Märillä poluilla

Järvi on noussut monin paikoin monta metriä kauemmas maalle. Ei toki korkeussuunnassa, mutta pituussuunnassa kuitenkin. Täyttää Miinan ja minun normaalisti kulkemat polut. 

 Tässäkin polun pohja on, ja kyllä siitä kumppareilla edelleen pääsee, jos nimenomaan tästä haluaa mennä. Saa nähdä miten pajut pärjää talven veden alla. Joko ne pärjää, tai polun viereen aukeaa näköala järvelle.

 Tästä pääsee pusikon lävitse kiertämällä, jos on väärät kengät jalassa.

 Mutta tässä ei enää nykyään auta kuin kääntyä takaisin. Sillan tuo pää on painunut jo aika syvälle. Se, missä ylipäänsä voi kävellä, alkaa käydä aika ahtaaksi. Pari kolme päivää kun pitäisi -20C pakkasta, niin aukenisi tilaa kävellä missä suinkin haluaa.

 Tieparka on tämän näköinen. Pyörätie jo päivän sateessa sulikin ja kelpaa käveltäväksi. Autotie on vielä paksussa jäässä.