Ballade pour Adeline

Niin vain on, että kun Richard Clayderman soittaa tämän  Paul de Sennevillen säveltämän kappaleen (1976), niin se kuulostaa aika tyhmältä.



Kun tytär soittaa sen kotona pianolla aika raakana tulkintana, on se pirun kaunis sävelmä. Kai tästä pitää päätellä että tytär soittaa pianoa paremmin kuin Clayderman. Tai ehkä se johtuu noista imelistä jousista Claydermanin takana, ja hänen liian hempeästä kosketuksestaan. Toki melodia on sävelletty vastasyntyneelle lapselle, mutta saisi tapahtumaa tulkita iloisestikin, eikä pateettisesti.

-30C aamulla. Panin auton narun päähän tunniksi ja vein tyttären kouluun. Pyörällä se on mennyt vielä kun pakkasta on -25C, mutta aika jäykäksi polkeminen jo käy. Pakkasen lisäksi tänään oli vielä kohtalainen pohjoistuulikin, joka Miinankävelylenkillä tuntui jäädyttävän naaman kerralla.

Iltapäivällä menen vastaan; isältä leikattiin koipi maanantaina, tekivät uutta verisuonta jalkaan, josta meinaa verenkierto loppua. Käydään sairaalalla katsomassa. Minulla on toisten ihmisten käsikirjoitusten lukupäivä taas kotona.