Tytär reissuaa

Se on menossa Dischingeniin. Saksan kielen kouluryhmänsä retkellä koko viikon. Baden-Württembergin osavaltioon Etelä-Saksaan. Syvälle katoliseen Saksaan.

Asuu siellä jossain perheessä, harjoittelee kieltä ja kulttuuria. Dischingen on vielä pienempi paikka kuin tämä missä me asutaan, reilun 4000 asukkaan kunta, mutta meillä ja heillä on ollut oppilasvaihtoa molemmin puolin jo ainakin kymmenen vuotta. Internationalisierung ei ole nykyään kiinni enää paikkakuntien koosta eikä sijainnista. Halpaa ja kätevää. Dischingenin ja Neresheimin lapsia tulee tänne ja täältä menee sinne, oppilaiden perheiden ei tarvitse maksaa kuin matkat, isäntäperheet pitää huolta ruuista ja isäntäpaikkakunta kierrättää lapsia vähän bussilla nähtävyyksissä.

Isä täällä kotona sohvalla ihmettelee miten tytär siellä kaukana jaksaa. Edellinen tekstiviesti tuli Vantaan lentokentältä viideltä illalla, ja seuraava nyt Saksan aikaa 23.05, eli täällä yli puolen yön. Olivat vielä bussissa Münchenin ja Dischingenin välillä jossain; pitkään kestää matkustaminen. Ensimmäistä kertaa reissussa ulkomailla ilman vanhempiaan. Kai se pärjää ... osaa se saksaa jo kirjoittaa, sanakirjasta apua katsoen, hyvin se on täällä opetettu. On jo muutaman päivän ajan kirjoitellut sähköposteja sikäläisen 16-vuotiaan tytön kanssa, joka hänen partnerinsa siellä tulee olemaan. Pääsee isoon perheeseen: 3 tyttöä, eronnut äiti ja isovanhemmat.  Tekstasi että ei ole vielä yhtään saksan sanaa pystynyt saamaan suustaan ulos. Kohta joutuu mutisemaan jotain isäntäperheen luo päätyessään ennen kuin nukkumaan pääsee ja huomenna aamiaisella viimeistään jo monta sanaa enemmän. Viikossa ehtii syntyä jo pientä rutiinia. Grüß Gott! Servus!

Pitää lähteä itsekin nukkumaan, tuskin sieltä muita uutisia enää tänä yönä tulee. Vaimo on nukkunut jo pitkään. Ottaa tällaiset rauhallisemmin.