Rusakon poekien saaga jatkuu

Poissaollessani sen enempää tytär kuin äitinikään eivät olleet saaneet Miinaa pysymään poissa rusakon poekien luota. Se on mennyt sinne ainakin kerran päivässä koko 43 kilonsa voimalla. Mummo arveli että kyseessä lienee hoivavietti. Miina menee poikien luo, nuuskii ja nuolee niitä, kävelee perässä kun ne yrittää juosta karkuun. Eivät pääse vielä kovaa varvikossa. 

Ei ole selvää onko emo niitä hylännyt vai ei. Sitä ei koskaan näy, mutta Wiki kertoo että emo käy pentujensa luona imettämässä vain kerran päivässä, ja lopettaa senkin 2 vk jälkeen. Joka tapauksessa pojat on hengissä, joten ne selvästi saavat jotain syödäkseen. Näyttävät liikkuvan n. 10 m säteellä siitä mistä ne ensi kerran löydettiin.

Tietysti Miina mielellään ajaa jäniksiä takaakin, enkä tiedä kiinnostaako nämä pojat hajunsa takia myös. Mutta ei se niitä ainakaan syö. Se livahti minulta tänäänkin pihasta poikia haistelemaan; sinne ei ole kuin 100 m matka. Miina oli niiden parissa varmasti 20 min ennen kuin tajusin sen olevan poissa ja kävelin katsomaan. Mutta ei siellä ollut verta missään. Miina istui yhden pojan vieressä ja katseli sitä kaikessa rauhassa. Ei lähtenyt mielellään pois, mutta lähti toki kun vähän kovemmin käskin.

Rusakon pojat on pienenä herttaisia. Sitten niistä tulee isoja petoja, jotka hyökkää raa'asti hedelmäpuitteni ja muiden puolustyskyvyttömien olentojen kimppuun repien, raadellen ja raiskaten.