Täysi päivä. Tutkittiin buddhalaisia temppeleitä. 大钟寺古钟博物馆 oli lakannut toimimasta buddhalaisena instituutiona viimeistään Kulttuurivallankumouksen aikaan, jos ei aiemmin, eikä ollut siihen tarkoitukseen palannut. Se oli valtion omaisuutta ja sinne oli sijoitettu kellomuseo, eli siis temppelikellomuseo. Siellä oli yksi kello Suomestakin, eli ilmeisesti Neuvostoliiton aikaan Karjalasta kuljetettu ortodoksikirkon kello, jonka tekstit olivat venäjäksi. Siellä oli petäjissä myös joulukoristeita, ehkä yrityksenä saada joku käymään paikalla. Ihan tyhjää. Ei ketään, paitsi n. 10 naista myymässä lippuja ja vahtimassa paikkoja.



佛香阁 Kesäpalatsissa oli restauroinnin alaisena samoin kuin Kielletty kaupunki oli 2007-8. Se oli pääasiassa patrioottisen koulutuksen käytössä, eli siellä muistutettiin joka välissä miten britit ja ranskalaiset polttivat sen rakennukset Toisessa Oopiumsodassa 1860. Äitikeisarinna sitten rakennutti sen uusiksi myöhemmin. Siellä näkyi paljon koululuokkia opettajiensa kanssa ja muita turisteja. Buddhan kuvan edessä oli harvakseltaan joku rukoilija, mutta pääasiassa se oli turistikäytössä. En edes tiedä toimiiko paikka temppelinä; ei siellä ainakaan munkkeja näkynyt ollenkaan, eikä suitsuke haissut yhtään.



雍和宫 on iso laamalaistemppeli, jonka Zhou Enlai Kulttuurivallankumouksen aikaan sai säästettyä, ja se on palannut elämään. Se toimii täysin. Siellä oli paljon munkkeja ja paljon paikallista väkeä, ennen kaikkea nuoria. Isot peltiastiat oli täynnä kyteviä suitsukkeita ja tuhkaa. Se oli todella kovassa käytössä. Minäkin omani poltin ja kumarsin. Buddhalainenhan olen minäkin, jos nyt en laamalainen. Muttei sillä väliä.

Tutkimuksilta palattua syötiin, ja minä kävin ensin kokovartalohieronnassa. Eilinen kaveri teki sen. Minulla oli viileähkössä huoneessa aina peitto päällä siellä mistä ei hierottu, alusvaatteet muutenkin ylläni, ja lakanan lävitse hän hieroi. Erittäin hyvin; alueet, lihakset ja akupisteet. Tosin jossain määrin eri pisteet kuin mitä minä olen oppinut, mutta kuitenkin. Hieronnassa pitää käyttää voimaa, joskaan ei ruhjoen, eikä vain sivellä tärkeimmät lihakset lävitse, niin kuin olen suomalaisilla hierojilla tottunut. Mieshieroja on niin voimakas, että mitään selässä kävelyä vietnamilaisten naisten tapaan ei tarvita.

Kävin leikkauttamassa tukkani sen jälkeen. Minulla on nyt sitten kiinalaisen miehen kampaus, mutta tukkahan on uusiutuva luonnonvara. Erityisen miellyttävää se ei ollut; ylimielinen nuori mies puhui välillä kännykkään, välillä kavereidensa kanssa, välillä juoksenteli jossain, ja leikkeli tukkaani muistaessaan. Siellä parturissa tuli ikävä Vietnamiin. Mutta tulipahan nähtyä tuokin.

Vielä kävin kaupasta durianin ja söin sen, mutta kovin oli maku edelleen haalistunut. Ei enää paljon mitään. Maku ei kestä seisottamista, eikä etenkään jo leikattuna. Ei mahda mitään. Pitäisi päästä jonnekin etelämmäksi.

Tänään ei ollut tuulista, ja Peking peittyi heti savusumuun. Tunsi sen hengittäessään. Joko täällä tuulee viiltävästi mutta on raikasta ja kirkasta, tai ei tuule mutta tietoisesti huomaa hengittävänsä.