Sen näki siitä miten reissun jälkeen väsytti, ja miten ei hiihdettäessä ollut aikaa katsella näköaloja. Ratkaisin kahden naisen ongelmani hiihtämällä tällä kertaa tyttären enkä vaimon kanssa. Ensimmäiset 20 km meni hyvin, mutta sen jälkeen tyttären parempi peruskunto ja luultavasti ikäkin sai aikaan sen että vanha isä otti ja väsähti, vaikka perässä loppuun asti jotensakin pysyikin.
Vaimo hiihti perässä niin pitkälle kuin ehti siihen saakka kunnes soitettiin hänelle päätepisteeltä, minkä jälkeen hän kääntyi takaisin päin ja me hiihdettiin hänet kiinni ja ohikin. Autolle saavuttiin kuitenkin aika lähellä toisiamme. Sinänsä kätevä järjestely. Ensi kerralla pitää hiihtää ainakin paluumatka vaimon kanssa. Ja ottaa reissuun evästä mukaan, ei vain vähän juotavaa.
Loputon nälkä tuollaisen 4 h hiihdon jälkeen. Kotiin päästyään ihminen mätti suuhunsa mitä tahansa mitä eteen sattui. Näin sivistyneesti syötiin vasta saunan jälkeen, kun pahin nälkä oli tyydytetty. Tyttärellä riitti voimaa ja energiaa vielä salaatin tekoon. Siltä näkyy melkein menevän kerällinen jäävuorisalaattia vuorokaudessa yksinkin, kepeästi sen verran jos jakaa vanhempien kanssa.
Nuorissa lepää valtakunnan tulevaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti