Tästä se alkoi joskus vajaa viikko sitten. Autokatoksen lattiaa, minkä tein n. 5 vuotta sitten. Jatkokiveys ei satu aivan samaan kuvioon sen kanssa, koska talon edessä on rakenteita, jotka on otettava huomioon, enkä haluaisi leikata kiviä siellä pitkän matkaa. Uusi kiveys näyttäisi tosin olevan tästä kulmasta katsottuna vinossa, ainakin alussa ... mutta on se vain todellisuudessa oikeaan suuntaan taipunut.
Tänne se on loppumassa, joskus. Tänne on vielä matkaa.
Sinänsä tämä on helppo kiveys. Pohja on hyvä. Talo on puoliksi kallion, puoliksi saven päällä, minkä takia se on eristetty kummastakin materiaalista metrisellä murskekerroksella. Talon edus myös; pohjalla on kallio, sen päällä kalliolouhosta, sitten metri mursketta, 20 cm sepeliä ja 5 cm kivituhkaa. Kaikki on ajettu kerroksittain isolla täryllä tiukaksi. Osin 13, osin 6 talvea on sitä lisää painanut. Se ei roudi, ja siihen voi ajaa iso rekka lastinaan 30 tonnia kiveä, eikä maa painu yhtään.
En siksi lähtenyt ajattamaan siihen mitään asennushiekkaa. Jos joku tuleva asukas kyllästyy betonikivipintaan, sen alta on otettavissa siisti kivituhkapinta takaisin esiin. Kahden auton renkaat on toki syöneet jonkin verran pintaa uralle. Kivituhka käy etenkin keväisin ja syksyisin läpimärkänä ollessaan jonkin verran pehmeäksi. Ensimmäisen nuoskalumen aikaan kola painuu sen pintaan helposti. Kaikki tällaiset painaumat on kuitenkin alle sentin. Olen vain vedellyt laudalla harjut matalammiksi ja siirtänyt irtoavan tavaran laaksoihin. Sen jälkeen latonut kivet paikoilleen. Niille on harvoin tarvinnut näyttää edes kuminuijaa.
Tämä ei ole se tapa mitä betonitehtaiden ohjeissa neuvotaan; niissä painotetaan aina sitä 3 cm pehmeää asennushiekkakerrosta, mutta minä nyt teen näin. Aika näyttää tuleeko mitään ongelmia. Jos alle jää kuoppaa, voi tiili varmaan katketa sen päältä.
Viivat on pysyneet kohtuullisen suorina; betonikiveykseen kuuluukin lievää hoipertelua, kunhan päälinja pysyy paikoillaan. Vaikuttaa siltä että kivet ei ole aina täsmälleen saman kokoisia: 2 x leveys = pituus ei näy aina millin murto-osalleen pitävän paikkaansa. Mutta tuon kuvan ottamisen jälkeen kiveys karkasi selvälle mutkalle. Joku potkaisi linjanarua; koira, joku, tai minä itse. Pihassa on erilaisia kaaria ja kallistuksia niin, että lankaa ei saa vedettyä ilmassa suoraksi, paitsi niin korkealla, ettei siitä olisi mitään hyötyä. Pitää käyttää korokkeita apuna, mutta niiden kanssa helposti mokaa. No, kokonaisuutena tämä on mennyt paremmin kuin pelkäsin.
Reunoihin olen pannut lasikuituisen juurimaton. Paikkoihin joihin tiedän kasvillisuuden siementävän ja leviävän alta päin. Luulen, ettei sen tarvitse olla tuota leveämpi. Siellä missä auton pyörät kulkevat, ongelma ei tule esiin. Tuossa aivan reunassa ei kuitenkaan kukaan aja.
Tarkoitus on reunustaa kivet tuossa olevilla leveämmillä pesubetonilaatoilla. Ne on siinä olleet kivituhkan reunuksena. Nostan ne vain korkeammalle. Jos systeemi ei toimi, pitää miettiä jotain muuta. Näissä rakenteissa on isona mukavuutena se, että ne on helppo purkaa ja tehdä uudelleen. Kuntokin kasvaa aina, sen verran ne painaa.
2 kommenttia:
Hienoja kuvakulmia!
Tuo kivituhkan käyttäminen asennusalustana kuulostaa varsin loogiselta. Itse asiassa tuollainen 3:n sentin asennushiekkakerrosohje kuulostaa aivan hölmöltä. Hiekkahan on pyöreärakeista ja näin ollen 'pehmeää', paljon ilmatilaa. Luulisi ajan kanssa tuollaisen kerroksen lähtevän liikkeekkelle tai tiivistyvän ja urien muodostuvan laattakivien painuessa auton painon alla :o Luulisin. Tokihan siihen varmasti on helppo latoa. (Tämä oli naisen logiikkaa)
Naisen logiikka on yleensä tarkkaa ja johdonmukaista päättelyä. Samalla tavoin minäkin rohkenisin ajatella.
Lähetä kommentti