Hortus Botanicus 2

Tulppaanit ei vielä kuki. Niiden mukuloita tosin myydään nyt, istuttamista varten; varsinainen kukkimisaika on vasta huhtikuussa. Nyt täällä kukkii lumikellot

 mukulaleinikit

 puutarhakrookukset

 ja erilaiset krookusten pienempikukkaiset luonnonlajit

 Hortus Botanicuksessa oli myös jotain joka toi mieleen Haihatuksen. Vanhasta roinasta kokoon pantu teos, joka epäilemättä on taidetta, koska ei se mitään muuta voi olla. Ihan mukava.

Jos vertaa tätä reissua viime syksyiseen Lontoon reissuun, niin ei sinne kyllä kannattaisi ihmisen mennä. Leidenissa on paljon mukavampaa ja mielenkiintoisempaa. Sanovat myös vaimo ja tytär, jotka ovat täällä hiihtoloman vietossa. Hollannissa on kaupoissa paremmat tavarat kuin Lontoossa, Leidenissa paremmat kuin Amsterdamissa - minne on junalla 20 min/5 euroa. Paremmat tavarat tarkoittaa värkkejä joiden ympärille voi kääriä tyttären tukkaa eri näköisille nutturoille. Hintataso on maltillisempi kuin Lontoossa ja liikkuminen helppoa. Onnettoman tiheisiin turistikeskittymiin, missä ei pääse liikkumaan, ja pitkiin jonoihin, ei törmää ollenkaan. 

Sieboldhuis & Hortus Botanicus

Tässä hotellissa on yksi erittäin hyvä puoli. Tämä on melkein vastapäätä Siebold-museota. Tuo iso ruskeatiilinen talo keskellä. Se on hyvin mielenkiintoinen paikka ainakin jos on Japanin historiasta kiinnostunut. Kaikenlaista tavaraa kasvi- ja eläinnäytteistä 1800-luvun alun karttoihin. Niillä oli myös myynnissä vanhoja puupiirroksia, hintaluokassa 1000 - 4000 euroa. Jätin ostamatta, mutta ihailin.

 Sieboldhuisista pari sataa metriä eteenpäin - tuonne vasemmalle siis - on Hortus Botanicus, Euroopan vanhin ja yksi maailman vanhimmista kasvitieteellisistä puutarhoista, perustettu 1500-luvun lopulla. Tässä alla portin vieressä on vanhin elossa oleva sinne istutettu puu, 1601 istutettu kultasade. Hollannin 1630-luvun tulppaanivillitys sai sekin alkunsa tästä puistosta, sillä tänne niitä tuotiin Wienin kautta Turkista ja alettiin kasvattaa. Sitä myöten syntyi myös tulppaaneiden kasvatus suomalaisissa pihoissa.

 Nyt siellä toki oli talvi vielä, vähän kävijöitä ja puut lehdettömiä.

 Kasvihuoneetkin siellä oli vanhoja, ja myös niissä mielenkiintoisia kasveja. Esimerkiksi suokasveja. Tällainen happaman maan kukkapenkin voisi itsekin mielellään joskus perustaa.

 Etelän maiden kihokkeja. Hehkuvat aurigon valossa.

 Useita tuhansia orkideoja yhdessä kasvihuoneessa, pääosin Kaakkois-Aasiasta. Kokoelmien alku on tietysti Hollannin Itä-Intian ajoissa.

Koska puutarha on niin vanha, ei se ole kovin iso, mutta hyvin vaikuttava ja mielenkiintoinen se on. Linné muun muassa on tehnyt siellä töitä luokitellessaan maailman kasveja. Hollantilaiset kuskasivat niitä tänne kaikkialta, erityisesti siirtomaistaan; Japanista myös jonkin verran Linnén aikojen jälkeen. Puistossa on aitoja Sieboldin Japanista tuomia puita edelleen kasvamassa.

Leiden, Alankomaat & Hotel de Doelen

+10 astetta päivisin, sumuista, tyyntä. Kohtuullisen lämmintä siis. Sai heittää pitkät kalsarit pois. 

 Auton parkkeeraaminen täällä olisi mielenkiintoista, jos olisi auto mukana, mutta ei ole. Täällä pitää olla tarkkana ettei putoa reunan ylitse kanaaliin.

Nähtävyyksiä ei ole paljoa aikaa etsiä, mutta tärkeimmät näkee kyllä etsimättäkin. Kanaaleja ja tuulimyllyjä näkee kaikkialla. Varsin kätevää.

Hotel de Doelen. Kätevällä paikalla, vanha talo, korkeat huoneet, ajan patinaa.  10 min helpon kävelymatkan päässä keskusasemalta. Vesihanat ja sähkönappulat vähän mitä sattuu, henkilökunta aika rentoa niiden suhteen; verkkoyhteyttä ei ole vaan pitää ostaa itse paikalliselta palveluntarjoajalta (KPN). Aamiainen maksaa 7.50 e. Huoneessa on kuuma, peitto on paksu, ei minkäänlaista ilmanvaihtoa ja kokolattiamatto on pölyinen. Mutta kyllä täällä asustelee sen minkä tarvitsee. 

-------

Mitä pidempään hotellissa asui, sen miellyttävämpää siellä oli. Mukava henkilökunta. Ikivanhassa talossa on omat hankaluutensa eri vuosikymmeniltä olevan tekniikan kanssa, mutta ne lakkasi pian vaivaamasta. 

Kuntoutua

Sieltä se isä kotiinsa palasi. Tuntui hyvin asunnossaan pärjäilevän, kun ostin jääkaappiin ja lämpimään ruokakaappiin uudet ruuat. Pesee pyykkinsä, siivoilee, järjestelee tavaroitaan, kulkee ikkunalta toiselle katselemassa mitä pihassa ja kaduilla tapahtuu. Jos nyt ei pitkiä kävelylenkkejä tuosta tulekaan, niin paljon enemmän kuitenkin kuin sairaalassa. Ottaa seinästä tukea kun tarvitsee; pieni kaksio on käteväkin tällaiselle. Itse se oli asuntoonsa kiivennytkin, portaat kolmanteen kerrokseen; itse se vie sieltä roskat jätelaatikkoon, ja itse käy alakerran apteekista ostamassa lääkkeensä. Kaupungin palvelusta oli kuitenkin tällä kertaa tilannut keiton kerran päivään; saa nähdä kuinka kauan haluaa sitä harrastaa. Leivät, juustot, keksit, maidot, kaljat ja makkarat kävin kaupasta. Asunut siinä asunnossaan vuodesta 1981 lähtien, eikä halua minnekään muuanne. Jospa se siitä taas jonkin aikaa.

Kuntoutuako vaiko eikö

Isä vaihtui keskussairaalasta kotikaupunkinsa pieneen sairaalaan. Ei se siitä sen kummemaksi ole tullut. Leikkaushaava paranee hyvin, mutta ukko itse ei ole kovin hyvin jalkeille päässyt. 84-vuotias näkyy jäävän yllättävän helposti sinne sänkynsä pohjalle. Kyllä se vähän käveleekin. Kun oikein härnää ja houkuttelee, niin 100 metriäkin voi mennä yhdellä riuhtaisulla. Sitten jo penkille lepäämään. Hengästyttää ja jalkojen lihaksissa ei kerta kaikkiaan ole voimaa.

Suuttuu kuitenkin helposti houkuttelusta ja voi olla ettei lähde mihinkään kävelemään. Sairaalassa on sen verran hoitohenkilökuntaa että lääkkeiden ja ruuan jakelu hoituu hyvin ja yleensä hyvin ystävällisestikin, kuten myös kaikki tarpeelliset hoitotoimenpiteet ja suikussa yms käyttämiset, mutta varsinaiseen kuntoutukseen ja kävelyttämiseen ei ole kenelläkään aikaa.

En sitten tiedä pitäiskökään. On hänellä normaali järjissään olevan ihmisen itsemääräämisoikeus. Jos hän haluaa tuossa iässä jo alkaa heittää pyyhettä kehään ja lopettaa ponnistelemisen, niin mikä minä olen sitä vastustamaan? Äitini kyllä kuntoutti itse itsensä hammasta purren määrätietoiseen tahtiin viime kesänä polvileikkauksestaan, mutta isä ei näköjään viitsi. Saapi nähdä mitä minä teen vastaavassa tilanteessa, jos joskus noin pitkään elän. On sienne vielä reippaasti matkaa.

Aserejé ja deje
dejebe tu jerebe
semi noba majabi
ande bugui ande güidibidi!

Lambada

Lambadahan on aika surullinen laulu.

Chorando-se foi quem um dia só me fez chorar

 Chorando-se foi quem um dia só me fez chorar

 Chorando estará ao lembrar de um amor

 Que um dia não soube cuidar

 Chorando estará ao lembrar de um amor

 Que um dia não soube cuidar

A recordação vai estar com ele aonde for

 A recordação vai estar pra sempre aonde eu for

Dança, sol e mar, guardarei no olhar

 O amor faz perder encontrar

 Lambando estarei ao lembrar que este amor

 Por um dia, um instante foi rei

A recordação vai estar com ele aonde for

 A recordação vai estar pra sempre aonde eu for

Chorando estará ao lembrar de um amor

 Que um dia não soube cuidar

 Canção, riso e dor, melodia de amor

 Um momento que fica no ar

Aserejé!

Tuntuu vähän tältä laululta. Tätä kertosäettä en koskaan lakkaa ihmettelemättä.


Aserejé ja deje
dejebe tu jerebe
semi noba majabi
ande bugui ande güidibidi!

47.4

Miinan paino ei ole käytännössä muuttunut vajaassa parissa kuukaudessa mihinkään. 600 g menee sen vaihtelun piikkiin mitä ruuansulatuskanavan alku- ja loppupäässä sattuu milloinkin olemaan. No, se vain tarkoittaa, että en ole kummoinen koiranlaihduttaja. Ei oikein mielellään pidä Miinaa nälässä talvella pakkasella. Sillä on vain yhdet vaatteet. Samat niin sisällä kuin ulkona kylmässäkin.

Kiila

Ensimmäinen viikonloppu tänä vuonna kun ei ole kokonaisia käsikirjoituksia luettavana. Posti tuo vain 20-30 sivun pätkiä päivittäin, ja niiden kanssa tulee toimeen. 

Helmikuu kävi pilviseksi ja sateiseksi hyvän alun jälkeen. Tänään on -7, tuulee kovaa etelästä ja sataa lunta. Sellaista on ollut viikko, ja tuleva näyttää samalta, jos ei vielä lämpimämmältä. 

Olen joutanut tekemään muutakin kuin lukemaan. Vaikka halkomaan huapapöllejä. Vaimo pilkkomisen aloitti uutena vuotena, ja kuntoili niiden kanssa useana viikonloppuna, kunnes jäljellä on vain oksikkaimmat. Ne ei halkea kirveellä edes näin jäätyneenä. Eivät kunnolla edes kiilallakaan. Sen joutuu takomaan lekalla lävitse ja sen jälkeen viimeistelemään homman kirveellä. Huapa on pehmeää puuta ja taipuu kiilan edetessä, mutta on hyvin vastahakoinen halkeamaan. Eli hyviä pöllejä. Eivät liian helppoja. 

 Käytiin kävelyllä järven ympäri. Teitä myöten siis; järvellä on taas pehmeää lunta niin paljon että siellä pitää kahlata. 8 km reissu, jonka vanhuskin taittoi kohtalaisen reippaasti. Parin kilometrin välein tosin lepäili ja jäähdytteli ruumistaan piehtaroiden ja lunta syöden. Me puhdistettiin varpaiden väleistä jääpaakut samoissa paikoissa. Repii se niitä itekkkii, mutta siihen menee melkoisen paljon aikaa.

Rammsteinin Du hast

Pannaan tähän Claydermanin vastapainoksi vähän Rammsteinia. En nyt voi sanoa bändin fani olevani, mutta törmäsin tähän klassikkoon vuodelta 1997, ja on se vaikuttava. Avioliitto-ongelmien ratkontaa ... tosin en suosittele kokeilemaan tätä itse kotona.



Du
du hast
du hast mich
du hast mich gefragt
du hast mich gefragt, und ich hab nichts gesagt

Willst du bis der Tod euch scheidet, treu ihr sein für alle Tage?
Nein

Willst du bis zum Tod, der scheide, sie lieben auch in schlechten Tagen?
Nein

Rammsteinissa on samanlaista tunnelmaa kuin venäläisissä nykyelokuvissa. Itä-Saksastahan he kaikki ovat. Sosialismi on jättänyt vahvat jäljet. Eri kielisissä Wikipedioissa tosin tämä video liitetään Quentin Tarantinon ja David Lynchin elokuviin ... mutta minulle tulee siitä ja sanoituksesta mieleen ennemminkin Balabanovin elokuvat. Video alkaakin vanhan Volgan saapumisella tietä myöten röttelön viereen. Loppu on epäoikeudenmukainen ja tyly, aivan niin kuin venäläisissä elämää kuvaavissa elokuvissa. Sellaista vain tapahtuu. Ja sitten kävellään pois.

Koipileikkaus

Käytiin isää katsomassa. Leikattu maanantaina. Tiistaina se oli vielä hyvin väsynyt, tänään jo kokolailla pirteämpi, niin kauan kuin pysyi istumassa. Koipeen virtaa taas riittävästi verta niin että se oli lämmin, eikä kuolioista ole enää tietoa. Mutta 20 m kävely rollaattorin kanssa pani sen jo puuskuttamaan kovaa ja hakeutumaan istumaan. Iso maha ja raskas perse haittaavat omalta osaltaan liikkumista, etenkin  nousua ylös ja laskeutumista alas, mutta pääongelma taitaa olla se että lihakset heikkenee nopeasti jos niitä ei koko ajan käytä. Etenkin noin vanhalla ukolla; tarkkaa ikää en tosin muista. Oliko 83 v?

Tullessa käytin tyttären kanssa Apsilla ja ostettiin juustosämpylät sekä punaista greippimehua. On ne hyvää. Parempaa tankkaamoruokaa olisi vain toinen juustosämpylä siihen perään. Apsilla piti käydä nimenomaan siitä syystä että tytär halusi sen juustosämpylänsä.

Ballade pour Adeline

Niin vain on, että kun Richard Clayderman soittaa tämän  Paul de Sennevillen säveltämän kappaleen (1976), niin se kuulostaa aika tyhmältä.



Kun tytär soittaa sen kotona pianolla aika raakana tulkintana, on se pirun kaunis sävelmä. Kai tästä pitää päätellä että tytär soittaa pianoa paremmin kuin Clayderman. Tai ehkä se johtuu noista imelistä jousista Claydermanin takana, ja hänen liian hempeästä kosketuksestaan. Toki melodia on sävelletty vastasyntyneelle lapselle, mutta saisi tapahtumaa tulkita iloisestikin, eikä pateettisesti.

-30C aamulla. Panin auton narun päähän tunniksi ja vein tyttären kouluun. Pyörällä se on mennyt vielä kun pakkasta on -25C, mutta aika jäykäksi polkeminen jo käy. Pakkasen lisäksi tänään oli vielä kohtalainen pohjoistuulikin, joka Miinankävelylenkillä tuntui jäädyttävän naaman kerralla.

Iltapäivällä menen vastaan; isältä leikattiin koipi maanantaina, tekivät uutta verisuonta jalkaan, josta meinaa verenkierto loppua. Käydään sairaalalla katsomassa. Minulla on toisten ihmisten käsikirjoitusten lukupäivä taas kotona.

The same ulkomaaksi

Sama tarina, hiukan eri yksityiskohdilla ja nyt suomalaisilla eikä lappalaisilla. Ei enää mistään sähköpostista, vaan Faceboogista, läntisen Keski-Euroopan edustajilta.

Since its getting cold in UK... Meanwhile in Finland:

+15 °C, Spanish wear caps, gloves and winter coats, Finns are sunbathing.
+10 °C, French desperately try to get their central heating on. Finns plant flowers.
+5 °C, Italian cars won't start. Finns drive with convertibles.
0 °C, Pure water freezes. Water in river Vantaa thickens a bit.
−5 °C, First people are found frozen in California. Finnish midsummer festival ends.
−10 °C, Scottish turn the heat on in their houses. Finns start to use long-sleeve shirts.
−20 °C, Swedes stay indoors. Finns are having last barbeque before winter.
−30 °C, Half of the Greek people have frozen to death. Finns start to dry their laundry indoors.
−50 °C, Polar bears evacuate North Pole. Finnish army starts it's winter training.
−70 °C, Siberian people are moving to Moscow. Finns are furious since the Koskenkorva booze can't be stored outdoors anymore.
−273 °C, Absolute zero. Finns admit that it is quite cold outside.
−300 °C, Hell freezes over. Finland wins the football World Cup.

Käyttäjältä: Rascal van Russ

PAKKASRAJAT

Tämä on klassinen lista, on kierrellyt vuosia sähköposteissa, liekö 1980-luvulta peräisin. Tämän tai samanlaisen olen nähnyt joskus kauan sitten jo. Ennen Facebookeja posteissa läheteltiin tällaisia. Nyt ei juuri enää, mutta näkipä vielä. Pannaan tänne talteen, historiallista kamaa:

 - 4° Kissa tahtoo samaan sänkyyn.
-10° Aika suunnitella lomaa Afrikassa. Lappalaiset menevät uimaan.
-12° Niin kylmä, ettei edes sada lunta.
-15° Ranskalaiset autot eivät käynnisty. ... ...
-18° Helsingin talonomistajat panevat lämmön päälle.
-20° Hengitys muuttu kuuluvaksi.
-22° Amerikkalaiset autot eivät käynnisty. Ei tarkene luistella.
-23° Poliitikot alkavat surra asunnottomien kohtaloa.
-24° Japanilaiset autot eivät käynnisty.
-26° Hengitystä voi leikata iglun rakennusaineiksi.
-29° Kissa tahtoo samaan pyjamaan.
-30° Saksalaiset autot eivät käynnisty. Lappalainen käynnistää Ladan.
-31° Ei tarkene suudella, huulet jäätyisi yhteeen. Lapin jalkapallojoukkue alkaa harjoitella kevätkautta varten.
-35° Aika suunnitella kahden viikon kuumaa kylpyä. Lappalaiset lapioivat lunta katolta.
-39° Elohopea jäätyy. Ei tarkene ajatella. Lappalaiset panevat paidan ylimmänkin napin kiinni.
-40° Auto tahtoo samaan sänkyyn. Lappalaiset panevat villapaidan päälle.
-45° Lappalaiset sulkevat kylpyhuoneen sisäikkunan.
-50° Merileijonat lähtevät Grönlannista. Lappalaiset vaihtavat sormikkaat rukkasiin.
-70° Jääkarhut lähtevät Pohjoisnavalta. Lapin yliopistolla vietetään urheiluiltapäivää.
-75° Joulupukki lähtee Napapiiriltä. Lappalaiset laskevat lakin korvaläpät alas.
-250° Alkoholi jäätyy. Lappalainen suuttuu.
-268° Helium muuttuu nestemäiseksi.
-270° Helvetti jäätyy.
-273,15° Absoluuttinen nollapiste. Kaikki alkeishiukkasten liike lakkaa. Lappalaisetkin myöntävät, että jo vain alkhaa olla vähän vilphoista, pisthäpppä toinen koshu...

Presidentinvaalit, äänestysreissu 2012, 2. kierros

Aamulla pakkasta -33, joten äänestämään lähdettiin vasta alkuiltapäivästä kun aurinko oli lämmittänyt tienoot -25 lämpötilaan. 

 Tie vei ensin mehtäpolkua pitkin.

 Ennen pitkää päästiin jäälle moottorikelkkauralle. Läntinen taivas käy utuisaksi. Säätyyppi muuttuu. Pohjanmaalla tiettävästi sataa jo lunta.

 Moottorikelkkojen valtatielle.

 Siinä on mielenkiintoisen röpelö pinta.

 Alkaa viimein äänestyspaikka häämöttää. Tuolla koivun takana.

 Kunnantalon kulmalla on vielä edellisen kierroksen vaalimainokset kaikki jäljellä. Niihin ei ole kukaan koskenut kahteen viikkoon. Monessa muussa paikassa rivistöistä on poimittu pois muiden kuin jäljellä olevien ehdokkaiden kuvat. Eva Biaudetin kuvaa täällä ei koskaan ollutkaan; RKP ei jostain syystä halunnut panostaa kampanjaansa meijän kunnassa kovin suuresti. Sääli sinänsä, minä olisin voinut äänestääkin.

Äänestyspaikan sisällä toki selvisi ketkä viimeiselle kierrokselle olivat päässeet. Molemmat herrat oli esitelty asiallisesti, ja tässä eteisessä pääsi miettimään kumpaa äänestäisikään. Vaikea paikka. Tapanani on ollut äänestää joka kerta eri puolueen ehdokasta, eli että koskaan en äänestä samaa puoluetta kahta kertaa peräkkäin, oli vaali mikä tahansa. Nyt olin paha kyllä erehtynyt äänestämään toista heistä jo ensimmäisellä kierroksella, niin että oliko valintani selvä tälle toiselle kierrokselle? Ei se niin helppoa ollut ... piti tällä kertaa rikkoa periaatteitaan.

Osmankäämit siirtyy kevääseen

Osmankäämit alkaakin jo siirtyä joukolla kevääseen. Pakkasta on öisin kolmissakymmenissä ja tämän kuvan ottoaikaan alkuiltapäivästä -25, mutta se ei niitä haittaa.Aurinko kuivaa niitä sen verran että tähkät alkavat selvästi pehmetä ja aukeamaan jo lähteneiden määrä nousee nopeasti. 

 Kaikki tietysti on mekaanista, tai fysikaalista. Varsinainen kasvi on juurakkona unessa järven pohjassa. 

... luulen ainakin että unessa. Luulisi ajan käyvän pitkäksi muuten siellä kylmässä ja pimeässä makaillessa mitään tekemättä ...

Mitä kuolevat olisivat tehneet elämässään toisin: 5 suosikkia

Tällaista löytyi The Guardianista. Mitään uusia asioita nämä eivät ole, mutta varmaan hyvä välillä muistuttaa itseään näistä:

1. I wish I'd had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me.
2. I wish I hadn't worked so hard.
3. I wish I'd had the courage to express my feelings.
4. I wish I had stayed in touch with my friends.
5. I wish that I had let myself be happier.

Töiden määrää ei ole helppo vähentää, mutta minulla on mieheksi onnena se, että toimin yhtä ideologista väitettä - työ ja vapaa-aika on pidettävä erossa toisistaan / töitä ei saa viedä kotiin - vastaan ja teen töitä kotona niin paljon kuin voin. Paitsi että tähän vie laiskuus, mukavuudenhalu ja oman sohvan lämpö + kylmä taloudellinen laskelma siitä että ei kannata hukata tarpeettomasti 4 tuntia päivässä työmatkoihin + luonnonsuojelullinen tyytyväisyys siitä että jättää 8 litraa nestemäistä energiaa polttamatta joka työpäivä kun jää kotiin ... niin voi tällä tavoin nähdä tytärtään ja vaimoaan enemmän. Mukava olla edes parina ja joskus kolmenakin päivänä kotona kun tytär tulee koulusta, ja tehdä joskus ruuat valmiiksi siihen kun vaimo tulee töistä.

Muitta kaipa sitten kuollessaan jotain kaduttavaa löytyy. Jos silloin on aikaa ja kykyä mietiskellä.

Osmankäämi Typha talvella

Osmankäämejä kasvaa Suomessa kahta lajia, kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) tässä ja

leveäosmankäämi (Typha latifolia) tässä. Leveys ja kapeus viittaa kukinnon ja tähkän kokoon. Matalien mutapohjaisten järvenrantojen ja kosteikkojen kasvi.  Täällä meidän vuonon rannoilla sitä kasvaa kaikkialla, molempia lajeja. Niitä tapaa aina kävelyllä käydessään tällaisina aikoina kun jäälle pääsee.

Nimeä on pitänyt silloin tällöin miettiä, koska se on ikään kuin tarkoittavinaan jotain, mutta sitä ei silti ymmärrä. Se on ollut selvää, että 'osma' ei varmasti tarkoita tässä kielitieteilijöiden käyttämää lyhennettä osma = objektin sijainen määrän adverbiaali (esim. painaa kilon, ei kestä tuntiakaan), eikä 'käämi' tässä varmasti viittaa fyysikoiden käsitteeseen induktori, eli sydämen ympärille käärittyyn sähköjohtoon, jolla luodaan sähkövirtojen ohjauluun sopivia magneettikenttiä.  Etymologit saattaisivat tietää paremmin nimestä, mutta epäilen olisiko Suomen kielen etymologisessa sanakirjassakaan mitään. Se on aika pieni sanakirja, eikä sen tekijöitä vaikuta biologia kiinnostaneen. Esa Helanderin Nimet kertovat -blogissa on kuitenkin järkeenkäypä spekulaatio asiasta: osma tarkoittaa ahmaa, ja käämi on sydämen ympärille kierretty lankakerä. Eräs suuresti kunnioittamani ihminen, jonka nimen julkaisen jos hän antaa luvan, kertoi sitä kutsutun Yläneessä papinkulliksi. Sen nimen ymmärtää hyvin. Kasvi seisoo yleensä jäykkänä, ryhdikkäänä ja juhlallisena paikoillaan, varsinkin talvella kun lehdet ovat painuneet lumen alle, ja etenkin leveämmän lajin tähkä muistuttaa aika paljon kooltaan ja muodoltaan miehen normaalikullia. Luontoportin lajikuvaus ilmoittaa että kasvilla on paljon painokelvottomia nimiä - muttei kerro niistä yhtään, vaikkei Luontoporttia edes paineta.

Ruotsiksi se on kaveldun, eli untuvakapula, -kahva tai -kaulin. Viroksi hundinui eli sudennuija; venäjäksi рогоз (rogoz), jonka merkityksistä sanakirjani ei suoraan kerro mitään, mutta sarveen se vaikuttaisi lähisanojen perusteella viittaavan. Saksaksi Rohrkolben eli ruokomäntä; ranskaksi roseau-massue eli ruokonuija, englanniksi sama eli reedmace, mutta myös bulrush eli häränkaisla. Kiinaksi 香蒲 xiāngpú on tuoksuva ruoko. T. latifolia, jonka kasvualue ulottuu sinne ja myös Japaniin, ei isommin tuoksu, mutta Kiinassa varmaan jokin laji tuoksuukin. Japaniksi se on 蒲 gama ja tarkoittaa vain itseään eli osmankäämiä. Kiinalaista nimeäkin käytetään, tosin luettuna japanksi kaba.

Se on hyvä eriste. Jos se ei ole huurussa vaan kuiva, tuntuu se talvellakin pian lämpimältä käteen kun sitä vähän aikaa puristaa. Tähkästä saa täyden kourallisen villaa.

Useimmat tähkät ovat vielä kovia, mutta kevät alkaa näkyä siinä että jotkut alkavat jo purkautua. Siementen pääleviämisaika vaikuttaa olevan keväällä hankiaisten aikaan, jolloin kevättuulet kuljettaa siemeniä kauas sekä ilmassa että jään pintaa pitkin.

Jotkut avautuu keskeltä. Tänne mahtuisi hyvin kärpänen asustelemaan. Se voi kärpäsen talvimökki ollakin. Mistäpä sen tietää.

Lämmittelyjä

Tinttejä on tänä talvena käynyt hyvin. Viime talvena ne mystisesti katosivat joululta, vaikka ruokaa oli. Nyt ei ole ollut sellaista mystiikkaa, vaan ruokaa on kulunut. Näitä linnunmakkaroita on, sekä pieniä linnunpullia. Yhdessä kopissa maapähkinöitä, toisessa auringonkukan siementä ja kolmannessa jotain puristettuja ja kuivattuja energiapapanoita. Maahan ripottelen kauraa. Peltosirkkuja ei silti käy koskaan. Talitinttejä, käpytikkoja ja närhiä pihassani käy, sekä oravia. Ei juuri muuta, mutta aika hyvin ne jaksavat syödä. Ruualla ne lämpiminä pysyy.

 Minä siirsin työsohvani takan eteen, missä pysyn itse lämpimänä.

Sattui tällainen pitkä viikonloppu, eli 5 päivää, jolloin olen joka päivä lukenut, kommentoinut tai editoinut 100-250 sivua ihmisten käsikirjoituksia. Kun aamulla viideltä aloittaa ja illalla viideltä lopettaa, joutaa päivällä tekemään aurinkokävelyn tai pari hyvinkin.  Mutta huomenna katkeaa tällainen hyvä sohva- ja järvielämä. Pitää lähteä harjoittamaan sosiaalista kanssakäymistä. 

Turvat huurussa

siellä tänäkin talvena kuljetaan. Ja kulmakarvat.

Valoa

Valo vain jatkuu ja jatkuu päivästä toiseen. Ei ole pilvistynyt eikä harmaantunut vielä ollenkaan. Se tuntuu. Menee suoraan rinnasta sisään. Ei oikein tiedä miten sitä kameralla kuvaisi. Valo on kertakaikkisen huumaavaa, niin kauan on siitä kun sitä on näin paljon nähnyt. Eikä tammikuun aurinko ole vielä edes korkealla. 

 Petäjään keskipäivällä paistava aurinko tulee kuusen oksien takaa katsottuna vielä kuitenkin melkein vaakatasosta.

 Se ei pääse vielä edes koivun runkojen puoliväliin, mutta on silti kovin kirkas pelkkään kaamokseen tottuneelle mielelle.

 Vielä laskevakin aurinko valaisee kuusikon. Ei se kesällä koskaan näin valoisa olekaan.

 Seuraavana päivänä aurinko taas nousee, pysyy taivaalla 5 min kauemmin kuin edellisenä päivänä, ja valaisee taas. Huurteisista puista tulee kovin siroja ja melkein keimailevia siinä valossa.

Kyllä minä tykkään pakkasesta.

Jäällä

Käytiin porukalla päivällä jääkävelyllä. Pehmeitä paikkoja ei montaa tavattu. Pari vain. Muuten oli hyvä kävellä. Sen jään tunnelmaa ei kuitenkaan oikein saa kuvattua. Tässä on vedetty tietokoneessa valotusta rajusti pieneksi, jotta sai auringon esiin. Sillä oli siellä sellainen. 

 Oli hyvin miellyttävää kävellä suurella avoimella paikalla auringon paisteessa. Pitkä aika. Koti on tuolla horisontissa, ja sinne on vielä mukava kävely.

 Värit alkaa hiljalleen palata maailmaan. Tämä on kuvattu aurinko takana, eikä värien kanssa ole leikitty mitenkään. Taivas vain on sininen jos siellä ei ole pilviä.

 Ei jää kyllä kovin paksua vielä ole. Noin 10 cm. Se hyvin kantaa jalankulkijan ja hiihtäjän. Mutta kun lumikerros päällä on kulunut 5-10 cm paksuiseksi, niin kyllä jää näillä keleillä alkaa vahvistua.

Tällaista säätä, tämänpäiväisen jatkumista, panen tilaukseen: päivisin -15, öisin -25, kirkasta aina. Miellyttävät lämpötilat ja kaunista ilmaa. Saa jatkua tällaisena huhtikuun alkuun, jonka jälkeen saa lähteä lämpenemään. Järvet ja maa on vettä täynnä, lisää ei tarvitse sataa. Maassa on nyt sen verran lunta että syysruis hyvin talvehtii ja karhu tarkenee pesässään; enempää sitä ei tarvita. 

Tammiaamua

Aurinko jo nousee 8.51. Tuntuu selvästi että joulunajan pimeys on jäänyt jo taakse. Pakkasta -21C.

Lunta on n. 30 cm. Kaikki pakkaslunta, vielä yhtään suojaa näkemätöntä. Miina jaksaa kyllä hyvin puskea sen lävitse halutessaan, mutta ei enää halua samassa määrin kuin lumen ollessa vielä 10-20 senttistä. Lyhyillä jaloilla siellä on jo raskaampaa. Se on tässä kuvassa vähän ahman näköinen. Mitähän kaikkea sekoitusta se onkaan?

Järvellä on mielenkiintoinen jääilmiö. Siellä ei ole enää 30 cm lunta, 10 cm vettä ja 8 cm jäätä. Nyt on 10 cm lunta, 1-2 cm jäätä, 3 cm vettä ja lopulta alusjää, jonka paksuutta en tiedä. Mikä tarkoittaa sitä, että nyt järvelle pääsee taas kävelemään. Kokeiltiin vähän matkaa, rannan lähellä tosin pysyen. Joskus saapas painuu yläjään lävitse, mutta aika pitkiä matkoja siellä pääsi kävelemään kuivin saappain. Suksilla voisi päästä jo ihan hyvin, paitsi sauvat voisi mennä koko ajan lävitse yläjäästä ...  

Pakkanen on hyvä asia. Sen onnellista jatkumista toivotellen.

Rusakon ruokaa

Joulun aikaan kaatamani haavan latvuksen oksien kuoret sopii hyvin rusakoille. Niissä ei ole niin paljon happamuutta suojuksena kuin alempana kasvavissa puunosissa. Jänikset harvoin lentää.

Näiden oksakasojen luona rusakot nyt pääosin viihtyy. Toistaiseksi vielä ainakaan varsinaisen puutarhan puita ei ole kukaan syönyt. On siellä kyllä rungonsuojustakin enemmän kuin viime talvena.

Parhaat joulutortut

Tässä ne on viimein keksitty. Parhaat joulutortut. Resepti talteen ensi jouluksi. 

Pakkasesta löytyi voitaikinaa. Se leikattiin neliöiksi ja paistettiin uunissa. Näin pitää torttu tehdä. Ei mitään imeliä tahnoja, jotka pilaa maun, eikä mitään taitteluita, jotka pilaa lehtimäisen kerroksellisuuden. 

Syödään  käsin repien kerros kerrokselta. Parhaita lämpiminä ja kylminä.