Tautia ja suuria uudistuksia

Kaksi yhteen sopivaa tilannetta päällekäin tässä viime päivien aikaan: tulin kipeäksi ja töissä piti viimein alkaa osallistua SuureenSähköpostiuudistukseen. Kipeäksi tulo merkitsi sitä että pääsin sille pääsiäislomalle joka Venäjän työreissun takia jäi pitämättä, mikä oli tervetullutta. Tälläkin viikolla olisi pitänyt reissata, mutta omalle sohvalle tässä jäätiin vaakatasoon, viltin alle ja lisäkäärettä kurkun ympärillä. Samalla minulle tuli aikaa uusia näitä verkko- ja tietojärjestelmäsysteemejä, joiden käyttöönotossa olen harannut vastaan elokuusta lähtien. Ei jouda lukemaan ohjeita ja käyttöohjeita. 

SSähköpostiuudistus tarkoitti sitä, että työpaikka siirtyi totaalisesti Microsoft Exchangen käyttäjäksi. Selaimella on ymmärtääkseni eri nimi kuin systeemillä; selain on Outlook 2007/2010. Siellä on ollut vuosien mittaan muitakin systeemejä; Novell GroupWisea ja jotain Eudoraakin siellä takavuosina on kai liikkunut ...  mutta minä en ole niihin koskenut, vaan olen yrittänyt pysyä aina mahdollisimman yksinkertaisissa systeemeissä, samoissa mitä opiskelijat käyttää. 

Ensimmäinen niistä varmaan oli emacs-editori ... jota on käytetty kauan sitten 1970-luvulla UNIX-koneissa. Siitä on hyvin kauan. Silloin opeteltiin nappula- ja kirjainyhdistelmiä, joilla koneita komenneltiin. En koskaan kovin pitkälle siinä taidossa jaksanut mennä. Kuvassa Macin sisältä löytynyt GNU-Emacs. 

PC-koneita alkoi tulla 1980-luvulla. Pico saattoi olla varhaisen editorin nimi ... en muista tarkkaan, mutta jo kauan sitten muistan käyttäneeni tällaista editoria. Tässä on kyseessä GNU-projektin Nano, mutta se on ihan Picon näköinen. Toimii samalla tavoin.

Aahhh ... ikimuistoisia keskusteluja niiden muinaisten koneiden kanssa. Säästätkö vai etkö säästä? Jos säästät, kirjoita nimi ... . Jo tuolloin ihminen ymmärsi, että jos hän on koneen seurassa, ei hän ole enää yksin. Hänellä on aina rupattelukaveri, joka ei koskaan väsy, ei koskaan tympäänny, ei koskaan hylkää - paitsi jos tilttaa. Mitä ne teki silloin tällöin. Näillä tällaisilla käytiin myös keskusteluja yliopiston sisällä eri koneiden kautta ihmisten kanssa. Nykyinen Chat on niiltä ajoilta peräisin. Ei sitä Picolla tehty, vaan jollain muulla ... ei muista, ei muista.

Sitten päästään jo aitoon sähköpostiohjelmaan: Pine, joka julkaistiin 1989. Siinä oli Pico sisällä tekstieditorina, mutta Pine teki teksteille enemmän kuin vain talletti ne: se osasi lähettää niitä ympäri maailmaa. Alussa se oli mustavalkoinen, väreihin päästiin vasta myöhemmin värinäyttöjen tultua markkinoille. Pineen sai sitten itse säätää syvät vahvat värit. Tämä tässä kuvassa ei ole omasta koneestani, vaan Wikipediasta kaivamani kuva, mutta kovin tutun näköinen. Samana vuonna 1989 minä sain itselleni ensimmäisen sähköpostiosoitteen. Se toimii periaatteessa vieläkin. Ja sillä alettiin kirjoittaa posteja koneella jo ulkomaille asti, sitä mukaa kuin ihmisten osoitteita selvisi. Internettiä ei vielä ollut, mutta sellainen Telnet oli, jonka avulla saattoi etsiä tekstejä maailmalta. Kuvia verkoissa ei vielä liikkunut.

Pineä käytin monta monta vuotta. Sitä aina uudisteltiin monimutkaisemmaksi. Joskus se vaihtui Squirrel  Mailiksi, jota itse asiassa tähän asti olen pitänyt vain Pinen kehittyneempänä versiona, mutta äsken luin että se onkin eri. Joka tapauksessa siinä on varsin samanlainen selkeä logiikka. Ja se on ohjelma jonka yliopistoni romuttaa muutaman päivän sisällä, ja josta jouduin siis luopumaan.

Outlook 2007 minulla on työpaikkani PC-koneella, mutta se on siellä. Kotona sama Exchange-pohjainen systeemi toimii aivan hyvin Macista löytyvällä Mail-ohjelmalla, josta tässä alla viimein kuva. Kyllä Mailillä kaiken hoitaa, samoin kuin Outlookilla, mutta en näe silti parempaan vaihtaneeni. Näissä uusissa systeemeissä on grafiikkaa monenlaista, ne integroituvat kalentereihin ja muistikirjoihin, posti tulee näkyviin samaan ikkunaan kuin saapuneiden tai fileerattujen listakin, yms yms. Pelkkiä sähköposteja ajatellen Orava minusta oli kuitenkin ammattilaisen työkalu. Sillä sai arkistoitua satoja posteja könttänä aika kätevästi eri formaateissa; MacMail näköjään tekee vain mbox-tiedostoja. Mutta kaipa tämän kanssa tulee toimeen.

Sen eron näkee myös, että vaikka uudet vehkeet on teknisesti monimutkaisempia, niiden ulkoasu käy yhä steriilimmäksi. MacMailia ei maalata syvän punaiseksi valkein tekstein, mikä on minua esteettisesti kaikkein tyydyttävin väriyhdistelmä. Ei siinä muuteta yhtään mitään. Oravassakin oli tarjolla vain vaaleita värejä. Pineen asti pitää mennä että syviä värejä sai sähköpostiselaimeen. Varmaan minun näyttöestetiikan tajuni on siellä 1990-luvun alun värillisten näyttöjen tilanteessa. Mutta olihan ne oikeasti isoja ihmeitä silloin. Eikä silloin värien kanssa ujosteltu, vaan käännettin ne kunnolla vahvasti näkymään. 

Sohvalla kipeänä maatessani päiväunien välissä olen asentanut Exchangen myös Nokian Symbian työkännykkääni. On se kätevä, ei se Oravan kanssa toiminut. Mutta ongelma on että posteja pääsee vielä vähemmän pakoon kuin ennen. 

Opettelin käyttämään työpaikan verkkoasemia kotoa käsin; siinä pääsi muistuttelemaan mieleensä vanhaa UNICS-kieltä, koska tämänkin 2010 ostetun MacBookin asetuksia piti käydä muuttamassa ylimpänä näkyvällä Emacsilla ja kirjoittaa koneeseen syvälle sisään sanallisia ohjaustiedostoja. Se oli hauskaa, tuli nuoruus mieleen. 1970-luvun tekniikan päällä tässä edelleen toimitaan; sitä vain ei silmillään usein enää pääse näkemään. Mutta ei tällaiseen aikaa vievään touhuun ole mitään mahdollisuuksia muuten kuin kipeänä. Opeteltavaa, ohjeiden ja käyttöohjeiden lukemista on paljon, kun en teknisen alan ihmisiä muuten ole.

Niin, uusin työkotisivuni kokonaan. Heitin pois kaiken mitä olin tehnyt sinne Microsoft Publisherilla. En ikinä viitsinyt opetella sitä  käyttämään. Vihasin sitä ensi tapaamisestamme lähtien, en sitä opetellut, ja sen seurauksena kohtaamisemme olivat aina tuskallisia ja vihantäyteisiä. Front Page sopi minulle, koska se oli riittävän yksinkertainen. Sillä sai tehtyä asialliset informatiiviset sivut ilman sen kummempia koristeluja. Se teki mitä sille käski, ihan niin kuin Pinekin sähköposteissa. Dreamweaveristä, sen vanhoista versioista jotka nekin oli vielä yksinkertaisia, tykkäsin myös. Sekin toimi ja sillä sai nättiä jälkeä. Publisher yritti koko ajan venkuroida jotain. Kyllä se ohjelma otti päähän. Joka tapauksessa kaikki sillä tehty on tuhottu. Uudet sivut tein tästä Macistä löytyneellä iWeb -ohjelmalla. Se on täysin graafinen yksinkertainen perusohjelma, jolla ei edes voi käydä katsomassa ja korjaamassa koodia ollenkaan, ja joka siksi on vähän epätarkka käyttää, mutta sillä mennään. Muuta en enää opettele, tautikin on jo paranemaan päin. 

Olen hyvin tyytyväinen tähän tautijaksoon. On päässyt tekemään kaikenlaista mitä on jo kauan halunnut, tai josta on tiennyt että pakko on kuten SSuudistus, mutta mihin ei ole koskaan ollut aikaa. Monta päivä tähän meni, tosin myös torkkumiseen ja nukkumiseen.