16 km eilen

ja 15 km tänään. Vaimon kanssa edelleen. Kummatkin valmistautuivat hiihtämään tyttären kanssa hiihtolomalla, mutta kun tytär on siirtynyt vain Miinan rauhalliseksi kävelyttäjäksi, niin ollaan hiihdetty kahdestaan. Eilen luisti ja piti erinomaisesti. Lämmintä juuri plussan puolella, mutta metissä ladun pinta oli vielä ihan kova. Oli oikein hyvä hiihtää.

Aurinko siellä vähän kuitenkin yritti jo tunkea itseään pilvistä lävitse. Pikipintainen tie tuossa kolmion takana alkoi iltapäivällä sulaa. Väkisin alkaa vieriä kevättä kohti. Ei olisi mitään kiirettä, nyt kun alkaa olla jo valoisaakin. Tässä kohden saisi maapallo jarruttaa vaappumistaan, jotta maaliskuu kestäisi noin 4 kk ajan. Sen voisi syksypuolesta ottaa takaisin; sieltä joutaisi hyvin. Samalla pitäisi saada vähän pakkasta lisää, jos kerran tässä toivomuksia saa esittää. Öisin -15 ja päivisin 5-10 astetta pakkasta. Saisi olla säännöllistä, mieluummin ei mitään muutoksia mihinkään suuntaan.

Tänään oli jo kamala hiihtää. Lämmintä +5 iltapäivällä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Olisi ollut hyvä sää jos lämpötila olisi ollut 10 astetta kylmempi, mutta tuollainen lämpö sulatti jo latua sohjoksi muualta kuin varjopaikoista. 

Minun sukseni ei pitäneet tänään yhtään. Jokin moka voitelussa, mutta en ymmärrä mikä. Täysin samanlaiset sukset molemmilla, samanlaiset voiteet, sama voitelija, mutta vaimon sukset piti ja minun ei.   Koska siellä on kerroksia erilaisia pitovoiteita, ja hiihtotyylimme on erilainen, niin ehkä ne minun suksieni pitovoiteet on tässä päivien kuluessa kuluneet eri tavalla kuin vaimolla. Päälle vedetty plussakelin pikapito hävisi minulla johonkin Rexin Sinisen uumeniin, mutta vaimolla se pysyi ... en tiedä. Ensimmäiset 6 kilometriä yritin epätoivoisesti hiihtää, minkä jälkeen kuljin loppumatkan melkein kokonaan tasatyöntöä. Eteenpäin liukui hyvin. Yhtä hyvin kuin taaksekin. Ei se niin raskasta kun painaa myös vatsa- ja jalkalihaksillaan, eikä vain pelkillä käsillä. 

Olen nähnyt melkein 80-vuotiaan hyväkuntoisen papan, joka painoi menemään 30 km tasatyöntöä luistelusuksilla. Hänen jalkansa alkoivat olla jo vähän huterat, joten hän ei niitä paljoa käyttänyt, mutta käsissä oli voimaa vaikka kuinka.

Otin kotiin päästyä liuottimella kaikki pitovoiteet pois. Pitää miettiä tilanne uusiksi. Ensi talvena vedän pohjiin taas teipit, mutta tämä talvi kokeillaan tököttejä. 

Outo näkymä. Iso alue selvästi viljeltyä kuusta, tavalliselta Picea abiekselta mehtä vaikutti. Kaikista oli vedetty latva poikki kohdasta, missä runko on 10-15 cm paksu. Rungon korkeus arviolta 10 m. Luultavasti helikopterisahalla; tuskin noin isoa aluetta muuten saisi hoidettua. Se oli oudon näköistä. Perusasioita metän hoidosta minäkin tiedän, mutta tuollaista en ole nähnyt ikinä, enkä tuollaisesta kuullutkaan. En tiedä vähääkään mikä tuollaiseen metänhoitoon olisi syynä. Koska jonkinlainen hoitotoimenpide se selvästi oli. 

Pajunkissakausi aukesi.  Kiiltopajua lienevät.

Nämä kuvat ei ole taidetta. Ne on otettu hätäisesti matkan varrella nopeasti pysähtyen, jotta vaimo ei pääsisi karkuun. Hän meni pitävillä suksillaan kepeästi niin kovaa, että hädin tuskin sain häntä kiinni jos annoin vähääkään enemmän etumatkaa. 

Nyt on kolmena päivänä hiihdetty 46 km. Tämän jälkeen tuleekin vähän taukoa. Työt haittaa harrastuksia. Nyt on menty niin että herään aamulla klo 4 töihin, joita teen iltapäivään täydet tunnit, minkä jälkeen on hiihdelty, saunottu ja katsottu porukalla elokuvia. Nukkumaan 9-10 aikoihin illalla; kauempaa ei jaksa valvoa. Mutta tuollaiseen löysäilyyn tulee nyt muutos.