Tässä on pari esimerkkiä siitä miten ei kannata tehdä. Betonikiveys ei ole hyvä nurmikon rajaaja, ainakaan ilman juurimattoa. Tässä naapurin nurmikko ja meidän kukkamaa ovat hiljalleen kohtaamassa. Tämä on tehty n. 12 vuotta sitten. Voi olla, että jonain kesänä kaivan tämän ylös ja teen uudestaan.
Kuvio on kalanruoto, joka piti kokeilla. Varsin työläs, etenkin käytävien tekoon. Kummassakin reunassa on joka neljänteen väliin leikattava kivi puolikkaaksi. Rälläkällä sen tein; pölyää niin pirusti. Nykyään teen vain helpompia kuvioita.
Tässä kokeilin n. 7 vuotta sitten tehdä eurokivellä kaarevaa kuviota. Onnistuu kyllä ihan hyvin. Pohja on kuitenkin hiesua, ei edes hiekkaa, mistä seuraa kaksi asiaa. Ensinnäkin mikä tahansa siemen itää siinä hyvin. Lemmikki, piharatamo, orvokki, heinä ja mikä vain. Nuo on viime kesänä ajettu painepesurilla kaikki näkymättömiin, mutta ei niiden juuria saa kiveyksen alta tapettua muulla kuin myrkyllä. Tänä kesänä sille ei ole tehty mitään vielä. Toiseksi se routii. Alla pitäisi olla ainakin 30 cm sepelikerros eristekankaan päällä. Muurien alle sellaisen lapiolla kaivoin, eikä niiden kanssa ole ongelmia. Käytävän kohdalla loppui jo harrastuneisuus kesken ja löin vain tasoittamisen jälkeen kivet paikoilleen. Taisi olla ohut asennushiekkakerros. Kivet nousee joka kevät epätasaisesti n. 5 cm ylös. Tosin ne aina painuvat ennen pitkää paikoilleen takaisin, joten ei se niin iso ongelma ole. Kasvillisuutta routiminen ei haittaa millään tavalla. Muurahainen ei tykkää rakentaa pesäänsä hiesumaahan, mikä on rakenteen hyvä puoli.
Tämä pitäisi korjata tänä kesänä. Liittyy uuteen kiveykseen, ja koska minun pitää tilata saumaushiekkaa, voin käyttää sitä tähänkin. En tosin taida kaivaa pohjaa nytkään auki. Jos siihen vain panisi hiekkaa ja routalevyn, niin voisi onnistua. Senhän voi taas korjata, joskus, jos ei onnistu. Opettelua elämä kaikki.
3 kommenttia:
Kyllä "luonto" valloittaa menetetyt asemat äkkiä takaisin, jos sen antaa niin tehdä. Meillä se tunkee kohta jo ikkunasta sisään.
Olet siis oikeasti harrastautunut betonikiviin ;)
Rikkaruohovapaiksi niitä tuskin koskaan saa, saumat imevät siemeniä puoleensa. Routiminen taitaisi todella vaatia sen 30. Sentin murskeen loppuakseen. Lykkyä tykö.
Luonnossa on niin monta kiihkeää yrittäjää, että kaikkialla missä voi elää, alkaa kasvaa. On siinä hyvätkin puolensa.
Osin voi olla että vaimo on harrastautunut betonikiviin. Tulee aina kesänä muutamana miettiväisenä pihalta sanomaan, että "mitäs jos ...". Minä tykkään tehdä käsilläni, joten mikäs siinä. Tosin geometristen muotojen luonnissa, työn monotonisuus ja raskaus mukaan lukien, on jotain viehättävää. Laatoittaminenkin on mukavaa.
Lähetä kommentti