Ja vieläkin etelämmäs

Blinejä Käpylässä. Hiukkasen kalliihko paikka, mutta ihan hyvää. Käpylän puutaloja en ollut ennen eläissäni nähnyt, mutta nytpähän on nähty nekin. Puutaloja olivat.

Rauhallinen ja hiljainen yö; täällä ei kuulu liikenteen meteliä eikä juoppojen huutoa ollenkaan. Nyt pitäisi lähteä hiihtämään raitiovaunulla etelään päin.

Sieltä löytyi mm. tällainen. En ole moneen kuukauteen enää temppelikuvia ottanutkaan. Saisihan niitä Suomestakin.

16 km eilen

ja 15 km tänään. Vaimon kanssa edelleen. Kummatkin valmistautuivat hiihtämään tyttären kanssa hiihtolomalla, mutta kun tytär on siirtynyt vain Miinan rauhalliseksi kävelyttäjäksi, niin ollaan hiihdetty kahdestaan. Eilen luisti ja piti erinomaisesti. Lämmintä juuri plussan puolella, mutta metissä ladun pinta oli vielä ihan kova. Oli oikein hyvä hiihtää.

Aurinko siellä vähän kuitenkin yritti jo tunkea itseään pilvistä lävitse. Pikipintainen tie tuossa kolmion takana alkoi iltapäivällä sulaa. Väkisin alkaa vieriä kevättä kohti. Ei olisi mitään kiirettä, nyt kun alkaa olla jo valoisaakin. Tässä kohden saisi maapallo jarruttaa vaappumistaan, jotta maaliskuu kestäisi noin 4 kk ajan. Sen voisi syksypuolesta ottaa takaisin; sieltä joutaisi hyvin. Samalla pitäisi saada vähän pakkasta lisää, jos kerran tässä toivomuksia saa esittää. Öisin -15 ja päivisin 5-10 astetta pakkasta. Saisi olla säännöllistä, mieluummin ei mitään muutoksia mihinkään suuntaan.

Tänään oli jo kamala hiihtää. Lämmintä +5 iltapäivällä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Olisi ollut hyvä sää jos lämpötila olisi ollut 10 astetta kylmempi, mutta tuollainen lämpö sulatti jo latua sohjoksi muualta kuin varjopaikoista. 

Minun sukseni ei pitäneet tänään yhtään. Jokin moka voitelussa, mutta en ymmärrä mikä. Täysin samanlaiset sukset molemmilla, samanlaiset voiteet, sama voitelija, mutta vaimon sukset piti ja minun ei.   Koska siellä on kerroksia erilaisia pitovoiteita, ja hiihtotyylimme on erilainen, niin ehkä ne minun suksieni pitovoiteet on tässä päivien kuluessa kuluneet eri tavalla kuin vaimolla. Päälle vedetty plussakelin pikapito hävisi minulla johonkin Rexin Sinisen uumeniin, mutta vaimolla se pysyi ... en tiedä. Ensimmäiset 6 kilometriä yritin epätoivoisesti hiihtää, minkä jälkeen kuljin loppumatkan melkein kokonaan tasatyöntöä. Eteenpäin liukui hyvin. Yhtä hyvin kuin taaksekin. Ei se niin raskasta kun painaa myös vatsa- ja jalkalihaksillaan, eikä vain pelkillä käsillä. 

Olen nähnyt melkein 80-vuotiaan hyväkuntoisen papan, joka painoi menemään 30 km tasatyöntöä luistelusuksilla. Hänen jalkansa alkoivat olla jo vähän huterat, joten hän ei niitä paljoa käyttänyt, mutta käsissä oli voimaa vaikka kuinka.

Otin kotiin päästyä liuottimella kaikki pitovoiteet pois. Pitää miettiä tilanne uusiksi. Ensi talvena vedän pohjiin taas teipit, mutta tämä talvi kokeillaan tököttejä. 

Outo näkymä. Iso alue selvästi viljeltyä kuusta, tavalliselta Picea abiekselta mehtä vaikutti. Kaikista oli vedetty latva poikki kohdasta, missä runko on 10-15 cm paksu. Rungon korkeus arviolta 10 m. Luultavasti helikopterisahalla; tuskin noin isoa aluetta muuten saisi hoidettua. Se oli oudon näköistä. Perusasioita metän hoidosta minäkin tiedän, mutta tuollaista en ole nähnyt ikinä, enkä tuollaisesta kuullutkaan. En tiedä vähääkään mikä tuollaiseen metänhoitoon olisi syynä. Koska jonkinlainen hoitotoimenpide se selvästi oli. 

Pajunkissakausi aukesi.  Kiiltopajua lienevät.

Nämä kuvat ei ole taidetta. Ne on otettu hätäisesti matkan varrella nopeasti pysähtyen, jotta vaimo ei pääsisi karkuun. Hän meni pitävillä suksillaan kepeästi niin kovaa, että hädin tuskin sain häntä kiinni jos annoin vähääkään enemmän etumatkaa. 

Nyt on kolmena päivänä hiihdetty 46 km. Tämän jälkeen tuleekin vähän taukoa. Työt haittaa harrastuksia. Nyt on menty niin että herään aamulla klo 4 töihin, joita teen iltapäivään täydet tunnit, minkä jälkeen on hiihdelty, saunottu ja katsottu porukalla elokuvia. Nukkumaan 9-10 aikoihin illalla; kauempaa ei jaksa valvoa. Mutta tuollaiseen löysäilyyn tulee nyt muutos. 

15 km

vaimon kanssa tänään; kahdella järvellä ja yksi mäkinen kierros. Eilen 8 km tyttären kanssa. On sillä vähän nuhaa. Ollaan tungettu se täyteen valkosipulia ja appelsiineja. Eiköhän se siitä tokene.

Nollakeliä, mutta sukset luisti hyvin.    

Taitaa olla 45 km hiihtoa viikossa.                              

Kesävarpaiden maantiede

Sanna kertoi blogissaan, että sinne tullaan mm. hakusanalla "kesävarpaat". Se tarkoittaa, että kesävarpaita etsitään verkosta, mutta varmaan niitä myös näytetään. Joten kirjoitin näin lauantaiaamuisen kiireettömän hetken kunniaksi saman hakusanan Kuukkeliin. Mitä tapahtuikaan?

Kesävarpaat (SF): sekä kirjoituksia että kuvia tuli erittäin paljon. Kuvat olivat joko naisten tai lasten varpaista, ja niitä löytyi ennen kaikkea muoti- ja äitiblogeista. Tyypillisimmässä kuvassa oli punaiseksi lakatut kynnet, johon oli lisäksi piirrelty kukkasia tai vastaavia pieniä koristeita, tai sitten varpaiden väleihin oli pujoteltu kukkia. Taustana hiekkaa, vettä, nurmikkoa tai puuta, esimerkiksi näin. Kuvat olivat hyvin usein myös suuria, niin että varpaat näytettiin kunnolla. Varvaskuvat olivat myös varsin suosittuja keskustelunaiheita monissa blogeissa, esimerkiksi täällä ja täällä. Kommenttien ja kuvien tunnelmien perusteella kesävarvaskuvat liittyvät nimenomaan hyvään mieleen, ulkona ja matkalla oloon, lomaan, kauneuteen, vapauteen, kesään ja lämpimään.  Jos ei ole kesä, vaan talvi, niin kesävarvaskuvia julkaistaan siitä huolimatta muistelun tarpeisiin, eli niitä käydään varta vasten kaivamassa esiin tietokoneen muistista. Ne ovat selvästi hyvin tärkeitä kulttuurisia symboleita.  Suomalainen nainen on hyvällä tuulella ottaessaan kuvan varpaistaan, ja hän kertoo muille olevansa hyvillä mielin pannessaan kuvan näytteille.

Mielenkiintoista. Aina naisista jotain uutta oppii. Ovat tyhjentymätön ihmetyksen aarreaitta.

Kokeilin sen jälkeen panna Kuukkeliin sanat
sommartår (S)
sommertær (N)
sumartær (I)
sommertæer (D): Kaikissa näissä kielissä Kuukkeli ehdotti hakusanaa korjattavaksi muotoon sommartårta ja vastaavaa, eli kesäkakuista löytyi tietoa suunnattomasti paljon enemmän kuin -varpaista. Varpaistakin jonkin verran, eli omien kesävarpaiden kuvaus kulttuurisena tapana tunnetaan muissakin Pohjoismaissa, ja kuvat oli samantapaisia kuin Suomessa, mutta niitä oli vähemmän. Sitten eteenpäin:

Sommer Zehen (D)
orteils d'été (F)
dedos de los pies de verano (E)
aestate digitos (latina): kuvia oli jokunen, mutta määrät varsin pieniä. Naisten varpaat ja kesä eivät läntisessä, keskisessä ja eteläisessä Euroopassa kovin suuresti yhdisty enää kulttuurisesti toisiinsa, ainakaan kuvauksen ja blogien muodossa. Eteenpäin, Google kääntäjän avulla:

suvel varbad (E)
vasaras pirkstiem (La)
vasaros pirštai (Li): eteläinen naapurimme, sivistysmaa Viro, kuuluu kesävarpaiden osalta selvästi Pohjoismaihin; kuvia löytyi jonkin verran, selvästi samaan genreen kuuluvia. Latvista ei enää paljon mitään, Liettuasta ei yhtään mitään. Sama jatkuu kun menemme syvemmälle postsosialismiin:

palce lato (P)
letní prsty (Ch)
letné prsty (Sl)
nyár lábujjak (unkari)
летом носок (Ru) eivät tuo esille oikein mitään, paitsi joskus sukka- yms mainoksia. Henkilökohtaiset kesävarvaskuvat puuttuvat postsosialistisilta alueilta Viroa lukuunottamatta. Samoin edetessä etelään ja itään:

τα δάχτυλα των ποδιών του καλοκαιριού (kreikka)
yaz ayak (turkki)
בוהן הקיץ (heprea)
أصابع الصيف (arabia)
majira ya vidole (swahili)
गर्मियों में पैर की उंगलियों (hindi)

夏天脚趾 (kiina)

夏の足指 (japani)

여름 발가락 (korea): suurin osa maailmaa ei ole mitään kesävarpaiden kulttuurialuetta. Tuntematon ajatus, tuntematon tapa. 

Toki on yksi kieli, jota en tässä vielä ole käyttänyt; internettosen valtakieli: 

summer toes (E): tuo esiin toki ison liudan varsin Pohjoismaisia kuvia, mutta sen suunnilleen tiesi etsimättäkin. Englanniksi voi Kuukkeliin panna melkein minkä tahansa hakusanan ja tuloksia tulee aina niin paljon, että se ei ole enää oikein mielenkiintoista. Natiivipuhujia on maailmassa n. 350 miljoonaa, ja sen lisäksi monet kirjoittavat nettiin sillä kielellä, nimeten myös kuviaan englanniksi. Kuukkelin löytämistä kuvista lienee osa, vaikken tiedä kuinka suuri osa, myös pohjoismaisia kuvia. 

Joka tapauksessa näyttää siltä, että kesävarpaiden maantieteellinen kulttuurialue sijaitsee vyöhykkeellä Suomesta ja Virosta länteen Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, mutta muualta sitä ei juuri löydy. Leimallisimmin kiinostusta kesävarpaisiin esiintyy nimenomaan Suomessa, kun tutkimustulokset suhteuttaa väkilukuun ja kielialueen kokoon. Pitää varmaan sanoa Suomea naisten kesävarvaskulttuurin suurvallaksi. Jälleen kerran maalle ykkössija jossain. 

4 km

Tytär tulee kurkkukipuiseksi parahiksi hiihtoloman alkuun. Ei se mitään. Onpahan aikaa levätä. Aioin jättää hänet kotiin hiihtoreissun ajaksi, mutta halusi välttämättä mukaan. Hiihdeltiin sitten hiljalleen järven ympäri. Tuntiin 4 km on hyvin rauhallista vauhtia. Mukavaa silti.

Pakkasta saisi olla enemmän. Outoa vettä tuossa järvessä. Se ei jäädy -4 asteessakaan, vaan latujen pohjat on aina märkiä useissa paikoissa. Lämpimänä kuitenkin vaikuttaa jatkuvan.

Eipähän ole kylmä.

5 km taas

Niin, se hammaslääkärioperaatio. Minulta on nuorena miehenä eri syistä lähteneet kaikki yläetuhampaat. Yksi kerrallaan, sählymailaa naamaan ja sen sellaista. Hampaiden juuriin on upotettu nastoilla metallihampaat joissa on erittäin kova posliinikuori. Koska minulla on epätavallinen purenta, missä ylä- ja alahampaat ei satu vastakkain, vaan alahampaat sattuu ylähampaiden takaosaan, ovat kovat ylähampaat tässä vuosikymmenien mittaan hioneet pehmeämmät luonnonaineiset alahampaat melkein olemattomiin. Niissä on enää hiotut ja vinot terävät kärjet jäljellä; etupuolella hampaan kärki on jo melkein ikenen tasolla.

Joten kannattaa jo korottaa niitä ja tehdä alahampaistakin kovat. Koska poskista myös puuttuu hampaita - niitä ennen muinoin vedeltiin helposti pois - päätin tehdä täysremontin ja uusia koko hammasrivistön. Kaksi päivää á 3 h jäljellä olevia hampaita on hiottu tapeiksi, joiden päälle ennen pitkää asetellaan metalli-posliini kuoret. Ikenet verillä siellä on penkissä maattu. Minulla on nyt suussani muoviset väliaikakuoret hampaille. Ne on isot ja kolhot, pureminen ja puhuminen niillä on vaikeaa. Uudet pitää valaa ja polttaa posliini niiden pintaan, joten siihen kaikkeen menee aikaa.

Sellaisen kolmetuntisen jälkeen on väsynyt.

Illalla hiitämään, tällä kertaa vaimon kanssa, kepeä 5 km. Ja saunaan sen päätteeksi. Nyt nukkumaan.

----------------------------
Tähän päivään pitää lisätä näin jälkikäteen että koko päivän paistoi aurinko. Joku sanoi että viimeksi sellaista on tapahtunut joskus joulukuun alussa. Samanlaiselta ajalta se minustakin tuntui. Ainakin silloin oli aurinkoista kun Suomeen tulin, ja sen jälkeen on muistoissa vain pimeää.

8 km

Mutta ennen sitä aamulla 3 h hammaslääkärissä. Pois sieltä ikenet verillä. Isompi operaatio tekeillä ja huomenna uudestaan. Iltapäivä töissä puhumattomana ja jokseenkin pää sekaisin.

Hiihtoa tuo otsikon 8 km, kodin ympäristön tyhjillä ja lumisilla laduilla. Kuuteen asti illalla näkee hyvin hiihtää ulkona, sen jälkeen alkaa jo latu hävitä hämärään. Hyvä hiihto kuitenkin. Pakkasta tarvittaisiin järvelle, siellä vesi edelleen lilluu lumen alla. Moottorikelkan jäljissä pystyy jotenkuten hiihtämään sen verran että pääsee kilometrin päähän mäkimaastoon laduille.

Hiihdon päälle uunisiika, minun laittamani. Mausteina suolaa, muutama valkosipulin kynsi ja maustepippuria. Niin kauan uunissa että ruodot oli jo pehmeitä. Tässä sen nahka, maustepippurit, selkäruodon palasia ja vähän riekaleita. Muu meni kaikki perheen mahaan.

5 km

Rauhallista hiihtoa koko perheen voimin illalla. Pieni matka vain, ruumiin saamista liikkeeseen eilisen pitkän hiihtelyn jälkeen. Tuntuipa hyvältä. Meijän kaikkien ruumiit selvästi on tässä reilussa kuukaudessa vahvistuneet huomattavasti ja taijot on kasvaneet, niin hiihtämisen tekniikan kuin kemikaalienkin suhteen.  Juotiin vähän viiniä illalla kaiken päätteeksi; täällä asiantunteva blogaaja kertoo mitä se oli.

30 km

Eilen, pitkin mehtiä ja peltoaukioita, mutta suurimmaksi osaksi liian kovaa.

Sen näki siitä miten reissun jälkeen väsytti, ja miten ei hiihdettäessä ollut aikaa katsella näköaloja. Ratkaisin kahden naisen ongelmani hiihtämällä tällä kertaa tyttären enkä vaimon kanssa. Ensimmäiset 20 km meni hyvin, mutta sen jälkeen tyttären parempi peruskunto ja luultavasti ikäkin sai aikaan sen että vanha isä otti ja väsähti, vaikka perässä loppuun asti jotensakin pysyikin. 

Vaimo hiihti perässä niin pitkälle kuin ehti siihen saakka kunnes soitettiin hänelle päätepisteeltä, minkä jälkeen hän kääntyi takaisin päin ja me hiihdettiin hänet kiinni ja ohikin. Autolle saavuttiin kuitenkin aika lähellä toisiamme. Sinänsä kätevä järjestely. Ensi kerralla pitää hiihtää ainakin paluumatka vaimon kanssa. Ja ottaa reissuun evästä mukaan, ei vain vähän juotavaa. 

Loputon nälkä tuollaisen 4 h hiihdon jälkeen. Kotiin päästyään ihminen mätti suuhunsa mitä tahansa mitä eteen sattui. Näin sivistyneesti syötiin vasta saunan jälkeen, kun pahin nälkä oli tyydytetty. Tyttärellä riitti voimaa ja energiaa vielä salaatin tekoon. Siltä näkyy melkein menevän kerällinen jäävuorisalaattia vuorokaudessa yksinkin, kepeästi sen verran jos jakaa vanhempien kanssa.

Nuorissa lepää valtakunnan tulevaisuus. 

Vanhojen tanssit

Käytiin katsomassa vanhojen tanssit. Vuosi etukäteen, opintomatkalla. Oman tyttären seremoniat on vuoden päästä keväällä ja piti ottaa selvää mitä siellä oikein tapahtuu.

Rituaalien määrä on kasvanut paljon siitä mitä se ennen vanhaan oli 1970-luvulla. Silloin vain vedettiin poloneesit. Puvusto on käynyt nykyään paljon kalliimmaksi, naisten puvusto siis, samoin kuin tukkalaitteet ja korut. Tansseja on paljon enemmän, puolitoista tuntia. Mukaan luettuna tanssimiset isän/äidin ja papan/mummon yms ihmisten kanssa. Eikä ne tanssi vain kerran keskenään, vaan vetävän päivän aikana 4-5 näytöstä päiväkodista vapaalle yleisölle. Lopuksi ilmeisesti menivät porukalla ryyppäämään; se ei ilmeisesti ole muuttunut. 

Minun kai pitää opetella tanssimaan tangoa. En muista enää miten se menee ... vuosi aikaa. 

Naiset on kauniita aina, mutta on ne vielä kauniimpia kun oikein huolella itsensä laittavat ja ujostelematta liikehtivät. 

Näinpä

unta. Jotain siinä tehtiin. Tunnelma oli mukava.

Hiihto on huumetta

Siihen jää hyvin helposti koukkuun, kun sitä vähän aikaa harjoittaa. Tänään taas illalla töiden jälkeen. Meijän järven jäälle ei ole asiaa. Painavaa lunta on tullut sinne joitakin satoja tonneja, mikä on painanut jäätä alas ja nostanut vettä sen päälle. Joten perhe jonkin verran suostutellen autoon suksien kanssa ja valaistulle koneladulle ihmisjoukon sekaan.

 Uusi voitelukoe ei täysin onnistunut, muttei aivan epäonnistunutkaan. Sukset luistaa eteenpäin oikein hyvin, mutta niin myös ponnistaessa taakse päin. Elikkä lipsuvat armottomasti. Pitovoide on nyt niin kova, että lumi siihen ei enää jäädy, mutta ei se paljon pidäkään. Hiihdon jälkeen olen lukenut paljon ja kaikenlaista voitelusta. Keskustelupalstoja ja Vauhdin sivujen tavaraa. Voitelu on selvästi oma kemianlajinsa, jossa on jo yhdellä yhtiöllä erilaisia purkkeja kymmenittäin, ja kaikenlaista työkaluja myös. En aio mennä kovin pitkälle tuohon. Minua kiinnostaa itse hiihtäminen paljon enemmän kuin voitelu. Pitää vain vielä saada pitovoide, joka pitää, niin eiköhän sillä pärjää. Taas sataa jo vaikka kuinka monennen päivän samaa nahkeaa lunta. 嫌雪といえる種類の雪だ。

26 km suksilla

Kun on jo melkein kuukausi hiihdelty ja ruumiit on alkaneet tottua siihen, päätettiin eilen laskiaissunnuntain kunniaksi käydä pidemmällä lenkillä. Olisi voinut olla parempikin ilma, mutta kun oltiin päätetty mennä niin mentiin. Lämpötila -1°C,uutta nahkeaa lunta satoi koko ajan sakeasti.

Selvisi, että en osaa voidella nykysuksia. Olen tottunut hiihtämään vain maalis-huhtikuun aurinkoisilla keleillä. Pitovoidetta ja tarraa suksien keskelle ja luistoa muualle; muuta en ole koskaan tehnyt, eikä minulla ole kuin kaksi purkkia niitä varten, lämpötilasta huolimatta. Eilisellä kelillä systeemi ei toiminut. Uusi lumi tarttui pitovoiteen pohjaan, kasvoi kerros kerrokselta ja jäkitti. Minä raivoissani pysähdyin muutaman kilometrin välein hankaamaan sukseni pohjat puhtaiksi; vaimo ei enää viitsinyt, hiihti vain. Yhtä hyviä ratkaisuja molemmat; samaan aikaan perille tultiin. Vaimo oli vähemmän huonolla tuulella. Nooo ... en minäkään niin kamalan pahalla tuulella ollut. 

Puolessa matkaa pakastui asteen verran ja se riitti siihen että suket alkoivat luistaa paremmin. Pienestä oli kiinni. Lumisade jatkui kuitenkin, mutta onneksi samalla ladulla oli laskiaissunnuntain kunniaksi kymmeniä muitakin hiihtäjiä, niin että se oli kohtalaisen kova ja kiillotettu. Paremmalla tuulella kotiin päin.

En ole vuosikymmeniin hiihtänyt näin pitkää matkaa. Hiihdon jälkeen saunassa koko perhe oli aika hyvällä tuulella, ja hyvällä mielellä reissusta. Pientä sankaruutta tällaisessa ponnistelussa. Ruumiit täynnä kipeitä paikkoja, mutta vain kohtuullisessa määrin.

Tyttärellä on nanopohjasukset ja ne luisti kelissä kuin kelissä. Laskettiin hänen hiihtäneen ainakin 29 km, vanhempiaan paljon nopeampana hän ehti aikansa kuluksi hiidellä latua edestakaisin ja käydä laskemassa mäkiä. Mutta en aioa hankkia nanopohjasuksia, koska vanhat on suksina edelleen ihan hyvät. Mutta voitelua pitää opetella, ja luultavasti ostaa purkki tai pari lisää tököttejä.

Päivitys

Olen ollut lähellä poissa kauan aikaa. Suomeen palattuani joulukuun alussa minulla oli jokin katarri tai mikä lie ollut, aikaerojen yms lisäksi. Söin kyllä isoja antibiootteja ison kasan, muttei se niillä kokonaan lähtenyt. Lienee ollut myös shokkia Suomeen paluun johdosta. Miten mielelläni, miten mielelläni olisin jatkanut Kiotossa asumista, mutta kaikkea ei voi saada jos haluaa palkkansa tilille joka kuukausi.

Tein puolet syksyn Suomen töistä. Siinä se joulukuu menikin. Ei paljoa muistikuvia muusta kuin pitkästä väsymyksestä jota adrenaliini-innostukset pilkkoivat siellä täällä pätkiksi. No, joulupetäjä jäi mieleen. En jaksanut lähteä mitään kuusta ehtimään, joten otin pihan perältä väärään paikkaan kasvaneen petäjän. Se on hyvä joulupuu. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Haisee hyvältä, ei paljoa karista neulasia, mukava käsitellä, nätti.

Tytär sai joululahjojakin: pari kirjaa, lapaset, ruisnakseja, suklaakohvehteja ja jotain kynsilakkaa. Kukaan muu ei saanut mitään ja kaikki oli tyytyväisiä. Sitten syötiin, ja ennen sitäkin. Muita kuvia kamerassa ei ollutkaan, enkä ollut jaksanut sitäkään tyhjentää ennen kuin nyt helmikuussa. Sanna hätyytteli. Se on hyvä ihminen.

Tammikuu meni pitkälti toivuskellessa. Yliopistohommat lähtee hitaasti käyntiin vuoden alussa. Tein mitä välttämätöntä oli, sähköpostilla ja Skypellä lähinnä, vain pakon edessä autoon ja työpaikalle. Sadas ohjaamani gradu tarkastettiin tammikuussa, tosin toisen tarkastajan kanssa veri päässä riidelleen. Ei osannut lukea selvää tekstiä.

Muuten luin kirjoja kotona. Tutkijan pitää joskus ehtiä lukeakin, kuuluu töihin sekin ... kotisohvalla joka tapauksessa, ja niin monet päiväunet kuin mieli teki. Se katarri tai astma tai mikä lie ollut loppui vähitellen. Häipyi huomaamatta kokonaan. Levon tarvetta.

Tammikuun puolessa välissä aloitettiin hiihtokausi. Yleensä täällä on siihen aikaan vielä joko vettä jäällä tai niin paksulti lunta että nykysuksilla siellä ei oikein hiihdetä. Mutta tämä talvi on oikein mukava. Kunnon jää ja sopivasti lunta. Sen jälkeen onkin hiihdetty, joko yksin tai tyttären tai koko perheen kanssa. 5-17 km melkein päivittäin, jos suinkin on voinut. Illallakin alkaa näin helmikuun puolella nähdä jo hiihtää yli viiteen.

Joskus käydään mäkimaastossa hiihtämässä, joskus järvellä, ja kannaksen yli toiselle järvelle jos jaksaa, ja sieltä kannaksen yli kolmannelle järvelle jos ei muuten millään saa tarpeekseen. Kolmen järven reissun jos tekee niin sen jälkeen saunaan; muuten voi harkita. Niiden jälkeen tarvitsee näin tuulisina talvina kuumaa kiveä alleen. Huonosta kunnosta kun aloittaa niin ruumis on ollut monesti kipeänä, ja nivelet näköjään alkaa näin vanhemmiten kipeytyä helposti. Mutta on se ollut mukavaakin. Olen jo paljon vahvempi ja paremmalla tuulellakin. Monta kertaa ainakin. Epäilisin itse.

Ongelmana on, että vaikka sirkukseni lähtee hitaasti liikkeelle vuoden alussa, niin nyt karuselli on jo täydessä vauhdissa. Hankaloittaa huomattavasti hiihtämistä, lukemista ja päiväunia. Mutta palkka on tullut edelleen tilille,