Sinistä

Tällaiseen leppeään säähän alkaa tottua. Siihenkin että taivas voi olla ihan sininen koko päivän. Sen kunniaksi




Adriano Celentano Azzurro 1968

Videolta puuttuu ensimmäinen säkeistö, mutta Celentano itse laulutyylineen näkyy tässä parhaiten. Eli minkä näköisestä naamasta tuollainen ääni aikoinaan lähti. 

Cerco l'estate tutto l'anno e all'improvviso eccola qua
Lei è partita per le spiagge e sono solo quassù in città
Sento fischiare sopra i tetti un aeroplano che se ne va

Azzurro, il pomeriggio è troppo azzurro e lungo per me
Mi accorgo di non avere più risorse senza di te
E allora io quasi quasi prendo il treno e vengo, vengo a te
Il treno dei desideri nei miei pensieri all'incontrario va'

Sembra quand'ero all'oratorio, con tanto sole, tanti anni fa
Quelle domeniche da solo in un cortile, a passeggiare
Ora mi annoio più di allora, neanche un prete per chiacchierare

Azzurro, il pomeriggio è troppo azzurro e lungo per me
Mi accorgo di non avere più risorse senza di te
E allora io quasi quasi prendo il treno e vengo, vengo a te
Il treno dei desideri nei miei pensieri all'incontrario va'

Cerco un po' d'Africa in giardino, tra l'oleandro e il baobab
Come facevo da bambino, ma qui c'è gente, non si può più
Stanno innaffiando le tue rose, non c'è il leone, chissà dov'è

Azzurro, il pomeriggio è troppo azzurro e lungo per me
Mi accorgo di non avere più risorse senza di te
E allora io quasi quasi prendo il treno e vengo, vengo a te
Mie treno dei desideri nei miei pensieri all'incontrario va' ....

Tällä viikolla alkaa olla jo liikaa tekemistä. Seihtemältä tielle, kymmeneltä takaisin kotiin. Kyllä tämä tästä vielä selkenee.

Pieniksi

Puut on saatu jo tähän vaiheeseen, revittyä metästä tien varteen ja pätkittyä melkein kaikki jo pieniksi. Vielä pilkkominen ja pinoaminen. Se on jo siistimpää hommaa, hiki vain tulee. Jos siis ei lyö itseensä.

Puukasan takana näkyy miten lehti tulee puuhun. Kaipa tämä minun metänhoitoni on jonkin tyyppistä jatkuvaa kasvatusta. Olen ottanut sieltä vanhaa puustoa kolmeen kertaan viimeisen 15 v aikana, niin että sitä ei enää ole. Uutta puustoa olen istutellut samaan tahtiin, pieninä taimina, pääosin siemenestä kasvattamiani, niin että se on nyt 2-6 m korkuista, lajin kasvunopeudesta riippuen. Siellä on nyt kohtuullisen tasainen nuori puusto, joka vielä näyttää hentoiselta ja harvalta, mutta sen pitäisi 10 vuodessa alkaa näyttää taas metältä. Sulkeutua niin, että vattuinen heinikko heikkenee ja puiden alla pääsee taas hyvin kävelemään, sini- ja valkovuokko pääsee taas leviämään.

Minulla on siellä hämäläinen sinivuokkokanta. Kurusta Tampereen läheltä. Yhden kauan sitten tuntemani tyttöystävän kotitalon metistä. Siemeninä nekin tuotuina. Kaunis kukka on sinivuokko.

Kuumaa

Miina ei selvästi ole uimari. Ei tehnyt mieli mennä järveen ollenkaan, kuusen alla varjossa oli paras. Koko muu perhe kävi uimassa. Tosin ei pitkää aikaa.

Helatorstain aatto

Viimein kotona, lähempänä jo puolta yötä. Työt ei lopu tekemällä, pitää vain lopettaa tekeminen.

Ensimmäinen kevään lämmin päivä, +20C. Nuoriso riehaantui iloitsemaan, mahdollisesti ehkäpä hyvinkin Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoa ... niitä alkoi kerääntyä puistoon illalla, nuoret miehet T-paidoissa, nuoret naiset lyhyissä hameissa ja sandaaleissa, muovikasseja kantaen, ilon ja riemun säveliä ilmoille päästellen. Niin ne traditiot jatkuu, vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen, varsin samanlaisina.

Lintumusiikkia

Kaveri kävi taidenäyttelyssä.

Äitienpäiväinnovaatio

Lopputuloksena oli perinteinen äitienpäiväinnovaatio, eli ammatileipurien tekeleistä poikkeava kakku. Meidän talossa nyt greippikakku mansikkakermavaahdolla. Hyvä oli, syötiin heti kaikki pois. Vaimollekin kelpasi, kunhan sai aikaa tottua makuun.

Kyllä miestyövoiman hyväksikäytön harjoittelu kuuluu nuoren naisen kotikasvatukseen. Minä olen niin hyvä ja tehokas apulainen, että tulevilla poikaystävillä on samaan tekemistä. Epäilen myös, että mielelläni näkisin tyttärellä jotakuinkin itseni kaltaisen aviomiehen. Tätä kautta se luultavasti hankitaan.

Kakkupohja

Tytär päätti, että äitienpäiväksi pitää tehdä kaakku. Ei se mitään, tehdään pois. Minä minä voin avustaa, kunhan tytär hoitaa sokerileipurimestarin hommat. Vatkasin sitten sähkövatkaimella taikinan ja tytär heitteli ainekset kuppiin. Jännä tilanne minulle. Olen tehnyt samaa työtä ollessani itse 13-vuotias, monta vuosikymmentä sitten; silloin leipurina vain oli äitini. Kun taloon oltiin saatu ostettua sähkövatkain, joutui poika töihin jokainen lauantai, koska pystyi sitä konetta pitelemään. Muuta ei tarvinnut yleensä tehdäkään.

Muuten olen sitä mieltä, että kyllä naisten ja miesten välillä saa vallita työnjako. Selvästi sukupuolittunut ja ikivanhoista traditioista sisältönsä saanut. Se helpottaa elämää ja tekee siitä mielenkiintoisempaa. Ei sen työnjaon tarvitse jyrkkä olla, kunhan on olemassa. Olen mielelläni tarvittaessa hanslankarina naisten töissä, mutten työnjohtajana. Kannan jauhoja pöytään, väännän tiukemmalle kaapin saranaruuvvia, vatkaan taikinaa, nuolen vatkaimen terät, huuhtelen astioita tyttären tiskatessa. Vastaavasti otan mielelläni naisia mehtätöihin, mutten työnjohtotehtäviin.

Pestiin Miina tyttären kanssa. Äitienpäivän aatto on vähän kuin jouluaatto. Koirien ja miesten pitää terävöittää kodillista olemassaoloaan. Tyttärelle tämä on paikka, missä ottaa asioiden ohjat käsiinsä.

Mara Tremblay jälleen

Lapsettomien päivän kunniaksi vähän kaunista ihmissuhdemusiikkia. Olen kovin tykästynyt Mara Tremblayn ääneen. Takana kova viikko, voipuneena tässä sohvalla makaan, tubeksessa kuljeskellen. (kirjoitin aamulla; tätä ei saanut julkaistua silloin)



Tu n'es pas libre — paroles: Mara Tremblay / musique: Mara Tremblay

Tu n’es pas libre, mon amour
Je sens que tu attends toujours celle qui reviendra, je le vois
Derrière tes pupilles lourdes, tu n’es plus là
Et ne réponds qu’à la moitié de toi

Et je cherche les étoiles
Éclairée par le feu du fond de tes yeux
Garde, garde sur mon cœur
Et les chérir ainsi encore un peu

Je ne suis pas libre, mon amour
De t’aimer comme il se doit
J’ai trop perdu mes moyens, je crois
Ceux qui me gardent au chaud
Me font voler plus haut que le ciel
Quand je suis avec toi

Vole, vole sans rien dire
On se comprend bien mieux ainsi
Colle, colle ton respire
Que je te savoure encore un peu

Si tu reviens, mon amour
Et veux remettre ton cœur sur le mien
Tu verras, je suis là
Jamais mon corps n’oubliera
Quand tu m’ouvres les bras
Pour aller me blottir contre toi

Il y a une place dans ma vie
Où tous les rêves sont avec toi
Je l’ai vu, je l’ai senti
Le garde sur mon cœur encore un peu

Tu n’es pas libre, mon amour
Je sens que tu attends toujours celle qui reviendra
Je ne sais pas...

Sanat täältä taas.

Passuunakukka

Tänäänkin satoi. Ei se mitään, luin taas opiskelijoiden kirjoituksia. Ne ei lopu koskaan, niitä on aina odottamassa. Jos huomenna on kuivempaa, lähen mökille. Vappu on mennyt kokonaan töissä.

Pasuunakukka rupesi kukkimaan. Se tuoksuu erittäin vahvasti, täyttää helposti koko talon, jos avaa sen huoneen oven. Vaimo sitä kasvatti monta vuotta eikä saanut koskaan kukkimaan. Aikoi heittää pois, mutta minä otin sen sitten itselleni toissa syksynä. Olihan siinä kuitenkin jo kohtalainen runko. Käräytin siltä lehdet kolmeen kertaan viime kesänä, ensin unohtamalla sen keväällä ensimmäisenä päivänä täyteen aurinkoon, sitten unohtamalla sen kastelemisen heinäkuussa, ja kolmannen kerran ruikkaamalla säkistä liikaa apulantaa elokuussa, jolloin sitä ei pitäisi lannoittaa ollenkaan. En vain ollut muistanut aikaisemmin. Tässä tulos:

Talven se oli minun virallisessa työhuoneessani, joka meillä on aina talvet kylmänä, +8 astetta. Teen mieluiten töitä tässä tuvan sohvassa, missä näkee muutakin perhettä. Sielläkin huoneessa se ennen joulua karisti lehtensä. Ilmeisesti se kuitenkin on aika sitkeä otus, jota ei niin vain saakaan tapettua; lehtensä vain pudottaa herkästi. Tuoksu on erittäin hieno.

Kalliolla vappuna

Sadepäivä, pääosin töissä, opiskelijoiden kirjoituksia lukemassa. Vappu sujuu hyvin näinkin, kun koko päivän sataa. Vasta illalla taukosi vähäksi aikaa. Kiipeiltiin Miinan kanssa kallioilla. Talvella sinne ei uskalla mennä. Siellä voi pudota yhtä korkealta kuin petäjän latvasta. 

Täältä me tultiin alas, tässä ollaan puolessa välissä. Miinan valjaat on tässä käytännölliset. Niillä voi jarruttaa menoa alaspäin ja auttaa ylöspäin.

Täältä ei edes yritetty.

Alhaalla varjossa oli vielä lunta, ja paljon lätäköitä. Pinnalta jo sulia, mutta tämäkin oli pohjaltaan vielä umpijäässä, syvyyttä puolisen metriä. Ennen pitkää sinne sammakko ja itikka ja sudenkorento käyvät munimassa muniaan.

Lisää kevään ääniä

Keväissä on monenlaisia tunnelmia. Tässä Mara Tremblaylta 'Le printemps des amants', viime vuonna julkaistulta albumilta Tu m'intimides. Hän on Quebeqistä. 

Le printemps des amants — paroles: Mara Tremblay / musique: Mara Tremblay

Il y a dans ma tête comme une voix
Qui s’entête à dire que toi
T’es ma fête, et dans mon silence je pense
Au chemin, à cette voie
Qui nous unit pour une fois
Pour une vie et dans ce silence, je danse

Car dans le nord de notre amour, il y a le vent
Qui nous porte où il y a le temps qui s’arrête un instant
Pour la fête, le printemps
Des amours et des amants

Et je découvre chaque jour
Que ton amour est sans détour
Un trésor rempli de lumière se libère
Et les étoiles et le matin
Et le courage d’être bien
Et la mélodie du bonheur

Et dans le nord de notre amour, il y a le vent
Qui nous porte où il y a le temps qui s’arrête un instant
Pour la fête, le printemps
Des amours et des amants

Sanat täältä hänen kotisivultaan.

Kevään ääniä

Frühlingsstimmen, Josef Strauss nuorempi 1882, Natalie Dessay 1993. 

Pinnaattilettuja ja kuohumehua

Tytär sai kotitaloudesta kotiläksyksi pihan siivoamista. Tuli kysymään minulta jotain helppoa ja nopeaa hommaa. Niinpä haravoitiin talon ympärykset, sekä mätettiin talon edestä sepeliä ja kuivaheinää tielle kilokaupalla. Kunnan tie, kunnan sepelit ja kunnan heinää. Saisivat vetää siihen päällysteen niin tämäkin homma helpottuisi. Tytär valitti taukoamatta töitä tehdessään ja oli tyytyväinen urakasta kun oltiin saatu se tehtyä. Murrosikäiset on sellaisia. Työnteko tekee niille hyvää.

Paistettiin päälle pinnaattilettuja sekä avattiin kuohumansikkamehupullo. Tytär ja vaimo olivat löytäneet sellaisen hunajakaupasta eilen. Riekon marjatila Keski-Suomessa sitä tekee. Aikuisen suuhun varsin makeaa mansikkamehua kuplilla, mutta tytär tykkäsi kovasti. Kilistettiin sen kunniaksi että vaimon työt on selvästi helpottuneet. Ei se vielä neljältä kotiin pääse, vaan tulee kuuden-seitsemän aikaan, mutta päivät on helpompia kuin ennen. Ei riitaa, ei tarpeettomia töitä, ei päivystyksiä, vain perustehtävien hoito ja nuorempien kouluttaminen. Kohta alkaa kahden viikon lomakin. Kaikki sujuu.

Белой акации

Kaunis kevätlaulu jälleen. Mietin sitä miten kansainvälinen minua edeltävä sukupolvi olikaan. Maassa oli venäläisiä ja saksalaisia paljon, kiinteää kanssakäymistä molempien kanssa. Edellisten kanssa tosin sotaa, mutta silti tuon ajan suomalaisten suhde venäläiseen kulttuuriin oli paljon läheisempi kuin minun, joka tiesin vain suljetun Neuvostoliiton, joka oli aika kumma ja hyvin hyvin vieras maa.

Tykkään Tamara Lundin äänestä suuresti. Oopperalaulajan koulutus tekisi monelle nykyisellekin populäärilaulajalle hyvää.



Белой акации гроздья душистые
Вновь аромата полны,
Вновь разливается песнь соловьиная
В тихом сиянии, сиянии луны!

Помнишь ли лето, под белой акацией
Слушали песнь соловья?..
Тихо шептала мне чудная, светлая:

"Милый, навек.. навек твоя".

Karkea käännös:
Terttuina tuoksuva valkoinen akaasia
Jälleen kerran, täynnä aromia,
Jälleen laulaa satakieli täyteisesti
Hiljalleen loistaa, loistaa kuutamo!

Muistatko kesän, valkoinen akaasia
Kuuntelimme laulua satakielen? ..
Hiljaa hän kuiskasi minulle ihanasti, kirkkaasti:
"Rakas, ikuisesti .. ikuisesti sinun.

Tuossa videossa tosin näkyy tuomen (Prunus padus) kukkia, eikä mitään akaasiaa. Eikä se puu, mistä laulu kertoo, ole nykybotaniikan nimeämisoppien mukaan akaasia, vaan robinia (Robinia pseudoacacia). Alkuaan pohjoisamerikkalainen puu, joka tuotiin sieltä Eurooppaan jo 1601, ja jota on sittemmin viljelty ja annettu villiintyä pitkin Keski- ja Itä-Eurooppaa. Kyllähän lajista 400 vuodessa tulee jo varsin kotoperäinen. Ja ukrainalaiset tietysti nimeää puita ihan oman mielensä mukaan. 

Hepatica cilicica ei ole minkään nimi

Alkaa tästä keväästä viimein kiinnostua, kun on kotona lähinnä sähköpostitöissä ja on aikaa käydä välillä pihassa rauhassa katsomassa. Kevät vaatii keskittymistä. Se ei ole maisemaa niin kuin talvi, vaan pieniä yksityiskohtia, joiden puoleen pitää kyykistyä. Sinivuokoista/Hepatica nobilis on tuhat kuvaa blogeissa, nyt myös minulla. Mielessä aina helähtää kun niitä huomaa. Ja pitäähän normaaliblogissa olla kuva sinivuokoista.

Turkintalventähdetkin/Eranthis cilicica on näköjään nousseet. Ne on kotoisin ihan pussista. Muttei se haittaa niitä eikä minua.

Metässä

Luin perjantaina säätiedotuksesta, että lauantaina olisi räntäsadetta vähemmän ja sunnuntaina taas enemmän. Ilmeisesti se meni väärin. Sininen taivas tuolla on ollut koko tämän päivän, eilen taas tuli räntää koko päivän olan takaa. Ei se mitään. Sehän vain kastelee. Meidät molemmat aika perusteellisesti.

Poistin loputkin varjopuina toimineet lajit Sorbus aucuparia, Alnus incana, Betula pubescens ja B. pendula. Kasvamaan jäi pohjoisboraalisia lajeja kuten Fraxinus excelcior, F. mandshurica, Quercus robur, Tilia cordata, Ulmus glabra, Acer platanoides, A. pensylvanica, A. saccharinum, Juglans ailanthifolia, Pterocarya rhoifolia, Phellodendron amurense, Corylus avellana, Prunus padus, Malus domestica, Taxus cuspidata, Tsuga diversifolia, Thuja plicata, T. occidentalis, Pseudotsuga menziesii, Larix sibirica, Abies koreana, A. concolor, A. balsamifera, ja A. sibirica.

Arboretumina se on pieni, mutta sadan vuoden päästä siinä on jo kunnon puita. Tosin pitää sieltä vielä kaadella jatkuvasti alikasvoksena kasvavaa Picea abiesta ja niitä sorbuksia. Molempien taimia on joka paikka täynnä. Nyt paikka ei vielä näytä sotkuista risukkoa kummemmalta. Sellainen se nimenomaan on.

Kevät

No, kyllä tämän keväänkin kanssa tullaan toimeen. Ihan mielenkiintoinen vuodenaika. Pitäisi vain olla työtön tai eläkkeellä jotta ehtisi seurata mitä kaikkea ulkona tapahtuu. Ja on ne oksilla karjuvat linnutkin ihan tervetulleita. Niiden kunniaksi, Ann-Christine Nyström und die Four Cats, direkt aus Finnland:

Lunta

Miina kiertää kävelemässä melkein kaikkien jäljellä olevien lumilämpäreiden päällä. Lumi on mukavaa. Maaliskuu on sellainen kuukausi, että sitä voisi viettää vaikka kolme vuotta yhteen putkeen. Lunta paljon vielä ja pakkasta, mutta jo silti valoisaa päivisin. Lokakuu on toinen miellyttävä kuukausi.

Mitäpä sillä kesällä tekee. Sitä on aina tarjolla etelämpänä.

Los perros de Colombia

Yksi kolumbialainen oppilaani näytti seminaarissa pientä Utuben filmiä kolumbian koirista ja lapsista. Se on paikallisen taideprojektin tuotosta. Tekevät sekä filmejä että näytelmiä, joissa kolmen eri sisällissodan (vasemmistolaiset, oikeistolaiset ja narcot) kodeistaan ajamat ihmiset esiintyvät. Kertyvät Bogotán kaltaisten suurkaupunkien slummeihin. Näillä näytelmillä ja filmeillä pyritään opettamaan ihmisiä rauhanomaiseen elämään ja hyvään käytökseen, eli viemään heitä kohti konfliktinratkaisua. Tällainen taiteentutkimus menee tietysti jo hyvän matkaa yhteiskuntatieteiden suuntaan, mutta ei se minua haittaa. Tässä filmissä on näytetty lapsille miten videokameraa käytetään ja annettu heidän tehdä filmi siitä miten koiria pitäisi kohdella hyvin. Epäilisin, että tämä on kuitenkin jonkun aikuisen leikkaama.



Minua itseäni tässä videossa kuitenkin kiinnostivat nimenomaan nuo koirat itse. Niitä ei ole jalostettu liian pitkälle, ja ne liikkuu vapaasti. Toki elämä voi olla kovaakin, ajoittain, mutta niin se on ihmisillekin. Pääosin hyvinvoivan ja terveen näköisiä ne kuitenkin ovat, niin lapset kuin koiratkin. Hyvä tietää, että sitten kun Suomesta on kaikki koirat jalostettu sairaiksi, Kolumbiasta voi vielä saada terveitä sekarotuisia koiria.

Itse asiassa, tilastollisesti, kolumbialaiset ovat nyt keskimäärin rikkaampia ja he elävät pidempään kuin suomalaiset siinä Suomessa, jossa minä synnyin. Ehkä Suomessa oli tasaisempi tulonjako, mutta ei meillä silloin tehty kotitekoisia filmejä katsottavaksi toisella puolella maailmaa. Maailma muuttuu nopeasti yhdenkin ihmisiän kuluessa nykyään.

Joutsenet

Joutsenet lentää illassa lahden toisella puolen. Aivan jään pinnassa, niin kaukana että hädin tuskin ne saa kuvaan. Karjuvat tapansa mukaan mennessään.


Miina kahtoo joutsenia.

Savottaa Savossa

Mikähän onni tähänkään liittynee, kahlaamista sohjossa ja risukossa, räntä- ja vesisateessa. Mutta jokin kuitenkin. 

Isoimman sateen ajaksi läksin tosin Miinan kanssa päiväunille. Ei tämä urakkahommaa ole. Ja pitäisi jaksaa palkkatöissäkin.

Win win win - vai miten siinä kävikään?

Vaimolla oli iso taistelu terveys- ja sosiaalihallinnon kanssa. Pikkumaisia asioita, joista tehtiin iso periaatteellinen kiista. Säästöjen nimessä terveyskeskukseen on hankittu sekundalaatuisia työvälineitä, jotka hajoaa kun niillä yrittää tehdä sairaalle jotain, ja vaimon sopimia kohtuullisia palkkoja eri ihmisille leikattiin jälkikäteen erilaisilla verukkeilla. Vaimo hävisi taistelun näitä säästäjiä vastaan terveyslautakunnassa, sekä tiedotussodankin, niin että asia meni lehtiin epämiellyttävänä uutisointina, ikään kuin vaimo olisi ollut vastuuton tuhlari. "Käytäväkeskusteluja" vuodettiin toimittajille niin että vain säästäjien argumentit tulivat esiin. Eli virkamiehistö sai ensimmäisen winin.

Vaimo raivostui ja päätti viimein erota. Se oli perheelle win. Tytär ja minä kannatettiin lämpimästi. Viimeinkin selvä päätös pitkässä asiassa. 

Sitten työtoverit, sekä poliittinen ja talousjohto alkoi hermostua. Jos terveyskeskuksesta häviää viimeinen koulutusvastuuseen pystyvä lääkäri, siellä töissä oleva nuori väki joutuu laittomaan tilaan, häipyy nopeasti, ja koko paikka romahtaa. Vaimo säästi työllään 270 000 e rahaa viime vuonna verrattuna edelliseen vuoteen; käteen hajoavista kumihanskoista ja vääntyvistä neuloista saadut säästöt ei ole mitään siihen verrattuna. Lääkärifirma taas laskuttaa pakkorakoon joutuneelta terveyskeskukselta kevyesti tuplaten normaalivuoden kustannukset. Siihen ei olisi lama-aikana millään varaa. Pitäisi lopettaa taas pari koulua syrjäkyliltä ja ruveta pesemään niitä kertakäyttöhanskoja, sekä kääntää lämmöt pienelle niin terveyskeskuksesta kuin vanhainkodistakin. Alkoivat urakalla puhua vaimoa ympäri. Hän alkoi saada itsekin taka-ajatuksia. 20 vuotta siinä työpaikassa, suurimman osan aikaa tyytyväisenä, osin itse rakentamiensa järjestelyjen keskellä. Ei mikään helppo paikka lähteä. Hän on niin tunnollinenkin kaikessa. Tytär ja minä katseltiin sitä touhua, joka tuli ovesta ja puhelimesta näkyvästi meille kotiinkin. Pantiin sitten paperille omat vaatimukset:

Perheen vaatimukset
1. Välitön ero virasta, lepäilyä syyskuun alkuun. Sitä voi hyvin jatkaa loka-, marras-, joulu- tai tammikuun alkuun. Velkaa ei ole, yhtä pienin menoin voidaan elää kuin talonrakennusaikanakin. Ei ongelman häivääkään.

2. Mikäli ylläoleva ei millään ole mahdollista, perhe suostuu kakkosvaihtoehtoon. Välitön ero virasta, kesän 2009 kesälomien ja ylityövapaiden pitäminen heti, kesän 2010 kesäloman pitäminen kokonaisena. Mahdollisuus työskennellä terveyskeskuksessa tuntityönä puhtaassa potilastyössä, sekä nuorempien lääkäreiden koulutuksessa. Ei mitään hallinnollista työtä. Työpäivän maksimipituus 8 tuntia, työpäivä loppuu poikkeuksetta klo 16.00. Työskentelystä otetaan katkoja aina tarvittaessa. Äidillä velvollisuus käydä kokeeksi katsomassa myös muita, mahdollisesti parempia ja asiallisemmin hoidettuja työpaikkoja. 

Eilen asiasta oli vaimolla kunnan poliittisen johdon kanssa iso kokous. Kehuivat ja ylistivät vaimon pään pyörälle niin että hän lopulta päätti olla irtisanoutumatta virastaan. Hän kuitenkin katsoi, että hänelle tuli win. Hän sai mitä vaati. Täydellinen irtautuminen ylilääkärin tehtävistä ja muusta hallinnosta, se järjestetään muilla tavoin. Virkamiesten kanssa ei tarvitse tapella yksin, muut hoitavat sen sodan. Vaimo tekee tästä lähtien vain potilas- ja koulutustyötä, mistä hän tykkää ja missä hän on hyvä. Kahden kesän kesälomat ja ylityövapaat hän saa pitää tulevina kuukausina, tosin pätkissä. Sekundalaatuisista työvälineistä päästään eroon. Niitä hajoaakin niin paljon ettei ne edes säästä mitään. Vaimo oli kotiin tultuaan hyvin tyytyväinen. 

Tytär ja minä ei olla nyt varmoja kävikö tässä hyvin vai huonosti. Aika näyttää. Imperiumista ei tiedä yrittääkö se iskeä selkään jotain kautta. Henkilösuhteet tässä puolentoista vuoden mittaan on päässeet tulehtumaan. Mutta katsotaan. Vaimo on 1.5 metriä lujaa tahtoa, ja on nyt päättänyt näin. 

Lujaa ja lujaa; kehumalla sen tahdon saa kännettyä mihin vain, mutta rähjäämällä ei. Minulla on asiasta paljon pidempi kokemus kuin tuolla virkamiesporukalla. Poliitikot taas ovat selvästi olleet ammattitaitoisia.

Ei paljon jaksa kirjoitella. 

Hän väitteli nyt viikonloppuna. Oikein komeasti. Kun solmu saatiin auki, kaikki luisti hyvin loppuun asti. Karonkassa oli yhtenä kohokohtana väittelijän puhe tekstiviesteistä solmujen aukaisutekniikkana. Niihinkin mentiin tiukimmassa vaiheessa viikko tuosta puhelusta.

Hän soitti karonkassa viulua. Oikein komeasti meni sekin.

Viikonlopun olen ollut voipuneena viikosta ja sen lopettajaisista.

Telkän pönttö

Etuseinään ruuvatut tikapuut telkän pojille uloskiipeämisen helpottamiseksi on oma keksintöni. Muistaakseni. Sivuovi olisi kannattanut tehdä alas asti avautuvaksi. Saisi vanhat purut kätevämmin vetäisemällä pois. Mutta ei ole iso asia.

Isokoskelon pönttö

Pidin rokulipäivän. Kävin isäni luona auttamassa häntä kauppareissulla, ja lopun päivän vietin mökillä. Siistin vähän omenapuita, kaasin pari vanhaa lahoamaan ruvennutta pihlajaa talon läheltä, ja puhdistin linnunpöntöt. Kyllä niissä asutaan. Minulla on isoa pönttöä rannassa 100-200 m välein, ja joka kesä niissä on asukkaat, telkkiä tosin kaikki, isokoskeloa ei ole näkynyt. Vaihdan keväisin puhtaat purut alle. Käytän konehöylän tekemää leppäpurua, jota olen kerännyt talteen erilaisista rakennushommista. Se on oikein lämmintä ja pehmeää pienille telkän pojille peuhata. Pysyy hyvin paikallaan, niin että niistä ei kukaan joudu paljaalle kylmälle lattialle hallayönä.

花見 Hanami, eli kukkien katselu

Omaa kameraa en ole ottanut viikkoihin esiin. Ei ole tehnyt mieli. Mutta yksi opiskelija lähetti Tokiosta muutaman kuvan kirsikankukista. Antoi myös minulle luvan käyttää. Hänen nimensä tässä nyt jää kertomatta, mutta jos joku haluaa julkaista näitä rahaa maksaen, niin järjestän kyllä yhteyden.



Sielläkin on satanut tänä keväänä paljon, mikä on riipinyt kukista nopeasti terälehdet.

Always look on the bright side of life

On sillä televisiolla käyttöä. Sieltä tuli eilen Monty Pythonin Life of Brian (1979). Olen niin vanha että ymmärsin hyvin 1970-luvun vitsejä, ja nyt viimein näin sen loppukohtauksen. Se on niin mahtava, että olin täysin mykistynyt. Paitsi että rupesin tietysti laulamaan tuttua laulua.



Monty Python
Bright Side of Life
by Eric Idle

Cheer up, Brian.
You know what they say;
Some things in life are bad,
They can really make you mad.
Other things just make you swear and curse,
When you're chewing on life's gristle,
Don't grumble, give a whistle,
And this'll help things turn out for the best, hey,

Always look on the bright side of life,
Always look on the light side of life,
If life seems jolly rotten,
There's something you've forgotten,
And that's to laugh and smile and dance and sing.
When you're feeling in the dumps,
Don't be silly chumps,
Just purse you're lips and whistle,
That's the thing.

And, always look on the bright side of life,
Always look on the right side of life,
For life is quite absurd,
An. death's the final word,
You must always face the curtain with a bow,
Forget about your sin,
give the audience a grin,
Enjoy it, it's you last chance of the hour.

So, always look on the bright side of death,
Just before you draw your terminal breath,
Life's a piece o' shit,
When you look at it,
Life's a laugh and death's a joke it's true,
You'll see it's all a show,
Keep 'em laughing as you go,
Remember that the last laugh is on you.

And, always look on the bright side of life,
Always look on the right side of life,
Come on, Brian cheer up,
Always look on the bright side of life,
Always look on the right side of life,
Worse things happen at sea, you know,
Always look on the bright side of life,
I mean, what do you have to lose?
You come from nothing,
You go back to nothing.
What have you lost? Nothing!
Always look on the bright side of life.

Joutsenet

Laulujoutsen lensi aamulla pään yli kun olin Miinan kanssa kävelyllä. Ovat sitten tulleet.

Lintulaudalla näkyi kottarainen pari päivää sitten. Talvi olikin yllättävän vähäeläiminen. Ruokaa kului vain neljännes siitä mitä normaalitalvena. Ei siellä käynyt juuri muita kuin tinttejä, eikä niitäkään paljon. Oravat, jänikset, myyrät, närhet, peltosirkut, rastaat, varikset ja harakat hävisivät tykkänään joulun tietämissä. Pöllöjen ja kettujen saalistuspaine tietysti on tuntunut niissä vähissä eläimissä joita tänne jäi, ja paksussa pehmeässä lumessa on ollut hankala liikkua. Vuosikausiin en ole nähnyt talvella näin vähän eläimiä.

Nyt niitä alkaa ilmestyä. Oravakin on tullut esiin jostain maapähkinöitä syömään ja Miinaa härnäämään. Viikko sitten ilmestyi rusakoita runtelemaan hedelmäpuitani. Niissä oli vain nornaalitalven korkuiset suojat, mutta nyt lunta oli paljon korkeammalla, joten oksia on silputtu ja kuorta revitty aika ylhäältä. Siellä vaikutti olleen yhden yön orgiat. Ruokaa ja seksiä ilmeisesti niin paljon kuin suinkin on jaksettu. No, onni yksillä, ei kai siitä pidä kovin pahasti harmistua. Ei seksiä koskaan maailmassa liikaa ole.

Kärpäsen näin eilen, lämmintä oli +10 astetta.

Pihalla alkaa vilkastua. Pusikoissa suhisee.