Lienee ylirasitusta, alkaa mennä yöunet. Jonkun tunnin aina nukkuu, sitten ei nukukaan. Joten olen nyt aamuyöstä kuunnellut vanhaa amerikkalaista discosoulia. Ja on tässä kaikenlaista muutakin. Mitä vain kunhan se tihkuu rytmikkäästi ja sulavasti seksiä.
George McCraen Rock Your Baby
Van McCoy & The Soul City Symphonyn Do The Hustle
Tina Charlesin I Love To Love ja Dance Little Lady Dance
Pointer Sistersien Slow Hand
Village Peoplen Just a gigolo
Bee Geesien Night Fever
sekä toki vielä
Saden ihanan hivelevä Smooth Operator, vaikka se ei enää suoraan laulettua seksiä olekaan. Sieltä turmeltuneelta 1970-luvulta nämä taitavat olla kaikki.
Jokohan pääsisi taas uneen ...
... pannaan tähän varmuuden vuoksi vielä päälle vuodelta 1969
Jane Birkin et Serge Gainsbourgin Je t'aime... moi non plus
... mutta silloin 1970-luvulla tätä kuunneltiin ...
2 kommenttia:
No niin, niin sitä pitää! Tuollei se meikäläisen työuupumus saavutti huippunsa silloin viime keväänä. Neljältä kukkumaan, ja se on huono merkki. Lienee syytä ohjeistaa tekemään toisinaan jotain hieman poiketen rutiineista tai pyytää rouvalta jotain nappia. Pitemmän päälle käy köpsästi.
Taidan olla yliherkkä noille oireille, sorry. Tämä valo tekee muuten taas tepposia.
Viisaita neuvoja ... ja samalla pitäisi silti saada sirkus pysymään pyörimässä niin, että siellä kaikki saavat kunnialla hommansa hoidettua. Valokin vaikuttaa, sitä varastoituu päivisin mieleen ja ruumiiseen. No, katsotaan mihin tässä mennään. Rouva on joskus tarvinnut niitä nappeja itsekin, joten se vaihtoehto on takataskussa.
Lähetä kommentti