Faust, kuvan kanssa täällä, on kehuttu ja palkittu Aleksander Sokurovin elokuva syyskuulta 2011, eli ei vielä vuottakaan vanha. Katsoin sen, myynnissä jo DVD:llä. Maksanut 8 miljoonaa euroa, kuvattu Tsekissä ja Islannissa, puhe on saksaksi, saa päällepuhuttuna venäjäksi ja tekstitettynä muutamille kielille.
Enpä suosittele. Pitkästyttävä taide-elokuva, jossa käytetään Sokurovin opettajan Andrei Tarkovskin mannerismeja, kuten sitä että psykologista vaikeutta symbolisoidaan vaivalloisella ja hitaalla kävelyllä, sekä epätoivoisilla tuijotuksilla seinään tai kaukaisuuteen. Kaikki mitä tapahtuu tehdään "taiteellisesti" = kömpelön näköisesti. Dialogi on teennäistä. Naisista tehdään epäseksuaalisia ja miehistä pesemättömän likaisia. Erilaisia iljettäviä kohtauksia ripotellaan tasaisin väliajoin, kuten elokuvan aloittava ruumiinavaus. Kaikesta kauniista mennään ohitse välinpitämättämän nopeasti. Faust on voimakkaan osoittelevasti nimenomaan taide-elokuva.
Loppu on ihan ok. Reippaan selkeä.
Seuraavana päivänä:
Oli siinä hyvää sekin, että se oli tosissaan tehty 1800-luvun mukaiseksi. Vaatteet, rakennukset, hevoset ja kärrit, hanhet ja kanat juoksentelemassa ympäriinsä, kapeat kujat ja lieju, ihmisten nopeat kuolemat. Oli siinä otetta, nyt kun sitä ajan jonkin verran kuluttua miettii. Mutta en usko ikinä katsovani sitä toista kertaa. Kamala elokuva.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti