Tunne outo selässäni on kuin paino rangassani
ja kuitenkin niin onnellinen oon.
Vaan en saanutkaan tuonne onnelaan
jäädä - täytyi rientää jälleen kauas pois.
Mutta rinnassain yks` on aatos vain,
jospa Savoon taas päästä vois.
Hei Savosta puita minä löysin,
vaivuin hurmahan iäisehen.
noin 1938, sävellys Georg Malmstén
Pähkinäpensaan (Corylus avellana) hedekukka. Rupesi viimein kukkimaan.
Saman emikukka. Tämä pitää itsensä varsin piilossa. Ei paljastele samalla tavoin kuin pajunaiset tekee.
Pähkinäpensaat pärjää minulla runkonsa osalta hyvin pakkasessa. Ei niissä ole paleltumia juuri milloinkaan, oli talvi kuinka kylmä hyvänsä. Mutta kukat niillä näkyvät olevan selvästi arempia. Jos on kylmempi talvi, niin kuin nyt, niin iso osa tehdyistä kukkanorkoista ei koskaan aukea. Tänä keväänä oli kukkia vain yhdessä pensaassa. Viime syksynä syötiin pari pähkinääkin. Silloinkin oli tosin pitkä talvi.
4 kommenttia:
Vappuna on hyvä huhkia!
On se veikeä tuo pähkinäpensaan hede, kuin selkärangan nivelet!
Oikeassa olet. Selkäranka siitäkin mieleen tulee.
Eikö oravat vie pähkinät jo raakoina? Meillekin istutettiin muuan kevät pari pähkinää, mutta kuolivat pois. Toinen heti, toinen seuraavana kesänä.
Oon huomannu, että talvella on jyrsitty raidanvesoja ja muitakin pieniä puunalkuja ihan kohtuullisesti. Vielä riittää silti voimaa, kun on vain toiselta puolelta jyrsitty. Ehkä oli hyvä, että suojasin hevoskastanjan...
Mökin seutuvilla ei varmaan ole muita pähkinäpensaita kymmeniin kilometreihin. En ole ainakaan koskaan missään nähnyt. Jos sikäläiset oravat ei niitä tunnista.
Minä tökkäsin vain etelän puistosta löytämiäni pähkinöitä maahan. Niistä kasvoivat, kymmenkunta pensasta.
Hyvä että hevoskastanjasi suojasit. Jos jopa raitaa on syöty, niin kaikki vähänkään paremman makuinen olisi varmasti syöty kaikki. Talvi on pitkä, ja nälkä siellä hangessa tulee. Jos ei ehdi pöllö tai kettu ensin.
Lähetä kommentti