Tänään käytiin koko perhe tarkastamassa yksi ennen tuntematon latu. Se oli mukavissa petäjämaisemissa, ilmeisen hiekkaista kangasta. Latuna se oli kohtalaisen raskas hiihtää, koska se oli koko ajan loivaa ylämäkeä, mennen tullen. Samaa latua palattiin. Eli alamäet meni nopeasti ja huomaamatta; sen minkä huomasi oli jatkuva kiipeäminen ylöspäin.
Vaikka petäjämetässä sinänsä oli mukava ja valoisa hiihtää, oli tämä vähän pitkästyttävä latu. Suoraa latua kilometrikaupalla. Lienee tehty mehtäautotien päälle, ja se puolestaan on noudatellut harjujen lakia. Yksi kelo siellä tuli yhdessä vaiheessa vastaan. Nähtävyytenä.
Siellä on selvästi ollut enemmänkin mehtää, mutta nyt monin paikoin oli jäljellä vain siemenpuut. Ja luultavasti lumen alla isoja kantoja. Kevätmaisemana ei paha kuitenkaan. Kumpuja, varjoja ja valoja.
Suksistani alkaa kovassa käytössä kadota jäntevyys. Johan niillä ikääkin on. Voidepesä alkaa laahata liu'ussa lähellä ladun pintaa, kerää sieltä kaikki roskat, ja vauhti alkaa hidastua.
Kunto on kasvanut kovasti menneen 2 kk mittaan. Olenhan toki aina jonkin verran liikkunut, mutta en tällaisia määriä näin hikiliikuntaa. Oikean hiihdon tekniikka on taas tullut automaattiseksi ja pystyn hiihtämään aika kovaa kohtuullisia useamman kilometrin matkoja. Tosin tällä viikolla hiihdot taisi jäädä vain 36 km:iin, mutta on tuossakin jo jotain. Lihakset ei ole tuon vertaisen hiihtolenkin jälkeen enää juurikaan kipeät, ja polvien niveletkin alkaa tottua rasitukseen. Ranteet tottuivat uusiin sauvoihin.
Koko perhe on huomannut maaliskuuhiihtäjien tulon laduille. Tähän mennessä ollaan hiihdetty pääosin totisten harrastajien ja kilpahiihtäjien seassa, ja ne on painaneet meistä aina ohitse. Nyt laduilla on myös väkeä, joka hiihtää meitä hitaammin, tottumattomammin, ja vieläkin huonommilla varusteilla kuin me.
2 kommenttia:
Outo mainostaja kävi kylässä.
Lähetä kommentti