Hän väitteli nyt viikonloppuna. Oikein komeasti. Kun solmu saatiin auki, kaikki luisti hyvin loppuun asti. Karonkassa oli yhtenä kohokohtana väittelijän puhe tekstiviesteistä solmujen aukaisutekniikkana. Niihinkin mentiin tiukimmassa vaiheessa viikko tuosta puhelusta.
Hän soitti karonkassa viulua. Oikein komeasti meni sekin.
Viikonlopun olen ollut voipuneena viikosta ja sen lopettajaisista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hän? Onnea vaan hänelle!! :) Tekstiviestit on omiaan myös synnyttämään solmuja...
Joo, saa niillä solmujakin aikaan. Mutta tekstiviesti väline, johon ihminen, joka ei suostu tulemaan puhelimeen, eikä skypeen, eikä lukemaan sähköpostia, saattaa kuitenkin vastata. Tämä on varmaan ainoa tilanne, missä kipeitä asioita kannattaa käsitellä tekstiviestillä.
No mulle, puhelinkammoiselle, tekstarien mahdollisuus on avannut ihan uusia sosiaalisia ulottuvuuksia! Luen kyllä sähköpostitkin ja kirjoitan, mutta puhuminen inhottaa.
Jaha, sinäkin. Minäkään en tule toimeen puhelimen kanssa. Käytän sitä puhumiseen niin vähän kuin mahdollista. Kasvokkain voi puhua, mutta kirjoittaminen on kaikkein kätevintä. Sanat lähtee parhaiten sormien kautta.
Ehdottomasti! Ennenmuinoin pyrin hoitamaan naamakkain kaikki asioinnit virastoissa sun muissa, vaikka se olis vaatinu matkustelua, mutta nykyisin se ei ole aina edes mahdollista, vaan ihmiset pannaan jonotteleen puhelimessa. Onneksi yhä useammassa paikassa voi asioida sähköpostitsekin :)
Lähetä kommentti