Nainen astuu sisään, riisuu käsineensä, päähineensä, kaulaliinansa ja talvitakkinsa, tulvauttaen huoneeseeni huumaavan yhdistelmän saippuaa, deodoranttia, parfyymiä, naisellista hikeä ja feromoneja. Hän istuu edessäni ja esittää asiaansa naisen äänellään, huulet punattuina, silmät kirkkaina, miellyttäviin väriyhdistelmiin pukeutuneena, iästä riippumatta kauniina. Hänelle EI - EI - EI saa mennä sanomaan mitä ensimmäiseksi mieleen tulee.
Hänen voi hyvin varovasti antaa ymmärtää, että olen pannut merkille kaiken sen vaivan, jota hän on tänäänkin käyttänyt tuoksuttautuakseen hyvin miellyttäväksi ja houkuttelevaksi olennoksi. Kiinteällä katseella. Hymyllä. Mutta ei mitään sen enempää. EI. EI. EI.
Naisen kanssa on pelattava peliä, jossa kaikki se houkuttelevuus on näennäisesti jätettävä huomiotta, ja keskittyttävä neutraaliin ongelmanratkaisukeskeiseen neuvotteluun. Niin pitää ollakin; seksuaaliset suhteet ovat niin räjähdysherkkä asia, että niitä säätelevien yhteisöllisten sääntöjen on oltava tiukkoja.
Mutta päivinä, jolloin heitä käy jatkuvana virtana aamuvarhaisesta iltamyöhään tuoksumassa edessäni, olen illalla jo aivan pökerryksissä. Nenä täynnä feromoneja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hmmm... ihankuin tekstin lopusta olisi kadonnut jotain. Jotain tärkeää.
Onneksi et haastattele työnhakijoita vuokrafirmassa, joka toimittaa varastomiehiä. Tuoksut vois olla tylsemmät...
Olet tarkka lukija. Sensuroin sen. Oli pakko kirjoittaa, kun se tuntui niin voimakkaasti, mutta silti, ei tänne pidä kaikkia loppuja jättää. Ei se kuitenkaan mitään tärkeää ollut.
Myös miesten haju tuntuu voimakkaammin talvella heidän kuoriutuessaan talvitakeistaan, mutta se ei minussa mitään herätä, vaikka haisisivat puhtaaltakin. Hetero minä olen, en sille mitään mahda.
Lähetä kommentti