Muovisangonpohjasukset

Kävin urheilukaupassa ... semmoisessa sportssenterissä. En ole juuri niissä vieraillut, koska en ole juuri itseäni sportsmänninä pitänyt. Sukset kuitenkin kiinnostaa, kun niihin on kehittynyt niin läheinen suhde viime aikoina. Sanoi kaupan mies niitä millä nyt hiihdän muovisangonpohjasuksiksi. Eli nuukana miehenä olen vuosia sitten ostanut halvimman paketin, jossa oli monot, sukset ja sauvat. Hyvin niillä on kotijärvellä maaliskuun hankiaisilla hiihdetty monta vuotta. Nyt kun on hiihtänyt paljon tekoladuilla, niin on nähnyt nopeiden menijöiden käyttävän aika erilaista välineistöä.

En kuitenkaan uusia suksia ostanut. Katsoin sellaisia kyllä. Keveitä ja jänteviä suksia. Mutta näin myöhään hiihtokauden lähetessä loppuaan siellä ei enää ollut mitoilleni ja painolleni sopivia. Mennään muovisangonpohjasuksilla tämä kausi loppuun. Arvostan kovin sitä että kaupan mies ei myynyt mitoilleni sopimattomia suksia; minullehan voisi periaatteessa myydä mitä vain. Tunnen välineistöä niin huonosti. Menen samaan kauppaan syksyllä uudelleen.


Vaikka suksia sanottaisiin muovisangonpohjasuksiksi, eli että pohja olisi polyeteenistä, niin ei ne huonoja suksia ole kuitenkaan. Pian on puusuksien hautajaisten 39-vuotispäivä, eli päivä jolloin Juha Mieto hävisi Falunissa 30 km hiihdon Thomas Magnusonille, kuten tässä vanha Kalevan uutinen kertoo. Luulen kuitenkin, että minun nykyiset sukseni on paremmat kuin sen hetkiset ensimmäiset muovisukset, mutta luultavasti saman tyyppiset. Niillä on nimittäin hyvä hiihtää hyvällä kelillä. Suurin ero parempiin suksiin on, että ne on vähän painavammat, koska sisuksesta on edelleen suurin osa puuta, sekä jonkin verran löysemmät potkaistaessa. Reuna ei ole yhtä terävä, joten ne sutii helpommin kovalla pohjalla jos hiihtää luistelutyyliin. Ja tietysti pohjan laadusta johtuen muovisangonpohjasuksilla ei voi käyttää parhaita voiteita, koska niiden pohja ei ime pohjustusparafiinia eikä mitään. Mutta pikavoiteet toimii ihan hyvin niillä ja on helppo levittää. Niitä vain pitää sutia pohjaan 10-15 km välein.

Tuleepa nähtyä hyvin tätä suksien historiaa kun vain hitaasti vaihtaa kohti tutkimuksen ja tuotekehittelyn viimeisintä kärkeä.


---------

Kävin "Hyvä opettaja" -seminaarissa. Minäkin olen joskus ylioppilaskunnalta sellaisen palkinnon saanut. Siitä on kuitenkin aikaa. Enää ei jouda eikä jaksa samalla tavalla paneutua opettamiseen kuin nuorempana. Nyt pääasiassa vain lukee ja lukee ja lukee käsikirjoituksia. Minulla on jo yli 100 ohjattua gradua ja tänä vuonna tulee ainakin 3 jos ei 4 ohjattua väitöstä entisten lisäksi.

Kyllä kaikki menee kunhan pääsee hiihtämään välillä. Mutta suuria luentoja ei varmaan enää pidetä.