Lumi sulaa

Sulaa se, tosin ei mitään kovaa vauhtia ole pitänyt, mutta hiljakseen kuitenkin. Sadepäivä tänään, ja jos ei sadetta, niin pilvistä. Rodot on tykänneet. Vettä on paljon. Mehtäojassa, joka yleensä on kuiva niin että siinä hyvin paju ja leppä kasvaa, on nyt metri vettä.

Sillan alla on jäätä saman verran. ... niin, niin, sehän tietysti ojan vedenkorkeutta nostaakin. Ojassa on talven mittaan hangen alla virtaillut vettä joka on jäätynyt sillan alla, missä ei ole ollut lunta lämmittämässä. Veden pinnan noustessa ojassa sitä on valunut aina ohut kerros sillan alle jäätymään, ja koko iso möntti on sillä tavalla syntynyt hiljaksiin. Joka tapauksessa en ole nähnyt sillan alla ikinä ennen tällaista jääpatoa.

Sillan tein tyttären kanssa joskus 10 vuotta sitten. Jonain aurinkoisena toukokuun päivänä. Hän oli silloin vielä niin pieni että jaksoi kantaa mehtään vain vasaran ja naulat. Minä kannoin puutavaran ja leca-harkot sokkeleiksi sillan päihin. Yhessä sitten naulattiin. Siinä meni mukavasti yksi lastenhoitoiltapäivä. Painuu maahan molemmista päistään; penkka pehmenee aina keväisin. Siltaa olisi saanut hyvin jatkaa metrin molemmista päistään tukevammalle maapohjalle. Mutta muuten se on edelleen ok. 

Kasvimaan yksi nurkka on jo paljastunut. Näin aamulla.

Ja iltapäivään kun päästiin, oli sulaminen jatkunut vesisateessa jo niin, että valkosipulipenkkiä alkoi tulla näkyviin. Sieltä jo nousivat esiin itse sipulitkin. Siperialaisia ei lumi ja pakkanen pelota. Kasvinjalostuksessa venäläiset on olleet hyviä, jos ihan kaikki muu ei aina ole ihan nappiin onnistunutkaan. Kaikki se mitä elokuussa 2011 maasta nostettiin on jo syöty viipaleina leivän päällä pitkin talvea. En anna käyttää näitä omakasvattamia paistoruokiin; sellaista varten saa kaupasta etelän sipuleja.

Ja jo nousevat lumikellotkin. Huomenna varmaan aukeaa nuppu.

Kävin viikolla pari päivää Helsingissäkin, missä oli jo lumetonta. Meilläkin viikon päästä tätä vauhtia.