Win win win - vai miten siinä kävikään?

Vaimolla oli iso taistelu terveys- ja sosiaalihallinnon kanssa. Pikkumaisia asioita, joista tehtiin iso periaatteellinen kiista. Säästöjen nimessä terveyskeskukseen on hankittu sekundalaatuisia työvälineitä, jotka hajoaa kun niillä yrittää tehdä sairaalle jotain, ja vaimon sopimia kohtuullisia palkkoja eri ihmisille leikattiin jälkikäteen erilaisilla verukkeilla. Vaimo hävisi taistelun näitä säästäjiä vastaan terveyslautakunnassa, sekä tiedotussodankin, niin että asia meni lehtiin epämiellyttävänä uutisointina, ikään kuin vaimo olisi ollut vastuuton tuhlari. "Käytäväkeskusteluja" vuodettiin toimittajille niin että vain säästäjien argumentit tulivat esiin. Eli virkamiehistö sai ensimmäisen winin.

Vaimo raivostui ja päätti viimein erota. Se oli perheelle win. Tytär ja minä kannatettiin lämpimästi. Viimeinkin selvä päätös pitkässä asiassa. 

Sitten työtoverit, sekä poliittinen ja talousjohto alkoi hermostua. Jos terveyskeskuksesta häviää viimeinen koulutusvastuuseen pystyvä lääkäri, siellä töissä oleva nuori väki joutuu laittomaan tilaan, häipyy nopeasti, ja koko paikka romahtaa. Vaimo säästi työllään 270 000 e rahaa viime vuonna verrattuna edelliseen vuoteen; käteen hajoavista kumihanskoista ja vääntyvistä neuloista saadut säästöt ei ole mitään siihen verrattuna. Lääkärifirma taas laskuttaa pakkorakoon joutuneelta terveyskeskukselta kevyesti tuplaten normaalivuoden kustannukset. Siihen ei olisi lama-aikana millään varaa. Pitäisi lopettaa taas pari koulua syrjäkyliltä ja ruveta pesemään niitä kertakäyttöhanskoja, sekä kääntää lämmöt pienelle niin terveyskeskuksesta kuin vanhainkodistakin. Alkoivat urakalla puhua vaimoa ympäri. Hän alkoi saada itsekin taka-ajatuksia. 20 vuotta siinä työpaikassa, suurimman osan aikaa tyytyväisenä, osin itse rakentamiensa järjestelyjen keskellä. Ei mikään helppo paikka lähteä. Hän on niin tunnollinenkin kaikessa. Tytär ja minä katseltiin sitä touhua, joka tuli ovesta ja puhelimesta näkyvästi meille kotiinkin. Pantiin sitten paperille omat vaatimukset:

Perheen vaatimukset
1. Välitön ero virasta, lepäilyä syyskuun alkuun. Sitä voi hyvin jatkaa loka-, marras-, joulu- tai tammikuun alkuun. Velkaa ei ole, yhtä pienin menoin voidaan elää kuin talonrakennusaikanakin. Ei ongelman häivääkään.

2. Mikäli ylläoleva ei millään ole mahdollista, perhe suostuu kakkosvaihtoehtoon. Välitön ero virasta, kesän 2009 kesälomien ja ylityövapaiden pitäminen heti, kesän 2010 kesäloman pitäminen kokonaisena. Mahdollisuus työskennellä terveyskeskuksessa tuntityönä puhtaassa potilastyössä, sekä nuorempien lääkäreiden koulutuksessa. Ei mitään hallinnollista työtä. Työpäivän maksimipituus 8 tuntia, työpäivä loppuu poikkeuksetta klo 16.00. Työskentelystä otetaan katkoja aina tarvittaessa. Äidillä velvollisuus käydä kokeeksi katsomassa myös muita, mahdollisesti parempia ja asiallisemmin hoidettuja työpaikkoja. 

Eilen asiasta oli vaimolla kunnan poliittisen johdon kanssa iso kokous. Kehuivat ja ylistivät vaimon pään pyörälle niin että hän lopulta päätti olla irtisanoutumatta virastaan. Hän kuitenkin katsoi, että hänelle tuli win. Hän sai mitä vaati. Täydellinen irtautuminen ylilääkärin tehtävistä ja muusta hallinnosta, se järjestetään muilla tavoin. Virkamiesten kanssa ei tarvitse tapella yksin, muut hoitavat sen sodan. Vaimo tekee tästä lähtien vain potilas- ja koulutustyötä, mistä hän tykkää ja missä hän on hyvä. Kahden kesän kesälomat ja ylityövapaat hän saa pitää tulevina kuukausina, tosin pätkissä. Sekundalaatuisista työvälineistä päästään eroon. Niitä hajoaakin niin paljon ettei ne edes säästä mitään. Vaimo oli kotiin tultuaan hyvin tyytyväinen. 

Tytär ja minä ei olla nyt varmoja kävikö tässä hyvin vai huonosti. Aika näyttää. Imperiumista ei tiedä yrittääkö se iskeä selkään jotain kautta. Henkilösuhteet tässä puolentoista vuoden mittaan on päässeet tulehtumaan. Mutta katsotaan. Vaimo on 1.5 metriä lujaa tahtoa, ja on nyt päättänyt näin. 

Lujaa ja lujaa; kehumalla sen tahdon saa kännettyä mihin vain, mutta rähjäämällä ei. Minulla on asiasta paljon pidempi kokemus kuin tuolla virkamiesporukalla. Poliitikot taas ovat selvästi olleet ammattitaitoisia.