Kotoista Kiotoa

Kiotossa on kaikki ennallaan. Koillis-Japanin keväiset tapahtumat eivät tunnu täällä millään tavalla. Siltojen alla asutaan enemmän kuin joulukuussa, tarkenee paremmin. Lämpötila on päivisin yleensä +25, +20 eilen kun sateli välillä. Mummot ja turistit kulkee Sorsajoen vartta, ja kukat kukkii.

Tämä hautakiviliike on panostanut uuteen designiin. Uusia malleja tarjolla koristeeksi haudoille. En tiedä miten hyvin käy kaupaksi, mutta voi käydäkin. Tuo pyöreä on selvästi baseballin pelaajalle, maila ja pallo. Maan kansallisurheilu sumon ohella; pelattu täällä reilusti toista sataa vuotta. Mutta minne se liskon luuranko on menossa jää mysteeriksi. ... niin, niin, liskon haudalle varmaan.

Tänne tulee jo melkein kuin kotiinsa, mutta lyhyeksi tämä vierailu jää.

Heian Jinguu

Täällä taas. Heian jinguussa kukkii tällä kertaa lumpeet. Hiukkasen ehdin siellä pyörähtää.

Niiden lähelle en kahlannut, lienee kiellettykin, ja upottava savipohja.

Mutta vuodenajan vaihtuvia kukkia lukuunottamatta kaikki on täällä aivan ennallaan.

Jalavan kukka

Mitä voisikaan sanoa jalavan (vuorijalava, Ulmus glabra) kukasta?

Kyllä se vähän sekavan oloinen on, mutta ajaa kyllä asiansa. Siemeniä syntyy.
Näitä mielellään jäisi katselemaan pidempäänkin.

Pinoon

Puolentoista päivän työt kirveen varressa ja latomassa, ja puut asettui pinoon.

Ensimmäisen päivän iltana.
Ja toisena päivänä alkuiltapäivästä.
Näitä polttaa kyllä kaksi vuotta. Eli meillä on nyt kolmen vuoden puut pinossa, kun lisää tuohon vuosi sitten tehdyt. Parempi niin kuin että olisivat aina loppumassa vuoden päästä.

Äitienpäiväateria syötiin ABCllä tulomatkalla. Loppupäivän toimin sitten vaimoni juoksupoikana toimitellen sitä sun tätä, siitä edestä että hän oli äitienpäivänäkin polttopuuhommissa. Ei auta; ei ole vähään aikaan viikonloppuja, jolloin voisi puita pyöritellä.

Tehtiin me toki muutakin. Laituri ja vesiputken pää veteen, hidasta saunomista ja aikaista nukkumaanmenoa. Kaikki alkaa mökillä olla aika ravistunutta. Siellä olisi vaikka kuinka paljon uusittavaa ja korjattavaa.

Onpa tämä nättiä.

Miinan pesu

Keväällä koiratkin rähjääntyy.

Hei Savosta puita minä löysin

Päivän työt. Selkä on kipeä.

Tunne outo selässäni on kuin paino rangassani
ja kuitenkin niin onnellinen oon.
Vaan en saanutkaan tuonne onnelaan
jäädä - täytyi rientää jälleen kauas pois.
Mutta rinnassain yks` on aatos vain,
jospa Savoon taas päästä vois.
Hei Savosta puita minä löysin,
vaivuin hurmahan iäisehen.

noin 1938, sävellys Georg Malmstén



Pähkinäpensaan (Corylus avellana) hedekukka. Rupesi viimein kukkimaan.


Saman emikukka. Tämä pitää itsensä varsin piilossa. Ei paljastele samalla tavoin kuin pajunaiset tekee.

Pähkinäpensaat pärjää minulla runkonsa osalta hyvin pakkasessa. Ei niissä ole paleltumia juuri milloinkaan, oli talvi kuinka kylmä hyvänsä. Mutta kukat niillä näkyvät olevan selvästi arempia. Jos on kylmempi talvi, niin kuin nyt, niin iso osa tehdyistä kukkanorkoista ei koskaan aukea. Tänä keväänä oli kukkia vain yhdessä pensaassa. Viime syksynä syötiin pari pähkinääkin. Silloinkin oli tosin pitkä talvi.

Kotitempuraa

Ruuanlaittoa vaihteeksi vaimon kanssa. Sai päähänsä paistaa vapun kunniaksi munkkeja, kun simaakin oli, ja sitten samassa rasvassa tempuraa. Tällaista helppoa kotitekoista. Portugalilaiset toivat jotain tällaista rasvassa paistettua ruokaa Japaniin 1500-luvulla, japanilainen nimikin on peräisin sanasta temperatura. Siellä se sitten muhi 500 vuotta portugalilaisista erossa itsekseen, mutta en tiedä onko lopputuloksessa suurta eroa. Raaka-aineissa korkeintaan.
Perunaa suikaleiksi leikattuna, pyöriteltynä kananmuna-vehnäjauhovellissä, keitetään rypsiöljyssä.

Perään samaa porkkanasta. Kätevintä kun yksi rauhalliseen tahtiin tekee siitä pieniä könttejä ja pudottelee rasvaan, toinen yhtä rauhalliseen tahtiin poimii kypsiä pois. Pitkään siinä ei mene.

Näitä sitten tulee pieni keko. Riittää seuraavaksikin päiväksi. Muuta ei ruuaksi tarvitsekaan, siinähän on leipä, rasva ja vihannes samassa. Eikä tarvitse välttämättä lautasiakaan, syötiin tänäänkin suoraan keosta sormin samalla kun niitä tehtiin. Ei paljon tiskiä. Kelpaa koirallekin.

Sillä aikaa kun tempuroita keitettiin, kimalaiset paiskoi töitä. Nyt on oikein hyvä pajujen kukintavuosi. Paljon kukkia, eikä pahoja yöpakkasia. Olen jotensakin tykästynyt näihin pajujen kukkiin. Kiiltopajua tämäkin.

Naiskukkia ja muitakin

Tässä pitäisi nyt olla kuva nuoren kiiltopajuneidon sukupuolielimistä.

Ne eivät pajunaisilla ole ollenkaan niin värikkäät kuin jätkillä, eikä nämä näytä niin sojottelevankaan. Mettä siellä varmasti on kuitenkin oltava, jotta kimalainen haluaisi sinnekin suunnistaa.

Lepän (alnus incana) kukat on nekin mielenkiintoisia. Yksikotisena sillä on molemmat samassa puussa. Naaraskukka on jäykkä sojottava tummanpunainen tappi; uroskukka roikkuu alaspäin vetelänä lerppuna. Asiat voivat olla niin monin päin.

Pajunkukkia

Tytär keräsi viime kesänä kaikki löytyneet kesäkukat, joten tänä kesänä hän päätti kerätä kevätkukkia. Niitä harvan herbaariossa onkaan; en minäkään koskaan aikoinani puiden kukkia kerännyt. Joten ollaan koiran kävelyillä katseltu mitä teiden varsilla kukkii. Olen pajuja pitänyt nätteinä ennenkin, mutta sitten ne vasta näteiltä näyttää kun niitä menee läheltä katsomaan.

Oletan näiden pajujen olevan kiiltopajuja (Salix phylicifolia) niiden yleisyyden, kasvupaikan, kuoren ja edellisten kesien lehtien muiston perusteella, mutta voin tietysti erehtyäkin. En ole ennen yrittänyt tunnistaa niitä kukista, eikä kirjatkaan ja nettikasviot oikein ole ottaneet kukkia tosissaan. Joka tapauksessa tässä muutama kukka; hedekukkia kaikki, eri yksilöistä ja hiukan eri avautumisvaiheista.
Heteiden ponnet on ennen avautumistaan mielenkiintoisen punertavia. Auettuaan ja siitepölyn varistessa tarjolle kimalaisille pääväriksi vaihtuu keltainen.

Seuraavan lajin tunnen, koska sen osaan tunnistaa rungosta: raita (Salix caprea). Ainakaan tämän uroksen kukissa ei näy olevan ollenkaan punaista, vaan keltainen on kaikissa vaiheissa vallitseva väri.

Pitäisi minulla tietysti olla tasapuolisuuden vuoksi kuvia myös emikukista, mutta ne nyt eivät vain tällä kertaa onnistuneet.

Pääsiäistä

Mökillä oli rannassa jo niin paljon sulaa, että Miina pääsi juomaan järvestä. Puhdasta ja kylmää se vesi on; siitä join itsekin, en kehdannut avata kaivoa ja lähteä veivaamaan vettä sieltä

Tämän kevään ensimmäisen sinivuokkokukankin otin. Lumi oikeastaan vasta nyt pääsiäisen helteillä hävisi maasta, ei siellä vielä muuta noussutta näkynyt.

Muuten olin polttopuuhommissa. Raahasin syksyllä lumen alle jääneitä runkoja pinoon, pätkin niitä jo jonkin verran ja naisväki pilkkoi. Tytärkin opetteli kirvestä käyttämään, ei nuorempana ole suostunut. Mutta sitä tehdessä ollaan kaikki näköjään oltu niin väsyneitä, ettei siitä hommasta ole kuvaa. Lihakset kipeinä kaikilla. Käveltiin me toki metissäkin, ja istuksittiin auringossa.

Iltakävely

Mehtiin pääsee jo hyvin, hanget on painuneet ja kuusikoista jo hävinneetkin. Mutta sinne on mentävä pitkävartiset kumpparit jalassa. Vedet on vielä pitkälti metissä jälellä. Kävin tytärten kanssa kävelyllä, joka lätäkkö keskeltä kävellen, ei kiertäen.

Järvissä puolestaan on vielä vesi hyvin alhaalla. Nyt pääsee kävelemään paikoilla, minne normaaliveden aikana ei ole asiaa. Nyt tuolla oli vettä vain nilkkoihin, eikä pohja vielä upottanut samalla tavalla kuin se kesällä tekee. Eikä vielä ötököitä juuri ollenkaan. Ruo'ot ja sarat painuneina, niin että näki hyvin minne kulkee. Se voi näyttää nyt heinäniityltä, mutta ei ole. Paljon veden aikaan tuolla voi melkein soutaa. Tosin taitaa se tupasvilla jonkinlainen heinä kyllä olla.

Kivillä, missä ei kukaan koskaan käy, oli komeat jäkäläkasvustot.

Ilta-auringon jyrkässä vaakavalossa vielä erityisen terävinä. Tämä kuva tuntuu siltä kuin tämä olisi väärin päin, että tätä pitäisi kääntää 90 astetta oikealle, mutta näin se oli. Kun tätä aikansa katsoo, niin tottuu. Vain päiväntasaajan seutuvilla valo voisi tulla noin jyrkästi ylhäältä päin.

Valkosipuli

Valkosipuli tunkee jo maasta ylös. Verso vielä punertaa. Vähän aikaista minusta, mutta ei sitä voi jarruttaakaan. Tuossa hiekkamaassa ei näytä olevan routaakaan, siitä se varmaan johtuu.

Vaalipäivä

Eduskuntavaalit 2011, lämmin ja aurinkoinen, hyvin tuulinen päivä. Harrasta pienen kaupungin tärkeän toimituksen tunnelmaa, niin kuin aina vaalipäivänä. Ystävällistä ja kohteliasta, iloisen ja totisen sekaista toimintaa. Liput liehuvat Osuuspankin edessä, ja eläkeläiset parveilevat äänestämään. Tässä kuitenkin valokuvan rajan ulkopuolelle jätettyinä.

Minulla ei ole kiinteitä äänestysperiaatteita, paitsi että samaa puoluetta ei äänestetä kahta kertaa peräkkäin. Nyt ääni meni nuorelle naiselle, joka ei varmasti pääse eduskuntaan; puolueelle, joka ei sekään meidän vaalipiiristä yhtään edustajaa tule saamaan. Mutta saan minä äänestää ketä tahdon; äänillä tehdään muutakin kuin avitetaan joitakin ihmisiä isoon kivitaloon töihin. Olen minä joskus äänestänyt valtapuolueitakin, ja vanhaa miestä. En syrji ketään, luulisin ainakin. No, persuja kyllä, vaaleissa, mutta sitä ei lasketa syrjinnäksi.

Tällä kertaa siis näin. Aikaansaavan tuntuinen nainen, ja ehkä hän on tyytyväinen, kun jonkin verran ääniä saa. Siitä on sitten hyvä jatkaa jotain muuta.

Rusakoita

Näitä täällä pihassa vielä liikkuu, ja on liikkunut koko talven. Niitä on ainakin kaksi isoa jönttiä, jos ei enemmän. Syövät mm. auringokukan siemeniä lintulaudan alta. Pari aamua sitten; kun tätä kuvaa katsoo nyt, huomaa lumen painuneen tuosta jo ainakin 30 cm. Nopein huhtikuu mitä muistan, ottaen huomioon lumen määrän vielä maaliskuun lopulla.

Kolme koristeomenaa söivät puolesta rungosta. Oma syyni tietysti. Kun syksyllä asetteli suojukset 1.5 metriin, ne näyttivät korkeilta. Kun näin lumisena talvena sitten kolasi niille seutuville vähitellen 1.5 metriä lunta, ei runkosuojista enää hyötyä ollut. Ei vain siinä palkkatöiden melskeissä saa kiinnitettyä tilanteeseen huomiota ajoissa. Mutta ne kasvaa uudestaan, parissa kolmessa vuodessa pituus on taas entisensä. Eivät vielä olleet täysikasvuisia.

Muuten täällä ilmeisesti on päästy vähillä talvivahingoilla.

Ruuanlaittoa

Vaimo on ollut kaksi viikkoa reissussa. Se on tiennyt ruuan laittoa lukuisia kertoja, jotta niin lapsen ja koiran kuin itsenikin elämä jatkuisi sopuisasti. Tyttärelle ei edes kelpaa sama ruoka kovin pitkään, eikä pakasteesta otettu uunissa paistettu kala kahta päivää useammin viikossa, joten on pitänyt varioida. Tässäpä siis taas vaihteeksi resepti:

Hyvä sipulimunakas

Otetaan iso sipuli ja iso valkosipuli. Kuoritaan ne, kaikki kynnet myös, leikellään sipuli vähän pienemmiksi paloiksi ja surautetaan kaikki paxilla hienoksi muussiksi. Ei haistella, koska höyry vetää äkkiä silmät umpeen. Lisätään niin monta kananmunaa kuin paketissa on jäljellä, sekä musta- ja valkopippuria, varmuuden vuoksi kumpaakin. En oikein tiedä mitä eroa niillä on. Ripaus suolaa. Sekoitetaan käsin. Paxilla ei pidä yrittää vatkata; tulee täyteen kuplia.

Paistetaan nopeasti ohuina levyinä. Syödään kuumina leivän kanssa. Kelpaa niin tyttärelle, koiralle kuin isällekin.

Onhan se aika isotöinen ruoka, mutta pitää isän vain jaksaa.

Pendolinossa

Näissä junissa on nykyään langaton verkkoyhteys. En ollut tiennytkään. En ole ajanut pitkiin junissa, en pendolinossa etenkään. Tämän pitäisi olla vain bussiness-luokassa - mistä siitäkään en ollut ennen kuullut mitään - mutta toimii tämä tavallisessa turistiluokassakin. Ei salasanaa ei mitään.

Kävin päiväseltään Helsingissä kokoustamassa, palailen kotiin saman tien. Kolme tuntia perillä vain meni. Kokouksen jälkeen ehdin käydä tunnin kävelemässä Kasvitieteellisessä puutarhassa. Pähkinäpensaat ja lepät siellä aloitteli kukintaansa. Sipulikukkia oli maasta toki myös noussut, talventähtiä etenkin, ja lumikelloja. Lunta siellä oli 0-30 cm. Suurta eroa ei ole verrattuna siihen millaista kotona sisämaassa on. Kylmempääkin kuin kotona; siellä +9 tänään, Helsingissä +5.

Lunta on kotona vielä 10-40 cm, ja sipulikukat alkaa nousta esiin vasta kun lumi päältä on häipynyt. Mutta ensimmäiset lepät alkaa kotonakin jo kukkia. Koko eteläinen Suomi näyttää nyt ihan samalta. Tiet on sulat, muualla pälvien täplittämää lumipeitettä.

Jaha, pysähdyttiin mehtään jonnekin Lahden pohjoispuolelle. Ehkä edessä on sitä kuuluisaa routaa tai jotain. Täällä sitä vain seisotaan.

On tässä ollut nyt muutakin kuin töitä

Joskus opiskelijoiden kanssa juhlissa laulamassa ryyppy- ja pornolauluja. Koko illan, tunnista ja pikarillisesta toiseen, mitä nyt välillä sai myös syödä.

Nykyajan opiskelijat on kovin seremonia- ja pukutietoisia. Ovat melkein kaikki myös töissä jossain, niin että niillä on varaa silloin tällöin vuokrata puitteet puvuilleen. Töitä se kai tämäkin tavallaan minulle oli, opettajakunnan edustajana toimiminen nimittäin, niitä pornolauluja laulamassa 20-vuotiaiden naisten keskellä. Tulipahan nähtyä tuollaistakin.


Ja hanget on reilun viikon sisään laskeneet niin rajusti, että mehtään pääsi taas ei-palkkatöihin. Jatkoin puiden kaatelua, mikä viime syksynä jäi kesken. Vetelin niitä tukkisaksilla laaniin saman tien sen minkä jaksoin. Liukuvat nyt hyvin lunta pitkin. 20-40 cm lunta, lämmintä +6C.

Vuen puut on nyt hyvinnii pitkällään ja suurin osa kasassakkii. Ei tarvii ennee ku pätkiä, halkoo ja pinota kuivamaan. Polttopuista sua lämpösesä monneen kertaan. Se on yks niien hyviä puolia.

Kuukauden leipomiset

Vaimo täytti vuosia, niin kuin joka vuosi. Tytär päätti, että tehdäänpä kakku. Mikäpäs siinä. Tehdään vaan. Saa taas reseptin blogiinsakin.

Kun tytär inhoaa kermavaahtoa, enkä minä tykkää tahmeista suklaakuorrutuksista, päätettiin tehdä niin sisus kuin kuorrutuskin maitorahkasta. Tykästyttiin siihen kun maisteltiin taannoin tuulihattuja. Runko kostutettiin appelsiinimehulla, jonka minä kourassani puristin. Maitorahkaksi valittiin sitruunaa ja valkosuklaalimeä. Kolome purkkia siihen tarvittiin. Yksi väliin ja kaksi päälle.

Tytär teki viime kesänä keräämistään mansikoista ja liivatteesta päälle koristeet.

Kyllä siitä syötävä tuli. Vaimoa piti odotella; tuli kotiin vasta klo 22. Syötiin sitten kakut ja mentiin nukkumaan. Mutta ei synttäreissä mitään vikaa. Tavalliset töissä olevan ihmisen synttärit.

Minä olen parhaimmillani appelsiinien puristamisessa, taikinan vatkaamisessa koneella, tavaran kantamisessa ja sen sellaisessa. Niitä hommia äitini minulla poikana teetti, hänellä kun ei tyttäriä ollut, ja niitä tyttäreni nyt minulla teettää. Annan hänelle leipurimestarin hommat ja hän ne ottaa. On saanut hoitaa minun kanssani tehdessään kaiken maustamisen jo 4-vuotiaasta, ja kaikkea muutakin, sen mukaan kuin sille on uskaltanut teräviä veitsiä antaa. Ruuanlaitto taitaa olla se elämänala, missä minä olen kaikkein eniten sukupuolittunut, niin ku veministit sannoo. En vain ole koskaan kiinnostunut siitä, mutta näen hyvin, että se monia naisia oikeasti kiinnostaa. Jääköön se heille. Leipä viipaleiksi, päälle voita ja juustoa: se on minulle ruuanlaittoa. Bravuurini on kerman kaataminen mämmin päälle. Se on ruuanlaittoa. Jos haluaa lämmintä, voi mämmin lämmittää mikrossa.

Mutta on sitä kaikenlaista tehtykin, sitä mitä naiset sanoo lämpimäksi ruuaksi. Keittoja, munakkaita, paistettua riisiä, erilaisia lettuja, kalaa paistettuna ja uunissa haudutettuna. Perunatkin osaan keittää. On aikoja, jolloin on pitänyt ruokkia ainakin lapsi, yleensä vaimokin, eikä ne suostu elämään pitkään leivällä. Outoja olentoja.

Lienee ylirasitusta, alkaa mennä yöunet. Jonkun tunnin aina nukkuu, sitten ei nukukaan. Joten olen nyt aamuyöstä kuunnellut vanhaa amerikkalaista discosoulia. Ja on tässä kaikenlaista muutakin. Mitä vain kunhan se tihkuu rytmikkäästi ja sulavasti seksiä.

George McCraen Rock Your Baby

Van McCoy & The Soul City Symphonyn Do The Hustle

Tina Charlesin I Love To Love ja Dance Little Lady Dance

Pointer Sistersien Slow Hand

Village Peoplen Just a gigolo

Bee Geesien Night Fever

sekä toki vielä

Saden ihanan hivelevä Smooth Operator, vaikka se ei enää suoraan laulettua seksiä olekaan. Sieltä turmeltuneelta 1970-luvulta nämä taitavat olla kaikki.

Jokohan pääsisi taas uneen ...

... pannaan tähän varmuuden vuoksi vielä päälle vuodelta 1969

Jane Birkin et Serge Gainsbourgin Je t'aime... moi non plus

... mutta silloin 1970-luvulla tätä kuunneltiin ...

Japanin maanjäristyskartta

Täällä. Hyvin mielenkiintoinen.

Siellä on nyt ollut reiluun viikkoon yli 600 maanjäristystä. Alussa näyttää pitkän aikaa siltä, että mitään ei tapahdu, mutta sitten rupeaa kyllä tapahtumaan.

Pakkanen

Ollut viikon joka aamu yli -30 astetta pakkasta. Päivisin aina auringossa lämpenee -15 - -20C välille. Kylmään on jo tottunut. Naapureiden pienet lapsetkin vetäytyi alussa sisätiloihin, mutta nyt mekastavat taas tavalliseen malliin pihoissaan, tiellä ja tien penkoilla. -20C ei tunnu enää kylmältä. Kaikki ovat saaneet kaivettua kunnolliset talvivaatteet päälleen, ja ruumiitkin polttavat enemmän energiaa.

Pakkassaappaani ovat 2 numeroa normaaleja isommat. Niihin mahtuu villasukat, eivätkä silti purista mistään. Kommandopipo karvahatun alla pitää posketkin lämpöisinä. Hanskat on vaihdettu rukkasiin.

Talo kestää tällaisen hyvin. Puuta on poltettu kolmessa tulisijassa: uunissa, takassa ja saunakin on lämmitetty joka toinen päivä, on siellä käyty tai ei. Sieltä lähtee lämpimin ilma ilmanvaihtimeen, lämmittämään ulkoa tulevaa ilmaa, niin että ei tarvitse lämmittää sitäkään niin paljon sähköllä. Ensimmäisinä päivinä puuta kului 3 kertaa normaalia enemmän, mutta enää vain 2 kertaa. Talon keskellä oleva kivimuuri on niin lämmin, että riittää kun pitää tulisijoissa ylläpitolämmitystä. Piippu ei hajoa kun kaiken lämmityksen on tehnyt hitaasti ja varovasti. Sähköä en ole minnekään lisännytkään. Hyvin täällä toimeen tulee. Saa jatkua tällaisena ensi kuuhun.

Hiljainen on pihapuu

Joka kerran sun naurustas raikui.
Hiljainen on pihapuu,
Jolla ennen sun laulusi kaikui.
Se oli silloin, mutta nyt
Talvikin on jo kylmennyt.
Pihapuu on hiljainen,
Niin hiljainen.

Minään talvena ei ole ollut niin vähän lintuja kuin nyt. Joululta ne alkoi häviämään. Pihassa käy vielä pari talitinttiä ja harvakseltaan tikka, mutta siinä ne on. Ruuan puutteesta ei ole kysymys, eikä siitä että ruoka olisi välillä loppunut. Tarjolla on ollut koko ajan ainakin auringonkukan siemeniä, maapähkinöitä kookosrasvassa ja linnunmakkaraa. Nyt pakkasilla siellä on vielä lisää talia, kuorittua kauraa ja kuorittua auringonkukkaa. Eri tavarat eri paikoissa, jottei tarvitse turhaan tapella.

Mutta ei pari tinttiä paljoa syö. Mitään täyttämisen tarvetta mihinkään ei ole kuin parin viikon välein, voi olla kolmenkin.

En tiedä syytä lintukatoon.

Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan takasisäänkäynti. Tätä me käytettiin. Campus on vähän kaukana kaupungista, mutta hyvin järjestetty; kaikki toimii, niin viikolla kuin viikonloppunakin. Kyllä siellä näkyy opiskelut toimivan.

Kekkosen yliopistoksikin voinee sanoa. Hän sen kai Ouluun järjesti 1950-luvun lopulla, suomenkieliseksi yliopistoksi Helsingin vastapainoksi. Suomen toiseksi valtioyliopistoksi. Sen takia se niin isoksi on kasvanutkin.

Oulussa

Näillä on täällä oikeanpuoleinen liikenne, ja muutenkin eurooppalaiset liikennesäännöt. Maksuvälineenä käyvät niin euro kuin visakin. Alkuasukkaat ovat ystävällistä ja rauhallista väkeä, ainakin ne mitä olen ehtinyt tavata. Hotellissa osaavat hyvin puhua suomea. Ruoka on syötävää. Pakkasta -25, eli ei kovin kylmääkään. Eiköhän täällä selviä jokusen päivän.

Osaa ne laulaa miehetkin

Andrea Bocelli on käytökseltään eläväinen ja empaattinen kuin Pinokkio, Clint Eastwood, tai lumiukko, mutta ääni hänellä on hyvä.


Sävel: Francesco Sartori
Sanat: Lucio Quarantotto
Alkuperäinen laulu: Andrea Bocelli 1995

Con te partirò

Quando sono solo sogno all'orizzonte e mancan le parole
si, lo so che non c'e luce in una stanza quando manca il sole
se non ci sei tu con me / con me
su le finestre
mostra a tutti il mio cuore che hai acceso
chiudi dentro me la luce che / hai incontrato per strada

con te partiro
paesi / che non ho mai
veduto e vissuto con te
adesso, si, li vivro

con te partiro
su navi per mari
che, io lo so / no, no, non esistono piu
con te io li vivro

quando sei lontana sogno all'orizzonte e mancan le parole
e io si lo so che sei con me / con me
tu, mia luna, tu sei qui con me
mio sole, tu sei qui con me, con me, con me, con me

con te partiro
paesi che non ho mai
veduto e vissuto con te
adesso, si, li vivro

con te partiro
su navi per mari
che, io lo so
no, no, non esistono piu
con te io li rivivro

con te partiro
su navi per mari
che, io lo so,
no, no, non esistono piu
con te io li rivivro

Io con te!

Lumen työntöä

Taas yksi päivä lumentyöntöhommissa. Suomenennätysmaisemissa, näillä seuduin pitäisi olla tämän hetken paksuimmat lumet, 92 cm. Oli täälläkin paljon, vaikken mittanauhan kanssa mitannutkaan. Kun kahlasin metän reunaan kuselle, yletti pili juuri hyvin hangen pinnalle.

Katon tyhjennyksen kohokohta on aina räystäältä hyppääminen kaiken päätteeksi. Mikä siinä kauhussa niin mukavaa onkaan? Näitä pieniä rakennuksia siellä on 5, ja 6 kertaa minä hyppäsin. Mikä tarkoittaa, että yhden kerran kiipesin katolle uudestaan hyppäämään.

-11 C. Paljas pää oli tukan juuresta hikinen ja hiukset yläosistaan jäässä. Mielenkiintoista.

'Jälkeen' -kuvaa ei ole. Kamera jäätyi pakkasessa, ei suostunut enää ottamaan. Olisi pitänyt pitää akku taskussa. Joka tapauksessa, kyllä lumivaipaton katto on kevyen näköinen.

Naisen talvinen tuoksu

Nainen astuu sisään, riisuu käsineensä, päähineensä, kaulaliinansa ja talvitakkinsa, tulvauttaen huoneeseeni huumaavan yhdistelmän saippuaa, deodoranttia, parfyymiä, naisellista hikeä ja feromoneja. Hän istuu edessäni ja esittää asiaansa naisen äänellään, huulet punattuina, silmät kirkkaina, miellyttäviin väriyhdistelmiin pukeutuneena, iästä riippumatta kauniina. Hänelle EI - EI - EI saa mennä sanomaan mitä ensimmäiseksi mieleen tulee.

Hänen voi hyvin varovasti antaa ymmärtää, että olen pannut merkille kaiken sen vaivan, jota hän on tänäänkin käyttänyt tuoksuttautuakseen hyvin miellyttäväksi ja houkuttelevaksi olennoksi. Kiinteällä katseella. Hymyllä. Mutta ei mitään sen enempää. EI. EI. EI.

Naisen kanssa on pelattava peliä, jossa kaikki se houkuttelevuus on näennäisesti jätettävä huomiotta, ja keskittyttävä neutraaliin ongelmanratkaisukeskeiseen neuvotteluun. Niin pitää ollakin; seksuaaliset suhteet ovat niin räjähdysherkkä asia, että niitä säätelevien yhteisöllisten sääntöjen on oltava tiukkoja.

Mutta päivinä, jolloin heitä käy jatkuvana virtana aamuvarhaisesta iltamyöhään tuoksumassa edessäni, olen illalla jo aivan pökerryksissä. Nenä täynnä feromoneja.

Sanat Freddy Quinn
Sävel Barry Sadler 1966

Irgendwo im Fremden Land
Ziehen sie durch Stein und Sand
Fern von zuhaus
Und Vogelfrei
100 Mann und er ist dabei

100 Mann und ein Befehl
Und ein Weg den keiner will
Tag ein Tag aus
Wer weiß wohin
verbranntes Land
und was ist der Sinn ?

Ganz allein in dunkler Nacht
hast du oft daran gedacht
das weit von hier
Der Vollmond scheint
und weit von hier
ein Mädchen weint

Und die Welt ist doch so schön
könnt ich dich noch einmal sehen
Nun trennt uns schon
ein langes Jahr
Weil ein Befehl
Unser Schicksal war

Wahllos schlägt das Schicksal zu
Heute er und Morgen du
Ich hör von Fern
die Krähen schreien
Im Morgen rot
Warum muss das sein ?

Irgendwo im Fremden Land
Ziehen sie durch Stein und Sand
Fern von zuhaus
Und Vogelfrei
100 Mann und er ist dabei

Helmikuu ja puhtaat kädet

Oli ällistyttävä helmikuun ensimmäinen päivä. Tyyntä, kirkasta jo aamusta, aurinkoista koko päivän, pakkasta 1-5C. Se aurinko jopa lämmitti, kun pysähtyi sitä katselemaan.

Kävin uusimassa passini. Aika jättää vanhasta. Pääsin antamaan ensimmäistä kertaa Suomessa sormenjälkeni. Ongelmaksi tuli käsien liika puhtaus. Ei rasvaa ollenkaan. Piti hangata sormillaan niskaansa ja hartioitaan paidan alta jotta sai sormen päihin sen verran rasvaa, että skanneri sai niistä kuvan.

Tulipa nähtyä tuollainenkin ongelma.