sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Rakas päiväkirja

Enpä ole joutanut sinuun paljoa kirjoittelemaan. Vaimon työtilanne on työllistänyt kotona kohtalaisen paljon. Minä ja tytär ollaan otettu hoitaaksemme kaikki kotihommat; lumityöt, puunkannot, lämmitykset, siivoukset, kompostin hoidon, lintujen ruokinnan, ruuanlaiton, kaupassa käynnin, ja mitä täällä nyt onkaan. Ruoka on joko tehty tai olen käynyt hakemassa Thai-ravintolasta valmiit ruuat.

Pyykit hän saa pestä näin sunnuntaisin, ja pestä vessanpytyt yms asiat mitkä hänelle ovat tärkeitä. Käy naisen kunnian päälle jos yhtään ei saa kodista pitää huolta. Ja onhan se liikuntaakin. 

Vaimo nukkuu minkä pystyy ja jaksaa, mutta kyllä tämä tästä rupeaa taas selviämään. Kaikki meinasi pysähtyä, kun hänen migreeninsä kävi jokapäiväiseksi ja hän lakkasi kireydeltään nukkumasta öisin. Mutta näyttää siltä, että jos vaimo lopettaa tai joutuu sairaslomalle, niin kunnan terveydenhuolto romahtaa. Ainakin hän itse on sitä mieltä. 

Hän on joutunut terveyskeskuksessa useampaankin konfliktiin, yksi niistä äkkikuulemalta yllättävä. Osa sairaanhoitajista on sitä mieltä että vaimo on väärässä käydessään Medonen lääkäreitä vastaan, koska heillä on sairaanhoitajien mielestä niin kaunis hymy. Ne on nuoria miehiä, jotka tekee löysään tahtiin ne työt mitä tekee; vaimo taas on vanha äkäinen nainen, joka tekee töitä niin paljon kuin suinkin pystyy. Kaipa se tilanne herättää sairaanhoitajissa eroottisen helliä tunteita reppulääkäreitä kohtaan. 

Minulla on töitä tavallisen kohtuullisesti, mutta ei mitään paniikkia missään. Saan riittävästi liikuntaa, ravintoa ja unta niin että kaikki hoituu. Unta saa senkin takia, että vaimo ei saa nukuttua, jos en ole vieressä kuorsaamassa ja pieremässä, joten nukkumaan mennään aina aikaisin. 

Äitini katsoi ajan tulleen vaihtaa taas paikkakuntaa. Johan hän puoli vuotta meillä asuikin. Muutti nyt yhteen lähikaupunkiin. Ajoin hänet sinne muuttokuorman kanssa, järjestin kaappeihin lastillisen ruokaa, television, tietokoneen ja internetyhteyden. Se internet hänelle tärkeintä taitaa olla, siitä hän ainakin eniten huolehtii. Yhteyksiä pitää pitää niin moneen ihmiseen eri puolilla maata ja maailmaa. Ikää on nyt 76 vuotta. Unohdan sen kyllä taas, mutta tulipahan kysyttyä. Alkoi miettiä, että jos hän muuttaisi Israeliin. Ei ole tuohon ikään ehtinyt vielä ulkomailla kunnolla asuakaan. 

Talo on nyt aika tyhjä. Ei täällä ole enää kuin minä, vaimo ja tytär. Ei yhtään lyhyt- eikä pitkäaikaista vierasta, eikä koiraakaan. Lopetin alakerran eteläpään lämmittämisen, tai siis säädin lattialämmön siellä +8 asteeseen. Niitä huoneita voi käyttää jääkaappeina, ja ne saa nopeasti taas lämpimiksi kun joku niitä tarvitsee. 

Vaimon ennen joulua ostamien kaappien asentaminen jämähti paikoilleen. Mieleeni tuli alakerran isomman vessan lattialaattojen uusiminen. Ostin ne joskus kuumimpaan rakennusaikaan marraskuussa 1998 Rismannista, illalla myöhään palkkatyön jälkeen kotiin mennessäni. Kunhan nyt jotain laattaa otin, vuokra-asunnosta oltiin lentämässä ulos ja edes vessa piti saada käyttökuntoon ennen kuin rakennukselle voitiin muuttaa asumaan. Rumat ovat, mutta on niihin jo yli 10 vuotta sopeuduttu, ja ei minulla taida riittää energiaa niiden uusimiseen. Kaappeja vielä roppailee kaiken muun seassa seiniin, mutta vessan kalusteiden repiminen paikaltaan paskapyttyä ja suhkukaappia myöten, uudet vesieristeet lattiaan ja kaikki mitä siihen mukaan tulee on niin iso homma, että jää tekemättä. Vieraitahan minä en päästä kotiini töihin, tykkään omien käsieni jäljestä, oli se hyvää tai välttävää. Eli kävin vain tilaamassa uusiin kalusteisiin sopivan vesialtaan ja uuden vesihanan, johon ei enää tarvita pesukoneliitintä. Kunhan ne tulevat, lyön kaapit seinään. 

Mitäs muuta? Teiden auraus lumesta alkaa toimia. Ilmeisesti yrittäjällä oli käynnistysvaikeuksia toiminnassaan. Täällä on vain tottunut siihen, että kaikki peruspalvelut ovat parempia kuin kaupungeissa, joten herkästi ärtyy milloin tilanne putoaa kaupunkitasolle. Eiköhän se siitä. 

Vielä muuta? Myyrät on lihavimpia lintujensyöttöpaikkojen alla. Niitä asuu lumen alla isot yhdyskunnat, syövät lintujen pudottelemaa ruokaa. Ja silloin tällöin närhi tai varis syö jonkun niistä. Ne varovat kaikkea lentävää, myös hömö- ja talitinttejä, mutta eivät jostain syystä oravia, vaikka ne ovat myyriä paljon isompia, ja ainakin kesäisin syövät lintujen munia ja poikasia, jotka ovat selvää lihaa. Kova vilinä siellä joka tapauksessa käy aamuisin ja ennen hämärän tuloa illalla, niin maassa kuin ilmassakin, eli kaikki ahtavat mahansa kaksi kertaa päivässä täyteen. Sillä tuntuu pakkasessa hyvin pärjäävän. 

Eiköhän tätä tässä jo ollut. 

Ei kommentteja: