33 km

Tänään yksin. -10 °C, kova etelätuuli. Lapsella on hiihdosta lomapäivä, eli koulua ja kotitehtäviä. Vaimo on pitkään töissä. Minä heräsin viideltä töihin ja arvelin iltapäivällä kahden aikaan että riittää yhdeksi palkkatyöpäiväksi. Tänään oli lukupäivä.

Läksin kartasta löytämälleni ladulle, josta ilmoitettiin että se on moottorikelkalla kunnossa pidettävä latu.  Latu se ei ollut, ja oli hyvä että naisväki ei ollut mukana. Olisi ne jotain sanoneet, jos olisin ne sinne vienyt. Se oli suurimmaksi osaksi moottorikelkkauria metässä. Kuvassa voi olla vähän erottavinaan ladun näköistä, mutta oikeasti maassa on tuollaisia uria rinnakkain useita, sekaisin. Siinä ei oikein voinut hiihtää oikeasti, mutta ei luistellakaan. Kunhan työnteli ja kompuroi eteenpäin. Tarkoituksella sitä ei liene tuollaiseksi tehty; metässä vain on kohtuullisen vähän lunta ja siellä on ajeltu suojan aikaan, minkä jälkeen jälki on jäätynyt tuollaiseksi.

Osa "ladusta" oli mehtäkoneteitä, mökkiteitä, talojen teitä ja sadan metrin pätkä maantietäkin. Uran jatko piti aina käydä etsimässä jostakin. Noilla teillä ei sen helpompaa ollut hiihtää; jäätynyttä kuhmuraa kaikki.

Tapasin ladun puolessa välissä vastaantulevan hiihtäjän, jolta kysyin onko tämä karttaan merkitty latu. Sanoi hänkin olevansa ladulla ensimmäistä kertaa. Mutta selvisi, että koska hän oli lähtenyt sieltä, minne minä olin menossa, ja minä olin lähtenyt sieltä minne hän oli menossa, arvelimme olevamme oikealla tiellä. Matkasta 15 km oli tuollaista "latua". Minulta meni sen hiihtämiseen 3 tuntia.

Loppu 18 km takaisin päin latukonelatua meni  puoleentoista tuntiin. Eli sen kummempaa kiirettä en pitänyt, ja hyvin jaksoin. Tässä vahvistuu ja tekniikkakin kehittyy. Osaan jo pitää sopivasta syömisestä ja juomisesta myös huolen. Mutta tuolle tänään hiihtämälleni ladulle en näillä lumilla enää lähde. Se on nyt nähty.

Kotona suihkuun ja sen jälkeen makaamaan lauteille. Betonilaude oli vielä lämmin eilisen saunassa käynnin jäljiltä. Makailin siinä selälläni niin kauan että ruumis sekä lämpeni ytimiään myöten että rauhoittui. Hyvä reissu kuitenkin. Mikä ei tapa, vahvistaa ja opettaa.