torstai 5. tammikuuta 2012

Priuksen puskuri

Riuskista löytyy huonojakin puolia. Tällä kertaa se mitä olen pitänyt etupeltinä, mutta mitä autoliikkeessä sanoivat puskuriksi. Puskuri ... ohutta muovia se on. Ajoin pimeässä sakeassa räntäsateessa lyhyillä valoilla tiellä olleeseen isoon lumipaakkuun ja heti murtui. Jos se olisi peltiä, siihen olisi tullut lommo, jonka olisi taputellut suoraksi, mutta tämähän murtui. Annoin kotiin päästyäni ensiavun reikälevyllä, jotta lokasuoja ei hankaisi pyörää.  En tiedä onko muutkin autot menneet muovisiin pelteihin. Hyppäsin tämän auton ostaessani kerralla 1980-luvun Nissaneista tähän päivään,  joten minulle on modernien automerkkien materiaalit aika tuntemattomia. 
Reilun tonnin sanoivat huollossa menevän korjaukseen. Sillähän ostaisi jo kulkevan vanhan auton, sellaisen joilla ajelin ennen tätä. Joissa pellit vielä oli rautaa.  No, katsotaan mitä vakuutusyhtiö sanoo. Ennen minulla ei ollutkaan kuin liikennevakuutus, koska mitään muuta ei vanhoihin romuihin kannattanut ottaa, eikä niihin saanutkaan. Tässä pitää opetella uusia taitoja, kuten vahinkoilmoituksen täyttämistä.

4 kommenttia:

lepis kirjoitti...

No jopas! Ekologisuus ei siis kestä käyttäjän kukkarolle saakka tuossa mallissa. Näyttää uivan aika matalalla myös. Lopetan siis haaveilun tuollaisesta kaarasta.

Yamaba kirjoitti...

No, kyllä tällä ajelee oikein mielellään, mutta muovipuskuri oli yllätys. Toisaalta se ei ruostu, joten jos se ei vaurioudu törmäyksissä, kestää se korroosiota vastaan.

RH kirjoitti...

Muoviahan ne on. Ennen puskurit oli sitä varten, että ne vaimensi pienet törmäykset niin, ettei itse auton pellit ruttaantuneet - siitähän se nimikin, puskuri - mutta nykyään ne taitaa olla auton herkimmät osat. Ei tartte ku hipaista, niin on naarmu tai murtuma, ja korjaus maksaa maltaita. Pumpulissa täytyy nykyajan pyhät lehmät pitää.

Jossain vaiheessa puskureissa oli jopa sellainen kumityyny, joka jousti pikkutönäisyissä. Olen jostain lukenut, että amerikkalaiset parkkeeras autot niin liki toisiaan, ettei sieltä mahtunu pois, mutta kun vaihde jätettiin vapaalle, poispyrkijä saattoi peruutella ja "sahailla" ittensä pois sieltä "joustavien" autojen keskeltä. Voi olla ihan huuhaata, mutta eipä nykyajan puskurit kestäis semmosta :)

Vielä piti ihmetellä, että voiko olla semmosta olemassakaan, kun vihainen berninpaimenkoira??? Vaikea uskoa. Mutta eihän näiden brassienkaan varsinaisesti vihaisia pitänyt olla. Berni on kyllä jo sen kokoluokoan koira, että jos se käy kiinni, ei selvitäkään pikkuhaavoilla.

Yamaba kirjoitti...

Sinä näköjään tiesit ne muovipuskurit. Minulle ne tuli yllätyksenä. Mutta niin maailma meitä opettaa.

Sillä naapurin toisella bernillä on mitä ilmeisimmin henkinen ongelma. Se ei raivoa tosin isännälleen, mutta kaikelle muulle.