Valoa

Valo vain jatkuu ja jatkuu päivästä toiseen. Ei ole pilvistynyt eikä harmaantunut vielä ollenkaan. Se tuntuu. Menee suoraan rinnasta sisään. Ei oikein tiedä miten sitä kameralla kuvaisi. Valo on kertakaikkisen huumaavaa, niin kauan on siitä kun sitä on näin paljon nähnyt. Eikä tammikuun aurinko ole vielä edes korkealla. 

 Petäjään keskipäivällä paistava aurinko tulee kuusen oksien takaa katsottuna vielä kuitenkin melkein vaakatasosta.

 Se ei pääse vielä edes koivun runkojen puoliväliin, mutta on silti kovin kirkas pelkkään kaamokseen tottuneelle mielelle.

 Vielä laskevakin aurinko valaisee kuusikon. Ei se kesällä koskaan näin valoisa olekaan.

 Seuraavana päivänä aurinko taas nousee, pysyy taivaalla 5 min kauemmin kuin edellisenä päivänä, ja valaisee taas. Huurteisista puista tulee kovin siroja ja melkein keimailevia siinä valossa.

Kyllä minä tykkään pakkasesta.