtee mihin lähtee.

Thomas Orup Eriksson, Stockholm, 1992. Tästäkin laulusta on jo kauan aikaa.



Jag sitter här och väntar och tittar ut över Stockholm.
Den lever livet som om allt var som förut.
Och det känns inte särskilt länge sen
som jag var en utav dom alla människor som jag ser.
Nu känns det mera som om allting tagit slut.
Vi borde haft ett liv i stillhet, borde haft ett liv ihop.
Men det é för sent.
Istället sitter jag och väntar just på ingenting alls.
Men det é för sent, ja de é för sent.

I Stockholm é jag född.
Där har jag min familj,
och jag hittar nästan överallt, men Stockholm har blivit kallt.

Jag trodde alltid jag skulle vilja bli begraven här i Stockholm.
Nu vet jag inte ens om jag vill stanna kvar.
Och alla gator som vi gick på, alla ställen vi besökte,
alla människor vi såg.
Dom ter sig inte lika vänliga idag.
Jag borde åka härifrån, jag borde resa någonstans.
Men jag stannar kvar.
Jag borde resa till där flickorna är varma och förstår.
Men jag stannar kvar, ja jag stannar kvar.

I Stockholm é jag född.
Där har jag min familj,
och jag hittar nästan överallt, men Stockholm har blivit kallt.
Där lever mina barn,
och jag hittar nästan överallt, men Stockholm har blivit kallt.

Jag borde åka härifrån, jag borde resa någonstans.
Men jag stannar kvar, ja jag stannar kvar.

I Stockholm é jag född.
Där har jag min familj,
och jag hittar nästan överallt, men Stockholm har blivit kallt.
Där lever mina barn,
och jag hittar nästan överallt, men Stockholm har blivit kallt.
Där har jag min familj,
och jag hittar nästan överallt, men Stockholm har blivit kallt.
Men Stockholm har blivit kallt.

En malta olla panematta tähän perään toista enkaa. Tai linkkiä siihen; videon Tuubiin laittanut ihminen on pyytänyt, ettei sitä voisi pedata.

天城越え Amagigoe, Amagin ylittäminen, on hurja laulu petetystä naisesta, joka miettii tappaisiko vai jättäisikö miehensä, vai jatkaisiko kuitenkin vielä hänen kanssaan. Ishikawa laulaa sen aviovaimon tummassa kimonossa. Laulu on mestariteos. Se koostuu nopeasti vaihtuvista ajatuskatkelmista, joissa vaimo välillä kiroaa miestään, välillä muistelee hänen tuoksuaan ja yhteistä menneisyyttä, välillä on valmis jättämään kaiken sikseen. Amagi ("Taivaanlinna") on vuoriketju Izun niemimaalla, jota hän nousee kiemurtelevaa polkua pitkin, samalla kun vuori palaa, mikä kuvaa sitä raskasta tilannetta, jossa hän on.

Moderni sävelkulku ja soittimet symbolisoivat monenlaisia vaihtoehtoja; kimono, samisen, noo-rummut ja huilu symbolisoivat traditiota, joka vaatii alistumista.

Sanat 吉岡治 Yoshioka Osamu, sävel 弦哲也 Gen Tetsuya, ja laulu tietysti 石川さゆり Ishikawa Sayuri. Vuosi on 1986.

隠しきれない 移り香が
　いつしかあなたに 浸みついた
　誰かに盗(ﾄ)られる くらいなら
　あなたを殺していいですか

　寝乱れて 隠れ宿
　九十九(ﾂﾂﾞﾗ)折り 浄蓮(ｼﾞｮｳﾚﾝ)の滝
　舞い上がり 揺れ堕ちる肩のむこうに
　あなた・・・山が燃える

　何があっても もういいの
　くらくら燃える 火をくぐり
　あなたと越えたい 天城越え
　口を開けば 別れると
　刺さったまんまの 割れ硝子
　ふたりで居たって 寒いけど
　嘘でも抱かれりゃ あたたかい

　わさび沢 隠れ径(ﾐﾁ)
　小夜時雨(ｻﾖｼｸﾞﾚ) 寒天橋
　恨んでも 恨んでも 躯(ｶﾗﾀﾞ)うらはら
　あなた・・・山が燃える

　戻れなくても もういいの
　くらくら燃える 地を這って
　あなたと越えたい 天城越え

　走り水 迷い恋
　風の群れ 天城隧道(ｽﾞｲﾄﾞｳ)
　恨んでも 恨んでも 躯うらはら
　あなた・・・山が燃える

　戻れなくても もういいの
　くらくら燃える 地を這って
　あなたと越えたい 天城越え

津軽海峡・冬景色 Tsugaru kaikyoo fuyu geshiki, eli Tsugarun salmen talvimaisema on tarina hokkaidoolaisesta naisesta, joka lähti Tokioon onneaan etsimään, ja palaa nyt yöjunalla takaisin kotiin. Suhde mieheen on päättynyt, eikä mikään muukaan Tokiossa pidättele. Rautatien päässä Aomorissa, joskus aamuyön puolella, on sakea lumipyry. Siellä piti vaihtaa lauttaan, jolla Honshuun ja Hokkaidoon välillä oleva karu Tsugarun salmi ylitettiin. Lunta sataa, pakkasessa lautan ikkunat huurtuvat mitään puhumattomien ihmisten hengityksestä, mitään ei näe, ja mieliala on maiseman mukainen.

Laulu on tehty 1977, jolloin lautta oli vielä olemassa. Oli se vielä 1986, jolloin olen itsekin sillä purjehtinut. Kolmen tunnin matka silloin; nyt siinä on rautatietunneli, mistä pikajuna kulkee lävitse 20 minuutissa. Se lauttamatka meren ylitse oli hyvää aikaa puhdistaa sieluaan, ja jättää Honshuu taakse. Hokkaidoolainen tietää, että kotisaarella alkaa uusi elämä, vaikka tokiolainen ei sitä tuosta laulusta välttämättä kuule.

Laulu on 演歌 enka. Linkki on hiukan höpsöön Suomen Wikipedian artikkeliin; ei enkaa minään kantrina kannata suomalaisille esitellä. Enka on samaa kuin tango Suomessa. Sama rytmi, sama sydänsurujen tunnelma, sama tapa kertoa tunnelmia kuvailemalla maisemia.

Enkat ovat koostumukseltaan vähän samanlaisia kuin Shanghain laulut; niissä usein on mukana traditionaalisia sävelkulkuja ja joskus traditionaalisia soittimia, mutta mausteina; päämelodiat ja soittimet ovat nykyaikaisia. Useimmat laulajat ovat naisia, naisen puku on melkein aina perinteinen kimono, mutta nykyään hyvällä enkalaulajalla on varsin laaja ääniskaala. Naisen pitää osata laulaa myös matalalta ja raa'asti, jos niin tarvitaan.

津軽海峡・冬景色 sanat ovat 阿久悠 Aku Yuun, sävel 三木たかし Miki Takashin, mutta harva sitä taitaa muistaa. He ovat jääneet täysin laulajan varjoon. Laulu on 石川 さゆり Ishikawa Sayurin laulu. Yksi kuuluisimmista enkoista kautta aikojen. Tuubissakin on siitä ainakin kymmenen erilaista hänen esittämäänsä versiota; harva muu sitä edes uskaltaa yrittää laulaa. Minä olen kuullut sen ensimmäistä kertaa syksyllä 1986, juuri silloin, kun hiukan samanlaisissa tunnelmissa matkustin Hokkaidoon.



上野発の夜行列車　おりた時から
青森駅は　雪の中
北へ帰る人の群れは　誰も無口で
海鳴りだけを　きいている
私もひとり　連絡船に乗り
こごえそうな鴎見つめ
泣いていました
ああ　津軽海峡　冬景色

ごらんあれが竜飛岬北のはずれと
見知らぬ人が　指をさす
息でくもる窓のガラス　ふいてみたけど
はるかにかすみ　見えるだけ
さよならあなた　私は帰ります
風の音が胸をゆする
泣けとばかりに
ああ　津軽海峡　冬景色

さよならあなた　私は帰ります
風の音が胸をゆする
泣けとばかりに
ああ　津軽海峡　冬景色

On satanut kaksi päivää solkenaan vettä. Puutarhurin kannattaa olla siitä onnellinen. Vastahan tuota oli puolitoista päivää täysin rutikuivaa.

Yöllisestä huumaavasta tuoksusta ajatus juontuu suoraan vanhaan Shanghailauluun 夜來香 Yè lái xiāng, jonka japanilaiset lausuvat いえらいしゃん Iearaishan. Shanghai oli 1930-luvulla Kiinan uuden musiikin keskus, missä kiinalaiseen perinteeseen tuli uusia elementtejä eurooppalaisista lauluista ja amerikkalaisesta jazzista. Shanghain kabareisiin ja tanssisalonkeihin tuli soittamaan intialaisia ja filippiiniläisiä yhtyeitä, sekä klassisen koulutuksen saaneita venäläisiä valkoisen puolen pakolaisia. Täältä sai alkunsa populaarimusiikki, mihin genreen 夜來香 kuuluu, sekä Kiinan vasemmistolaiset vallankumouslaulut, jonka 1950-luvun perillinen muutama päivä sitten tänne laittamani 大海航行靠舵手 on.

Shanghain populaarimusiikki oli tyypillisesti naisten laulamaa, ja päällään heillä oli usein 長衫, eli pitkä  paita, joka lausuttiin shanghaiksi chèuhngsàam. Vartalonmyötäinen pitkä ylös kaulaan napitettu vaate, joka jätti käsivarret paljaiksi, ja paljasti sivusta jalat reiteen asti. Se ei ollut mikään traditionaalinen kiinalainen vaate, vaikka pohjautuikin mantsujen vaatteisiin, vaan se tehtiin nimenomaan Shanghaissa tähän aikaan naisten seksikkääksi vaatteeksi. Populaarimusiikki pohjautui yleensä kiinalaisiin pentatonisiin melodioihin, joihin lisättiin väriä ja iskevyyttä länsimaisilla toistoilla ja melodian modulaatioilla, sekä soittimilla. Nämä laulut myös yleensä tehtiin tanssittaviksi, vaikkapa tanssisalonkien vuokrattavien taksinaisten kanssa, joten niihin sijoitettiin tangon, valssit, rumban tms. rytmit. Naiset lauloivat kiinalaiseen tapaan korkealta. Kiinaa ryöväsivät tähän aikaan sekä länsimaiset että japanilaiset imperialistit, joita vastaan nimenomaan vallankumouslaulut syntyivät. Populaarilaulujen sanat sisälsivät joko samanlaisia verhottuja teemoja, tai sitten ne tehtiin äärimmäisen romanttisiksi, vastapainoksi painostavalle reaalitodellisuudelle. Nämä laulut loppuivat Shanghaissa 1949; kommunistit julistivat ne keltaiseksi musiikiksi, eli pornografiaksi. Mutta ne jäivät eri muodoissa elämään Hongkongissa, Taiwanilla ja Japanissa. Aiheesta on hyvä artikkeli: 

Chen Szu-Wei (2005) ‘The rise and generic features of Shanghai popular songs in the 1930s and 1940s’, Popular Music (24) 1, 107–125. 

Sen pääsee lukemaan yliopistojen Nelli-portaalin kautta elektronisista lehtikokoelmista, minkä tahansa suomalaisen yliopistokirjaston koneilla. Jos jotakuta kiinnostaa.

夜來香 on tiettävästi runoiltu ja sävellettu 1944, tekijänä 黎錦光 Lí  Jǐn Guāng, tosin em. Chen Szu-Wei väittää tekijäksi Li Xianlan -nimistä miestä, antamatta nimen kirjoitusmuotoa. Joka tapauksessa tämäkin nimi viittaa Lin veljeksiin, jotka olivat Shanghain kuuluisin populaarimusiikkia tekevä, esittävä ja organisoiva perhe. 夜來香 tarkoittaa sananmukaisesti 'Yöllä tulevaa tuoksua', mutta voi näköjään viitata useampiin samantapaisiin subtrooppisiin puihin, kuten Cestrum nocturnum, tai Polianthes tuberosa, jota käytetään hajuvesien tekemiseenkin. Laulun sanat kertovat nuoresta naisesta, joka ei saa kuumassa yössä nukuttua rakastaan ajatellessaan, mutta puun kukkien tuoksu sentään tulee hänen luokseen. Eli kun shanghailaisen lyriikkasymboliikan kääntää selkokieliseksi, on hän itse se huumaavasti tuoksuva kukka, jota mies ei nyt ole haistelemassa. 

Alkuperäistä shanghailaista versiota laulusta en ole nähnyt missään, mutta hyvin lähelle aikaa pääsee 山口 淑子 Yamaguchi Yoshikon kautta. Hän syntyi japanilaiseen perheeseen Mantsuriassa 1920, mutta puhui täydellistä kiinaa, ja teki 1930-luvulta lähtien uraa nimenomaan kiinalaisena laulajana nimellä 李香蘭 Lǐ Xiānglán (eli suorana käännöksenä Vanilja, sukunimeltään Luumu). Hän siirtyi Japaniin vasta 1946, missä vaihtoi takaisin tyttönimeensä ja jatkoi esiintymistä. Hän on edelleen hengissä, ja toimi mm. 1995-2007 Asian Women's Fundin varajohtajana. Eli sen japanilaisen säätiön, joka suoritti anteeksipyyntöjä ja korvauksia niille aasialaisille naisille, joita Japanin armeija sodan aikana pakotti prostituutioon. Jos joku on jaksanut lukea tänne asti, niin nyt lauluun.

Yamaguchi levytti laulun ensimmäistä kertaa 1950, tämä lienee se, laulettuna sekä japaniksi että kiinaksi:




Kiinalaiset sanat ovat tällaiset:


那南风吹来清凉，
那夜莺啼声凄怆，
月下的花儿都入梦，
只有那夜来香、
吐露着芬芳。

我爱这夜色茫茫，
也爱这夜莺歌唱，
更爱那花一般的梦，
拥抱着夜来香，
吻着夜来香。

夜来香，我为你歌唱！
夜来香，我为你思量！
～　～　～
夜来香　　夜来香　　夜来香

Ja japaniksi



風はそよそよとそよぐ南風
心楽しそにゆれる夜來香
その香りよ
庭にうぐいすの　鳴く音もゆかしく
清い月影にゆれる夜來香
匂う夜來香

夜來香　愛の花
夜來香　いとし花
あゝ情けの夜に　咲く花よ

庭にうぐいすの　鳴く音もゆかしく
清い月影にゆれる夜來香
匂う夜來香
夜來香　夜來香　夜來香

Kiinaksi löydän tästä ihan uudenkin version, useampiakin niitä, vaikkapa tämän.  Ja koreaksikin löytyy nyt versio. Tämä on näköjään levinnyt viime aikoina koko alueelle.

Plokkeri näkyy menevän jumiin, jos näitä yrittää tunkea pedattuina versioina liian lähekkäin. Kokeillaan toimiiko tavallisilla linkeillä.

Mualiman kaunein iän on nuor savolaenen naenen puhumassa ilosesti. Vuan ei sitä ennee paljon kuule, kiel muuttuu suomeks. 

Maailman toiseksi kaunein ääni on vasemmistolaisen naislaulajan ääni; ei mikään koulutettu ääni, vaan sellainen luonnollisen kaunis, vahva ja vähän käheä ääni, joka sopii johtamaan yhteislaulua ryyppyilloissa ja muissa kokoontumisissa. Seurustelin joskus kauan kauan sitten kaksi vuotta sellaisen naisen kanssa. Yhteiselo oli vaihtelevaista, mutta sekä hänen lauluäänensä että hänen tuoksunsa oli kertakaikkisen huumaava. Sellainen, mikä sai unohtamaan kaiken muun. 

Natalia on yksi laulu siltä ajalta, varmaan kaunein niistä. Runo Elvi Sinervo Hämeenlinnan naisvankilassa joskus 1942-44, sävellys Kaj Chydenius 1970-luvun alussa, ja levytys Agit-Prop 1972. Helsingin paikallislehdessä 2004 julkaistu Natalia Tusula-Vereschjaginin tarina täällä. 





Maa vieras on ja kylmä kevät sen.
Natalia, sua paleltaa.
Niin kaukana on ikäväsi maa,
jo tuoksuu yössä aistit huumaten akasia.

Taas kerro mulle maasta nuoruutesi,
Natalia, sua kuuntelen,
ja tunnen veres virran lämpöisen,
kun hehkuun jähmettyneen sydämes saa Ukraina.

Maa vieras on ja vieras kansa sen.
Natalia, sua tunne en.
Jaan osas vain ja sellin kivisen,
ja uness’ kerran tuoksuu sullekin akasia.

Vaan silmäis sinen, viha tummentaa,
Natalia, kun muistat taas.
On vieras hävittänyt armaan maas,
vain koirat raunioita samoaa, oi Ukraina.

Niin vitkaan siirtyy varjo ristikon.
Natalia, oi kuuletko,
soi yössä rakentajain laulut jo.
He palaavat, ja silloin vapaa on taas Ukraina.

Kun olen perheestä, missä yksi pappa oli lahtari ja toinen punikki, sekä varttunut Kekkosen Suomessa, missä oli kohteliasta kunnioittaa kumpaakin puolta, niin minulle on aina kelvannut molemman suunnan laulut, sekä erikseen että yhdessä. Jääkärimarssissa on itse asiassa sama vihollinen kuin edellisessä marssissa halki laaksojen ja kukkuloiden, eli Venäjän keisarikunta. Olen aina pitänyt sitä hyvin kauniina lauluna, ja sen historiallinen taival paikasta toiseen naisten alushameissa ja puseroiden sisällä antaa lauluun oman miellyttävän sävynsä. 

Sanat Hilfsgruppenführer Heikki Nurmio, sävel Jean Sibelius, molemmat 1917

En vain löydä mistään kunnollista videota. Sen pitää olla sotilassoittokunnan ja sotilaskuoron esittämä kelvatakseen minulle. Mutta ainoa minkä löydän, on Tuubissa oleva parodiaversio, mihin joku on kammottavan huonolla englanninkielellä tehnyt käännöstekstin, sekä lopussa katkaisee laulun Säkkijärven polkkaan. Se on hyvä polkka, mutta parempi omassa videossaan. 



Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meill' armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa.
:,: Ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on suomen kansa. :,:

Kun painui päät muun kansan, maan
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan
yks aatos ylpeä, pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa,
:,: satu uusi nyt Suomessa syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa. :,:

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yks, suuri on Suomen valta,
sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjolan taivahan alta,
sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa
:,: yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa. :,:

Sitten venäläiseen vallankumouslauluun, joka suomeksi tunnetaan nimellä Partisaanimarssi. Tykkäsin aina tästä melodiasta, mutta niin kuin miljoonat muutkin, luulin tämän olevan II maailmansodan lauluja. Vallankumouslaulu tämä on, eikä partisaani tarkoita tässä mitään sissiä, vaan ei-ammattisotilaista koottua sotajoukkoa. Venäjäksi laulun nimi on По долинам и по взгорьям, eli Kautta laaksoin ja kukkulain. Sellaista maasto Amurin ja Primorjen alueella Venäjän Kauko-Idässä on, ja se reissu on varmasti ollut pitkä ja märkä marssia. Sanat Сергей Алымов Sergei Alimov 1920. Säveltäjäksi mainitaan T. Атуров T. Aturov, mutta enempää tietoa sai turhaan etsiä, etenkin alkeellisella venäjänkielelläni; ikään kuin koko ihminen olisi painettu joskus väkisin unhoon. Ilmeisesti kyse on tsaarin aikaisesta sotilasmarssista, johon Alimov kirjoitti uudet sanat. Venäjäksi täältä sekä translitteroinnein ja käännöksin täältä. Ääninäytteet löytää samoista paikoista, sekä vähän heikompina versioina tietysti Tuubista.




По долинам и по взгорьям

По долинам и по взгорьям
Шла дивизия вперед,
Чтобы с бою взять Приморье -
Белой армии оплот.

Наливалися знамена
кумачом последних ран,
Шли лихие эскадроны
Приамурских партизан.

Этих лет не смолкнет слава,
Не померкнет никогда,
Партизанские отряды
Занимали города.

И останутся как в сказке,
Как манящие огни,
Штурмовые ночи Спасска,
Волочаевские дни.

Разгромили атаманов,
Разогнали воевод,
И на Тихом океане
Свой закончили поход.

Takaisin latinalaiseen Amerikkaan. Chilessä tehtiin Salvador Allenden aikaan hyviä lauluja, ja tässä niistä paras: El pueblo unido jamás será vencido. Tekijöinä Sergio Ortega ja Quilapayún, 1970. Käytetty useissa vallankumouksissa ja yrityksissä eri puolilla maailmaa eri kielisinä versioina. Rokkiversiot eivät tässä laulussa haittaa; tosin ne näyttävät kertovan, että el pueblo on pitkälti kadonnut maailmasta 1990-luvun alun jälkeen. 




El pueblo unido jamás será vencido,
¡el pueblo unido jamás será vencido!

De pie, cantad, que vamos a triunfar.
Avanzan ya banderas de unidad,
y tú vendrás marchando junto a mí
y así verás tu canto y tu bandera florecer.
La luz de un rojo amanecer
anuncia ya la vida que vendrá.
De pie, luchad,
el pueblo va a triunfar.
Será mejor la vida que vendrá
a conquistar nuestra felicidad,
y en un clamor mil voces de combate
se alzarán, dirán,
canción de libertad,
con decisión la patria vencerá.

Y ahora el pueblo que se alza en la lucha
con voz de gigante gritando: ¡Adelante!
El pueblo unido jamás será vencido,
¡el pueblo unido jamás será vencido!

La patria está forjando la unidad.
De norte a sur se movilizará,
desde el Salar ardiente y mineral
al Bosque Austral,
unidos en la lucha y el trabajo irán
la patria cubrirán.
Su paso ya anuncia el porvenir.
De pie, cantad que el pueblo va a triunfar
millones ya imponen la verdad.
De acero son ardiente batallón.
Sus manos van llevando la justicia
y la razón, mujer,
con fuego y con valor,
ya estás aquí junto al trabajador.

Y ahora el pueblo que se alza en la lucha
con voz de gigante gritando: ¡Adelante!
El pueblo unido jamás será vencido,
¡El pueblo unido jamás será vencido!
La la la la la la la…

Haaa! Löysin iki-ihanan 大海航行靠舵手 eli Ison ruorimiehen laulun sanat. Luulin, että se oli tehty Kulttuurivallankumouksen aikaan, mutta Kiinan Wikipedia kertookin, että se on tehty jo 1950-luvulla, osaamatta kuitenkaan määrittää tarkkaa vuotta. Kulttuurivallankumouksen aikaan siitä sitten tuli maailman isoin hitti, jonka kaikki, vanhat ja nuoret, osasivat. Sanat 郁文 (Yu Wen) ja sävel 王雙印 (Wang Shuangyin). Translitterointi ja käännös täällä, sekä versio laulustakin. Säkeistöjä on vain yksi, mutta se lauletaan kolme kertaa peräkkäin.




大海航行靠舵手，
万物生长靠太阳。
雨露滋润禾苗壮，
干革命靠的是毛泽东思想。
鱼儿离不开水呀，
瓜儿离不开秧。
革命群众离不开共产党。
毛泽东思想是不落的太阳。

Carlos Pueblan Hasta siempre Comandante vuodelta 1965 oli aina minusta äärettömän kaunis laulu, vaikka en sanoista juuri mitään ymmärtänytkään. Kun sitä nyt kuuntelee, niin onhan se selvästi sanoiltaan oman aikansa valtiollisia lauluja, mutta varmasti kaikkein parhain melodialtaan. 

En kärsi kuunnella kuin klassisia versioita siitä, eli pieni kitaraorkesteri ja käheä-äänisiä miehiä. Tällainen sen olla pitää. Toki kehitystä saa maailmassa olla, mutta diskoversiot, tai tanssityttöjen käyttö lavalla, tai ylenmääräinen paatos raapii sieluani. Nathalie Cardonen versiota, jota Tuubi on täynnään, en kerta kaikkiaan siedä. Guevara tapettiin vasta 1967, joten ei se mikään pateettinen muistolaulu ole. Ja sen käyttö tanssimusiikkinakin on minulle, vanhalle miehelle, kammottavan kornia; taaskaan hittien kuuntelijat eivät kuuntele sanoja eivätkä ajattele laulun historiallista kontekstia. Ei silti, saa laulajana olla kaunis nainenkin, kunhan tunnelma on hyvä, sopivan karhea ja siloittelematon, eikä se kauneus ole millään tavalla keskeisessä asemassa. Tämä pari laulaa hyvin.



 

Hasta siempre Comandante

Aprendimos a quererte
desde la histórica altura
donde el sol de tu bravura
le puso cerco a la muerte.

Estribillo:

Aquí se queda la clara,
la entrañable transparencia,
de tu querida presencia
Comandante Che Guevara.

Tu mano gloriosa y fuerte
sobre la historia dispara
cuando todo Santa Clara
se despierta para verte.

Estribillo

Vienes quemando la brisa
con soles de primavera
para plantar la bandera
con la luz de tu sonrisa.

Estribillo

Tu amor revolucionario
te conduce a nueva empresa
donde esperan la firmeza
de tu brazo libertario.

Estribillo

Seguiremos adelante
como junto a ti seguimos
y con Fidel te decimos:
!Hasta siempre, Comandante!

Estribillo

The Lion Sleeps Tonight on toinen kuuluisa kolonialistinen ryöstö, joka saatiin ratkaistua vasta 2006 - tosin ratkaisun rahallinen merkitys ei ole julkinen. Itse muistan laulun pikkupoika-ajoilta, kun sain säästettyä viikkorahoista, ja olisiko ollut jotain rippiaddressia mukana myös, tarpeeksi rahaa  ihan pienen ja halvan kasettimankan ostoon. Se oli merkiltään Hitachi, siinä oli mikrofoni, joka asetettiin radion kaiuttimen eteen kun Poppamies tai Pop-puolituntinen alkoi, ja sen sisään pantiin BASFin C-kasetti, johon äänitettiin. Lion Sleeps Tonight tuli sille kasetille aika varhaisessa vaiheessa, ja kun nyt olen Tuubista näitä kuunnellut, pääsin luultavimmin kuuntelemaan The Tokensien versiota. Ei ne ensimmäiset kasettinauhat erityisen vahvoja olleet; kun samaa kasettia oli kuunnellut muutaman kymmenen kertaa edes takaisin kelaten, jumittui se. Äidin kysilakalla sitä leikkelin ja liimailin takaisin kasaan, mutta lopulta se meni täysin romuksi. Siihen jäin Lion Sleepsiä kaipailemaan, mutta uutta kasettia jo äänittelin täyteen.  Se että lauluun liittyi jotain hämärää selvisi vasta 2000-luvulla; tarina täällä. 

Solomon Linda teki laulun ja levytti sen yhtyeineen Etelä-Afrikassa vuonna 1939 zuluksi nimellä Mbube, joka on leijonan puhuttelumuoto. Siitä tuli hitti, tosin Linda ei saanut rahaa juuri mitään. Sanat ja niiden englanninkielisen käännöksen löysin täältä, Evening Birdsien alkuperäinen versio on täällä, ja sanat tässä:

Njalo Ekuseni Uya Waletha Amathamsanqa
Yebo!
Amathamsanqa

Mbube
Uyimbube
Uyimbube
Uyimbube
Uyimbube

Uyimbube Mama We
He! He! He! He!

Uyimbube Mama
We We We We We We
Uyimbube
Uyimbube

Kusukela Kudala Kuloku Kuthiwa

Uyimbube
Uyimbube Mama

Pete Seeger Yhdysvalloissa sai rahisevan levyn käsiinsä, ei tiennyt mitä sanat tarkoittivat, eikä saanut edes oikein selvää miten ne lausuttiin, mutta levytti sen siitä huolimatta Weavers-yhtyeensä kanssa 1951. Hän ei koskaan väittänyt laulua omakseen, mutta hänen levy-yhtiönsä jätti royalty-asiat selvittämättä. Kun Weaversien levy alkoi juuri myydä hyvin, Pete Seeger jäi haaviin sen aikaisissa MacCarthyn kommunistivainoissa, joten se ja kaikki muutkin Seegerin levytykset julistettiin pannaan.  Seegerin ensimmäisen version kuulee täältä, ja sanat ovat jotakuinkin tällaiset: 

Way-up-woo
Way-up-woo

A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh
A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh
A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh
A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh

Kymmenen vuotta myöhemmin The Tokens -niminen poikien lauluyhtye levytti sen, siis 1961, ja heitä varten siitä rakennettiin ammattitaitoinen hitti, sanoineen kaikkineen:




We-de-de-de, de-de-de-de-de de, we-um-um-a-way
We-de-de-de, de-de-de-de-de de, we-um-um-a-way

A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh
A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh

In the jungle, the mighty jungle, the lion sleeps tonight
In the jungle, the quiet jungle, the lion sleeps tonight

A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh
A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh

Near the village, the peaceful village, the lion sleeps tonight
Near the village the quiet village the lion sleeps tonight

A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh
A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh

Hush my darling, don't fear my darling, The lion sleeps tonight
Hush my darling, don't fear my darling, The lion sleeps tonight

A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh
A wimoweh, a-wimoweh, a-wimoweh, a wimoweh

We-de-de-de, de-de-de-de-de de, we-um-um-a-way
We-de-de-de, de-de-de-de-de de, we-um-um-a-way

Jos asiaan ei olisi liittynyt rahaa, kyse olisi selvästi ollut eri tulkitsijoiden kehitystyöstä, mutta kun rahaa liikkuu miljoonia dollareita, vaan ei yhtään siitä kohti Johannesburgin slummeja, niin asiaa piti sitten puida oikeudessa. Ihan oikein. 








 

Laulua Rum and Coca Cola aina ihmettelin, että mikä tämä oikein on, mutta löytyi sille historia etsimällä, helpostikin, Wikipediasta. Olipa kerran martiniquelainen laulu nuoresta tytöstä, joka myi itseään Trinidadin kaduilla. Trinidadilainen Lionel Belasco teki siitä oman calypsoversionsa nimeltä L'année Passée (mennyt vuosi), missä lauletaan siitä kuinka tyttö vuosi sitten oli vielä lapsi äitinsä hoivissa, mutta nyt kadulla: 

L'année passée moen té yon fille,
Moen té yon fille L'en caille mama moen,
L'année cela moen c'est yon femme
Moen c'est un' femme a sur la rue.-

Femme la se-coué corps moen ké baou,
Femme la se-coué corps moen ké baou,
Femme la se-coué moen ké baou,
Moen ké baou moen ké baou
Tout ça qui doux.

Temps Martinique té pris du fé
Yo té cherché Man o' Wa',
Pour sauvéces Mart'niquens
Pour mené yo Port-d'Espagne.

1943 Trinidadiin oli sodan takia sijoitettuna amerikkalaisia sotilaita, ja katsellessaan heidän mesoamistaan paikallisten naisten kanssa trinidadilainen calypsomestari Lord Invader (Rupert Grant) käytti melodiaa pohjana omalle laululleen. Sen nimi  Rum and Coca-Cola tulee siitä, että amerikkalaiset sotilaat lantrasivat romminsa kolalla, mitä paikalliset eivät tehneet. 

Since the Yankees come to Trinidad,
They have the young girls all goin' mad.
The young girls say they treat'em nice,
And they give them a better price.

Chorus
They buy rum an' Coca Cola,
Go down to Point Cumana.
Both mother and daughter,
Working for the Yankee dollar.

Ah, look I had a little chick the other day,
But her mother came and took her away,
Herself, her mother and her sisters,
Went in a cab with some soldiers.

Chorus:

They have some aristos
in Port of Spain,
I know a lot, but I won't call name,
And in the day they wouldn't give you a right
But you might see them with the foreigners late at night,

drinking (chorus)

I know a couple who got married one afternoon,
And was to go Miami on their honeymoon,
But the bride run away with a soldier lad,
And the stupid husband went staring mad.

Chorus:

Amerikkalainen laulaja Morey Amsterdam puolestaan vei laulun Yhdysvaltoihin, missä siisti sanoja jonkin verran, sekä julkaisi sen omissa nimissään - tai melodian osalta muissa nimissä; tarina on epäselvä. Andrews Sisters levytti sen, ja siitä tuli 1945 valtaisa hitti Yhdysvalloissa. Belasco ja Lord Invader kävivät myöhemmin vuosia oikeutta tekijänoikeuksista, ja ne lopulta palautettiin heille. Laulu on joka tapauksessa hyvin outo amerikkalaisten naisten esittämänä hittinä; ikään kuin kukaan ei kuuntelisi sanoja, tai ei tajuaisi niiden merkitystä; sitä vain esitetään lukiolaisorkestereiden toimesta vanhempainilloissa ilmeisesti vieläkin.




If you ever go down Trinidad
They make you feel so very glad
Calypso sing and make up rhyme
Guarantee you one real good fine time

Drinkin' rum and Coca-Cola
Go down Point Koomahnah
Both mother and daughter
Workin' for the Yankee dollar

Oh, beat it man, beat it

Since the Yankee come to Trinidad
They got the young girls all goin' mad
Young girls say they treat 'em nice
Make Trinidad like paradise

Drinkin' rum and Coca-Cola
Go down Point Koomahnah
Both mother and daughter
Workin' for the Yankee dollar

Oh, you vex me, you vex me

From Chicachicaree to Mona's Isle
Native girls all dance and smile
Help soldier celebrate his leave
Make every day like New Year's Eve

Drinkin' rum and Coca-Cola
Go down Point Koomahnah
Both mother and daughter
Workin' for the Yankee dollar

It's a fact, man, it's a fact

In old Trinidad, I also fear
The situation is mighty queer
Like the Yankee girl, the native swoon
When she hear der Bingo croon

Drinkin' rum and Coca-Cola
Go down Point Koomahnah
Both mother and daughter
Workin' for the Yankee dollar

Out on Manzanella Beach
G.I. romance with native peach
All night long, make tropic love
Next day, sit in hot sun and cool off

Drinkin' rum and Coca-Cola
Go down Point Koomahnah
Both mother and daughter
Workin' for the Yankee dollar

It's a fact, man, it's a fact

Rum and Coca-Cola
Rum and Coca-Cola
Workin' for the Yankee dollar

Illan ratoksi Atlantin toiselta puolen, vuodelta 1931, Brother, Can You Spare a Dime. Sanat Yip Harburg, sävel Jay Gorney. Bing Crosbyn levyttämä versio teki laulusta kuuluisan 1930-luvulla, Tom Waitsin versio on raskain, vähiten swingahtava ja paras:




They used to tell me I was building a dream, and so I followed the mob,
When there was earth to plow, or guns to bear, I was always there right on the job.
They used to tell me I was building a dream, with peace and glory ahead,
Why should I be standing in line, just waiting for bread?

Once I built a railroad, I made it run, made it race against time.
Once I built a railroad; now it's done. Brother, can you spare a dime?
Once I built a tower, up to the sun, brick, and rivet, and lime;
Once I built a tower, now it's done. Brother, can you spare a dime?

Once in khaki suits, gee we looked swell,
Full of that Yankee Doodly Dum,
Half a million boots went slogging through Hell,
And I was the kid with the drum!

Say, don't you remember, they called me Al; it was Al all the time.
Why don't you remember, I'm your pal? Buddy, can you spare a dime?

Tänään Die Moritat von Mackie Messer Berthold Brechtin ja Kurt Weilin Dreigroschenoperasta vuodelta 1928. Brecht kirjoitti lauluun erilaisia sanoja vuosien mittaan, ja siitä on lukemattomia versioita eri esittäjiltä. Vaikuttavin minusta tämä



mutta hyvä on myös uusi kitarabändi Slutin tekemä versio täällä. Jopa Stingin on pitänyt käydä se laulamassa. Doorsillekin se olisi sopinut, mutta heille kelpasi vain englanniksi alkuaankin tehty Brechtin/Weilin Alabama Song. Amerikkalaisia Las Vegas-tyyppisiä swing-versioita Mackie Messeristä en oikein siedä, eikä teksti oikein millään taivu esitettäväksi revyy-versioina tanssityttöineen muuttumatta korniksi, mutta tämä ainoana kelpaa sitä lajia. Varmaan siksi, että se on tsekkiläinen. 

Und der Haifisch, der hat Zähne
und die trägt er im Gesicht
und Macheath, der hat ein Messer
doch das Messer sieht man nicht.

An 'nem schönen blauen Sonntag
liegt ein toter Mann am Strand
und ein Mensch geht um die Ecke
den man Mackie Messer nennt.

Und Schmul Meier bleibt verschwunden
und so mancher reiche Mann
und sein Geld hat Mackie Messer
dem man nichts beweisen kann.

Jenny Towler ward gefunden
mit 'nem Messer in der Brust
und am Kai geht Mackie Messer
der von allem nichts gewußt.

Und das große Feuer in Soho
sieben Kinder und ein Greis -
in der Menge Mackie Messer, den
man nicht fragt und der nichts weiss.

Und die minderjährige Witwe
deren Namen jeder weiss
wachte auf und war geschändet -
Mackie, welches war dein Preis?
Wachte auf und war geschändet -
Mackie, welches war dein Preis?

Joskus kuulee Brechtin 1930 lisäämän säkeistön:

Denn die einen sind im Dunkeln
Und die andern sind im Licht.
Und man siehet die im Lichte
Die im Dunkeln sieht man nicht.

En tiedä miksi, mutta joka tapauksessa minua kiinnostaa nyt ja jo monta päivää kovasti edellisten sukupolvien musiikki. Sellainen mitä on joskus lapsena kuullut radiosta, mutta ei ymmärtänyt siitä mitään. Nyt kai on viimein aika ottaa selvää sellaisista lauluista, jotka ovat tavalla tai toisella jääneet päähän vuosikymmenten takaa.

Tässä alku Johann Wolfgang von Goethen runosta Warum gabst du uns die tiefen Blicke ..., jonka
hän kirjoitti 1775 Weimarissa 26 vuotiaana rakastuttuaan toivottomasti Charlotte von Steiniin, joka oli jo 33 vuotias, naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Pianisti Theo Mackeben sävelsi sen 1930-luvulla elokuvamusiikiksi, ja Miliza Korjus lauloi sen ensimmäisen kerran 1935. Laulu tunnetaan joskus nimellä Warum, ja joskus - koska Warum-nimisiä lauluja on saksalaisella kielialueella lähemmäs kymmenen - sen elokuvan mukaan missä laulu ensiksi esitettiin Der Student von Prag - Warum. Siinä kysytään miksi meille ihmisille on annettu hetkiä, jolloin näemme selvästi liian syvään toistemme sydämiin ja tulevaisuutemme, ja epätoivoisesti tunnemme ymmärtävämme liian paljon:



Warum gabst du uns die tiefen Blicke,
unsre Zukunft ahndungsvoll zu schaun,
unsrer Liebe, unsrem Erdenglücke
wähnend selig nimmer hinzutraun?

Warum gabst uns, Schicksal, die Gefühle,
uns einander in das Herz zu sehn,
um durch all die seltenen Gewühle
unser wahr Verhältnis auszuspähn?

Jaa, joskus laulu linkin päässä on tarjolla, joskus ei. Tämä on toinen mahdollisuus.

Bedřich Smetanan lisäksi toinen hieno tsekki oli Karel Čapek, ja pannaanpa tähän vähän häneltä:

PUUTARHURIN RUKOUS

Hyvä Jumala, anna armossasi sadetta joka päivä, jos vain sopii, keskiyöstä kello kolmeen. Ja kuten tiedät, hienoa ja lämmintä, jotta se hyvin imeytyy.

Mutta varjele sateelta Silene, Alyssum, Heliathemum, laventeli ja muut, joiden äärettömässä viisaudessasi tiedät pitävän kuivuudesta, ja joiden nimet voin kirjoittaa paperille, jos niin tahdot.

Ja anna auringon paistaa koko päivä, vaikka ei tietenkään liikaa, eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä Rhododendronin päälle.

Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta, runsaasti kastematoja, mutta ei etanoita eikä kirvoja eikä härmää. Ja jos sopii, anna kerran viikossa sataa mietoa lanta- ja kyyhkysenkakkaliuosta.

Amen

Olin pari päivää mökillä ajamassa raivaussahan siimapäällä heinää nurin. Siellä on aari poikineen ajettavaa, se mitä isä ei jaksa, tien reunukset mukaan lukien. On siellä tietysti viitakekin, mutta kyllä sen koneen kanssa on mukavampaa. Nopeamaa ja tarkempaa, ja sillä saa puhdistettua mm. laattakivien välit ja rakennusten seinänvieret tarkkaan. Jälleen kerran mietin, pitäisikö minun sittenkin muuttaa puutarha-alalle.

Oli loistavan viileää, vain +15C ja navakka pohjoistuuli, niin että ei siellä juuri pidempään koskaan tarennut ulkona istuksia. Tällaisesta kesästä minä tykkään. Sopivan viileää työilmaksi. Niitetyn heinän tuoksua ja omaa hikeäni kaipaan kesältä aina kovasti, mutta helteillä ei ole mitään väliä. Kuka niitä mihinkään tarvitsee?

Isä oli niittänut nurin kymmenen kahdestatoista pari vuotta sitten istuttamastani niinipuusta. Ovat vattupusikon keskellä, joten periaatteessa hyvin heikosti havaittavissa, etenkin, jos havainnoitsija on jo vähän huononäköinen 80-vuotias mies, joka tuntee kyllä koivun, lepän ja tammen, mutta ei niinipuuta. Olen kieltänyt häntä tekemästä metässä mitään, mutta ei vain usko.

Kotiin tullessa, peräkärrissä kuorma pilkottua koivua ensi talven saunapuiksi, pysähdyttiin tytären kanssa taas kesäteatteriin. Tällä kertaa en tuijotellut naisia, vaan katsoin näytelmää, joka eteni hyvin. Se oli suomalainen komedia venäläisestä naisesta, joka tulee Suomeen ja saa hyväksi kaiken mihin koskee tai ryhtyy. Oikein mielenkiintoista. 

Vierailin äsken toisessa blogissa, minkä jäljiltä päähäni jäi väkisin soimaan melankolinen Euroopan yhdistymiseen aikoinaan liittynyt laulu. Piti käydä etsimässä sanat oikein esiin. Runohan on jo I ms. ajoilta, Hans Leip kirjoitti sen 1915; Norbert Schultze sitten sävelsi 1938. 




Lied eines jungen Wachtpostens

1. Vor der Kaserne
Vor dem großen Tor
Stand eine Laterne
Und steht sie noch davor
So woll'n wir uns da wieder seh'n
Bei der Laterne wollen wir steh'n
|: Wie einst Lili Marleen. :|

2. Unsere beide Schatten
Sah'n wie einer aus
Daß wir so lieb uns hatten
Das sah man gleich daraus
Und alle Leute soll'n es seh'n
Wenn wir bei der Laterne steh'n
|: Wie einst Lili Marleen. :|

3. Schon rief der Posten,
Sie blasen Zapfenstreich
Das kann drei Tage kosten
Kam'rad, ich komm sogleich
Da sagten wir auf Wiedersehen
Wie gerne wollt ich mit dir geh'n
|: Mit dir Lili Marleen. :|

4. Deine Schritte kennt sie,
Deinen zieren Gang
Alle Abend brennt sie,
Doch mich vergaß sie lang
Und sollte mir ein Leids gescheh'n
Wer wird bei der Laterne stehen
|: Mit dir Lili Marleen? :|

5. Aus dem stillen Raume,
Aus der Erde Grund
Hebt mich wie im Traume
Dein verliebter Mund
Wenn sich die späten Nebel drehn
Werd' ich bei der Laterne steh'n
|: Wie einst Lili Marleen. :|

Löysin mielenkiintoisen paikan. Sevenload (Sieben Tage die Woche hochladen) GmbH näkyy olevan Kölnissä 2006 perustettu turkkilais-saksalainen yhtiö, eräänlainen juutuubin, flikrin, naamakirjan ja television yhdistelmä, mutta erityisesti Tuubia selvästi teknisesti korkeammalla tasolla. Liikkua siellä voi saksaksi, turkiksi, ranskaksi ja englanniksi. Tuubista on tietysti muodostunut mahtava historiallinen arkisto, mistä löytää kaikenlaista japanilaisista 1980-luvun animeista 1940-luvun Waffen-SS:n marsseihin, 1930-luvun meksikolaisiin lauluihin ja 1960-luvun Leonard Cohenin musiikkiin, ja tässä suhteessa Tuubia ei voittane mikään paikka. Mutta sevenloadissa klassinen musiikki soi paremmin. Jos joku vaikka haluaisi tuhlata 12 minuuttia elämästään Smetanan Vltavan kuunteluun, niin TÄÄLTÄ se löytyy hienona. 

Videon kuvat eivät ole Vltavaa (Moldauta), vaan Stille Bachia (Verkkaista puroa) svaabien mailta Baijerista. Mutta ei se haittaa. 

Vierestä löytyy koraali Jesus bleibet meine Freude Johann Sebastian Bachin kantaatista BWV 147, joka on vielä hienompi. Se oli minulla vinyylilevyllä kauan kauan sitten, kunnes hukkasin sen. Tämä koraali ei kestä kuin 3 minuuttia, ja sopii kiireisemmällekin. 

 

Käytiin kesäteatterissa illalla.

Kyllä naiset on kauniita. Teatterissa heitä saa luvallisesti katsoa. Ja katsoa. Ja katsoa.

Juuri kun pääsee haukkumasta helsinkiläisiä juoppoja, tulee vastaan paikkakuntalainen juoppo. Tuli nykimään tytärtäni kun käytiin ostamassa konserttilippuja. Räksiin suhtaudun kyllä ystävällismielisesti ja ymmärtäväisesti, mutta tuollaisen mielellään hakkaisi tajuttomaksi, jos ei tietäisi, että siitä saa itse pahoinpitelysyytteen. Naistenkiusaaja, joka oli siinä härnäämässä infon neitiä, mutta joka luikki tiehensä kun tönäisin sen käden irti tyttärestäni ja jäin seisomaan eteen valmiina. 

Minulta katoaa puhekyky tyystin kun adrenaliini nousee. Neuvottelut voi käydä vain silmin, ja ruumiin asennoilla. 

Että vähän levotonta on paikkakunnalla näin heinäkuussa, mutta eiköhän tämä tästä taas ilmojen viilettyä rauhoitu.

Noita helsinkiläisiä aina näin kesäisin ihmettelen. Täälläkin muutama kesämökkiranta on,  ja sinne ne sitten tulevat tähän aikaan vuodesta. Tultuaan ne alkaa ensin ryypätä ja sen jälkeen kuolla kuin kärpäset. Pari viikkoa putkeen ryypättyään niiltä alkaa pamahdella sydämet, maksat tai diabetes, tai ne lähtee rohkeasti järvelle moottoriveneellä. Osa pysyy hengissä, mutta ei malta olla yrittämättä osoittaa taitojaan miesten töissä. Kirves tai moottorisaha käteen, ja kohta niitä jo tuodaan verisinä terveyskeskukseen. Metsurin ja kirvesmiehen työkaluja ei kenenkään pitäisi ryhtyä kännissä käyttämään, saati sitten ihan taitamattomien. 

Ei ne ole oikein aikuisia.  

Naiset tosin pysyy paremmin hengissä ryyppäämisestä huolimatta, eivätkä veistele itsestään palasia sinne tänne, ainakaan samassa määrin. 

Helsingistä itsestään kyllä tykkään. Se on pieni, mukava ja kaunis kesäkaupunki, suurin osa siitäkin metsää ja rantaa, ja kaikki on siellä niin lähellä. Helsinkiläisetkin ovat selvästi järkevämpiä Helsingissä.

On aika keräillä mansikoita ja räksiä. Räksiä pesii metässä iso kolonia, ja ne tottuivat jo raakilevaiheessa pomppimaan rivien välissä, tarkastamaan milloin marjat kypsyvät. Nyt kun mansikoiden päällä on verkko, pitää sieltä käydä poimimassa pois räksätkin muutamaan kertaan päivässä. Kauempana ollessaan tekisi mieli tappaa ne, mutta itse asiassa tykkään niistä, kun tulen lähelle. Ne on sisukkaita lintuja, yrittävät viimeiseen asti pakoon, nokkivat raivokkaasti kättäni, ja jos ei muuta, niin yrittävät purra. Ovat yleensä sotkeneet itsensä niin pahasti verkkoon, ettei niitä saa irti kuin saksilla, ja verkot joutuu uusimaan vuosittain. Kun vapautetun räksän lopulta heittää kourastaan ilmaan, menee se metsään kuin ohjus. En epäile yhtään, etteikö se olisi pelännyt henkensä edestä.

Mistähän saisi ammattiviljelijöiden käyttämiä lintuverkkoja? Siis kohtuullisen kokoisina palasina; en tarvitse satojen neliöiden kokoisia paketteja. Ne on paljon lujempaa, paksumpaa ja liukkaampaa lankaa, mihin lintu ei tartu niin helposti kiinni, ja mistä sen saa helpommin irti. Niistä saa muotoiltua teltan tapaisia korkeita rakennelmia, niin että itse voi kävellä pystyssä verkon alla, ja linnut pysyvät kaukana marjoista. Kotipuutarhureille myydään pelkkää roskaa. 

Pihaa pilvisenä heinäkuun päivänä

Sydän se on kuusellakin, oli se kuinka pihkainen ja piikkinen hyvänsä.


Mätäs kivellä


Koivun juurella


Kattomehitähdet kukkii kuin kullit


Neilikoita ja katkerankeltaista


Punaista viherharmaalla


Sinistä


Punakeltaista vihreällä


Hopeaa