Pasuunakukka rupesi kukkimaan. Se tuoksuu erittäin vahvasti, täyttää helposti koko talon, jos avaa sen huoneen oven. Vaimo sitä kasvatti monta vuotta eikä saanut koskaan kukkimaan. Aikoi heittää pois, mutta minä otin sen sitten itselleni toissa syksynä. Olihan siinä kuitenkin jo kohtalainen runko. Käräytin siltä lehdet kolmeen kertaan viime kesänä, ensin unohtamalla sen keväällä ensimmäisenä päivänä täyteen aurinkoon, sitten unohtamalla sen kastelemisen heinäkuussa, ja kolmannen kerran ruikkaamalla säkistä liikaa apulantaa elokuussa, jolloin sitä ei pitäisi lannoittaa ollenkaan. En vain ollut muistanut aikaisemmin. Tässä tulos:
Talven se oli minun virallisessa työhuoneessani, joka meillä on aina talvet kylmänä, +8 astetta. Teen mieluiten töitä tässä tuvan sohvassa, missä näkee muutakin perhettä. Sielläkin huoneessa se ennen joulua karisti lehtensä. Ilmeisesti se kuitenkin on aika sitkeä otus, jota ei niin vain saakaan tapettua; lehtensä vain pudottaa herkästi. Tuoksu on erittäin hieno.
3 kommenttia:
Oikein kun tekee kaiken virallisesti väärin ja vastoin kaikkia sääntöjä, niin silloin tulos on yleensä upea! Sama pätee tähänkin.
Shokkihoitoa :) Täytyypä panna mieleen nuo ohjeet, mulla on vastasaatu pasuuna parin lehtensä kanssa tuolla olkkarissa. Ajattelin kyllä antaa sen parempaan kotiin, kun se kasvaa isoksi - pitäs kuulemma olla tuuleton paikka ulkonakin, mutta mistäs sitä täysin tuulettoman ulkopaikan löytäis...
Suosittelisin kuitenkin varovaisuuteen niin kauan kuin taimi on rakas. Onhan mahdollista, että sen voikin tappaa. Luonnonkasvi se kuitenkin ymmärtääkseni on, luulisi sen jotakin kestävän.
Lähetä kommentti