Lunta

Yritettiin Miinan kanssa järvelle, mutta ei sinne pääse. Lumikerros painoi ohuen jään alas, jolloin sen päälle virtasi 5 cm vettä, joka puolestaan pysyy vielä pitkään sulana paksun lumikerroksen alla. Ei voi mitään. Piti tyytyä katsomaan maisemaa rannalta käsin. 

Kallion reunasta löydettiin vielä vähän vihreää.

Miina on laihtunut 3 viikossa kilon, eli on nyt 47 kg. Se on hyvä tahti, ei mitään kiirettä olekaan. Se on -10 asteen koira, eli liikkuu parhaiten siinä lämpötilassa, eikä vielä pidä sitä kylmänä, vaikka vain istuskelisi pihassa. Jatketaan samaan tahtiin.

Napoleon XIV

Suuria klassikoita. Kaikki neljä.

Priuksen puskuri 2

Autossa on nyt uusi "puskuri". Tuo viivan alapuoli siis. Kesti 2 päivää ja maksoi minulle 200 euroa. Vakuutus maksoi loput. On siinä ja entisessä pellissä pieni väriero, vaikkei se tässä kuvassa näy. Eikä minua haittaa.

Vuokrasin korjausajaksi hybridi-Auriksen. Oikein näppärä auto. Helppo ja miellyttävä ajaa. Riuskiakin selvästi lyhyempi, joten se oli hyvin ketterä kaupungissa ja parkkeeraus helppoa. Maantiellä se on lyhyytensä takia vähän kiikkerä, ja tavarakonttia siinä ei ole paljon mitään. Takapenkille kuitenkin mahtuu normaalit 3 ihmistä. 1.8 l moottori, joten yhdessä sähkömoottorin kanssa se kiihtyy kohtuullisen nopeasti, jos ohitella tarvitsee. Jonkin tonnin Riuskia halvempi; hinta näkyy vaihtelevan aika laajassa kirjossa varustelutason mukaan. Sanoisin sitä hyväksi kaupunkilaisen hybridiksi. Taulukon mukainen bensiinin kulutus 3.8 l/100 km, mutta sehän tarkoittaa lämpimän kuivan kesäkelin optimaalista kulutusta. Toki tuolla sohjossa ja pakkasessa kului 5 l/100 km. Aika hyvä sekin. 

Tammitalo 2

Ei tarvitse kulua kuin viikko, niin maisema on jo toinen. Sataa lunta kolmatta päivää. Kyllä sitä kertyy. Alan uskoa että kyllä sitä ehtii kertyä vielä metrin verran jos tämä säätyyppi jatkuu.

Ei minulla sinänsä mitään valittamista. Itse asiassa tykkään autolla ajosta pehmeässä paksussa lumessa, myös kaupunkiajossa. Eilen perjantai-iltana oli oikein mukavaa sutia pari tuntia ruuhkassa ympäri kaupunkia kuskaamassa ihmisiä seminaarista koteihinsa yms paikkoihin. Raaka navakka pohjoisviima ja ilma sakeanaan lunta; mukavin viedä autolla jokainen sinne minne piti. Sitten vielä kotiin kaiken päälle. Mielenkiintoista, kun ei pidä kiirettä. 

Tammitalo

Sää kääntyy viimein kuivaan pakkaseen, pilvet välillä rakoilee. Lunta on jo kaikkialla maassa ohut kerros, paitsi sakeimmissa kuusikoissa. Jääkeli paranisi, jos sitä ei tulisi paljoa lisää, vaan pitäisi tasaista hyvää pakkasta nyt viikon pari. 

Ollaan jo menty viikko tammikuuta. Vuosi sitten piti alkaa suunnitella lumien pudottamista katolta näihin aikoihin vuotta; talon ympärillä oli korkeat kasat kolattua lunta. Siitä ollaan nyt kaukana. Jos hyvin menee, ei tänä talvena tarvitse kiivetä katolle ollenkaan.

Puuta uuniin. Päivä pitenee nyt jo 3 min vuorokaudessa. 

Loppiainen

Kuusi on riisuttu alasti, viety ulos ja karsittu seuraavaa käyttöä varten, mihin sitten seivästä tulee tarvitsemaankaan. Viimeiset jouluruuat on syöty ja viimeiset joulumusiikit kuunneltu. Taas kerran, ja vuodeksi kaikki säilyvä taas säilöön. Yksi suklaanami tinapaperissa on koristeiden seassa, joka joulu kuusessa ja jo niin vanha ettei sitä kukaan uskalla syödä. Talteen se meni taaskin. Ihan kova se on. 

Olisi saanut olla vähemmän kuolemanviivoja jouluaikaan, olisi saanut ottaa rennosti enemmän. Kolme artikkelia väänsin loppuun, ja yhden kirja-arvostelun, senkin 550 -sivuisesta opuksesta. Ensi viikolla alkaa heti maanantaina aamulla aikaisin tavallinen sirkus laitoksella. Siihen mennessä n. 300 sivua kommentoitavaa. Tavallista elämää taas.

Kohtahan on pääsiäinen.

Priuksen puskuri

Riuskista löytyy huonojakin puolia. Tällä kertaa se mitä olen pitänyt etupeltinä, mutta mitä autoliikkeessä sanoivat puskuriksi. Puskuri ... ohutta muovia se on. Ajoin pimeässä sakeassa räntäsateessa lyhyillä valoilla tiellä olleeseen isoon lumipaakkuun ja heti murtui. Jos se olisi peltiä, siihen olisi tullut lommo, jonka olisi taputellut suoraksi, mutta tämähän murtui. Annoin kotiin päästyäni ensiavun reikälevyllä, jotta lokasuoja ei hankaisi pyörää.  En tiedä onko muutkin autot menneet muovisiin pelteihin. Hyppäsin tämän auton ostaessani kerralla 1980-luvun Nissaneista tähän päivään,  joten minulle on modernien automerkkien materiaalit aika tuntemattomia. 

Reilun tonnin sanoivat huollossa menevän korjaukseen. Sillähän ostaisi jo kulkevan vanhan auton, sellaisen joilla ajelin ennen tätä. Joissa pellit vielä oli rautaa.  No, katsotaan mitä vakuutusyhtiö sanoo. Ennen minulla ei ollutkaan kuin liikennevakuutus, koska mitään muuta ei vanhoihin romuihin kannattanut ottaa, eikä niihin saanutkaan. Tässä pitää opetella uusia taitoja, kuten vahinkoilmoituksen täyttämistä.

Veistos

Taidetta koteihin. Puuveistos. 482 cm.

 Haavan rungolla on muutaman vuoden kasvanut piippuköynös (Aristolochia durior). Irrotin sen puusta, mikä ei ollut vaikeaa. Se ei tartu kiinni, eikä sillä mitään kärhiä olekaan: se nojaa vain. Laskin sen maahan ja kuorin haavasta moottorisahalla senttisen kerroksen kuorta pois. Niin kovaa ja jäässäkin, että käsin se olisi monen päivän homma. Meni sitä näinkin, lavatornin purkaminen vei oman aikansa. Päähän tein liiterin nurkasta löytyneestä vesivanerin palasesta hatun sateensuojaksi. Porasin reunoihin reiät ja kiinnitin galvanoidulla rautalangalla oksiin kiinni.

Nostin sitten köynöksen takaisin rungolle ja virittelin punotusta rautalangasta oksien päiden kautta tukilankoja lisäkasvulle. Jospa se siinä kasvaisi. Ensimmäiset vuotensa se kasvoi syvässä varjossa, viime kesänä karsin jo huavan oksia korkealle, eikä se siitä valosta vielä tuntunut kärsivän. Jospa se ei kärsi aukeastakaan. Pakkanen sitä ei näytä haittaavan.

Vähän kaksipiippuinen juttu tämän huavan kuato. Ihan hyvä puu se oli, ja täysin terve, ei lahoa rungossa missään. Iso ja komea. Se kuitenkin kasvoi tuossa lannoitetun rodomaan keskellä ihan liian kovaa ja lihoi kesäisin melkein silmissä. Teki pitkine oksineen syvän varjon taakseen, ja pitkä juuristo sillä oli. Piti kaataa se pois niin kauan kuin sille vielä jotain mahtoi. Kuorimisen tarkoitus oli 1) kuivattaa runko, jotta se pysyisi tuossa pystyssä mahdollisimman kauan; siksi vesitiivis hattukin, ja 2) kuivattaa juuristo ensi keväänä. Tapahtuuko niin, vai saanko alueen täyteen haavanvesoja, jää nähtäväksi.

Saksalaisia nuorisoelokuvia

Ollaan joulun tietämillä katsottu joukko saksalaisia filmejä, lähinnä lasten- ja nuortenfilmejä. Pääosin hyvää tavaraa. Niitä katsoo näin yli 50-vuotiaana taas mielellään 15-vuotiaan tyttären kanssa; voi olla että 30-vuotiaat eivät ole niiden pääasiallinen kohdeyleisö.

Die Wilden Hühner (2006)
Die Wilden Hühner und die Liebe (2007)
Die Wilden Hühner und das Leben (2009)
Ohjaus: Vivian Naefe
Oikein herttaisia tyttöelokuvia. Viisi kaveria ja saman verran poikia seikkailee erilaisissa elämänkokeiluissa. Tytöt on ensimmäisessä elokuvassa niin nuoria, jotain 12-13 -vuotiaita, että heidän kasvunsa ja samalla tekemisen pieni vakavoituminen näkyy hyvin elokuvien edetessä.

Freche Mädchen (2008)
Freche Mädchen 2 (2010)
Ohjaus: Ute Wieland
Nämä elokuvat ovat kolmesta tytöstä, 14-16 vuotiaista, ja nämä keskittyy nimenomaan poikaseikkailuihin, toki ihmisen kasvua on mukana myös. Vauhdikasta teinirakkauskomediaa.

Die Rote Zora (2008)
Ohjaus: Peter Kahane
1930-luvun Kroatiaan sijoittuva tarina punatukkaisen tytön johtamasta rosvojoukosta. Tämäkin on nimenomaan teinikuva. Henkilöhahmot on tyylitelty aika pelkistetyiksi, on ne hyvät ja ne pahat, niin että tämä tuntuu enemmän filmatulta näytelmältä kuin elokuvalta. Vauhtia on kyllä, mutta ei paras tässä joukossa.

Französisch für Anfänger (2006)
Ohjaus: Christian Ditter
Erittäin vauhdikas teinikomedia ujosta saksalaispojasta, joka rakastuu puoliranskalaiseen tyttöön, ja joutuu yrittämään selvitä opiskelijaretkestä Ranskaan ranskaksi. Saksalais-ranskalainen yhteistuotanto. Oikein hieno. Teinirakkauskomedioiden huippua. Noin 14-15 vuotiaiden kamaa ennen kaikkea.

Summertime Blues (2009)
Ohjaus: Marie Reich
Tämä on vähän samanlainen tarina, ilman luokkaretkeä, ja sama poika (François Goeske - joka itse asiassa on puoliksi ranskalainen hänkin ja oikeasti osaa täydellistä ranskaa) näyttelee toista pääosaa, nyt 3 vuotta vanhempana kuin edellisessä elokuvassa. Tässä vain mennään Englantiin ja yritetään tulla toimeen sillä kielellä, kahden tytön suhteen. Joista toinen tosin osaa saksaa. Tämä on paljon vakavampisävyinen kuin edellinen, koska elokuvan kehys tulee vanhempien avioeroista ja heidän uusista suhteistaan, eikä elämä niissä raameissa ole helppoa. Paikoitellen enemmän tragediaa kuin komediaa. Loppu sentään on onnellinen, vapautus katharksiksesta. Hyvin tehty elokuva joka tapauksessa. Noin 15-16 vuotiaiden tarinaa.

Sommer – Für die große Liebe musst du kämpfen (2008)
Ohjaus: Mike Marzuk
Teinirakkautta tämäkin, maailmalla kiertäneen 15-vuotiaan pojan tulo syrjäiselle Pohjanmeren saarelle vähäksi aikaa mummon luo asumaan, ja sikäläiseen nuorisojoukkoon törmääminen. Turpaan tulee, mutta myös se tyttö löytyy. Tämä on myös hienolla kädellä tehty elokuva. Ottaa katsojan mukaansa alusta lähtien ja pitää otteessaan.

Die Welle (2008)
Ohjaus: Dennis Gansel
Tämä on ollut Suomessakin elokuvateattereissa ja kuvaus löytyy suomenkielisestä Wikistä. Muista ei. Lukiolaiselokuva, ei mitään teinirakkautta, eikä rakkauselokuva ollenkaan. Eikä komedia. Mutta äärimmäisen hyvin tehty elokuva siitä kuinka helposti ihmisistä saa pelkän pienen kokeilun kautta ryhmäkuriin alistettuja johtajaa tottelevia olentoja. Ja ihmiset tykkäävät siitä. Hyvä elokuva, mutta tätä ei pidä katsoa ihan pienten lasten kanssa. 15-vuotiaalle menee.

Romy (2009)
Ohjaus:  Torsten C. Fischer
Elämänkertaelokuva Romy Schneiderista (kuuluisa itävaltalainen näyttelijä). Pääosassa Jessica Schwarz, joka näytteli opettajaa Die Wilden Hühnerissä, ja jonka takia tämäkin elokuva meille hankittiin. Hän näyttelee hyvin, kuten aina, mutta elokuva on tehty selvästi nimenomaan faneille. Se on kokoelma pääosin synkkiä tunnepitoisia kohtauksia Schneiderin elämästä, takautumia ja eteenpäinmenoja. Jos ei tunne Schneiderin elämänvaiheita hyvin, on katsominen aika sekavaa. Esimerkiksi pitäisi tietää, että kun näytetään Scheiderin toisen aviomiehen vanhempien talon edessä olevaa korkeaa siniseksi maalattua rauta-aitaa, jonka yläreunassa on piikkejä, niin juuri niihin piikkeihin Schneiderin edellisestä avioliitosta oleva poika repäisi reisivaltimonsa ja kuoli verenhukkaan. Ei sitä kerrota elokuvassa; itsekin luin vasta jälkeenpäin Schneiderin biografian Wikistä. Eli tämä elokuva on faneille, muiden ei ehkä tarvitse koskea tähän. Ei se huono ole, mutta se ei ole tarina, vaan kohtauksia tarinasta.

Räiskeet

on ohitse. Miina ei onneksi välitä niistä mitään. Noin yleensäkin, mistä se ei välitä, se ei välitä, ja sillä selvä. Ei se aina viitsi käydä tervehtimässä edes taloon tulleita vieraita.

Uusi vuosi on jälleen kerran alkanut. On näitä jo nähty, mutta eläkkeelle on vielä pitkä matka.

Miina 48

Punnitsin Miinan jouluaattona. En enää jaksanut nostaa sitä suoraan käsivarsilleni. Se on liian iso, liukas ja painava. Mutta otin selän päältä käsin etujalkojen takaa syliotteen - niin kuin ihmistä nostetaan takaapäin - ja sillä tavalla sain sen helposti ja selkääni katkaisematta itseni kanssa vaa'alle. 

 Vaaka antoi Miinalle painoksi 48 kg. On vuodessa lihonut useamman kilon. Miina oli aika järkyttynyt kuullessaan, että tilanne merkitsee laihdutuskuuria, tai ainakin painon kohoamisen pysäyttämistä. Se ei viitsisi kävellä paljoa; lyhyitä matkoja kyllä usein hyvinkin mielellään, mutta nekin hitaasti ja hartaasti nuuskien joka paikan. On enempi tutkija kuin urheilija. Ruokahalu on kuitenkin hyvä, joten niin niitä kiloja kertyy. Kesällä se ei kuumalla jaksakaan kävellä, mutta nyt talvella paremmin. -10C olisi kaikkein parhain. Ei vielä kylmä, mutta sopivan viileä Miinalle.

 Joten olen ruvennut pukemaan valjaat Miinalle päälle ja kävelyttämään sitä hihnan kanssa. Vedän sitä perässäni, niin että liikuntaa tulee, ja lenkeille mittaa lisää. Ei me mitään juoksuvauhtia pidetä, ja seisahdetaankin välillä. Onhan se toki jo 10-vuotias, eikä niveliä kannata rasittaa ylenmäärin. Mutta alkaa tottua vauhdikkaampaan ja pidempään menoon, viikko tätä kohta on jo tehtykin.

Ruumiillisesta rasituksesta saa endorfiineja erittymään. Lenkin jälkeen tuntuu hyvältä. 

Torni 2

Torni auringon noustessa. 

Tänään sille tuli jo käyttöäkin. 

Joo, pelotti siellä vähän. Ei ole tottunut tuollaisiin paikkoihin. 

Kuukauden polttopuut 2013-14. 

Torni

Väsäsin tapaninpäivän ratoksi pienen tornin. 

Märillä poluilla

Järvi on noussut monin paikoin monta metriä kauemmas maalle. Ei toki korkeussuunnassa, mutta pituussuunnassa kuitenkin. Täyttää Miinan ja minun normaalisti kulkemat polut. 

 Tässäkin polun pohja on, ja kyllä siitä kumppareilla edelleen pääsee, jos nimenomaan tästä haluaa mennä. Saa nähdä miten pajut pärjää talven veden alla. Joko ne pärjää, tai polun viereen aukeaa näköala järvelle.

 Tästä pääsee pusikon lävitse kiertämällä, jos on väärät kengät jalassa.

 Mutta tässä ei enää nykyään auta kuin kääntyä takaisin. Sillan tuo pää on painunut jo aika syvälle. Se, missä ylipäänsä voi kävellä, alkaa käydä aika ahtaaksi. Pari kolme päivää kun pitäisi -20C pakkasta, niin aukenisi tilaa kävellä missä suinkin haluaa.

 Tieparka on tämän näköinen. Pyörätie jo päivän sateessa sulikin ja kelpaa käveltäväksi. Autotie on vielä paksussa jäässä.

Tapaninpäivää

Lämmintä +4, vettä sataa paksuista pilvistä. Kaikkialla on märkää. Metässä kulkee hyvin ja helposti, kävelyteille ei mielellään itseään tarjoa. Jään päällä vettä. Pikkuisen liukasta.

Chasseurs de dragons : Lohikäärmeenmetsästäjät

Erittäin hienoja ranskalaisia animeja. Yhtäältä Chasseurs de dragons on TV:ssä 2006 lähtien esitetty piirrosanimesarja, jota on myynnissä DVD:nä nykyään; Saison 1. Saison 2 ei ole vielä saatavilla ainakaan Ranskan Amazonissa. Toisaalta Chasseurs de dragons on elokuva, joka on toteutettu nukkeanimaatiotekniikalla. Sopivat sekä lapsille että aikuisille; elokuva on vähän pelottavampi. Edellisissäkin on joskus hurjasti karjuvia lohikäärmeitä, ja joskus niitä tapetaan miekalla yms välineillä, mutta vähemmän pelottavia ne ovat kuitenkin kuin elokuva. Ei sekään kauhuelokuva ole, lohikäärmeet vain on esitetty siinä kamalampina. Kummassakaan ei koko aika ole ollenkaan pelkkää taistelua, eikä se ole keskeisessä asemassa. On melskettä toki. Mutta keskeisessä asemassa minusta näissä on animeissa on matkustaminen hyvin oudossa mutta kauniissa maailmassa, oudot ihmis- ja lohikäärmetyypit, sekä tietysti metsästäjien ja heidän ystäviensä keskinäiset välit.

Joka tapauksessa ne ovat hyviä. Ja erilaisia. Ne ovat erilaisia kuin japanilaiset ja amerikkalaiset animaatiot; vaikea sanoa missä. No, amerikkalaiset on aika  tökköjä ja niissä se mäiskiminen on keskeistä, sekä suoraviivainen sankarius vaikeuksien kautta voittoon. Amerikkalaisissa on kaikissa sama tarina, enkä minä niitä juuri viitsi katsoakaan. Niko - lentäjän poika on tietysti tehty täysin samalla sapluunalla; myy hyvin, mutta jättää huonohkon maun suuhun.

Japanilaiset on monipuolisempia, ja Chasseurs de dragonit on samanlaisia siinä; esiintyjien käyttäytyminen ja ajattelun logiikka vain on ranskalaista, ei japanilaista. En tiennyt että Euroopassa näin hyvää ja omaperäistä animea osataan tehdäkään. Amerikassa Chasseurs de dragonit ei näytä myyvän kovin hyvin, mutta kyllä monessa maassa muualla maailmassa.

Jos ei osaa ranskaa - eikä meilläkään kukaan puhuttua ranskaa osaa, vaikka kirjoitetusta voi jotain selvää saadakin - ei haittaa mitään. Tarinoiden juonista pääsee kiinni eläytymällä niihin. Englanniksikin näitä kai on saatavilla, mutta suosittelisin katsomista autenttisella alkuperäiskielellä. Niihin maisemiin minä kaikkein eniten olen ihastunut.

Jouluaatto

Joulu sitten tuli taas. Jouluaattona siihen touhuun piti jo väkisin ruveta. Tosin olin hakenut tyttären kanssa kuusen jo edellisenä päivänä. Reilu 3m, sillä on käyttöä seipäänä joulun jälkeenkin. Minä hoitelin aattona lumityöt (3-4 cm märkää räntää; 45 min), autojen pesut, alakerran imuroinnin ja lattian pesun, saunan lämmityksen, ulkovalot ja -kynttilät, ruuan levittelyn pitkin pihapuita linnuille, koiran kävelyttämisen ja kuusen paikalleen laittamisen. Vaimo hoiti ruokapuolen. Tytär autteli kumpaakin, ja etenkin siivosi omaa huonettaan. Kuusi koristeltiin porukalla. Siihen kepeästi päivä meni. Loppu oli jo saunomista, syömistä ja porukalla oloa. 

 Lahjojen määrä on onneksi lähtenyt jo selvään laskuun. Tyttärelle jotain. Kirjoja minulta; minähän en koskaan osta kenellekään mitään muuta kuin kirjoja. Paitsi isälleni paxin (sauvasekoittimen), mutta se meni tarpeeseen, ja sen joululahjan annoin jo marraskuussa. Tyttären pienenä ollessa lahjoja oli isossa säkissä ja pukki ne jakoi, mutta ne ajat on jo takana.

15-vuotiaat tytöt näkyy ostavan toisilleen pieniä pehmoleluja, meikkitavaroita, shampoita, nahkasaippuoita ja nahkarasvoja. Siellä pääasiallinen lahjatrafiikki näkyy nykyään kulkevan. Heitä on useampia jotka ostavat toisilleen. Sieltä tulleet ei tuossa pinossa näykään. Vaimo kroonisena ostoksilla kävijänä ei mitenkään ollut malttanut olla ostamatta minulle kahta pientä lasia, mitä en olisi tarvinnut. Minulla on jo lasi viinan juontia varten, vieraille voi antaa pikaristakin. Tytär antoi joululahjaksi hartiahieronnan, mikä oli oikein hyvä. Tuntuu mukavalta, eikä sitä tarvitse varastoida mihinkään kaappiin.

Aattopäivän satoi rännän jälkeen vettä, illalla pakasti mukavasti. Samalla alkoi tuulla kovaa, mikä puhalsi lyhyjen sisällä olemattomat ulkokynttilät sammuksiin, jolloin sydämet kytivät tuhkaksi. Tein niihin uudet sydämet mättämällä steariinin päälle keoksi puutikkuja ja nostin ne tuulensuojaan. Siellä paloivat aamuun asti. Vielä kun klo 6 jälkeen läksin koiralenkille, mutta sieltä palattuani tuuli vielä kovemmin. Saapahan polttaa samoja kynttilöitä vielä tänä iltana. Rituaali sekin. Siinä hukataan aika paljon energiaa, enkä sen enempää illalla kuin aamullakaan nähnyt koiralenkillä ketään naapureita kävelyillä toisten pihojen koristeita katselemassa. Valtakunnan bruttokansantuotteeseen se kuitenkin tuo oman lisänsä.

Nyt pitäisi pysytellä pari päivää väkisin tekemättä töitä.

Sisäisin korvin

Ihminen voi omissa asioissaan kuunnella jopa itseään ...

ei huonompi ajatus:
Haiwei to helth

Uudet tuoreet karppaajakäännynnäiset alkavat olla vähän ongelma töissä ruokapöydässä. Piti ottaa asiasta vielä lisää selvää, jotta pärjää keskusteluissa.

Istutus

Istutin planeetan pintaan Pinus cembran taimen. Se ennen pitkää kasvaa tuota rodoa isommaksi ja alkaa varjostaa, mutta siihen menee aikaa. Sen paikka on tuossa ison kiven vieressä, mistä 2 v sitten kuoli siinä muutaman vuoden ollut vastaava puu. Keväällä rodojen aurinkosuoja ravisteli siitä neulaset pois, eikä se siitä koskaan enää toipunut. Tätä uutta pitää varoa. Taimi Mustilan arboretumista, kanta Metsäntutkimuslaitoksen kasvattamaa kantaa, minkä pitäisi pitää neulaset alaoksissaankin pitkään. 

Olisi sen voinut istuttaa aiemminkin, mutta siinä oli metrinen kasa vanhoja oksia. En ollut joutanut siivoamaan paikkaa aiemmin. Luulin jo, että tältä syksyltä jää, mutta nyt kun on satanut viikon vettä, on lumikin taas useimmista paikoista hävinnyt, ja maa on sulaa. Rodon lehdet on likaiset roiskuneesta puumurskeesta, mutta sade ne ennen kevättä puhdistaa. 

Kuulin juuri fysiikan kokeisiin lukevalta tyttäreltäni, että painoani ei mitatakaan kiloissa, vaan ne kertovat pelkän massani. Painoni lasketaan siitä voimasta millä planeetta vetää minua kohti itseään, siis suunnilleen 620 newtonia eli 620 N. 

Räntäleijonaksi

 sanovat Facebookissa Suomen kansalliseläintä, sitä joka vaakunassa on ... ja sitä räntää tulee taas taivas sakeanaan. Lumipeite kasvaa tunti tunnilta, sen verran lumista se on. Mutta naamalla selvää räntää.

Joulukuun pimeää

Paksut pilvet, sakea lumisade, vaikka se ei jostain syystä järveä vasten näykään. Paitsi että vastaranta häipyy näkyvistä. Puolen päivän aikaan, mutta on niin pimeää, niin pimeää että värit häipyy kokonaan pois. Aalto jäädyttää kaislan nokkaa, mutta järvi vielä lainehtii. 

Taas yksi päivä mökillä harvennushommissa. Kuvat niistä risuista on kuitenkin niin samanlaisia kuin entisetkin, että mitäpä niitä tänne panemaan. Palatessa oltiin taas ihan märkiä, minä ja Miina, mutta hyvää se teki kuitenkin. Selkä ei tykkää istumisesta. Päivä olisi hyvä tehdä jotain raskaampaa ja liikkuvampaa viikossa, tavallisten kävelyjen lisäksi. 

Kohta saunaan.

Kotisushia 家庭寿司

Helppo ja hyvä kotiruoka. Makisushi 巻き寿司 eli kääritty sushi. Tarvitaan bambuinen sushiliina, merilevää (nori 海苔) levyinä ja riisiä. Ei sen tarvitse mitään erityistä sushiriisiä olla, kunhan ei ole aivan irtonaista. 

Sille perustalle asetellaan katkarapuja, avocadoa, kurkkua, keitettyä porkkanaa ja ohueksi levyksi paistettua kananmunaa. Kaikki nämä pitkät suikaleiksi leikattuina. Voi sinne panna muutakin mitä tykkää - mutta liharuokaa sushi ei ole.

 Sushiliinan reunasta kiinni ja aletaan pyörittää.

 Puristetaan kohtuullisen lujaa.

 Vaihdetaan kohtaa ja taas puristetaan.

 Jos lopputulos on neliömäinen, ei se haittaa.

 Kieritetään liina pötkyn ympärille ja muotoillaan se kierittelemällä ja puristelemalla pyöreään muotoon.

 Sitten jo tuli pyöreä pötky.

 Leikataan poikittain suuhun sopiviksi paloiksi. Päätypalat myös.

Voi syödä sellaisenaan. Voi kastaa soijakastikkeeseen (shooyu 醤油), tai voi lisätä kastikkeeseen wasabia (ワサビ（山葵）), jolloin maku on täydellinen.

Nopeaa tehdä, hyvää syödä. Säilyy hyvin useamman tunnin jääkaapissa, kunhan peittää. Käy siten myös seuraavaksi ateriaksi.

Lalehin versio 2011

Itsenäisyyspäivän mussiikkia

Klassikko vuodelta 1989, eli kylmän sodan viimeisiltä ajoilta.

94. itsenäisyyspäivä. Tässä ollaan jo sen verran itsenäisiä, että voi soittaa sen kunniaksi vaikka ruotsalaista musiikkia, joka ei liity asiaan mitenkään. Ihan vain siksi että tämä on nätti.

Det bor en ängel i mitt rum

hon har sitt bo ovanför mitt huvud

hon gör mej lugn

och hon viskar till mej

allt det jag säger dej

Det bor en annan i min kropp

hon har den vackraste av själar

hon är kärlek och hopp

och hon berättar för dej

hur mycket jag älskar dej

Det bor en ande vid min fot

som blåser värme över huden

det kittlar och du såg att jag log

men när hon andas på mej

är det för att jag ska komma och värma dej

Här är jag med allt det andra

som gör en människa hel

och jag hoppas jag hoppas att du orkar

och att ängeln i rummet

det är henne du ser

Ihtenäesyyspäivee

Nyt piäs tuas ajamaan lumisilla teillä. Vähän liukkaella. Noppeus laskee sitä myöten; mittarin 91 km/h tarkoittaa käätännössä n. 85 km/h. Musta pilikku kaavvempana lentämässä tien yl on harakka. Uamu valakenoo hiljallee. 

 Jatkoin harventelua. Otin essiin jalokuusia. Niitä on tuossa monenlaesia lajia. Tavallinen kuus kasvaa niitä noppeemmin ja ol jo täättämässä joka paekkoo.

 Samaten otin tammet essii pihlajii alta. Niitä on minulla tuossa 9 kappaletta, 4-5 m korkeita. Suavat jo ruveta levenemmää ja paksuntammaa runkoosa. Siemenestä oon kaekki kasvattanna ja millonka lienenkää tuohon istuttanna ... toesta kymmentä vuotta sitten joka tappaaksessa. Toesta kertoo jo saen niihen piältä ottoo puut poes, sen verran hittaampia ovat virumaan. Katkomiain kuusia kerräelin tammii juurelle. Pittäävät jänikset poekessa. Sitä luulis että jänis vua tunkoo ihtesä irtonaesten kuusii lomite tammen kylykee ja alakaa pistellä kuorta poskeesa, vuan eepä tunge. Arno Kasvi Turusta väetti että mustaviinmarjan oksat ajjaa saman asian. En tiijä mitenkä ne jänikset hengissä pyssyy ku eevät viiti pientäkää vaevoo nähä ruokoo suuhusa suahakseen. Mutta parempi minulle näe. Kohta nuissa on jo niin paksu kuor että ne ei ennee jänikselle maestu. Kuhan par vuotta aarinkoo suavat ja paksunovat.

 Tuommosta puuta ol tammii piälle ja vierelle kerinnä jo kasvoo. Siinä on hyvä mua. Pihlaja ja leppä kasvaa noppeesti. Metriä vuoteen ku ylispuina kunnolla vaahtiin piäsöövät. Ohutta riukua nekkii kuitennii, ahtaassa joutuneet kasvamaa. Ei jouva eikä kerkiä harventammaa kovi ussei, vua nyt alako olla jo aeka. Polttopuuta niistä ei paljoo tule, ja suurin osa kuatamastan tavarasta ol tuostae paljon ohuvempoo rimmoo.

 Sen verran lunta puihen oksilla että ihan märäks siellä tul. Pakkastakkii vua -1 C. Vuatteet sae lämpösen uunin kylykee vasten kuivamaa.

Se hyvä puol on joulukuisissa mehtähommissa että siellä ei huonompikuntonenkaa mies kerkiä oekee väsyä. Pimmee tulloo nii noppeesti, etennii tämmösenä paksuin piliviin päevänä, että kottiin tulloo lähtö siinä vaeheessa ku just alakaa vaahtiin piästä. Se onnii paras aeka lopettoo.

Leipätyössä alakaa sen verra jo hilijetä ettei tarvihe olla jokkaesta vappaapäeveesäkkii töessä. Niinpä tässä on piässy jo kahtena päevänä mehtähommii. Jos lumen tulo pyssyy aesoessa nii vielä tuonne miel tekis. Niinipuihen taemii piälläkii on pihlajia paljo ja kuuset meinoo hukuttoo marjakuuset.

Talvirenkaat

Sekä räntää että vettä tänään, erikseen ja yhdessä. Sopiva autonpesuilma. Vaihdoin myös tyttären pyörään uudet talvirenkaat. Entiset oli jo niin vanhat, että niissä oli halkeamia, joista ujuttautui hiekkaa sisään. 

 Näillä sen pitäisi jokunen talvi taas pärjäillä koulu- ja kaverimatkat.

Katoksessa oli kuivaa, mutta kolea tuuli viluutti kuitenkin jonkin verran. 

Tytär teki sillä aikaa tuulihattuja sisällä. Ne lämmittivät.

Kirkas ilima

Kävin Miinan kanssa mökillä kahtomassa mitenkä siellä männöö. Kaekki kunnossa, ves vappaana, mua pikkusen kuurassa aakeilla paekoella. 

 Käveltiin joulukuisissa puolukkametissä, joessa ei ennee kerättävvöö ollu.

 Siivottii vähän linnunpönttöjä. Ol tuossae telekkä tuas poekaset tehnä.

 Harventelin pihlajia. Se leviäes kovasti, niinkun kuussii. Mikkää muu ei niille pärjee. Ruahasin rungot semmosinnaa kassaa. Tul oksat samalla yhteen paekkaan, missä ne myöhemmi hoejellaa.

 Vua ei siitä kovi issoo kassoo rankoja syntynnä. Alaku kuitennii. Ee tässä mittää kiirettä, eikä tarvetta suaha paljoo noppeesti aekaseks. Tul nuita puita tehtyä viime syksynä sen verra enemmä.

Tulpaha oltua päevä ulukona. Liikuttua sen verra että mukavalta tuntuu ja väsyttää, vua lihakset ei kippeiks tullu.

Die Wilden Hühner

Tytär tykkää näistä elokuvista, kolme niitä kaikkiaan on, villeistä kanoista. Murrosikäisten elämää ongelmasta toiseen. Mukaviahan ne on, eikä niissä ole onnellisia loppuja. Elämä vain jatkuu ristiriitoineen, porukassa toinen toistaan auttaen kuitenkin.

Hänen ensimmäisen vuosikymmenensä elokuvat oli yksinkertaisempia. Niissä oli selvä hyvä ja selvä paha, ja loppu oli aina onnellinen. Ihmiselämän toinen vuosikymmen on paljon monimutkaisempi. Onneksi en itse enää ole sen ikäinen.

Valoa ei tähän aikaan vuodesta koskaan kovin kauaa riitä, oli auringon vähän näyttäytyessä kuinka kirkasta tahansa. Päivän muodollinen pituus on nyt n. 6 tuntia, minkä ajan ulkona näkee tehdä jotain ilman keinovaloja. Sen jälkeen pitää panna sähköt päälle, jos haluaa jotain tehdä.

Kaadoin päivällä rodojen päältä muutaman pihjalan. Kasvavat ja levenevät joka vuosi ja tekevät aika syvän varjon jo. Panin rungot illalla pokasahalla pätkiksi; vedin roikalla lampun petäjän oksaan. Noilla muutaman kerran saunan lämmittää.

Päättämätön

Ei osaa nyt oikein luoto päättää mitä mieltä olisi ja mitä tekisi. Jäätyä vai sulaa, pilvistä vai kirkasta, lunta vai paljasta. Kaikkea vuoronperään ja edestakaisin. 

Mutta lumen ja pimeiden päivien jälkeen näyttää sammal auringossa häikäisevän vihreältä.