Подбор ДТП на видеорегистратор # 11
Niitä katsoessa ei ole tunne että ne olisivat ehdottomasti jossain muualla toisenlaisessa maailmassa ... jos nuoruudessa olisi mennyt muutama asia toisin, voisin itse olla liikenteessä vähän samanlaisella raggarimeiningillä, vanha Lada alla.
Mutta enpä siellä kuitenkaan ole. Tänään olen selvittänyt kaikki mahdolliset tentit, joita helmikuun jälkeen on pinoon kertynyt. Paljon muutakin olisi pitänyt tehdä, mutta ei saa aikaiseksi. Kaikki muu kuin videoiden kahtelu on täyttä tervan juontia.
Lopetetaan tämä sarja jo tähän.
Подборка ДТП с видеорегистраторов 41
Kun näitä katsoo reilusti yli 50 päivässä, niin sitten rupeaa jo riittämään.
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Sir Edward Elgarin
Pomp and Circumstance March No.1
Reipasta brittimarssia imperiumin viimeisten suuruudenpäivien ajoilta.
Nyt on tehty töitä niin pitkään käytännössä kaikki valveillaoloaika, mikä ei ole mennyt hiihtämiseen, nukkumiseen tai muuhun ruumiin huoltoon, että pää alkaa pysähtyä. Näkyy siitä että vaikka pitäisi jatkaa, ja ihmisiä on odottamassa jonoksi asti, menee musiikin kuunteluksi. Jo tässä samaan putkeen on pyörähtänyt jo puolitoista kuukautta.
Reipasta brittimarssia imperiumin viimeisten suuruudenpäivien ajoilta.
Nyt on tehty töitä niin pitkään käytännössä kaikki valveillaoloaika, mikä ei ole mennyt hiihtämiseen, nukkumiseen tai muuhun ruumiin huoltoon, että pää alkaa pysähtyä. Näkyy siitä että vaikka pitäisi jatkaa, ja ihmisiä on odottamassa jonoksi asti, menee musiikin kuunteluksi. Jo tässä samaan putkeen on pyörähtänyt jo puolitoista kuukautta.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
17 km
Tänään käytiin koko perhe tarkastamassa yksi ennen tuntematon latu. Se oli mukavissa petäjämaisemissa, ilmeisen hiekkaista kangasta. Latuna se oli kohtalaisen raskas hiihtää, koska se oli koko ajan loivaa ylämäkeä, mennen tullen. Samaa latua palattiin. Eli alamäet meni nopeasti ja huomaamatta; sen minkä huomasi oli jatkuva kiipeäminen ylöspäin.
Vaikka petäjämetässä sinänsä oli mukava ja valoisa hiihtää, oli tämä vähän pitkästyttävä latu. Suoraa latua kilometrikaupalla. Lienee tehty mehtäautotien päälle, ja se puolestaan on noudatellut harjujen lakia. Yksi kelo siellä tuli yhdessä vaiheessa vastaan. Nähtävyytenä.
Siellä on selvästi ollut enemmänkin mehtää, mutta nyt monin paikoin oli jäljellä vain siemenpuut. Ja luultavasti lumen alla isoja kantoja. Kevätmaisemana ei paha kuitenkaan. Kumpuja, varjoja ja valoja.
Suksistani alkaa kovassa käytössä kadota jäntevyys. Johan niillä ikääkin on. Voidepesä alkaa laahata liu'ussa lähellä ladun pintaa, kerää sieltä kaikki roskat, ja vauhti alkaa hidastua.
Kunto on kasvanut kovasti menneen 2 kk mittaan. Olenhan toki aina jonkin verran liikkunut, mutta en tällaisia määriä näin hikiliikuntaa. Oikean hiihdon tekniikka on taas tullut automaattiseksi ja pystyn hiihtämään aika kovaa kohtuullisia useamman kilometrin matkoja. Tosin tällä viikolla hiihdot taisi jäädä vain 36 km:iin, mutta on tuossakin jo jotain. Lihakset ei ole tuon vertaisen hiihtolenkin jälkeen enää juurikaan kipeät, ja polvien niveletkin alkaa tottua rasitukseen. Ranteet tottuivat uusiin sauvoihin.
Koko perhe on huomannut maaliskuuhiihtäjien tulon laduille. Tähän mennessä ollaan hiihdetty pääosin totisten harrastajien ja kilpahiihtäjien seassa, ja ne on painaneet meistä aina ohitse. Nyt laduilla on myös väkeä, joka hiihtää meitä hitaammin, tottumattomammin, ja vieläkin huonommilla varusteilla kuin me.
Kunto on kasvanut kovasti menneen 2 kk mittaan. Olenhan toki aina jonkin verran liikkunut, mutta en tällaisia määriä näin hikiliikuntaa. Oikean hiihdon tekniikka on taas tullut automaattiseksi ja pystyn hiihtämään aika kovaa kohtuullisia useamman kilometrin matkoja. Tosin tällä viikolla hiihdot taisi jäädä vain 36 km:iin, mutta on tuossakin jo jotain. Lihakset ei ole tuon vertaisen hiihtolenkin jälkeen enää juurikaan kipeät, ja polvien niveletkin alkaa tottua rasitukseen. Ranteet tottuivat uusiin sauvoihin.
Koko perhe on huomannut maaliskuuhiihtäjien tulon laduille. Tähän mennessä ollaan hiihdetty pääosin totisten harrastajien ja kilpahiihtäjien seassa, ja ne on painaneet meistä aina ohitse. Nyt laduilla on myös väkeä, joka hiihtää meitä hitaammin, tottumattomammin, ja vieläkin huonommilla varusteilla kuin me.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
15 km
Työt on haitanneet vakavasti terveellistä elämää, mutta tänään viimein. 15 km järvihiihtoa. Ensin pienempi reissu Miinan kanssa. Lunta tuli monta päivää, mutta sen seurauksena järvillä on taas hyvät syvät ladut. Pientä vengurrusta niissä monesti on, moottorikelkka on kulkenut vähän epätasaisesti paksussa pakkaslumessa. Miinalle riitti pari kilometriä reippailua, minkä jälkeen vein sen takaisin kotiin, auton takapenkille odottamaan perheen paluuta. On siellä kaikkein rauhallisin.
Suksista loppui pito välillä. Ei ongelmaa; ladun sivuun, taskusta voidetta suksen pohjaan, sukset aurinkoon kuivumaan, mies myös pieneen auringonottoon. Ensi talvena minulla on uudet sukset ja niissä lujemmat voiteet.
Maaliskuun hiihtäjät on tulleet laduille. Nythän siellä näteintä ja helpointa on. Sellaisia mekin ennen oltiin. Ihan kaikki ei jaksa hiihtää suksilla, vaan käyttävät helpompia kulkuvälineitä.
Suksista loppui pito välillä. Ei ongelmaa; ladun sivuun, taskusta voidetta suksen pohjaan, sukset aurinkoon kuivumaan, mies myös pieneen auringonottoon. Ensi talvena minulla on uudet sukset ja niissä lujemmat voiteet.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
4 km tuskien taival
Ensimmäistä kertaa eläissäni luistelusuksilla. Säärien etuosa kipeytyi heti ensimmäisen 5 m jälkeen ja muutenkin käyttöön joutui sellaisia lihasryhmiä että niitä ei ennen ollut tarvinnut vaivata. Vähän kulkua eteenpäin ja sitten lepoa vähän. Ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi helpottaa, luistelumatkat piteni ja lepotauot harveni. Kivutkin väheni. Säärikipu loppui. Tulipahan nähtyä tuokin. Ei heti huomenna uudestaan. Vaatii kyllä opettelua ja totuttelua.
Olin luullut pitkiä sauvoja kömpelöiksi, mutta ei. Ne oli oikein kätevät ja niillä sai hyvin työnneltyä vauhtia myös tasalaskussa valmisladulla loivissa alamäissä.
Kolmas huomio on, että amatöörinkin ensimmäistä kertaa raudalla tekemällä suksien pohjustuksella ja kelivoitelulla on iso merkitys. En ole eläissäni hiihtänyt niin liukkailla suksilla. Ei mitään väliä sillä että maa ja taivas oli täynnä terävää -9°C pakkaslunta. Luisti todella ihmeellisesti. Toki olin ohjeet lukenut ja tein kaiken niin hyvin kuin osasin. Ilman sitä luistoa tuskat luultavasti olisivat olleet isommat.
Olin luullut pitkiä sauvoja kömpelöiksi, mutta ei. Ne oli oikein kätevät ja niillä sai hyvin työnneltyä vauhtia myös tasalaskussa valmisladulla loivissa alamäissä.
Kolmas huomio on, että amatöörinkin ensimmäistä kertaa raudalla tekemällä suksien pohjustuksella ja kelivoitelulla on iso merkitys. En ole eläissäni hiihtänyt niin liukkailla suksilla. Ei mitään väliä sillä että maa ja taivas oli täynnä terävää -9°C pakkaslunta. Luisti todella ihmeellisesti. Toki olin ohjeet lukenut ja tein kaiken niin hyvin kuin osasin. Ilman sitä luistoa tuskat luultavasti olisivat olleet isommat.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Huono keli
Tiet liukkaat, ilma täynnä pöllyävää lunta, niin että näkyvyyttä ei välillä ollut kuin 10 metriä. Tässä on jo aika selkeää; en huomannut alkaa kuvata siellä missä lunta lensi oikein paksusti. Pakkasta -10, joten satava lumi oli kevyttä. Liikenne erittäin epätasaista: seitsemääkymppiä jotkut, satasta jotkut; jotkut sekä että vaihdellen. Vaarallista menoa sellaisessa jonossa. Hengissä selvisin.
Ostin luistelusukset. Kaikki kohtuuhinnoissa tähän aikaan vuodesta, jos vain tavaraa löytyy. Jos opettelisi jotain muutakin, kun kerran näin paljon tänä vuonna hiihtää. Ostin myös voiteluraudan ja voidetankoja, messinki- ja nailonharjan. Opettelin illan käytännön suksikemiaa. Vähän kuin kynttilän vetämistä suksen pohjaan ennen, mutta nyt vain kuumalla raudalla sulatellen. Hyvin samanlaista ainetta kuitenkin.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
100 km
Tänään hiihtelin vaimon kanssa 25 km. Tytär jo väsyi hiihtämiseen. Vaimon kanssa mentiin rauhalliseen tahtiin loivasti kumpuilevaa mehtämaastoa. -6 - -10°C; lähdettiin hiihtämään vasta 14.30 iltapäivällä, ja iltaa kohden pakastui, 3.5 tunnin reissulla.
Tällä viikolla olen sitten hiihtänyt 100 km täyteen. Se kaikki vanhoilla muovisangonpohjasuksilla, ei keveillä ja liukkailla tekniikan uusimmilla luomuksilla.
------------
Illalla piti vielä tuohon kirjoittaa, että uniongelmia ei ole ollut sen jälkeen kun isompia määriä hiihtämään rupesin. Nukahdin kuitenkin ennen kuin jaksoin sen tehdä. Hiihdon jälkeen juomaan, saunaan, venyttelemään, syömään ja vähän viiniä päälle. Vielä valokuvat kännykästä läppäriin - en juuri enää kuvaa kuin kännykällä; sävyttömämpiä kuvia, mutta kevyt kuskata mukana - ja pieni päiväkirjamerkintä tänne. Juuri ja juuri jaksoi sen jälkeen panna koneen kannen kiinni, kääntää sen sohvan selkää vasten seisomaan, laittaa silmälasit sohvan alle talteen, vetää viltin päälleen ja painaa pään tyynyyn; bloggerin mukaan klo 20:24.
Vaimo herätteli 23:30 tienoilla hampaiden pesulle ja oikeaan sänkyyn siirtymiseen. Minkä tein.
------------
Illalla piti vielä tuohon kirjoittaa, että uniongelmia ei ole ollut sen jälkeen kun isompia määriä hiihtämään rupesin. Nukahdin kuitenkin ennen kuin jaksoin sen tehdä. Hiihdon jälkeen juomaan, saunaan, venyttelemään, syömään ja vähän viiniä päälle. Vielä valokuvat kännykästä läppäriin - en juuri enää kuvaa kuin kännykällä; sävyttömämpiä kuvia, mutta kevyt kuskata mukana - ja pieni päiväkirjamerkintä tänne. Juuri ja juuri jaksoi sen jälkeen panna koneen kannen kiinni, kääntää sen sohvan selkää vasten seisomaan, laittaa silmälasit sohvan alle talteen, vetää viltin päälleen ja painaa pään tyynyyn; bloggerin mukaan klo 20:24.
Vaimo herätteli 23:30 tienoilla hampaiden pesulle ja oikeaan sänkyyn siirtymiseen. Minkä tein.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
15 km jälleen
Tällä kertaa vaaramaisemissa, tyttären kanssa. Vaimo ei tykkää laskea kovin jyrkkiä rinteitä. Meiltä on tuonne parinkymmenen kilometrin matka autolla.
Kilpahiihtäjät siellä harjoittelee. Me mentiin ihan rauhassa ylämäet. Siellä on tällaisia nousuja; tässä ollaan vasta alussa. Tytär siellä painaa ylöspäin. Pystysuoraan mitaten 64 m nousu. Korkeampia vuoria on olemassa, mutta kiipeämistä on tuossakin.
Tässä sama mäki ylempää kuvattuna; ei vielä päällä asti kuitenkaan. Alamäet on samanlaisia, niin että niissä saa hyvät vauhdit.
Siellä on hyvät maisemat, ja mehtojakkii näkköö jos sattuu onnistummaan. Meitä ei, vuan meton paskoo sentään nähtiin.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
15 km
tyttären kanssa, kahteen otteeseen. Käytiin välillä kotona syömässä. Vaikea keli, pakkasta -10 ja uutta teräväkärkistä lunta maassa paljon ja taivaalta tulossa lisää. Hyvin sakeasti välillä.
Sukset ei paljoa luistaneet, mutta eteenpäin juuri ja juuri pääsi. Eivätpä lipsuneetkaan.
Sauvoihin totun vähitellen. Remmit on nyt korjattu ja käsi aseteltu paremmin kahvaan kiinni. Mutta vielä kipeytyy ranteeni. Toivotaan että se loppuu. Hiihtoa taitaa tällä viikolla olla takana nyt 60 km.
torstai 7. maaliskuuta 2013
8 km
tänään ja tiistaina 4 km. Tänään -10 ja edelleen kohtalainen tuuli. Hiihtäessä kuitenkin lämmintä.
Vaikken ostanut uusia suksia, ostin uudet hiilikuituiset sauvat. Ne on niin kevyet, että tuntuvat ilmalta niitä nostaessa. Kun kättä laskee, tökkää ne maahan. Toimivat niin kuin pitääkin. Porkkaa ei ole oikein minkäänlaista, mutta koneladuilla ei näytä tarvitsevan.
Käden ote vain on jokseenkin kummallinen. Kahva tulee eri asentoon suhteessa käteen kuin vanhoilla 1980-luvun sauvoillani, joissa on vain yksinkertainen lenkki. Mutta niinpä sauva myös iskee maahan eri asennossa. Remmit pitänee asetella erilaiseen kireyteen kuin ne oli tänään; ranteisiin alkoi koskea lopummalla matkaa. Niissä on vielä opettelemista ja säätämistä.
----------
Alan oppia sanomaan taas ässän. Suussa on uusi hammasproteesi muutaman päivän koekäytössä. Ei ne vielä kuitenkaan ihan natsaa. Korkeudet vastakkaisilla poskilla ei satu kohdalleen, niin että suu tuntuu olevan vinossa. Sinänsä kuitenkin mukavammat kuin pari viikkoa suussa olleet muoviset, jotka oli isot ja joilla saattoi sanoa vain äšššän.
Vaikken ostanut uusia suksia, ostin uudet hiilikuituiset sauvat. Ne on niin kevyet, että tuntuvat ilmalta niitä nostaessa. Kun kättä laskee, tökkää ne maahan. Toimivat niin kuin pitääkin. Porkkaa ei ole oikein minkäänlaista, mutta koneladuilla ei näytä tarvitsevan.
Käden ote vain on jokseenkin kummallinen. Kahva tulee eri asentoon suhteessa käteen kuin vanhoilla 1980-luvun sauvoillani, joissa on vain yksinkertainen lenkki. Mutta niinpä sauva myös iskee maahan eri asennossa. Remmit pitänee asetella erilaiseen kireyteen kuin ne oli tänään; ranteisiin alkoi koskea lopummalla matkaa. Niissä on vielä opettelemista ja säätämistä.
----------
Alan oppia sanomaan taas ässän. Suussa on uusi hammasproteesi muutaman päivän koekäytössä. Ei ne vielä kuitenkaan ihan natsaa. Korkeudet vastakkaisilla poskilla ei satu kohdalleen, niin että suu tuntuu olevan vinossa. Sinänsä kuitenkin mukavammat kuin pari viikkoa suussa olleet muoviset, jotka oli isot ja joilla saattoi sanoa vain äšššän.
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Muovisangonpohjasukset
Kävin urheilukaupassa ... semmoisessa sportssenterissä. En ole juuri niissä vieraillut, koska en ole juuri itseäni sportsmänninä pitänyt. Sukset kuitenkin kiinnostaa, kun niihin on kehittynyt niin läheinen suhde viime aikoina. Sanoi kaupan mies niitä millä nyt hiihdän muovisangonpohjasuksiksi. Eli nuukana miehenä olen vuosia sitten ostanut halvimman paketin, jossa oli monot, sukset ja sauvat. Hyvin niillä on kotijärvellä maaliskuun hankiaisilla hiihdetty monta vuotta. Nyt kun on hiihtänyt paljon tekoladuilla, niin on nähnyt nopeiden menijöiden käyttävän aika erilaista välineistöä.
En kuitenkaan uusia suksia ostanut. Katsoin sellaisia kyllä. Keveitä ja jänteviä suksia. Mutta näin myöhään hiihtokauden lähetessä loppuaan siellä ei enää ollut mitoilleni ja painolleni sopivia. Mennään muovisangonpohjasuksilla tämä kausi loppuun. Arvostan kovin sitä että kaupan mies ei myynyt mitoilleni sopimattomia suksia; minullehan voisi periaatteessa myydä mitä vain. Tunnen välineistöä niin huonosti. Menen samaan kauppaan syksyllä uudelleen.
Vaikka suksia sanottaisiin muovisangonpohjasuksiksi, eli että pohja olisi polyeteenistä, niin ei ne huonoja suksia ole kuitenkaan. Pian on puusuksien hautajaisten 39-vuotispäivä, eli päivä jolloin Juha Mieto hävisi Falunissa 30 km hiihdon Thomas Magnusonille, kuten tässä vanha Kalevan uutinen kertoo. Luulen kuitenkin, että minun nykyiset sukseni on paremmat kuin sen hetkiset ensimmäiset muovisukset, mutta luultavasti saman tyyppiset. Niillä on nimittäin hyvä hiihtää hyvällä kelillä. Suurin ero parempiin suksiin on, että ne on vähän painavammat, koska sisuksesta on edelleen suurin osa puuta, sekä jonkin verran löysemmät potkaistaessa. Reuna ei ole yhtä terävä, joten ne sutii helpommin kovalla pohjalla jos hiihtää luistelutyyliin. Ja tietysti pohjan laadusta johtuen muovisangonpohjasuksilla ei voi käyttää parhaita voiteita, koska niiden pohja ei ime pohjustusparafiinia eikä mitään. Mutta pikavoiteet toimii ihan hyvin niillä ja on helppo levittää. Niitä vain pitää sutia pohjaan 10-15 km välein.
Tuleepa nähtyä hyvin tätä suksien historiaa kun vain hitaasti vaihtaa kohti tutkimuksen ja tuotekehittelyn viimeisintä kärkeä.
---------
Kävin "Hyvä opettaja" -seminaarissa. Minäkin olen joskus ylioppilaskunnalta sellaisen palkinnon saanut. Siitä on kuitenkin aikaa. Enää ei jouda eikä jaksa samalla tavalla paneutua opettamiseen kuin nuorempana. Nyt pääasiassa vain lukee ja lukee ja lukee käsikirjoituksia. Minulla on jo yli 100 ohjattua gradua ja tänä vuonna tulee ainakin 3 jos ei 4 ohjattua väitöstä entisten lisäksi.
Kyllä kaikki menee kunhan pääsee hiihtämään välillä. Mutta suuria luentoja ei varmaan enää pidetä.
En kuitenkaan uusia suksia ostanut. Katsoin sellaisia kyllä. Keveitä ja jänteviä suksia. Mutta näin myöhään hiihtokauden lähetessä loppuaan siellä ei enää ollut mitoilleni ja painolleni sopivia. Mennään muovisangonpohjasuksilla tämä kausi loppuun. Arvostan kovin sitä että kaupan mies ei myynyt mitoilleni sopimattomia suksia; minullehan voisi periaatteessa myydä mitä vain. Tunnen välineistöä niin huonosti. Menen samaan kauppaan syksyllä uudelleen.
Vaikka suksia sanottaisiin muovisangonpohjasuksiksi, eli että pohja olisi polyeteenistä, niin ei ne huonoja suksia ole kuitenkaan. Pian on puusuksien hautajaisten 39-vuotispäivä, eli päivä jolloin Juha Mieto hävisi Falunissa 30 km hiihdon Thomas Magnusonille, kuten tässä vanha Kalevan uutinen kertoo. Luulen kuitenkin, että minun nykyiset sukseni on paremmat kuin sen hetkiset ensimmäiset muovisukset, mutta luultavasti saman tyyppiset. Niillä on nimittäin hyvä hiihtää hyvällä kelillä. Suurin ero parempiin suksiin on, että ne on vähän painavammat, koska sisuksesta on edelleen suurin osa puuta, sekä jonkin verran löysemmät potkaistaessa. Reuna ei ole yhtä terävä, joten ne sutii helpommin kovalla pohjalla jos hiihtää luistelutyyliin. Ja tietysti pohjan laadusta johtuen muovisangonpohjasuksilla ei voi käyttää parhaita voiteita, koska niiden pohja ei ime pohjustusparafiinia eikä mitään. Mutta pikavoiteet toimii ihan hyvin niillä ja on helppo levittää. Niitä vain pitää sutia pohjaan 10-15 km välein.
Tuleepa nähtyä hyvin tätä suksien historiaa kun vain hitaasti vaihtaa kohti tutkimuksen ja tuotekehittelyn viimeisintä kärkeä.
---------
Kävin "Hyvä opettaja" -seminaarissa. Minäkin olen joskus ylioppilaskunnalta sellaisen palkinnon saanut. Siitä on kuitenkin aikaa. Enää ei jouda eikä jaksa samalla tavalla paneutua opettamiseen kuin nuorempana. Nyt pääasiassa vain lukee ja lukee ja lukee käsikirjoituksia. Minulla on jo yli 100 ohjattua gradua ja tänä vuonna tulee ainakin 3 jos ei 4 ohjattua väitöstä entisten lisäksi.
Kyllä kaikki menee kunhan pääsee hiihtämään välillä. Mutta suuria luentoja ei varmaan enää pidetä.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
33 km
Tänään yksin. -10 °C, kova etelätuuli. Lapsella on hiihdosta lomapäivä, eli koulua ja kotitehtäviä. Vaimo on pitkään töissä. Minä heräsin viideltä töihin ja arvelin iltapäivällä kahden aikaan että riittää yhdeksi palkkatyöpäiväksi. Tänään oli lukupäivä.
Läksin kartasta löytämälleni ladulle, josta ilmoitettiin että se on moottorikelkalla kunnossa pidettävä latu. Latu se ei ollut, ja oli hyvä että naisväki ei ollut mukana. Olisi ne jotain sanoneet, jos olisin ne sinne vienyt. Se oli suurimmaksi osaksi moottorikelkkauria metässä. Kuvassa voi olla vähän erottavinaan ladun näköistä, mutta oikeasti maassa on tuollaisia uria rinnakkain useita, sekaisin. Siinä ei oikein voinut hiihtää oikeasti, mutta ei luistellakaan. Kunhan työnteli ja kompuroi eteenpäin. Tarkoituksella sitä ei liene tuollaiseksi tehty; metässä vain on kohtuullisen vähän lunta ja siellä on ajeltu suojan aikaan, minkä jälkeen jälki on jäätynyt tuollaiseksi.
Osa "ladusta" oli mehtäkoneteitä, mökkiteitä, talojen teitä ja sadan metrin pätkä maantietäkin. Uran jatko piti aina käydä etsimässä jostakin. Noilla teillä ei sen helpompaa ollut hiihtää; jäätynyttä kuhmuraa kaikki.
Tapasin ladun puolessa välissä vastaantulevan hiihtäjän, jolta kysyin onko tämä karttaan merkitty latu. Sanoi hänkin olevansa ladulla ensimmäistä kertaa. Mutta selvisi, että koska hän oli lähtenyt sieltä, minne minä olin menossa, ja minä olin lähtenyt sieltä minne hän oli menossa, arvelimme olevamme oikealla tiellä. Matkasta 15 km oli tuollaista "latua". Minulta meni sen hiihtämiseen 3 tuntia.
Loppu 18 km takaisin päin latukonelatua meni puoleentoista tuntiin. Eli sen kummempaa kiirettä en pitänyt, ja hyvin jaksoin. Tässä vahvistuu ja tekniikkakin kehittyy. Osaan jo pitää sopivasta syömisestä ja juomisesta myös huolen. Mutta tuolle tänään hiihtämälleni ladulle en näillä lumilla enää lähde. Se on nyt nähty.
Kotona suihkuun ja sen jälkeen makaamaan lauteille. Betonilaude oli vielä lämmin eilisen saunassa käynnin jäljiltä. Makailin siinä selälläni niin kauan että ruumis sekä lämpeni ytimiään myöten että rauhoittui. Hyvä reissu kuitenkin. Mikä ei tapa, vahvistaa ja opettaa.
Läksin kartasta löytämälleni ladulle, josta ilmoitettiin että se on moottorikelkalla kunnossa pidettävä latu. Latu se ei ollut, ja oli hyvä että naisväki ei ollut mukana. Olisi ne jotain sanoneet, jos olisin ne sinne vienyt. Se oli suurimmaksi osaksi moottorikelkkauria metässä. Kuvassa voi olla vähän erottavinaan ladun näköistä, mutta oikeasti maassa on tuollaisia uria rinnakkain useita, sekaisin. Siinä ei oikein voinut hiihtää oikeasti, mutta ei luistellakaan. Kunhan työnteli ja kompuroi eteenpäin. Tarkoituksella sitä ei liene tuollaiseksi tehty; metässä vain on kohtuullisen vähän lunta ja siellä on ajeltu suojan aikaan, minkä jälkeen jälki on jäätynyt tuollaiseksi.
Loppu 18 km takaisin päin latukonelatua meni puoleentoista tuntiin. Eli sen kummempaa kiirettä en pitänyt, ja hyvin jaksoin. Tässä vahvistuu ja tekniikkakin kehittyy. Osaan jo pitää sopivasta syömisestä ja juomisesta myös huolen. Mutta tuolle tänään hiihtämälleni ladulle en näillä lumilla enää lähde. Se on nyt nähty.
Kotona suihkuun ja sen jälkeen makaamaan lauteille. Betonilaude oli vielä lämmin eilisen saunassa käynnin jäljiltä. Makailin siinä selälläni niin kauan että ruumis sekä lämpeni ytimiään myöten että rauhoittui. Hyvä reissu kuitenkin. Mikä ei tapa, vahvistaa ja opettaa.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
15 km
tänään tyttären kanssa. Komea aurinkoinen päivä, -6 varjossa, auringossakin pientä pakkasta. Latu kovassa jäässä. Minun oli oikein hyvä hiihtää; sukset sekä luisti että piti. Näin kevyttä hiihtoa ei ole ollut ikinä tänä talvena.
Tyttärellä on Peltosen nanosukset, ja ne yllättäen lipsui aika pahasti. Joku noilla laduilla näkyy aina lipsuvan.Vetäisin tauolla hänenkin suksiensa pohjaan pitovoidetta ja sitten matkanteko parani selvästi. Ei nanot mitkään ihmesukset taida olla. Taitavat olla vain nollakelin sukset.
Viikossa on sitten tullut hiihdettyä 70 km. Ei pahasti.
Tällaisia määriä en ole hiihtänyt vuosikymmeniin. 13-15 -vuotiaana minulla oli tapana hiihtää melkein joka päivä, jos oli asiallinen ilma, koulusta tultuani 10 km lenkki, joten silloin tuli hiihdettyä kohtuullisen paljon. Puusuksilla; vain lelusukset oli muovista silloin. Isän tervaamilla. Ne sukset voideltiin luistovoiteella - kynttilällä tai kaupan purkkivoiteella - koko matkaltaan. Erillisiä pito- ja luistoalueita ei ollut. Tykkäsin hiihtämisestä silloin. Oma latu lähti kotiovelta, yhtyi aikanaan urheiluseuran hiihtämälle pitkälle ladulle. Hiihtäen ladut silloin tehtiin; ne kulki yleensä mehtäalueilla missä ei tuuli koko ajan pilannut latua; sauvat oli rottinkia ja niissä piti olla isot porkat.
Tyttärellä on Peltosen nanosukset, ja ne yllättäen lipsui aika pahasti. Joku noilla laduilla näkyy aina lipsuvan.Vetäisin tauolla hänenkin suksiensa pohjaan pitovoidetta ja sitten matkanteko parani selvästi. Ei nanot mitkään ihmesukset taida olla. Taitavat olla vain nollakelin sukset.
Tällaisia määriä en ole hiihtänyt vuosikymmeniin. 13-15 -vuotiaana minulla oli tapana hiihtää melkein joka päivä, jos oli asiallinen ilma, koulusta tultuani 10 km lenkki, joten silloin tuli hiihdettyä kohtuullisen paljon. Puusuksilla; vain lelusukset oli muovista silloin. Isän tervaamilla. Ne sukset voideltiin luistovoiteella - kynttilällä tai kaupan purkkivoiteella - koko matkaltaan. Erillisiä pito- ja luistoalueita ei ollut. Tykkäsin hiihtämisestä silloin. Oma latu lähti kotiovelta, yhtyi aikanaan urheiluseuran hiihtämälle pitkälle ladulle. Hiihtäen ladut silloin tehtiin; ne kulki yleensä mehtäalueilla missä ei tuuli koko ajan pilannut latua; sauvat oli rottinkia ja niissä piti olla isot porkat.
Juomaa
Tytär on jo lähes terve ja täynnä energiaa, houkuttelee vanhempiaan pidemmille hiihdoille. Minulla taas tuntuu korvissa jotain pientä outoutta, eli voin olla tulossa kipeäksi. Usein mennään lunssissakin tytär edellä ja isä perässä. Sitä vastaan juomaa, kaikenlaisesta mitä talosta löytyi, melkein kaikki itse viljeltyjä tai kerättyjä vielä tähän aikaan vuodesta:
Omenamehua, mustikoita, tyrnejä, inkiväärin viipaleita. Vielä appelsiineja tuohon päälle tuomaan massaa juomaan.
Tappaa virukset tai sitten ei, saa nähdä. Tulipahan tehtyä kuitenkin.
--------------------------------------
Peruin kaikki kevään ulkomaanmatkat. En ehdi valmistautua, en ehtisi kunnolla matkustaa täkäläisiltä töiltä, en halua lähteä. Kotona paras. Äskeinen etelän reissu riittää täksi kevääksi, enkä oikein kunnolla olisi ehtinyt tehdä sitäkään. Menin kun pyydettiin; pitäisi osata sanoa ei. En halua minnekään.
No, terveenä hiihtämään toki ...
Valkosipulia
Ihan juotavaa. Valkosipulin maku peittyi yllättäen melkein kokonaan. Tyrnejä ei oikein kannata heittää tuollaiseen sekaan. Siinä on isot siemenet, joita terä ei leikkaa ollenkaan. Yllättävän tummaa siitä tuli, vaikka mustikoita ei kovin paljoa ollutkaan.
--------------------------------------
Peruin kaikki kevään ulkomaanmatkat. En ehdi valmistautua, en ehtisi kunnolla matkustaa täkäläisiltä töiltä, en halua lähteä. Kotona paras. Äskeinen etelän reissu riittää täksi kevääksi, enkä oikein kunnolla olisi ehtinyt tehdä sitäkään. Menin kun pyydettiin; pitäisi osata sanoa ei. En halua minnekään.
No, terveenä hiihtämään toki ...
10 km
Eilen taas hangella, koko porukalla, illemmalla. Tytär alkaa olla terve. Viime viikon suoja on syönyt lunta kovasti järvien keskiseliltä, missä tuuli on päässyt siihen parhaiten puremaan. Siellä on nyt suksen kantava hankiainen edellisen yön -18 °C jälkeen. Ei siellä ihan noin keltaista ollut, enempi harmaata kun veti taas taivaan pilveen, mutta tunnelma oli tuollainen. Mukava hiihtää.
Uusi kuukausi, uudet ilmat. Aurinkoa vain satunnaisesti, mutta lämpötilat jo suhteellisen normaalit. Aamulla oli sen verran kirkasta, että närhet näki syödä ruokansa auringon paisteessa.
torstai 28. helmikuuta 2013
Ja vieläkin etelämmäs
Rauhallinen ja hiljainen yö; täällä ei kuulu liikenteen meteliä eikä juoppojen huutoa ollenkaan. Nyt pitäisi lähteä hiihtämään raitiovaunulla etelään päin.
Sieltä löytyi mm. tällainen. En ole moneen kuukauteen enää temppelikuvia ottanutkaan. Saisihan niitä Suomestakin.
tiistai 26. helmikuuta 2013
16 km eilen
ja 15 km tänään. Vaimon kanssa edelleen. Kummatkin valmistautuivat hiihtämään tyttären kanssa hiihtolomalla, mutta kun tytär on siirtynyt vain Miinan rauhalliseksi kävelyttäjäksi, niin ollaan hiihdetty kahdestaan. Eilen luisti ja piti erinomaisesti. Lämmintä juuri plussan puolella, mutta metissä ladun pinta oli vielä ihan kova. Oli oikein hyvä hiihtää.
Olen nähnyt melkein 80-vuotiaan hyväkuntoisen papan, joka painoi menemään 30 km tasatyöntöä luistelusuksilla. Hänen jalkansa alkoivat olla jo vähän huterat, joten hän ei niitä paljoa käyttänyt, mutta käsissä oli voimaa vaikka kuinka.
Aurinko siellä vähän kuitenkin yritti jo tunkea itseään pilvistä lävitse. Pikipintainen tie tuossa kolmion takana alkoi iltapäivällä sulaa. Väkisin alkaa vieriä kevättä kohti. Ei olisi mitään kiirettä, nyt kun alkaa olla jo valoisaakin. Tässä kohden saisi maapallo jarruttaa vaappumistaan, jotta maaliskuu kestäisi noin 4 kk ajan. Sen voisi syksypuolesta ottaa takaisin; sieltä joutaisi hyvin. Samalla pitäisi saada vähän pakkasta lisää, jos kerran tässä toivomuksia saa esittää. Öisin -15 ja päivisin 5-10 astetta pakkasta. Saisi olla säännöllistä, mieluummin ei mitään muutoksia mihinkään suuntaan.
Tänään oli jo kamala hiihtää. Lämmintä +5 iltapäivällä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Olisi ollut hyvä sää jos lämpötila olisi ollut 10 astetta kylmempi, mutta tuollainen lämpö sulatti jo latua sohjoksi muualta kuin varjopaikoista.
Minun sukseni ei pitäneet tänään yhtään. Jokin moka voitelussa, mutta en ymmärrä mikä. Täysin samanlaiset sukset molemmilla, samanlaiset voiteet, sama voitelija, mutta vaimon sukset piti ja minun ei. Koska siellä on kerroksia erilaisia pitovoiteita, ja hiihtotyylimme on erilainen, niin ehkä ne minun suksieni pitovoiteet on tässä päivien kuluessa kuluneet eri tavalla kuin vaimolla. Päälle vedetty plussakelin pikapito hävisi minulla johonkin Rexin Sinisen uumeniin, mutta vaimolla se pysyi ... en tiedä. Ensimmäiset 6 kilometriä yritin epätoivoisesti hiihtää, minkä jälkeen kuljin loppumatkan melkein kokonaan tasatyöntöä. Eteenpäin liukui hyvin. Yhtä hyvin kuin taaksekin. Ei se niin raskasta kun painaa myös vatsa- ja jalkalihaksillaan, eikä vain pelkillä käsillä.
Otin kotiin päästyä liuottimella kaikki pitovoiteet pois. Pitää miettiä tilanne uusiksi. Ensi talvena vedän pohjiin taas teipit, mutta tämä talvi kokeillaan tököttejä.
Outo näkymä. Iso alue selvästi viljeltyä kuusta, tavalliselta Picea abiekselta mehtä vaikutti. Kaikista oli vedetty latva poikki kohdasta, missä runko on 10-15 cm paksu. Rungon korkeus arviolta 10 m. Luultavasti helikopterisahalla; tuskin noin isoa aluetta muuten saisi hoidettua. Se oli oudon näköistä. Perusasioita metän hoidosta minäkin tiedän, mutta tuollaista en ole nähnyt ikinä, enkä tuollaisesta kuullutkaan. En tiedä vähääkään mikä tuollaiseen metänhoitoon olisi syynä. Koska jonkinlainen hoitotoimenpide se selvästi oli.
Pajunkissakausi aukesi. Kiiltopajua lienevät.
Nämä kuvat ei ole taidetta. Ne on otettu hätäisesti matkan varrella nopeasti pysähtyen, jotta vaimo ei pääsisi karkuun. Hän meni pitävillä suksillaan kepeästi niin kovaa, että hädin tuskin sain häntä kiinni jos annoin vähääkään enemmän etumatkaa.
Nyt on kolmena päivänä hiihdetty 46 km. Tämän jälkeen tuleekin vähän taukoa. Työt haittaa harrastuksia. Nyt on menty niin että herään aamulla klo 4 töihin, joita teen iltapäivään täydet tunnit, minkä jälkeen on hiihdelty, saunottu ja katsottu porukalla elokuvia. Nukkumaan 9-10 aikoihin illalla; kauempaa ei jaksa valvoa. Mutta tuollaiseen löysäilyyn tulee nyt muutos.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
15 km
vaimon kanssa tänään; kahdella järvellä ja yksi mäkinen kierros. Eilen 8 km tyttären kanssa. On sillä vähän nuhaa. Ollaan tungettu se täyteen valkosipulia ja appelsiineja. Eiköhän se siitä tokene.
Nollakeliä, mutta sukset luisti hyvin.
Taitaa olla 45 km hiihtoa viikossa.
Nollakeliä, mutta sukset luisti hyvin.
Taitaa olla 45 km hiihtoa viikossa.
lauantai 23. helmikuuta 2013
Kesävarpaiden maantiede
Sanna kertoi blogissaan, että sinne tullaan mm. hakusanalla "kesävarpaat". Se tarkoittaa, että kesävarpaita etsitään verkosta, mutta varmaan niitä myös näytetään. Joten kirjoitin näin lauantaiaamuisen kiireettömän hetken kunniaksi saman hakusanan Kuukkeliin. Mitä tapahtuikaan?
Kesävarpaat (SF): sekä kirjoituksia että kuvia tuli erittäin paljon. Kuvat olivat joko naisten tai lasten varpaista, ja niitä löytyi ennen kaikkea muoti- ja äitiblogeista. Tyypillisimmässä kuvassa oli punaiseksi lakatut kynnet, johon oli lisäksi piirrelty kukkasia tai vastaavia pieniä koristeita, tai sitten varpaiden väleihin oli pujoteltu kukkia. Taustana hiekkaa, vettä, nurmikkoa tai puuta, esimerkiksi näin. Kuvat olivat hyvin usein myös suuria, niin että varpaat näytettiin kunnolla. Varvaskuvat olivat myös varsin suosittuja keskustelunaiheita monissa blogeissa, esimerkiksi täällä ja täällä. Kommenttien ja kuvien tunnelmien perusteella kesävarvaskuvat liittyvät nimenomaan hyvään mieleen, ulkona ja matkalla oloon, lomaan, kauneuteen, vapauteen, kesään ja lämpimään. Jos ei ole kesä, vaan talvi, niin kesävarvaskuvia julkaistaan siitä huolimatta muistelun tarpeisiin, eli niitä käydään varta vasten kaivamassa esiin tietokoneen muistista. Ne ovat selvästi hyvin tärkeitä kulttuurisia symboleita. Suomalainen nainen on hyvällä tuulella ottaessaan kuvan varpaistaan, ja hän kertoo muille olevansa hyvillä mielin pannessaan kuvan näytteille.
Mielenkiintoista. Aina naisista jotain uutta oppii. Ovat tyhjentymätön ihmetyksen aarreaitta.
Kokeilin sen jälkeen panna Kuukkeliin sanat
sommartår (S)
sommertær (N)
sumartær (I)
sommertæer (D): Kaikissa näissä kielissä Kuukkeli ehdotti hakusanaa korjattavaksi muotoon sommartårta ja vastaavaa, eli kesäkakuista löytyi tietoa suunnattomasti paljon enemmän kuin -varpaista. Varpaistakin jonkin verran, eli omien kesävarpaiden kuvaus kulttuurisena tapana tunnetaan muissakin Pohjoismaissa, ja kuvat oli samantapaisia kuin Suomessa, mutta niitä oli vähemmän. Sitten eteenpäin:
Sommer Zehen (D)
orteils d'été (F)
dedos de los pies de verano (E)
aestate digitos (latina): kuvia oli jokunen, mutta määrät varsin pieniä. Naisten varpaat ja kesä eivät läntisessä, keskisessä ja eteläisessä Euroopassa kovin suuresti yhdisty enää kulttuurisesti toisiinsa, ainakaan kuvauksen ja blogien muodossa. Eteenpäin, Google kääntäjän avulla:
suvel varbad (E)
vasaras pirkstiem (La)
vasaros pirštai (Li): eteläinen naapurimme, sivistysmaa Viro, kuuluu kesävarpaiden osalta selvästi Pohjoismaihin; kuvia löytyi jonkin verran, selvästi samaan genreen kuuluvia. Latvista ei enää paljon mitään, Liettuasta ei yhtään mitään. Sama jatkuu kun menemme syvemmälle postsosialismiin:
palce lato (P)
letní prsty (Ch)
letné prsty (Sl)
nyár lábujjak (unkari)
летом носок (Ru) eivät tuo esille oikein mitään, paitsi joskus sukka- yms mainoksia. Henkilökohtaiset kesävarvaskuvat puuttuvat postsosialistisilta alueilta Viroa lukuunottamatta. Samoin edetessä etelään ja itään:
τα δάχτυλα των ποδιών του καλοκαιριού (kreikka)
yaz ayak (turkki)
בוהן הקיץ (heprea)
أصابع الصيف (arabia)
majira ya vidole (swahili)
गर्मियों में पैर की उंगलियों (hindi)
Kesävarpaat (SF): sekä kirjoituksia että kuvia tuli erittäin paljon. Kuvat olivat joko naisten tai lasten varpaista, ja niitä löytyi ennen kaikkea muoti- ja äitiblogeista. Tyypillisimmässä kuvassa oli punaiseksi lakatut kynnet, johon oli lisäksi piirrelty kukkasia tai vastaavia pieniä koristeita, tai sitten varpaiden väleihin oli pujoteltu kukkia. Taustana hiekkaa, vettä, nurmikkoa tai puuta, esimerkiksi näin. Kuvat olivat hyvin usein myös suuria, niin että varpaat näytettiin kunnolla. Varvaskuvat olivat myös varsin suosittuja keskustelunaiheita monissa blogeissa, esimerkiksi täällä ja täällä. Kommenttien ja kuvien tunnelmien perusteella kesävarvaskuvat liittyvät nimenomaan hyvään mieleen, ulkona ja matkalla oloon, lomaan, kauneuteen, vapauteen, kesään ja lämpimään. Jos ei ole kesä, vaan talvi, niin kesävarvaskuvia julkaistaan siitä huolimatta muistelun tarpeisiin, eli niitä käydään varta vasten kaivamassa esiin tietokoneen muistista. Ne ovat selvästi hyvin tärkeitä kulttuurisia symboleita. Suomalainen nainen on hyvällä tuulella ottaessaan kuvan varpaistaan, ja hän kertoo muille olevansa hyvillä mielin pannessaan kuvan näytteille.
Mielenkiintoista. Aina naisista jotain uutta oppii. Ovat tyhjentymätön ihmetyksen aarreaitta.
Kokeilin sen jälkeen panna Kuukkeliin sanat
sommartår (S)
sommertær (N)
sumartær (I)
sommertæer (D): Kaikissa näissä kielissä Kuukkeli ehdotti hakusanaa korjattavaksi muotoon sommartårta ja vastaavaa, eli kesäkakuista löytyi tietoa suunnattomasti paljon enemmän kuin -varpaista. Varpaistakin jonkin verran, eli omien kesävarpaiden kuvaus kulttuurisena tapana tunnetaan muissakin Pohjoismaissa, ja kuvat oli samantapaisia kuin Suomessa, mutta niitä oli vähemmän. Sitten eteenpäin:
Sommer Zehen (D)
orteils d'été (F)
dedos de los pies de verano (E)
aestate digitos (latina): kuvia oli jokunen, mutta määrät varsin pieniä. Naisten varpaat ja kesä eivät läntisessä, keskisessä ja eteläisessä Euroopassa kovin suuresti yhdisty enää kulttuurisesti toisiinsa, ainakaan kuvauksen ja blogien muodossa. Eteenpäin, Google kääntäjän avulla:
suvel varbad (E)
vasaras pirkstiem (La)
vasaros pirštai (Li): eteläinen naapurimme, sivistysmaa Viro, kuuluu kesävarpaiden osalta selvästi Pohjoismaihin; kuvia löytyi jonkin verran, selvästi samaan genreen kuuluvia. Latvista ei enää paljon mitään, Liettuasta ei yhtään mitään. Sama jatkuu kun menemme syvemmälle postsosialismiin:
palce lato (P)
letní prsty (Ch)
letné prsty (Sl)
nyár lábujjak (unkari)
летом носок (Ru) eivät tuo esille oikein mitään, paitsi joskus sukka- yms mainoksia. Henkilökohtaiset kesävarvaskuvat puuttuvat postsosialistisilta alueilta Viroa lukuunottamatta. Samoin edetessä etelään ja itään:
τα δάχτυλα των ποδιών του καλοκαιριού (kreikka)
yaz ayak (turkki)
בוהן הקיץ (heprea)
أصابع الصيف (arabia)
majira ya vidole (swahili)
गर्मियों में पैर की उंगलियों (hindi)
夏天脚趾 (kiina)
夏の足指 (japani)
여름 발가락 (korea): suurin osa maailmaa ei ole mitään kesävarpaiden kulttuurialuetta. Tuntematon ajatus, tuntematon tapa.
Toki on yksi kieli, jota en tässä vielä ole käyttänyt; internettosen valtakieli:
summer toes (E): tuo esiin toki ison liudan varsin Pohjoismaisia kuvia, mutta sen suunnilleen tiesi etsimättäkin. Englanniksi voi Kuukkeliin panna melkein minkä tahansa hakusanan ja tuloksia tulee aina niin paljon, että se ei ole enää oikein mielenkiintoista. Natiivipuhujia on maailmassa n. 350 miljoonaa, ja sen lisäksi monet kirjoittavat nettiin sillä kielellä, nimeten myös kuviaan englanniksi. Kuukkelin löytämistä kuvista lienee osa, vaikken tiedä kuinka suuri osa, myös pohjoismaisia kuvia.
Joka tapauksessa näyttää siltä, että kesävarpaiden maantieteellinen kulttuurialue sijaitsee vyöhykkeellä Suomesta ja Virosta länteen Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, mutta muualta sitä ei juuri löydy. Leimallisimmin kiinostusta kesävarpaisiin esiintyy nimenomaan Suomessa, kun tutkimustulokset suhteuttaa väkilukuun ja kielialueen kokoon. Pitää varmaan sanoa Suomea naisten kesävarvaskulttuurin suurvallaksi. Jälleen kerran maalle ykkössija jossain.
perjantai 22. helmikuuta 2013
4 km
Tytär tulee kurkkukipuiseksi parahiksi hiihtoloman alkuun. Ei se mitään. Onpahan aikaa levätä. Aioin jättää hänet kotiin hiihtoreissun ajaksi, mutta halusi välttämättä mukaan. Hiihdeltiin sitten hiljalleen järven ympäri. Tuntiin 4 km on hyvin rauhallista vauhtia. Mukavaa silti.
Pakkasta saisi olla enemmän. Outoa vettä tuossa järvessä. Se ei jäädy -4 asteessakaan, vaan latujen pohjat on aina märkiä useissa paikoissa. Lämpimänä kuitenkin vaikuttaa jatkuvan.
Eipähän ole kylmä.
Pakkasta saisi olla enemmän. Outoa vettä tuossa järvessä. Se ei jäädy -4 asteessakaan, vaan latujen pohjat on aina märkiä useissa paikoissa. Lämpimänä kuitenkin vaikuttaa jatkuvan.
Eipähän ole kylmä.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
5 km taas
Niin, se hammaslääkärioperaatio. Minulta on nuorena miehenä eri syistä lähteneet kaikki yläetuhampaat. Yksi kerrallaan, sählymailaa naamaan ja sen sellaista. Hampaiden juuriin on upotettu nastoilla metallihampaat joissa on erittäin kova posliinikuori. Koska minulla on epätavallinen purenta, missä ylä- ja alahampaat ei satu vastakkain, vaan alahampaat sattuu ylähampaiden takaosaan, ovat kovat ylähampaat tässä vuosikymmenien mittaan hioneet pehmeämmät luonnonaineiset alahampaat melkein olemattomiin. Niissä on enää hiotut ja vinot terävät kärjet jäljellä; etupuolella hampaan kärki on jo melkein ikenen tasolla.
Joten kannattaa jo korottaa niitä ja tehdä alahampaistakin kovat. Koska poskista myös puuttuu hampaita - niitä ennen muinoin vedeltiin helposti pois - päätin tehdä täysremontin ja uusia koko hammasrivistön. Kaksi päivää á 3 h jäljellä olevia hampaita on hiottu tapeiksi, joiden päälle ennen pitkää asetellaan metalli-posliini kuoret. Ikenet verillä siellä on penkissä maattu. Minulla on nyt suussani muoviset väliaikakuoret hampaille. Ne on isot ja kolhot, pureminen ja puhuminen niillä on vaikeaa. Uudet pitää valaa ja polttaa posliini niiden pintaan, joten siihen kaikkeen menee aikaa.
Sellaisen kolmetuntisen jälkeen on väsynyt.
Illalla hiitämään, tällä kertaa vaimon kanssa, kepeä 5 km. Ja saunaan sen päätteeksi. Nyt nukkumaan.
----------------------------
Tähän päivään pitää lisätä näin jälkikäteen että koko päivän paistoi aurinko. Joku sanoi että viimeksi sellaista on tapahtunut joskus joulukuun alussa. Samanlaiselta ajalta se minustakin tuntui. Ainakin silloin oli aurinkoista kun Suomeen tulin, ja sen jälkeen on muistoissa vain pimeää.
Joten kannattaa jo korottaa niitä ja tehdä alahampaistakin kovat. Koska poskista myös puuttuu hampaita - niitä ennen muinoin vedeltiin helposti pois - päätin tehdä täysremontin ja uusia koko hammasrivistön. Kaksi päivää á 3 h jäljellä olevia hampaita on hiottu tapeiksi, joiden päälle ennen pitkää asetellaan metalli-posliini kuoret. Ikenet verillä siellä on penkissä maattu. Minulla on nyt suussani muoviset väliaikakuoret hampaille. Ne on isot ja kolhot, pureminen ja puhuminen niillä on vaikeaa. Uudet pitää valaa ja polttaa posliini niiden pintaan, joten siihen kaikkeen menee aikaa.
Sellaisen kolmetuntisen jälkeen on väsynyt.
Illalla hiitämään, tällä kertaa vaimon kanssa, kepeä 5 km. Ja saunaan sen päätteeksi. Nyt nukkumaan.
----------------------------
Tähän päivään pitää lisätä näin jälkikäteen että koko päivän paistoi aurinko. Joku sanoi että viimeksi sellaista on tapahtunut joskus joulukuun alussa. Samanlaiselta ajalta se minustakin tuntui. Ainakin silloin oli aurinkoista kun Suomeen tulin, ja sen jälkeen on muistoissa vain pimeää.
tiistai 19. helmikuuta 2013
8 km
Mutta ennen sitä aamulla 3 h hammaslääkärissä. Pois sieltä ikenet verillä. Isompi operaatio tekeillä ja huomenna uudestaan. Iltapäivä töissä puhumattomana ja jokseenkin pää sekaisin.
Hiihtoa tuo otsikon 8 km, kodin ympäristön tyhjillä ja lumisilla laduilla. Kuuteen asti illalla näkee hyvin hiihtää ulkona, sen jälkeen alkaa jo latu hävitä hämärään. Hyvä hiihto kuitenkin. Pakkasta tarvittaisiin järvelle, siellä vesi edelleen lilluu lumen alla. Moottorikelkan jäljissä pystyy jotenkuten hiihtämään sen verran että pääsee kilometrin päähän mäkimaastoon laduille.
Hiihdon päälle uunisiika, minun laittamani. Mausteina suolaa, muutama valkosipulin kynsi ja maustepippuria. Niin kauan uunissa että ruodot oli jo pehmeitä. Tässä sen nahka, maustepippurit, selkäruodon palasia ja vähän riekaleita. Muu meni kaikki perheen mahaan.
Hiihtoa tuo otsikon 8 km, kodin ympäristön tyhjillä ja lumisilla laduilla. Kuuteen asti illalla näkee hyvin hiihtää ulkona, sen jälkeen alkaa jo latu hävitä hämärään. Hyvä hiihto kuitenkin. Pakkasta tarvittaisiin järvelle, siellä vesi edelleen lilluu lumen alla. Moottorikelkan jäljissä pystyy jotenkuten hiihtämään sen verran että pääsee kilometrin päähän mäkimaastoon laduille.
Hiihdon päälle uunisiika, minun laittamani. Mausteina suolaa, muutama valkosipulin kynsi ja maustepippuria. Niin kauan uunissa että ruodot oli jo pehmeitä. Tässä sen nahka, maustepippurit, selkäruodon palasia ja vähän riekaleita. Muu meni kaikki perheen mahaan.
maanantai 18. helmikuuta 2013
5 km
Rauhallista hiihtoa koko perheen voimin illalla. Pieni matka vain, ruumiin saamista liikkeeseen eilisen pitkän hiihtelyn jälkeen. Tuntuipa hyvältä. Meijän kaikkien ruumiit selvästi on tässä reilussa kuukaudessa vahvistuneet huomattavasti ja taijot on kasvaneet, niin hiihtämisen tekniikan kuin kemikaalienkin suhteen. Juotiin vähän viiniä illalla kaiken päätteeksi; täällä asiantunteva blogaaja kertoo mitä se oli.
30 km
Eilen, pitkin mehtiä ja peltoaukioita, mutta suurimmaksi osaksi liian kovaa.
Sen näki siitä miten reissun jälkeen väsytti, ja miten ei hiihdettäessä ollut aikaa katsella näköaloja. Ratkaisin kahden naisen ongelmani hiihtämällä tällä kertaa tyttären enkä vaimon kanssa. Ensimmäiset 20 km meni hyvin, mutta sen jälkeen tyttären parempi peruskunto ja luultavasti ikäkin sai aikaan sen että vanha isä otti ja väsähti, vaikka perässä loppuun asti jotensakin pysyikin.
Vaimo hiihti perässä niin pitkälle kuin ehti siihen saakka kunnes soitettiin hänelle päätepisteeltä, minkä jälkeen hän kääntyi takaisin päin ja me hiihdettiin hänet kiinni ja ohikin. Autolle saavuttiin kuitenkin aika lähellä toisiamme. Sinänsä kätevä järjestely. Ensi kerralla pitää hiihtää ainakin paluumatka vaimon kanssa. Ja ottaa reissuun evästä mukaan, ei vain vähän juotavaa.
Loputon nälkä tuollaisen 4 h hiihdon jälkeen. Kotiin päästyään ihminen mätti suuhunsa mitä tahansa mitä eteen sattui. Näin sivistyneesti syötiin vasta saunan jälkeen, kun pahin nälkä oli tyydytetty. Tyttärellä riitti voimaa ja energiaa vielä salaatin tekoon. Siltä näkyy melkein menevän kerällinen jäävuorisalaattia vuorokaudessa yksinkin, kepeästi sen verran jos jakaa vanhempien kanssa.
Nuorissa lepää valtakunnan tulevaisuus.
lauantai 16. helmikuuta 2013
Vanhojen tanssit
Käytiin katsomassa vanhojen tanssit. Vuosi etukäteen, opintomatkalla. Oman tyttären seremoniat on vuoden päästä keväällä ja piti ottaa selvää mitä siellä oikein tapahtuu.
Rituaalien määrä on kasvanut paljon siitä mitä se ennen vanhaan oli 1970-luvulla. Silloin vain vedettiin poloneesit. Puvusto on käynyt nykyään paljon kalliimmaksi, naisten puvusto siis, samoin kuin tukkalaitteet ja korut. Tansseja on paljon enemmän, puolitoista tuntia. Mukaan luettuna tanssimiset isän/äidin ja papan/mummon yms ihmisten kanssa. Eikä ne tanssi vain kerran keskenään, vaan vetävän päivän aikana 4-5 näytöstä päiväkodista vapaalle yleisölle. Lopuksi ilmeisesti menivät porukalla ryyppäämään; se ei ilmeisesti ole muuttunut.
Minun kai pitää opetella tanssimaan tangoa. En muista enää miten se menee ... vuosi aikaa.
Naiset on kauniita aina, mutta on ne vielä kauniimpia kun oikein huolella itsensä laittavat ja ujostelematta liikehtivät.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
tiistai 12. helmikuuta 2013
Hiihto on huumetta
Siihen jää hyvin helposti koukkuun, kun sitä vähän aikaa harjoittaa. Tänään taas illalla töiden jälkeen. Meijän järven jäälle ei ole asiaa. Painavaa lunta on tullut sinne joitakin satoja tonneja, mikä on painanut jäätä alas ja nostanut vettä sen päälle. Joten perhe jonkin verran suostutellen autoon suksien kanssa ja valaistulle koneladulle ihmisjoukon sekaan.
Uusi voitelukoe ei täysin onnistunut, muttei aivan epäonnistunutkaan. Sukset luistaa eteenpäin oikein hyvin, mutta niin myös ponnistaessa taakse päin. Elikkä lipsuvat armottomasti. Pitovoide on nyt niin kova, että lumi siihen ei enää jäädy, mutta ei se paljon pidäkään. Hiihdon jälkeen olen lukenut paljon ja kaikenlaista voitelusta. Keskustelupalstoja ja Vauhdin sivujen tavaraa. Voitelu on selvästi oma kemianlajinsa, jossa on jo yhdellä yhtiöllä erilaisia purkkeja kymmenittäin, ja kaikenlaista työkaluja myös. En aio mennä kovin pitkälle tuohon. Minua kiinnostaa itse hiihtäminen paljon enemmän kuin voitelu. Pitää vain vielä saada pitovoide, joka pitää, niin eiköhän sillä pärjää. Taas sataa jo vaikka kuinka monennen päivän samaa nahkeaa lunta. 嫌雪といえる種類の雪だ。
Uusi voitelukoe ei täysin onnistunut, muttei aivan epäonnistunutkaan. Sukset luistaa eteenpäin oikein hyvin, mutta niin myös ponnistaessa taakse päin. Elikkä lipsuvat armottomasti. Pitovoide on nyt niin kova, että lumi siihen ei enää jäädy, mutta ei se paljon pidäkään. Hiihdon jälkeen olen lukenut paljon ja kaikenlaista voitelusta. Keskustelupalstoja ja Vauhdin sivujen tavaraa. Voitelu on selvästi oma kemianlajinsa, jossa on jo yhdellä yhtiöllä erilaisia purkkeja kymmenittäin, ja kaikenlaista työkaluja myös. En aio mennä kovin pitkälle tuohon. Minua kiinnostaa itse hiihtäminen paljon enemmän kuin voitelu. Pitää vain vielä saada pitovoide, joka pitää, niin eiköhän sillä pärjää. Taas sataa jo vaikka kuinka monennen päivän samaa nahkeaa lunta. 嫌雪といえる種類の雪だ。
maanantai 11. helmikuuta 2013
26 km suksilla
Kun on jo melkein kuukausi hiihdelty ja ruumiit on alkaneet tottua siihen, päätettiin eilen laskiaissunnuntain kunniaksi käydä pidemmällä lenkillä. Olisi voinut olla parempikin ilma, mutta kun oltiin päätetty mennä niin mentiin. Lämpötila -1°C,uutta nahkeaa lunta satoi koko ajan sakeasti.
Puolessa matkaa pakastui asteen verran ja se riitti siihen että suket alkoivat luistaa paremmin. Pienestä oli kiinni. Lumisade jatkui kuitenkin, mutta onneksi samalla ladulla oli laskiaissunnuntain kunniaksi kymmeniä muitakin hiihtäjiä, niin että se oli kohtalaisen kova ja kiillotettu. Paremmalla tuulella kotiin päin.
En ole vuosikymmeniin hiihtänyt näin pitkää matkaa. Hiihdon jälkeen saunassa koko perhe oli aika hyvällä tuulella, ja hyvällä mielellä reissusta. Pientä sankaruutta tällaisessa ponnistelussa. Ruumiit täynnä kipeitä paikkoja, mutta vain kohtuullisessa määrin.
Tyttärellä on nanopohjasukset ja ne luisti kelissä kuin kelissä. Laskettiin hänen hiihtäneen ainakin 29 km, vanhempiaan paljon nopeampana hän ehti aikansa kuluksi hiidellä latua edestakaisin ja käydä laskemassa mäkiä. Mutta en aioa hankkia nanopohjasuksia, koska vanhat on suksina edelleen ihan hyvät. Mutta voitelua pitää opetella, ja luultavasti ostaa purkki tai pari lisää tököttejä.
Selvisi, että en osaa voidella nykysuksia. Olen tottunut hiihtämään vain maalis-huhtikuun aurinkoisilla keleillä. Pitovoidetta ja tarraa suksien keskelle ja luistoa muualle; muuta en ole koskaan tehnyt, eikä minulla ole kuin kaksi purkkia niitä varten, lämpötilasta huolimatta. Eilisellä kelillä systeemi ei toiminut. Uusi lumi tarttui pitovoiteen pohjaan, kasvoi kerros kerrokselta ja jäkitti. Minä raivoissani pysähdyin muutaman kilometrin välein hankaamaan sukseni pohjat puhtaiksi; vaimo ei enää viitsinyt, hiihti vain. Yhtä hyviä ratkaisuja molemmat; samaan aikaan perille tultiin. Vaimo oli vähemmän huonolla tuulella. Nooo ... en minäkään niin kamalan pahalla tuulella ollut.
En ole vuosikymmeniin hiihtänyt näin pitkää matkaa. Hiihdon jälkeen saunassa koko perhe oli aika hyvällä tuulella, ja hyvällä mielellä reissusta. Pientä sankaruutta tällaisessa ponnistelussa. Ruumiit täynnä kipeitä paikkoja, mutta vain kohtuullisessa määrin.
Tyttärellä on nanopohjasukset ja ne luisti kelissä kuin kelissä. Laskettiin hänen hiihtäneen ainakin 29 km, vanhempiaan paljon nopeampana hän ehti aikansa kuluksi hiidellä latua edestakaisin ja käydä laskemassa mäkiä. Mutta en aioa hankkia nanopohjasuksia, koska vanhat on suksina edelleen ihan hyvät. Mutta voitelua pitää opetella, ja luultavasti ostaa purkki tai pari lisää tököttejä.
torstai 7. helmikuuta 2013
Päivitys
Olen ollut lähellä poissa kauan aikaa. Suomeen palattuani joulukuun alussa minulla oli jokin katarri tai mikä lie ollut, aikaerojen yms lisäksi. Söin kyllä isoja antibiootteja ison kasan, muttei se niillä kokonaan lähtenyt. Lienee ollut myös shokkia Suomeen paluun johdosta. Miten mielelläni, miten mielelläni olisin jatkanut Kiotossa asumista, mutta kaikkea ei voi saada jos haluaa palkkansa tilille joka kuukausi.
Tein puolet syksyn Suomen töistä. Siinä se joulukuu menikin. Ei paljoa muistikuvia muusta kuin pitkästä väsymyksestä jota adrenaliini-innostukset pilkkoivat siellä täällä pätkiksi. No, joulupetäjä jäi mieleen. En jaksanut lähteä mitään kuusta ehtimään, joten otin pihan perältä väärään paikkaan kasvaneen petäjän. Se on hyvä joulupuu. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Haisee hyvältä, ei paljoa karista neulasia, mukava käsitellä, nätti.
Tytär sai joululahjojakin: pari kirjaa, lapaset, ruisnakseja, suklaakohvehteja ja jotain kynsilakkaa. Kukaan muu ei saanut mitään ja kaikki oli tyytyväisiä. Sitten syötiin, ja ennen sitäkin. Muita kuvia kamerassa ei ollutkaan, enkä ollut jaksanut sitäkään tyhjentää ennen kuin nyt helmikuussa. Sanna hätyytteli. Se on hyvä ihminen.
Tammikuu meni pitkälti toivuskellessa. Yliopistohommat lähtee hitaasti käyntiin vuoden alussa. Tein mitä välttämätöntä oli, sähköpostilla ja Skypellä lähinnä, vain pakon edessä autoon ja työpaikalle. Sadas ohjaamani gradu tarkastettiin tammikuussa, tosin toisen tarkastajan kanssa veri päässä riidelleen. Ei osannut lukea selvää tekstiä.
Muuten luin kirjoja kotona. Tutkijan pitää joskus ehtiä lukeakin, kuuluu töihin sekin ... kotisohvalla joka tapauksessa, ja niin monet päiväunet kuin mieli teki. Se katarri tai astma tai mikä lie ollut loppui vähitellen. Häipyi huomaamatta kokonaan. Levon tarvetta.
Tammikuun puolessa välissä aloitettiin hiihtokausi. Yleensä täällä on siihen aikaan vielä joko vettä jäällä tai niin paksulti lunta että nykysuksilla siellä ei oikein hiihdetä. Mutta tämä talvi on oikein mukava. Kunnon jää ja sopivasti lunta. Sen jälkeen onkin hiihdetty, joko yksin tai tyttären tai koko perheen kanssa. 5-17 km melkein päivittäin, jos suinkin on voinut. Illallakin alkaa näin helmikuun puolella nähdä jo hiihtää yli viiteen.
Joskus käydään mäkimaastossa hiihtämässä, joskus järvellä, ja kannaksen yli toiselle järvelle jos jaksaa, ja sieltä kannaksen yli kolmannelle järvelle jos ei muuten millään saa tarpeekseen. Kolmen järven reissun jos tekee niin sen jälkeen saunaan; muuten voi harkita. Niiden jälkeen tarvitsee näin tuulisina talvina kuumaa kiveä alleen. Huonosta kunnosta kun aloittaa niin ruumis on ollut monesti kipeänä, ja nivelet näköjään alkaa näin vanhemmiten kipeytyä helposti. Mutta on se ollut mukavaakin. Olen jo paljon vahvempi ja paremmalla tuulellakin. Monta kertaa ainakin. Epäilisin itse.
Ongelmana on, että vaikka sirkukseni lähtee hitaasti liikkeelle vuoden alussa, niin nyt karuselli on jo täydessä vauhdissa. Hankaloittaa huomattavasti hiihtämistä, lukemista ja päiväunia. Mutta palkka on tullut edelleen tilille,
Tein puolet syksyn Suomen töistä. Siinä se joulukuu menikin. Ei paljoa muistikuvia muusta kuin pitkästä väsymyksestä jota adrenaliini-innostukset pilkkoivat siellä täällä pätkiksi. No, joulupetäjä jäi mieleen. En jaksanut lähteä mitään kuusta ehtimään, joten otin pihan perältä väärään paikkaan kasvaneen petäjän. Se on hyvä joulupuu. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Haisee hyvältä, ei paljoa karista neulasia, mukava käsitellä, nätti.
Tammikuu meni pitkälti toivuskellessa. Yliopistohommat lähtee hitaasti käyntiin vuoden alussa. Tein mitä välttämätöntä oli, sähköpostilla ja Skypellä lähinnä, vain pakon edessä autoon ja työpaikalle. Sadas ohjaamani gradu tarkastettiin tammikuussa, tosin toisen tarkastajan kanssa veri päässä riidelleen. Ei osannut lukea selvää tekstiä.
Muuten luin kirjoja kotona. Tutkijan pitää joskus ehtiä lukeakin, kuuluu töihin sekin ... kotisohvalla joka tapauksessa, ja niin monet päiväunet kuin mieli teki. Se katarri tai astma tai mikä lie ollut loppui vähitellen. Häipyi huomaamatta kokonaan. Levon tarvetta.
Tammikuun puolessa välissä aloitettiin hiihtokausi. Yleensä täällä on siihen aikaan vielä joko vettä jäällä tai niin paksulti lunta että nykysuksilla siellä ei oikein hiihdetä. Mutta tämä talvi on oikein mukava. Kunnon jää ja sopivasti lunta. Sen jälkeen onkin hiihdetty, joko yksin tai tyttären tai koko perheen kanssa. 5-17 km melkein päivittäin, jos suinkin on voinut. Illallakin alkaa näin helmikuun puolella nähdä jo hiihtää yli viiteen.
Joskus käydään mäkimaastossa hiihtämässä, joskus järvellä, ja kannaksen yli toiselle järvelle jos jaksaa, ja sieltä kannaksen yli kolmannelle järvelle jos ei muuten millään saa tarpeekseen. Kolmen järven reissun jos tekee niin sen jälkeen saunaan; muuten voi harkita. Niiden jälkeen tarvitsee näin tuulisina talvina kuumaa kiveä alleen. Huonosta kunnosta kun aloittaa niin ruumis on ollut monesti kipeänä, ja nivelet näköjään alkaa näin vanhemmiten kipeytyä helposti. Mutta on se ollut mukavaakin. Olen jo paljon vahvempi ja paremmalla tuulellakin. Monta kertaa ainakin. Epäilisin itse.
Ongelmana on, että vaikka sirkukseni lähtee hitaasti liikkeelle vuoden alussa, niin nyt karuselli on jo täydessä vauhdissa. Hankaloittaa huomattavasti hiihtämistä, lukemista ja päiväunia. Mutta palkka on tullut edelleen tilille,
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
