15 km

tänään tyttären kanssa. Komea aurinkoinen päivä, -6 varjossa, auringossakin pientä pakkasta. Latu kovassa jäässä. Minun oli oikein hyvä hiihtää; sukset sekä luisti että piti. Näin kevyttä hiihtoa ei ole ollut ikinä tänä talvena.

Tyttärellä on Peltosen nanosukset, ja ne yllättäen lipsui aika pahasti. Joku noilla laduilla näkyy aina lipsuvan.Vetäisin tauolla hänenkin suksiensa pohjaan pitovoidetta ja sitten matkanteko parani selvästi. Ei nanot mitkään ihmesukset taida olla. Taitavat olla vain nollakelin sukset.

Viikossa on sitten tullut hiihdettyä 70 km. Ei pahasti.

Tällaisia määriä en ole hiihtänyt vuosikymmeniin. 13-15 -vuotiaana minulla oli tapana hiihtää melkein joka päivä, jos oli asiallinen ilma, koulusta tultuani 10 km lenkki, joten silloin tuli hiihdettyä kohtuullisen paljon. Puusuksilla; vain lelusukset oli muovista silloin. Isän tervaamilla. Ne sukset voideltiin luistovoiteella - kynttilällä tai kaupan purkkivoiteella - koko matkaltaan. Erillisiä pito- ja luistoalueita ei ollut. Tykkäsin hiihtämisestä silloin. Oma latu lähti kotiovelta, yhtyi aikanaan urheiluseuran hiihtämälle pitkälle ladulle. Hiihtäen ladut silloin tehtiin; ne kulki yleensä mehtäalueilla missä ei tuuli koko ajan pilannut latua; sauvat oli rottinkia ja niissä piti olla isot porkat.