Kotitempuraa

Ruuanlaittoa vaihteeksi vaimon kanssa. Sai päähänsä paistaa vapun kunniaksi munkkeja, kun simaakin oli, ja sitten samassa rasvassa tempuraa. Tällaista helppoa kotitekoista. Portugalilaiset toivat jotain tällaista rasvassa paistettua ruokaa Japaniin 1500-luvulla, japanilainen nimikin on peräisin sanasta temperatura. Siellä se sitten muhi 500 vuotta portugalilaisista erossa itsekseen, mutta en tiedä onko lopputuloksessa suurta eroa. Raaka-aineissa korkeintaan.
Perunaa suikaleiksi leikattuna, pyöriteltynä kananmuna-vehnäjauhovellissä, keitetään rypsiöljyssä.

Perään samaa porkkanasta. Kätevintä kun yksi rauhalliseen tahtiin tekee siitä pieniä könttejä ja pudottelee rasvaan, toinen yhtä rauhalliseen tahtiin poimii kypsiä pois. Pitkään siinä ei mene.

Näitä sitten tulee pieni keko. Riittää seuraavaksikin päiväksi. Muuta ei ruuaksi tarvitsekaan, siinähän on leipä, rasva ja vihannes samassa. Eikä tarvitse välttämättä lautasiakaan, syötiin tänäänkin suoraan keosta sormin samalla kun niitä tehtiin. Ei paljon tiskiä. Kelpaa koirallekin.

Sillä aikaa kun tempuroita keitettiin, kimalaiset paiskoi töitä. Nyt on oikein hyvä pajujen kukintavuosi. Paljon kukkia, eikä pahoja yöpakkasia. Olen jotensakin tykästynyt näihin pajujen kukkiin. Kiiltopajua tämäkin.