Saksalaisia nuorisoelokuvia

Ollaan joulun tietämillä katsottu joukko saksalaisia filmejä, lähinnä lasten- ja nuortenfilmejä. Pääosin hyvää tavaraa. Niitä katsoo näin yli 50-vuotiaana taas mielellään 15-vuotiaan tyttären kanssa; voi olla että 30-vuotiaat eivät ole niiden pääasiallinen kohdeyleisö.

Die Wilden Hühner (2006)
Die Wilden Hühner und die Liebe (2007)
Die Wilden Hühner und das Leben (2009)
Ohjaus: Vivian Naefe
Oikein herttaisia tyttöelokuvia. Viisi kaveria ja saman verran poikia seikkailee erilaisissa elämänkokeiluissa. Tytöt on ensimmäisessä elokuvassa niin nuoria, jotain 12-13 -vuotiaita, että heidän kasvunsa ja samalla tekemisen pieni vakavoituminen näkyy hyvin elokuvien edetessä.

Freche Mädchen (2008)
Freche Mädchen 2 (2010)
Ohjaus: Ute Wieland
Nämä elokuvat ovat kolmesta tytöstä, 14-16 vuotiaista, ja nämä keskittyy nimenomaan poikaseikkailuihin, toki ihmisen kasvua on mukana myös. Vauhdikasta teinirakkauskomediaa.

Die Rote Zora (2008)
Ohjaus: Peter Kahane
1930-luvun Kroatiaan sijoittuva tarina punatukkaisen tytön johtamasta rosvojoukosta. Tämäkin on nimenomaan teinikuva. Henkilöhahmot on tyylitelty aika pelkistetyiksi, on ne hyvät ja ne pahat, niin että tämä tuntuu enemmän filmatulta näytelmältä kuin elokuvalta. Vauhtia on kyllä, mutta ei paras tässä joukossa.

Französisch für Anfänger (2006)
Ohjaus: Christian Ditter
Erittäin vauhdikas teinikomedia ujosta saksalaispojasta, joka rakastuu puoliranskalaiseen tyttöön, ja joutuu yrittämään selvitä opiskelijaretkestä Ranskaan ranskaksi. Saksalais-ranskalainen yhteistuotanto. Oikein hieno. Teinirakkauskomedioiden huippua. Noin 14-15 vuotiaiden kamaa ennen kaikkea.

Summertime Blues (2009)
Ohjaus: Marie Reich
Tämä on vähän samanlainen tarina, ilman luokkaretkeä, ja sama poika (François Goeske - joka itse asiassa on puoliksi ranskalainen hänkin ja oikeasti osaa täydellistä ranskaa) näyttelee toista pääosaa, nyt 3 vuotta vanhempana kuin edellisessä elokuvassa. Tässä vain mennään Englantiin ja yritetään tulla toimeen sillä kielellä, kahden tytön suhteen. Joista toinen tosin osaa saksaa. Tämä on paljon vakavampisävyinen kuin edellinen, koska elokuvan kehys tulee vanhempien avioeroista ja heidän uusista suhteistaan, eikä elämä niissä raameissa ole helppoa. Paikoitellen enemmän tragediaa kuin komediaa. Loppu sentään on onnellinen, vapautus katharksiksesta. Hyvin tehty elokuva joka tapauksessa. Noin 15-16 vuotiaiden tarinaa.

Sommer – Für die große Liebe musst du kämpfen (2008)
Ohjaus: Mike Marzuk
Teinirakkautta tämäkin, maailmalla kiertäneen 15-vuotiaan pojan tulo syrjäiselle Pohjanmeren saarelle vähäksi aikaa mummon luo asumaan, ja sikäläiseen nuorisojoukkoon törmääminen. Turpaan tulee, mutta myös se tyttö löytyy. Tämä on myös hienolla kädellä tehty elokuva. Ottaa katsojan mukaansa alusta lähtien ja pitää otteessaan.

Die Welle (2008)
Ohjaus: Dennis Gansel
Tämä on ollut Suomessakin elokuvateattereissa ja kuvaus löytyy suomenkielisestä Wikistä. Muista ei. Lukiolaiselokuva, ei mitään teinirakkautta, eikä rakkauselokuva ollenkaan. Eikä komedia. Mutta äärimmäisen hyvin tehty elokuva siitä kuinka helposti ihmisistä saa pelkän pienen kokeilun kautta ryhmäkuriin alistettuja johtajaa tottelevia olentoja. Ja ihmiset tykkäävät siitä. Hyvä elokuva, mutta tätä ei pidä katsoa ihan pienten lasten kanssa. 15-vuotiaalle menee.

Romy (2009)
Ohjaus:  Torsten C. Fischer
Elämänkertaelokuva Romy Schneiderista (kuuluisa itävaltalainen näyttelijä). Pääosassa Jessica Schwarz, joka näytteli opettajaa Die Wilden Hühnerissä, ja jonka takia tämäkin elokuva meille hankittiin. Hän näyttelee hyvin, kuten aina, mutta elokuva on tehty selvästi nimenomaan faneille. Se on kokoelma pääosin synkkiä tunnepitoisia kohtauksia Schneiderin elämästä, takautumia ja eteenpäinmenoja. Jos ei tunne Schneiderin elämänvaiheita hyvin, on katsominen aika sekavaa. Esimerkiksi pitäisi tietää, että kun näytetään Scheiderin toisen aviomiehen vanhempien talon edessä olevaa korkeaa siniseksi maalattua rauta-aitaa, jonka yläreunassa on piikkejä, niin juuri niihin piikkeihin Schneiderin edellisestä avioliitosta oleva poika repäisi reisivaltimonsa ja kuoli verenhukkaan. Ei sitä kerrota elokuvassa; itsekin luin vasta jälkeenpäin Schneiderin biografian Wikistä. Eli tämä elokuva on faneille, muiden ei ehkä tarvitse koskea tähän. Ei se huono ole, mutta se ei ole tarina, vaan kohtauksia tarinasta.