On sillä televisiolla käyttöä. Sieltä tuli eilen Monty Pythonin Life of Brian (1979). Olen niin vanha että ymmärsin hyvin 1970-luvun vitsejä, ja nyt viimein näin sen loppukohtauksen. Se on niin mahtava, että olin täysin mykistynyt. Paitsi että rupesin tietysti laulamaan tuttua laulua.
Monty Python
Bright Side of Life
by Eric Idle
Cheer up, Brian.
You know what they say;
Some things in life are bad,
They can really make you mad.
Other things just make you swear and curse,
When you're chewing on life's gristle,
Don't grumble, give a whistle,
And this'll help things turn out for the best, hey,
Always look on the bright side of life,
Always look on the light side of life,
If life seems jolly rotten,
There's something you've forgotten,
And that's to laugh and smile and dance and sing.
When you're feeling in the dumps,
Don't be silly chumps,
Just purse you're lips and whistle,
That's the thing.
And, always look on the bright side of life,
Always look on the right side of life,
For life is quite absurd,
An. death's the final word,
You must always face the curtain with a bow,
Forget about your sin,
give the audience a grin,
Enjoy it, it's you last chance of the hour.
So, always look on the bright side of death,
Just before you draw your terminal breath,
Life's a piece o' shit,
When you look at it,
Life's a laugh and death's a joke it's true,
You'll see it's all a show,
Keep 'em laughing as you go,
Remember that the last laugh is on you.
And, always look on the bright side of life,
Always look on the right side of life,
Come on, Brian cheer up,
Always look on the bright side of life,
Always look on the right side of life,
Worse things happen at sea, you know,
Always look on the bright side of life,
I mean, what do you have to lose?
You come from nothing,
You go back to nothing.
What have you lost? Nothing!
Always look on the bright side of life.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
No voi harmi, olisin mieluusti katsonut tuon, jos olisin älynnyt että se tulee!! Ja perään Santanan konsertti, se olis menny siinä samalla. Mutta aika myöhään...
Onkohan ne mun hevoskastanjat kuivunu talvella, ku tuntuu niin kevyiltä ja kelluu, kun panin vesiastiaan? Ei ne halki kuitenkaan ole. Olis kuitenki pitäny laittaa ne multaan talveksi, vaikkakin sitten kuistille kylmään...
Juttelit ulkomaalaisista mun mämmipostauksen kommentissa - miten on, tunteeko japanilaiset riisipuuron, vai onko se mejän, puurokansan, oma keksintö? Ainakaan appelsiiniriisi jälkiruokana ei taida olla huippua niillä... vähän niinku meille tarjottas perunasta tehtyä jälkiruokaa?
The best of all of them! Komediaryhmistä tarkoitan. Mä en muuta osaa katsoa kun aina vertaan vanhoihin The Flying Circus pätkiin kaikkea jälkihöyrytettyä komediaa. Parhaat naurut niistä saa. Vieläkin! Leffat ovat myös suosikkeja, mutta tämä jäi tänään huomaamatta. Harmi.
Jos ne kelluu, niin kyllä ne on kuivuneita. Mutta onko siitä haittaa vai ei, en tiedä. Näkee vasta sitten kun yrittää saada ne itämään. Jos eivät idä nyt, niin ensi syksynä uusi yritys.
Japanilaiset ei varmasti tunne riisipuuroa. Maito on II maailmansodan jälkeinen ravintoaine, eikä sitä sotketa satoja vuosia vanhaan ruokaan. Jonka yleensä pitää olla aivan paljasta, siis pelkkää riisiä vain, ei mitään makuja eikä mausteita.
Mutta onko se suomalainen keksintö, niin sitä en tiedä. Se on sellaisen kansan keksintö, joka on tottunut keittämään viljasta velliä ja puuroa niin veteen kuin maitoonkin. Pohjois- ja keskieurooppalaiset ainakin. Riisin tultua ehkäpä 1700- tai 1800-luvulla maailmankaupan mukana siitä vain tuli yksi vaihtoehtoinen puuron raaka-aine. Ja riisistähän saa oikein pehmeää puuroa, sunnuntairuokaa. Voisilmän kanssa sitä lapsena syötiin.
Lähetä kommentti