Kolme koristeomenaa söivät puolesta rungosta. Oma syyni tietysti. Kun syksyllä asetteli suojukset 1.5 metriin, ne näyttivät korkeilta. Kun näin lumisena talvena sitten kolasi niille seutuville vähitellen 1.5 metriä lunta, ei runkosuojista enää hyötyä ollut. Ei vain siinä palkkatöiden melskeissä saa kiinnitettyä tilanteeseen huomiota ajoissa. Mutta ne kasvaa uudestaan, parissa kolmessa vuodessa pituus on taas entisensä. Eivät vielä olleet täysikasvuisia.
Muuten täällä ilmeisesti on päästy vähillä talvivahingoilla.
3 kommenttia:
No voi kurjuus :( Kokeilepa sillastaa ne puut.
Uskaltavatkin, mokomat, vaikka on koira talossa! Meillä oli jotkut jyrsijät kalunneet koiran luun talven aikana ihan puhtaaksi. Vippasin sen sillon joulun jälkeen kartanolle, kun koira vain vahti sitä, eikä syöny. Kävi vihaiseksi. No, onpa tullut hyötykäyttöön sielläkin, leveä kakkainen käytävä vaan meni lumen alla sinne luulle. Huomasin, kun keräilin koiran kikkareita pois eilen...
Ne on sen verran nuoria puita, että parempi kun kasvavat siitä 1.5 metristä eteenpäin uudestaan.
Ei rusakot koiria pelkää. Eikä ihmisiä. Laiskoja otuksia, jotka kulkee talvellakin tietä pitkin. Tietävät hyvin oman nopeutensa; niitä ei kukaan saa lumihangessa kiinni, eikä niitä täällä kukaan ammu.
Lähetä kommentti