Minun piti päästä vanhan kommunistin kanssa Maon mauseleumiin, mutta taksin saannin hankaluus ja ajo aamuruuhkassa romutti sen suunnitelman; tunti myöhässä. Kaikkea ei voi saada.
Mutta tapasin pyjama päällä kotonaan pörssikeinottelua harjoittavan kauniin naisen. Hänelle tuli avioero siellä kotopuolessaan, ikää on kohta jo 30, ja kaupallisen alan yliopistotutkinto. Hän pakkasi laukkunsa, tuli Pekingiin, vuokrasi huoneen, osti tietokoneen ja muutaman huonekalun, sekä alkoi pelata. Pienillä panoksilla, kohtalaisin riskein, luotettavan tutun pääomalla. Voittoa ei ole paljon, mutta sen verran että vuokran maksaa ja syö, itse asiassa ihan hyvin. Nyt kriisimarkkinoilla kisaa käydään näköjään ulkomaisten pelureitten halvalla myymistä kiinalaisten pankkien osakkeista; niiden hinta kiinalaisten käsissä sahaa aika lailla, joten olemalla valppaana tietokoneen ääressä näkyy tällä hetkellä tekevän pientä voittoa. Toivottavasti hän pärjää, ja ehkä pärjää jos ei käy ahneeksi ja ala pelata isommilla panoksilla lainarahalla. Löytää helposti itsensä sen jälkeen bordellista tai kurkku auki leikattuna. Tai ehkä mieluummin heitettynä 21 kerroksesta alas, tai autolla päälle ajettuna. Tai hänestä voi tulle menestynyt bisneswoman, joka omistaa 10 tehdasta ja 20 kerrostaloa, ja jonka kaikki tuntevat. Ei tiedä koskaan. 
Syöty on taas, niin mahdottomasti. On pitänyt löysätä vyötä, kyse on pelkästä mekaanisesta ruumiin venymisestä. Joskus tuntuu että kiinalaiset syö kuin viimeistä päivää. Purkin ympärillä näkyy tämän kaunottaren kaunis käsi. 
Kävin kuntoilemassa pitkällä muurilla. En ole koskaan kehdannut siellä ennen käydäkään. Sanovat, että 1990-luvulla sinne päälle oli kiskottu raihnainen kameli, jonka selässä sai otattaa itsestään valokuvia. Muurin ulkopuolella oli narulla keppeihin sidottuja kaneja, joita sai ampua muurilta oikeilla jousilla. Mutta ei ollut enää muuta kuin kolme erittäin lihavaa pientä karhua. Olympialaiset viimeistään on siivonneet perinteiset huvitukset. Niille sai maksusta heitellä keksin ja omenan palasia. Eikä kai siellä betonimontussa ole muuta tekemistä kuin syöminen ja nukkuminen. Parempi kai näillä karhuilla täällä oli kuin niillä, joilta karhufarmeilla lypsetään jatkuvasti katetrilla sappinestettä kiinalaisiin lääkkeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti