Päivitys

Olen ollut lähellä poissa kauan aikaa. Suomeen palattuani joulukuun alussa minulla oli jokin katarri tai mikä lie ollut, aikaerojen yms lisäksi. Söin kyllä isoja antibiootteja ison kasan, muttei se niillä kokonaan lähtenyt. Lienee ollut myös shokkia Suomeen paluun johdosta. Miten mielelläni, miten mielelläni olisin jatkanut Kiotossa asumista, mutta kaikkea ei voi saada jos haluaa palkkansa tilille joka kuukausi.

Tein puolet syksyn Suomen töistä. Siinä se joulukuu menikin. Ei paljoa muistikuvia muusta kuin pitkästä väsymyksestä jota adrenaliini-innostukset pilkkoivat siellä täällä pätkiksi. No, joulupetäjä jäi mieleen. En jaksanut lähteä mitään kuusta ehtimään, joten otin pihan perältä väärään paikkaan kasvaneen petäjän. Se on hyvä joulupuu. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Haisee hyvältä, ei paljoa karista neulasia, mukava käsitellä, nätti.

Tytär sai joululahjojakin: pari kirjaa, lapaset, ruisnakseja, suklaakohvehteja ja jotain kynsilakkaa. Kukaan muu ei saanut mitään ja kaikki oli tyytyväisiä. Sitten syötiin, ja ennen sitäkin. Muita kuvia kamerassa ei ollutkaan, enkä ollut jaksanut sitäkään tyhjentää ennen kuin nyt helmikuussa. Sanna hätyytteli. Se on hyvä ihminen.

Tammikuu meni pitkälti toivuskellessa. Yliopistohommat lähtee hitaasti käyntiin vuoden alussa. Tein mitä välttämätöntä oli, sähköpostilla ja Skypellä lähinnä, vain pakon edessä autoon ja työpaikalle. Sadas ohjaamani gradu tarkastettiin tammikuussa, tosin toisen tarkastajan kanssa veri päässä riidelleen. Ei osannut lukea selvää tekstiä.

Muuten luin kirjoja kotona. Tutkijan pitää joskus ehtiä lukeakin, kuuluu töihin sekin ... kotisohvalla joka tapauksessa, ja niin monet päiväunet kuin mieli teki. Se katarri tai astma tai mikä lie ollut loppui vähitellen. Häipyi huomaamatta kokonaan. Levon tarvetta.

Tammikuun puolessa välissä aloitettiin hiihtokausi. Yleensä täällä on siihen aikaan vielä joko vettä jäällä tai niin paksulti lunta että nykysuksilla siellä ei oikein hiihdetä. Mutta tämä talvi on oikein mukava. Kunnon jää ja sopivasti lunta. Sen jälkeen onkin hiihdetty, joko yksin tai tyttären tai koko perheen kanssa. 5-17 km melkein päivittäin, jos suinkin on voinut. Illallakin alkaa näin helmikuun puolella nähdä jo hiihtää yli viiteen.

Joskus käydään mäkimaastossa hiihtämässä, joskus järvellä, ja kannaksen yli toiselle järvelle jos jaksaa, ja sieltä kannaksen yli kolmannelle järvelle jos ei muuten millään saa tarpeekseen. Kolmen järven reissun jos tekee niin sen jälkeen saunaan; muuten voi harkita. Niiden jälkeen tarvitsee näin tuulisina talvina kuumaa kiveä alleen. Huonosta kunnosta kun aloittaa niin ruumis on ollut monesti kipeänä, ja nivelet näköjään alkaa näin vanhemmiten kipeytyä helposti. Mutta on se ollut mukavaakin. Olen jo paljon vahvempi ja paremmalla tuulellakin. Monta kertaa ainakin. Epäilisin itse.

Ongelmana on, että vaikka sirkukseni lähtee hitaasti liikkeelle vuoden alussa, niin nyt karuselli on jo täydessä vauhdissa. Hankaloittaa huomattavasti hiihtämistä, lukemista ja päiväunia. Mutta palkka on tullut edelleen tilille,